Maiju Paananen työskentelee tutkijatohtorina Tampereen yliopistossa. Hän tutkii varhaiskasvatuksen ohjaukseen ja politiikkaa: miten kansainväliset trendit muuntuvat, kun ne siirtyvät paikalliselle tasolle – esimerkiksi kuntaan, ja millaisia käytäntöjä ne tuottavat varhaiskasvatuksen arkipäivään ja lapsen elämään. Aiheeseen liittyvässä väitöskirjassaan hän tarkasteli erityisesti tulosvastuullisuuden ja tilivelvollisuuden ajatusten rantautumista suomalaiseen varhaiskasvatukseen. Uudet tulosvastuullisuutta ja tilivelvollisuutta korostavat ohjauksen välineet ovat keskittyneet pääosin määrällisten datojen ja tilastojen hyödyntämiseen. Jatka lukemista ”Vieraskynässä ensi viikolla Maiju Paananen”
Tulossa tammikuussa: Valtakunnallinen selvitys sak-ajan toteutumisesta
Toukokuussa kaikkien kelpoisuusehdot täyttävien varhaiskasvatuksen opettajien, -erityisopettajien sekä päiväkodin johtajien lapsiryhmän ulkopuolisiin työtehtäviin tarkoitettu aika lisääntyi. Samalla löimme lukkoon seuraavan selvityksemme aiheen, kuinka sak-aika kunnissa otetaan käyttöön. Sak-aika on tarkoitettu suunnittelu-, arviointi- ja kehittämistehtäviin sekä varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelmien laatimiseen. Jatka lukemista ”Tulossa tammikuussa: Valtakunnallinen selvitys sak-ajan toteutumisesta”
Kotitalouksien keskitulot yksityisten ja julkisten päiväkotien lähialueilla: tapaus Helsinki
VARHAISKASVATUKSEN MUUTTUVA TOIMINTAYMPÄRISTÖ
Yksityisesti tuotettu varhaiskasvatus on lisääntynyt Suomessa nopeasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Eri kunnissa yksityisten palveluiden osuus ja määrä kuitenkin vaihtelevat merkittävästi. Yksityisten palveluntuottajien joukko on myös moninainen, sillä mukaan mahtuu eri kokoisia, paikallisesti, alueellisesti ja kansallisesti toimivia, yritys- ja yhdistyspohjaisia toimijoita. Yksityisten toimijoiden kasvatukselliset painotukset vaihtelevat niin ikään paljon. Yksityisen toiminnan lisääntyminen on tapahtunut kuntien perheille myöntämien tukien avulla. Kehitystä, jossa yksityinen palveluntuotanto sekä perheiden valinnanvapaus ja -mahdollisuus lisääntyvät, voidaan tarkastella markkinoistumisen käsitteen avulla. Suomessa varhaiskasvatuspalveluiden markkinoistuminen ilmenee siten, että kuntiin on syntynyt erilaisia ’varhaiskasvatusmarkkinoita’. Näitä markkinoita määrittävät muun muassa kunnan tukimallin, yksityisten palveluiden määrän ja ’laadun’ sekä kuntapäättäjien yksityiselle varhaiskasvatukselle antamat merkitykset tai roolit. Tarkemmin tätä aihetta on käsitelty Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistussa Markkinoistuvat varhaiskasvatuspalvelut –avauspuheenvuorossa (Ruutiainen, Alasuutari & Karila, 2018). Jatka lukemista ”Kotitalouksien keskitulot yksityisten ja julkisten päiväkotien lähialueilla: tapaus Helsinki”
Vieraskynässä ensi viikolla Ville Ruutiainen
Ville Ruutiainen tekee väitöskirjaansa osana Childcare-tutkimushanketta. Väitöskirjassaan Ruutiainen tutkii varhaiskasvatuspalveluiden markkinoistumista. Tässä blogitekstissä Ruutiainen tarkastelee varhaiskasvatusmarkkinoita tapausesimerkin avulla. Tarkastelussa verrataan kotitalouksien keskituloja niillä asuinalueilla, joilla yksityiset ja julkiset päiväkodit sijaitsevat Helsingissä.
Twitter: @VilleRuutiainen
Ryhmäsensitiivisyys varhaiskasvatuksen keskiöön
Vieraskynässä Sivi Harkoma
Tässä kirjoituksessa tuon esiin oman väitöstutkimukseni keskeisiä teemoja, jotka koen tärkeänä osana varhaiskasvatuksessa tapahtuvaa aikuisen ja lapsiryhmän välistä vuorovaikutusta. Tutkimusaiheenani on varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstön pedagoginen sensitiivisyys ja sen kehittäminen PedaSens-intervention avulla. PedaSens-interventiotutkimus on osa Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen ja varhaiserityiskasvatuksen tutkimusryhmän tutkimusta, ja sitä on kehitetty suomalaisissa päiväkodeissa useiden vuosien ajan. Pilottitutkimus julkaistiin vuonna 2016, minkä jälkeen tutkimus on laajentunut useaan eri kaupunkiin Suomessa. Tutkimusta tehdään edelleen aktiivisesti ja tulokset julkaistaan lähitulevaisuudessa kansainvälisten tutkimusartikkelien muodossa. Jatka lukemista ”Ryhmäsensitiivisyys varhaiskasvatuksen keskiöön”
Vieraskynässä Sivi Harkoma
Ensi viikon kirjoitukseni muodostuu pedagogisen ryhmäsensitiivisyyden teoriaan ja käytäntöön kytkeytyvistä teemoista, joita käsittelen väitöstutkimuksessani osana Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen ja varhaiserityiskasvatuksen tutkimusryhmän tutkimusta. Varhaiskasvatuksen henkilöstön vuorovaikutuksen laadulla on tutkitusti keskeinen merkitys lapsen itsesäätelytaitojen kehitykselle ja sitä kautta myös myöhemmälle kehitykselle ja koulumenestykselle. Siksi koen, että lapsiryhmissä tapahtuva vuorovaikutus tulisi nostaa entistäkin keskeisempään asemaan osana pedagogisesti laadukasta varhaiskasvatusta.
Olen 31-vuotias tohtoriopiskelija Helsingin yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta, jossa toimin myös osa-aikaisena yliopisto-opettajana. Lisäksi olen Suomen Theraplay-yhdistys ry:n hallituksen jäsen. Tutkimustyön lisäksi sydäntäni lähellä ovat luonnossa liikkuminen, ratsastus, matkailu sekä kulttuuri taiteen, musiikin ja elokuvien muodoissa.
Miten voimme tukea lapsen itsesäätelytaitojen kehittymistä?
Vieraskynässä Merja Hautakangas
Lapsen käyttäytymisen ja tunteiden säätelyä on tutkittu paljon viime vuosina. Ilmiön kriittinen tarkastelu on paikallaan, sillä olemmeko me kasvattajat rakentaneet lapselle sellaisen ympäristön, jossa häneen kohdistuu jatkuvasti säätelyyn liittyviä haasteita. Vaikka varhaiskasvatuksen arki on muuttunut viime vuosina lapsen tarpeiden näkökulmasta, on paikallaan arvioida, miten autamme, tuemme ja säätelemme lasta. Arkemme on kuitenkin kirjailtu paikka paikoin työkaverin poissaoloilla, koulutuksilla ja kirjallisilla töillä. Lisäksi jatkuvasti kasvavat lapsiryhmät haastavat sekä moninaisuudellaan että tarkalla suunnittelulla. Miten rakennamme sellaisen pedagogisen toimintaympäristön lapselle, jossa tuemme hänen itsesäätelytaitoja? Jatka lukemista ”Miten voimme tukea lapsen itsesäätelytaitojen kehittymistä?”
Vieraskynässä Merja Hautakangas
Merja Hautakangas on kokenut päiväkodinjohtaja, joka työssään kokeman oivalluksen ja liikuttavan kokemuksen vuoksi vaihtoi kopisevat kengät (kuten työkaverit kertovat) väitöskirjatutkijan mielenkiintoiseen rooliin.
Twitter: @MerjaHautis
LinkedIn: Merja Hautakangas Jatka lukemista ”Vieraskynässä Merja Hautakangas”
”Hei, mikä tän leikin nimi on?”
Teksti pohjautuu kirjoittajan väitöstutkimukseen Köngäs, M. (2018). Eihän lapsi ees oo hermoja. Etnografinen tutkimus lasten tunneälystä päiväkotiarjessa. Rovaniemi: Lapin yliopistopaino. Tutkimus ladattavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-064-7
Sanotaan, että leikki on lasten työtä. Taustalla lienee hyvä ajatus, että lapsille kuuluu antaa niin sanotusti leikkirauha. Varsinainen leikiksi ymmärrettävä toiminta on kuitenkin vain pieni osa siitä, mitä lasten keskinäinen vuorovaikutus on, jopa leikkitoiminnan aikana. ”Leikki” tuntuu olevan ajoittain aikuisia helpottava termi, jolla halutaan esimerkiksi päiväkodissa tietyllä tavalla lokeroida lasten kulttuuri aikuisille ymmärrettävämpään muotoon. Toki lapset itsekin kertovat usein hoitopäivästään leikkien kautta, mutta rajoittamalla kuulumiset pelkästään leikin nimen toistamiseen, ollaan vielä kaukana siitä totuudesta, mistä lapsen hoitopäivä onkaan koostunut. Jatka lukemista ””Hei, mikä tän leikin nimi on?””
Vieraskynässä Mirja Köngäs
Mirja Köngäs on filosofian tohtori, kasvatustieteiden painopisteenä kasvatuspsykologia ja yhteiskuntatieteiden painopisteenä soveltava psykologia. Könkään teksti pohjautuu maaliskuussa 2018 julkaistuun väitöstutkimukseen ”Eihän lapsil oo ees hermoja – Etnografinen tutkimus lasten tunneälystä päiväkotiarjessa”, joka ladattavissa ilmaiseksi Laudasta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-064-7 ja jota käsitelty muun muassa Helsingin sanomissa ja Opettaja-lehdessä. Tällä hetkellä Köngäs toimii freelance-kouluttajana ja tietokirjailijana.
Vieraskynäteksti pohjaa ajatukseen lasten itsensä luoman kulttuurin merkityksellisyyden avautumisesta varhaiskasvattajille. Kyseistä teemaa lähestytään tekstissä leikin avulla. Leikin sisällöllistä näkemystä avataan William Corsaron tulkitsevan uudistamisen teoriaan tukeutuen.
Tutkittua varhaiskasvatuksesta 