Eerika Länsmans

Ensi viikon blogikirjoituksessa tarkastellaan varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstön ammatinvaihtoon liittyviä tutkimuksia. Tässä varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstöllä tarkoitetaan niin varhaiskasvatuksen erityisopettajia, varhaiskasvatuksen opettajia, varhaiskasvatuksen sosionomeja, varhaiskasvatuksen lastenhoitajia ja varhaiskasvatuksen avustajia. 

Eerika Länsmans on koulutukseltaan lähihoitaja, varhaiskasvatuksen opettaja ja kasvatustieteen maisteri. Nykyään hän työskentelee tutkijana Tampereen yliopistolla Varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstön työhyvinvointi: Organisatoriset tekijät ja alanvaihto (VOA) -hankkeessa. Länsmansin väitöstutkimus tarkastelee varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstön työhyvinvoinnin yhteyttä ammatinvaihtoaikeisiin ja ammatinvaihtoon. 

 Vieraskynässä Jonna Kesäläinen

Viime aikoina on uutisoitu runsaasti varhaiskasvatuksen ongelmista, kuten henkilöstöresurssien puutteesta sekä suurista ja levottomista lapsiryhmistä. Varhaiskasvatuksen opettajien huolena on, että suurissa ryhmissä on liian vähän resursseja tukea lapsia riittävän yksilöidysti. (Sirvio ym. 2023;  Kangas ym. 2022; Sohlstén-Nederström ym., 2022.) Lasten sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ilmenevät vaikeudet ja häiritsevä käyttäytyminen, kuten metelöinti ohjatussa toiminnassa tai toisten töniminen odotustilanteissa, koetaan erityisen kuormittavina ja niihin liittyen toivotaan työkaluja varhaiskasvatuksen arkeen (Määttä, 2017).

Jatka lukemista ”Lasten tunnesäätely, oppiminen ja leikki varhaiserityiskasvatuksessa” →

Jonna Kesäläinen

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Jonna Kesäläinen” →

Vieraskynässä Janne Lepola

Tässä blogissa tuon esille tietoa tutkimuksista sekä esimerkkejä lasten ja varhaiskasvatuksen opettajien keskusteluista yli kolme vuotta kestäneestä yhteistyöstä yhden kaupungin päiväkotien kanssa. Yhteistyön tavoitteena oli lisätä keskustelevaa lukemista viisivuotiaiden saturyhmissä soveltaen tehostetun satujenlukemisen toimintamallia: 7 minuuttia sadulle (Orvasto & Levola, 2010). Koko lukuvuoden kestävien ja viikoittain toistuvien satuhetkien tavoitteena oli myös tukea lasten osallistumista ja näin vahvistaa heidän tarinan ymmärtämisen valmiuksia yhteistyössä perheiden kanssa.

Jatka lukemista ”Miksi keskusteleva tarinoiden lukeminen lasten kanssa on tärkeä?” →

Janne Lepola

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraana Janne Lepola” →

Vieraskynässä Meri Pihanperä (artikkelikuva Turun yliopisto)

Opetusharjoittelut ovat olleet tärkeä osa suomalaista varhaiskasvatuksen opettajankoulutusta jo sen alusta alkaen (Liinamaa, 2014, 16). Ne ovat tutkitusti merkityksellisiä varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijan asiantuntijuuden kehittymisessä, ja ne tuovat käytännön työtä lähemmäs tutkimusperustaista opettajankoulutusta (Ukkonen-Mikkola, Ek, Piiroinen ym., 2021).

Jatka lukemista ”Jokainen opettajaopiskelija ansaitsee laadukkaan harjoitteluympäristön” →

Meri Pihanperä

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Meri Pihanperä” →

Vieraskynässä Jenny Marttila

Taitoa reflektoida omia ja toisten mielentiloja eli mentalisaatiota on alun perin tutkittu vanhempien parissa (Sharp & Fonagy, 2008). Useat kehityspsykologian alan tutkimukset osoittavat, että vanhemman pyrkimys tulkita ja sanoittaa mielentiloja on yhteydessä hänen herkkyyteensä vastata lapsen tarpeisiin, mitkä osin ennustavat vanhemman ja lapsen välisen suhteen laatua (McMahon & Bernier, 2017; Zeegers et al., 2017). Samankaltaisia yhteyksiä on esitetty myös varhaiskasvatuksesta (Split & Koomen, 2022), mutta näiden teoreettisten oletusten vahvistaminen vaatii vielä lisää tieteellistä näyttöä. Mentalisaatiota on tyypillisesti tutkittu havainnoimalla tai haastattelemalla (Schiborr et al., 2013). Varhaiskasvatuksen kontekstissa mentalisaatiota on enimmäkseen tutkittu havainnoimalla, kuinka paljon ammattilaiset käyttävät mieltä koskevaa puhetta ollessaan vuorovaikutuksessa lasten kanssa.

Jatka lukemista ”Varhaiskasvatuksen ammattilaiset mielen tulkitsijoina” →

Jenny Marttila

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Jenny Marttila” →

Vieraskynässä Essi Hanhikoski, Mari Laakso, Merja Koivula ja Eija Sevón

Lapsille varhaiskasvatus on tärkeä vertaissuhteiden konteksti, jossa vertaissuhteita ja niihin liittyviä sääntöjä ja normeja luodaan, säännöistä neuvotellaan ja niitä myös rikotaan (Corsaro, 2000; Köngäs ym., 2022). Lasten näkökulmasta ryhmän jäsenyys sekä kuulumisen ja ulossulkemisen dynamiikat voidaan ymmärtää jatkuvana neuvotteluprosessina ja lasten tapana toimia vertaissuhteissa (Juutinen ym., 2018; Theobald & Danby, 2012). Samalla vertaissuhteisiin liittyvä kiusaaminen ja lasten yksinäisyys ovat huolta herättäviä kysymyksiä, jotka koskettavat myös varhaiskasvatusikäisiä lapsia (Evaldsson & Karlsson, 2020; Lundström ym., 2022).

Jatka lukemista ”Videorikasteiset haastattelut ikkunana lasten vertaissuhteisiin varhaiskasvatuksessa” →