Ensi viikolla vieraana Outi Ylitapio-Mäntylä

Outi Ylitapio-Mäntylä on dosentti, kasvatustieteen tohtori ja hän toimii yliopistolehtorina Oulun yliopistossa. Hänen tutkimuksen kohteena ovat kasvatuksen sukupuolittavat käytännöt sekä se, miten erilaiset erot risteävät kasvatuksen arjessa. Tutkimusintresseinä ovat myös valtaan ja hallintaan liittyvät teemat varhaiskasvatuksen työssä. Hänen viimeaikainen tutkimus liittyy lapsuuden muistojen tarkasteluun sekä moniammatilliseen työhön monitoimitaloissa.

Blogikirjoituksessaan Outi käsittelee tiimityöskentelyä ja sen merkitystä muun muassa seuraavasti:

Päiväkotien moniammatillinen työ on tiimityötä, jossa yhteistä kollektiivista säveltä pyritään hakemaan tiimipalavereissa ja tiimisopimuksilla. Tiimit nähdään ideapajoina, joiden ajatellaan olevan itseohjautuvia ja niiden ajatellaan edesauttavan parasta tulosta työtehtävien hoitamisessa (Nevanlinna & Relander, 2006). Tiimityöllä pyritään rakentamaan yhteistä työkulttuuria ja yhteisön jaettua ymmärrystä yhteisestä työstä.”

Mukavaa ja rauhallista joulua sekä uutta vuotta

Vuosi jälleen takana ja vuoteen on mahtunut upeita kirjoituksia. Alta löytyy linkit tämän vuoden kirjoituksiin, jos jokin on jäänyt välistä tai haluat palata vielä jonkin vieraskynäilijän tuotoksen äärelle.

Seuraavasta vieraskynäilijästä lisätietoa 17.1.2020. Sitä ennen kylläkin herättelemme blogia hereille uudelle vuosikymmenelle. Muistakaa Helsingissä osallistua Tieteiden yöhön 16.1.2020 ja käy moikkaamassa Suvia.

Toivotamme mukavaa ja rauhallista joulua!

-Samppa ja Suvi

Jatka lukemista ”Mukavaa ja rauhallista joulua sekä uutta vuotta”

Hyvinvoinnin supervoimat positiivisen pedagogiikan työkaluina

Vieraana Eliisa Leskisenoja

On helpompi rakentaa vahvoja lapsia
kuin korjata rikkinäisiä aikuisia.

Frederick Douglass

Positiivinen pedagogiikka tarkoittaa yksinkertaistettuna positiivisen psykologian tieteen soveltamista opetus- ja kasvatustoimintaan (Green, Oades, & Robinson, 2011). Tällöin kasvatuksen ja opetuksen kohteena ovat perinteisten tietojen ja taitojen ohella lasten ja nuorten hyvinvointitaitojen ja luonteenvahvuuksien edistäminen (Seligman ym. 2009). Jotta pedagoginen toiminta lapsen hyvinvoinnin tukemiseksi olisi tietoista, tavoitteellista ja systemaattista, tarvitaan sen suuntaviivoiksi vahva teoreettinen viitekehys. Ilman teoriaa on vaikea saavuttaa syvällistä ymmärrystä, ja ilman syvällistä ymmärrystä toiminnasta tulee helposti päälleliimattua ja keinotekoista. Sellainen toiminta ei yleensä ole kovin pitkäikäistä eikä tuota pysyviä tuloksia saati sitouta tekijäänsä.

Jatka lukemista ”Hyvinvoinnin supervoimat positiivisen pedagogiikan työkaluina”

Ensi viikolla vieraana Eliisa Leskisenoja

Eliisa Leskisenoja

Eliisa Leskisenoja toimii tällä hetkellä lehtorina ja opettajankouluttajana Oulun normaalikoulussa. Leskisenojalla on vahva asiantuntemus positiivisen pedagogiikan soveltamisesta varhaiskasvatuksesta aikuiskasvatukseen. Omassa väitöstutkimuksessaan Leskisenoja tutki sitä, miten oppilaiden hyvinvointia ja kouluiloa voidaan lisätä positiivisen pedagogiikan menetelmin. Oman työnsä ohella Leskisenoja toimii kouluttajana, tutkijana ja tietokirjailijana. Tällä hetkellä hänen tutkimukselliset ja koulutukselliset intressinsä kohdistuvat erityisesti positiivisen pedagogiikan jatkumon kehittämiseen maassamme.

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraana Eliisa Leskisenoja”

“Netti toimii, jos ei oo liian kaukana netistä”: Alle kouluikäisten lasten käsityksiä digitaalisista teknologioista ja niiden toimintaperiaatteista

Vieraskynässä Pekka Mertala

Sekä julkisessa keskustelussa (Selwyn 2003) että varhaiskasvatuksen kentällä (Mertala 2019a) esiintyy uskomuksia lapsista syntyjään taitavina teknologiankäyttäjinä, jotka oppivat uusien teknologioiden salat “ihan tuosta vain” (Plowman, Stephen & McPake 2008). On totta, että lapset suhtautuvat digitaaliseen teknologiaan mutkattomasti ja vailla turhaa varovaisuutta. Toisaalta, aivan yhtä luontevasti ja huolettomasti he suhtautuvat myös naapurin marsuun tai räkään -sekä omaansa että toisten. Mutkaton räkäsuhde ei kuitenkaan tarkoita, että lapselle olisi muodostunut ymmärrys siitä, että räkä on ylähengitysteiden limakalvoilla muodostunutta limaa, jota erittävät pääasiassa goblet- eli pikarisolut tai että rään tehtävä terveessä nenässä on kerätä ja kuljettaa pois nenäkäytävistä pölyhiukkasia, likaa ja mikrobeja, jotta nämä eivät kolonisoituisi ja aiheuttaisi sairauksia. Sama nyrkkisääntö päteen myös lapsiin ja teknologiaan: Mutkaton suhde digitaalisiin teknologioihin ei tarkoita sitä, että lapset automaattisesti ja luonnostaan hahmottaisivat helppokäyttöisen käyttöliittymäpinnan alla olevaa teknologiaa ja sen toimintaperiaatteita.

Jatka lukemista ”“Netti toimii, jos ei oo liian kaukana netistä”: Alle kouluikäisten lasten käsityksiä digitaalisista teknologioista ja niiden toimintaperiaatteista”

Ensi viikolla vieraskynässä Pekka Mertala

Pekka Mertala on koulutukseltaan kasvatustieteen tohtori ja lastentarhanopettaja. Hän työskentelee Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa tutkijatohtorina keskeisimpänä mielenkiinnonkohteenaan lasten ja varhaiskasvatuksen henkilöstön media- ja teknologiasuhteet ja niiden merkitys varhaiskasvatuksen pedagogiikalle.

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Pekka Mertala”

Oikeus surra? Lasten suru ja suremisen kulttuuriset käytännöt varhaiskasvatuksessa

Vieraskynässä Lasse Lipponen

Johdanto

Lauri roikkuu rukkasten verhoamin pienin käsin tiukasti kiinni päiväkodin rauta-aidassa. Haikea ja kaipaava nyyhkytys yltyy aika-ajoin eroahdistuksen täyteiseksi itkuksi. Lauri on aloittanut alle 3-vuotiaiden lasten ryhmässä 3 viikkoa sitten. Ryhmän opettaja seisoo Laurin vierellä ja lähestyy Lauria itkun suvantokohdissa kyykistyen. Opettaja kohottaa käsiään Lauria kohden syliin kutsuvasti ja sanoo lempeästi: ”Tulisit nyt. Tulisit syliin.” Lauri kääntää katseen pois ja sanoo itkun sekaisin sanoin, mutta ponnekkaasti: ”Emmä voi ku mä en oo tottunu”

Harva lapsi löytää sanoja ja merkityksiä surun, ahdistuksen ja kaipauksen kokemuksilleen. Laurin terävä tilannearvio on poikkeus myös aikuisten maailmassa. Kuten Pulkkinen (2017) toteaa, surun sanasto ja kielioppi eivät useinkaan vastaa eivätkä kuvaa surevien tosielämän kokemusta.

Jatka lukemista ”Oikeus surra? Lasten suru ja suremisen kulttuuriset käytännöt varhaiskasvatuksessa”

Ensi viikolla vieraskynässä Lasse Lipponen

Lasse Lipponen (KT) on kasvatustieteen professori (varhaiskasvatus). Hänellä on tällä hetkellä kolme tutkimus-ja kehittämishanketta johdettavanaan: Myötätuntokulttuurien rakentuminen varhaiskasvatuksen arjessa (Suomen Akatemia, 2016 -2020), Empatian ja myötätunnon laajenevat kehät varhaiskasvatuksessa (Opetushallitus, 2019-2020) sekä ‘Pikku-Norssi’ (varhaiskasvatuksen harjoittelujen kehittäminen, Opetus ja kulttuuriministeriö, 2019-2020). Lasse on palkittu opettaja (Helsingin Yliopiston Hyvä Opettaja -palkinto), ja suosittu luennoitsija. Hänellä on runsaasti myös erilaisia kansainvälisiä tehtäviä.

”Et ei sitä huvitteluiltahoitoo eikä viikonloppuhoitoo pystytä järjestämään” – Epäsäännölliset hoitoajat ja varhaiskasvatuksen merkitykset

Vieraskynässä Anna Siippainen

Varhaiskasvatus ja esiopetus ovat merkittävä osa suomalaista nykylapsuutta. Viimeistään esiopetusvaiheessa varhaiskasvatuksen instituutiot tavoittavat lähes kaikki kuusivuotiaat lapset. Varhaiskasvatuksella ja työelämällä on ollut Suomessa historiallisesti tiivis yhteys (esim. Eerola-Pennanen, Vuorisalo & Raittila 2017). Viime vuosina varhaiskasvatus on tunnistettu laajasti elinikäisen oppimisen ensimmäiseksi portaaksi, ja varhaiskasvatuksen merkitys nousee esiin niin taloustieteilijöiden kuin poliitikkojen puheissa. Yhä edelleen työelämän ja varhaiskasvatuksen välinen sidos on vahva – mahdollistaahan varhaiskasvatus monen huoltajan osallistumisen työelämään. Kytkös näkyy esimerkiksi siten, että samanaikaisesti epätyypillisen työn yleistymisen kanssa on vuorohoito maltillisesti lisääntynyt jo usean vuoden ajan (Varhaiskasvatus 2016 – Kuntakyselyn osaraportti). Vuonna 2017 vuorohoidossa olevien lasten määrä kasvoi kuuden suurimman kunnan tilastoinneissa edelleen Oulussa ja Turussa (Forsell 2019, 27). Miettisen ja Rotkirchin (2012) mukaan epätyypilliset työajat ovat yleistyneet erityisesti äitien keskuudessa.

Jatka lukemista ””Et ei sitä huvitteluiltahoitoo eikä viikonloppuhoitoo pystytä järjestämään” – Epäsäännölliset hoitoajat ja varhaiskasvatuksen merkitykset”

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggers like this: