Tapahtumavaahdosta varhaiskasvatuksen Kehittävään Palautteeseen

Vieraskynässä Jyrki Reunamo

Kehittävä Palaute on varhaiskasvatuksen tutkimus- ja kehittämisprojekti. Kehittävän Palautteen avulla kunnat, palveluntarjoajat ja varhaiskasvatuksen henkilöstö voivat ohjata varhaiskasvatusta tutkimusperustaisesti, ajankohtaiseen ja monipuoliseen tutkimusdataan perustuen. Ohjaustoiminnan perustana on erilaisten muutokseen suhtautumistapojen vaikutukset toimintaan (Reunamo, 2007a, Reunamo 2007b). Teoriassa tärkeätä on tasapaino avoimuudessa ja muutoksessa, ei mahdollisimman suuri avoimuus ja muutos (Reunamo, 2009). Tämä suhtautumistapojen vaikutus näkyy niin lapsilla, varhaiskasvatuksen henkilöstöllä kuin tutkijoillakin (Reunamo ja Pipere, 2011, Muszynski ja Reunamo, 2011).

Kehittävä Palaute on erityisesti kuntien ja varhaiskasvatuksen palveluntarjoajien apuväline. Sen avulla saadaan luotettavasti esiin varhaiskasvatuksen nykytilanne, sen ajan kuluessa tapahtuvat trendit sekä vahvuudet ja puutteet. Kehittyvän Palautteen ytimessä on systemaattinen observointi, yksittäisiä havaintoja on kertynyt vuosien varrella miljoonia. Näihin observointeihin kytketään tärkeät tiedot lasten taidoista ja toimintatavoista. Lisäksi henkilöstö arvioi omaa oppimisympäristöään niin harmonian, kaaoksen, tavoitteiden kuin osallisuudenkin näkökulmasta unohtamatta laadun indikaattoreita. Myös johtajat arvioivat observoidun päiväkodin kokonaisuutta ja henkilöstön toimintaa. Kaikki data yhdistetään samaan kokonaisuuteen, jonka muutoksia voidaan seurata reaaliaikaisesti verkossa. Lisäksi jatkuvasti tuotetaan raportteja, joissa tuetaan tutkimusperustaista varhaiskasvatuksen kehitystä. Jo yli puolet Suomen varhaiskasvatuksesta on ollut Kehittävän Palautteen piirissä.

Tärkeä osa Kehittävää Palautetta on tutkimus. On tärkeätä, että Kehittävän Palautteen menetelmät, aineisto, teoria ja tulokset ovat jatkuvan tieteellisen vertaisarvioinnin kohteena. Tämä on yksi osa menetelmän laadun arviointia. Kehittävän Palautteen aineistosta on tehty yli 50 tieteellisesti vertaisarvioitua, luokituksen A1-A3 mukaista artikkelia. Tieteelliset työkalut ja tieteellisen yhteisön panostus myös auttaa kehittämään menetelmiä entisestään. Kehittävän Palautteeseen liittyvää tutkimusta ovat tehneet kymmenet tutkijat ja tutkimusartikkeleita on tuottaneet yli 40 tutkijaa Suomesta, Taiwanista, Hong Kongista, Yhdysvalloista, Tanskasta ja Kanadasta (ks. https://blogs.helsinki.fi/orientate/). Lisäksi aineistoa on käytetty kuudessa väitöskirjatyössä. Kehittävän Palautteen avulla voi nähdä tarkasti mitä varhaiskasvatuksessa tapahtuu. Tapahtumavaahdon läpi voi nähdä kuitenkin paljon pintatapahtumia syvemmälle, ylittäen toiminnan tavoitteiden, motiivien ja suhtautumistapojen rajat. Tässä kirjoituksessa esitellään osa näistä tutkimuksista, mutta kannattaa katsoa linkkien takaa tarkemmin tutkimustoimintaa ja niiden pohjalta tuotettuja palveluita.

Kuva: Reunamo Education

Varhaiskasvatuksen monet muodot

Esimerkiksi liikkuminen ei ole pelkästään fyysistä aktiivisuutta (Reunamo, Saros ja Ruismäki, 2012), vaan siinä ilmenee suhde koko oppimisympäristöön (Kyhälä, Reunamo ja Ruismäki, 2012) ja vertaissuhteiden muotoutumiseen (Lehto, Reunamo & Ruismäki, 2012). Liikkumisella on myös vahva yhteys oppimiseen (Reunamo, Hakala, Saros, Kyhälä, Lehto ja Valtonen, 2014). Lapset liikkuvat eri tavalla eri aikoina (Kyhälä, Reunamo ja Ruismäki, 2018). Lapset liikkuvat myös eri tavalla ja eri määriä eri toiminnoissaan (Kyhälä, Reunamo, Valtonen ja Ruismäki, 2020), minkä tiedostaminen auttaa aikuisia toiminnan tietoisessa ohjaamisessa varhaiskasvatuksen monimuotoisessa kokonaisuudessa.

Samoin esimerkiksi lasten stressi ei ole pelkästään ympäristön olosuhteiden tulos, vaan työkalu toiminnan ohjaamiseen (Reunamo, Sajaniemi, Suhonen ja Kontu, 2013). Roolileikissä lasten tapa tuottaa ja jakaa yhteistä sisältöä tuottaa uutta opittavaa ja varhaiskasvatuskulttuuria (Reunamo, Lee, Wang, Mou ja Lin, 2013). Lasten luovuus ilmenee kokonaisvaltaisesti sisältöjen muotoutumisessa (Reunamo, Lee, Wang, Ruokonen, Nikkola ja Malmström, 2014). Lasten suhtautumistavat vaikuttavat myös aikuisten suhtautumistapoihin (Reunamo ja Hällström, 2013). Kokonaisuutena lapsen harjaantumisen avulla rikastuva tapa suhtautua muutokseen vaikuttaa myös yhteiskunnalliseen kehitykseen (Reunamo ja Suomela, 2013). 

Kyetäkseen ohjaamaan omaa toimintaansa, niin aikuiset (Reunamo, 2014a) kuin lapsetkin (Reunamo, 2014) tarvitsevat pätevän kosketuksen muuttuvaan toimintaan. Ilman tilanteeseen sopivaa suhtautumista lapsen ote tapahtumista kirpoaa (Reunamo ja Alijoki, 2014). Esimerkiksi kiusaamistilanteessa lasten erilaiset suhtautumistavat tuottavat erilaisia tuloksia, joista toiset ajautuvat umpikujaan (Reunamo, Kalliomaa, Repo, Salminen, Lee, Wang, 2015). Lapset tarvitsevat monipuolisen varaston erilaisia strategioita sekä välttääkseen muiden kiusaamista, että kyetäkseen suhtautumaan kiusaamistilanteeseen kussakin tilanteessa mielekkäällä tavalla (Reunamo, Ko, Cheng, Lee, Wang ja Salminen, 2016).

Kuva: Reunamo Education

Kehittävää Palautetta on toteutettu muissakin maissa ja esimerkiksi Hong Kongissa leikin merkitys lasten vaikutusmahdollisuuksien hahmottamisessa on selkeä (Cheng, Reunamo, Cooper, Liu ja Wong, 2015). Erilaisten suhtautumistapojen vaikutusten näkyväksi tekeminen ei ole aina helppoa, mutta esimerkiksi pedagogista dokumentointia voi käyttää toiminnan kehittämiseen (Rintakorpi ja Reunamo, 2016). Erilaiset suhtautumistavat tuottavat erilaisen lopputuloksen ja näin erilaisen oppimisen (Reunamo, Ko, Cheng, Lee, Wang, Salminen, 2016). Kytkemällä lasten observoitu oppiminen riippumattomaan oppimisympäristön arviointiin saadaan esimerkiksi esiin erilaisten pedagogisten painotusten merkitys lasten oppimiselle (Ruokonen, Tervaniemi ja Reunamo, 2021).

Koska Kehittävän Palautteen aineisto kattaa kaiken toiminnan kello 8.00-16.00 välisenä aikana, voidaan erilaisten näkemysten tuottama toiminta asettaa monipuoliseen tarkasteluun erilaisissa varhaiskasvatuksen konteksteissa (Reunamo ja Kyhälä, 2016). Ei tarkastella esimerkiksi vain lasten liikkumista, vaan liikkumisen tuottamaa lisääntyvää osallisuutta Suomessa (Reunamo, 2016) ja vaikkapa Taiwanissa (Lee ja Wang, 2016). 

Lasten suhtautumistavat liittyvät monin tavoin itsesäätelyyn (Veijalainen, Reunamo ja Alijoki, 2017). Täysin sama tilanne voi synnyttää lapsissa monenlaisia prosesseja (Veijalainen, Reunamo, Sajaniemi ja Suhonen, 2019). Kun lisäksi aikuisilla on erilaisia odotuksia ja rajoja erilaisille lapsille (Veijalainen, Reunamo ja Heikkilä, 2019), täysin sama päiväkotiryhmä näyttäytyy jokaiselle lapselle erilaisena ja tuottaa erilaisen varhaiskasvatuspolun. Esimerkiksi lapsen emootio ei ole pelkkä kokemus, vaan se voi olla työkalu tuottaa ratkaisuja tilanteen vaatimalla tavalla, mutta se voi olla myös rajoite, joka estää lasten toiminnan kehittymisen (Veijalainen, 2020). Erilaisten suhtautumistapojen lisäksi myös lapsen kehitys ja ikä on yhteydessä koettuun varhaiskasvatuspäivään esimerkiksi erilaisina leikkiprosesseina (Reunamo, 2019). Aikuisten näkökulmastakin leikkiä on monenlaista: esimerkiksi ohjattua, tuettua ja vapaata leikkiä, joilla kaikilla on oma tärkeä funktionsa (Jensen, Pyle, Zosh, Ebrahim, Scherman, Reunamo ja Hamre, 2019).

Lasten moninaisuuden näkyminen

Kehittävän Palautteen aineistossa lasten valinta tutkimusaineistoon tapahtuu satunnaisesti. Tämä mahdollistaa hyvin monenlaisten lasten varhaiskasvatuspäivän muotoutumisen tutkimisen. Esimerkiksi yli 15% lapsista on ulkomaalaistaustaisia. Heidän persoonalliset ja kulttuuriset suhtautumistapansa ja taitonsa saadaan aineistosta esiin tutkittavaksi (Arvola, Reunamo ja Kyttälä, 2017). Voidaan tarkastella esimerkiksi ulkomaalaistaustaisten lasten osallisuuden ja syrjäytymisen prosesseja osana varhaiskasvatuksen arkea (Arvola, Lastikka ja Reunamo, 2017). Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa lapsilla on runsaasti vapausasteita toimia. Vapaan leikin aikana lasten tapa valikoida/valikoitua vertaissuhteisiin tai niiden puuttumiseen alkaa muotoutua hyvin varhain lasten leikkien kehittyessä (Arvola, Pankakoski, Reunamo ja Kyttälä, 2020). Ilman aikuisten tukea osa lapsista ajautuu sivuraiteelle ja varhainen syrjäytymisprosessi alkaa (Arvola, Reunamo ja Kyttälä, 2020). Erityisesti lasten vertaissuhteet ovat tärkeitä jo pelkästään määränsä takia, mutta myös osallistavan luonteensa takia (Kuutti, Sajaniemi, Björn, Heiskanen ja Reunamo, 2021).

Lasten tuen tarpeita ja niiden muotoutumista voidaan myös tarkastella monipuolisesti. Kehittävän Palautteen valtavassa aineistossa saadaan esimerkiksi esiin erot maaseudun ja kaupunkiympäristön välillä suhtautumisessa tukeen (Reunamo & Sajaniemi, 2018a). Erilaiset tukijärjestelyt ja rakenteelliset tekijät voidaan kytkeä suoraan lasten varhaiskasvatusarkeen Reunamo ja Sajaniemi, 2018b) ja näin päästä ohjaamaan varhaiskasvatusta valtakunnallisesti. 

Kuva: Reunamo Education

Kokonaiskuvan luominen

Kehittävän Palautteen ytimessä oleva lasten toiminnan ja tilanteiden satunnainen observointi tuottaa lopulta varhaiskasvatuksen kokonaiskuvan. Se on tärkeä  myös yksityiskohtien perspektiivin hahmotuksessa. Esimerkiksi arvioinnissa toimintaa ei tarkastella vain suhteessa siihen, miten hyvin laadun indikaattorit toteutuvat, vaan lapset nähdään varhaiskasvatuksen laadun indikaattorien tuottajina ja kehittäjinä (Pihlainen, Reunamo ja Kärnä, 2019). Positiiviset varhaiskasvatuksen laadun indikaattorit tarvitsevat välttämättä myös lasten tuottamia kriittisiä arvioita ja kokemuksia varhaiskasvatuksesta (Pihlainen, Reunamo, Sajaniemi ja Kärnä, 2020). 

Pohjimmiltaan lasten tärkeimmät prosessit tapahtuvat hänen henkilökohtaisessa lähivuorovaikutuksessaan ja niissä myös lasten sosiaalinen luovuus saa harjoitusta, mikä on pohjana kulttuuriselle luovuudelle (Nikkola, Reunamo ja Ruokonen, 2020). Kehittävän Palautteen etuna on, että jokaiseen miljoonista yksittäisistä observoinneista voidaan kytkeä laajempia sisällöllisiä ja rakenteellisia tekijöitä. Esimerkiksi päiväkodin johtajan toiminnalla ja näkemyksillä on suoria yhteyksiä lasten varhaiskasvatusarkeen (Fonsén, Reunamo, Lahtinen ja Sillman, 2020). 

Varhaiskasvatuksen tutkimus on haastavaa, ja yhtä aikaa räjähtävän ja hiipivän muutoksen tutkimus on vaikeaa, on pysyttävä nöyränä. Esimerkiksi Likesin laajassa vertailussa erilaiset fyysisen aktiivisuuden mittarit tuottivat erilaisen tuloksen, joten ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa fyysisen aktiivisuuden mittaria (katso Sääkslahti, Mehtälä ja Tammelin (toim.), 2021). Myös Business Finlandin rahoittamassa Credu-hankkeessa (https://credu.fi/) etsitään laajasti erilaisten Kehittävän Palautteen mittareiden yhteyksiä päiväkotiarkkitehtuuriin ja pedagogisiin ratkaisuihin. 

Toiminnan teorioita pitää koko ajan testata ja kehittää. Observoinnin luotettavuutta arvioidaan koko ajan pariarvioinneilla, mutta tarvitaan yhä hiotumpaa monimenetelmäisyyttä pätevään tilannearvioon. Nopeat muutokset edellyttävät jatkuvaa tulosten päivittämistä, sillä eilisen tulokset eivät enää tänään päde, puhumattakaan huomisesta. Menetelmiä pitää koko ajan parantaa ja etsiä myös kehittyvän teknologian tarjoamia mahdollisuuksia. Parhaimmillaan käytännön varhaiskasvatustyö, tutkimustyö ja teoreettiset työkalut tuottavat yhdessä ajantasaisen pätevän varhaiskasvatuksen kehittämisen. 

Kuvat: Reunamo Education

Lähteet

  • Arvola, O, Pankakoski, K. Reunamo, J. & Kyttälä, M. (2020): Culturally and linguistically diverse children’s participation and social roles in the Finnish Early Childhood Education – is play the common key?, Early Child Development and Care, DOI:10.1080/03004430.2020.1716744.
  • Arvola, O., Lastikka, A-L. & Reunamo, J. (2017). Increasing Immigrant Children’s Participation in the Finnish Early Childhood Education Contet. The European journal of social & behavioural sciences EJSBS, 20 (3), 2539-2548.
  • Arvola, O., Reunamo, J. & Kyttälä, M. (2017). Maahanmuuttajataustaiset lapset varhaiskasvatuksessa: kasvattajien näkemykset lasten taidoista ja tuen tarpeesta [Children with immigration background in early years: Educators’ views about children’s skills and need for support]. Kasvatus 48 (3), 161-173.
  • Arvola, O., Reunamo, J. & Kyttälä, M. (2020). Kohti kieli- ja kulttuuritietoista kasvatusta. Kasvattajat lasten osallisuuden mahdollistajina varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissä. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 01/2020.
  • Cheng Pui-Wah, D., Reunamo, J., Cooper, P., Liu, K. & Vong, K. I. P. (2015). Children’s agentive orientations in play-based and academically focused preschools in Hong Kong. Early Child Development and Care, 185 (11-12), 1828-1844. http://d.doi.org/10.1080/03004430.2015.1028400.
  • Fonsén, E., Reunamo, J., Lahtinen, L. & Sillman, M. (2020). Pedagogical leadership and children’s well-being in Finnish early education. Educational Management Administration & Leadership, 1-16.
  • Jensen, H., Pyle, A., Zosh, J. M., Ebrahim, H. B., Scherman, A. Z., Reunamo, J. & Hamre, B. K. (2019). Play facilitation: the science behind the art of engaging young children (white paper). The LEGO Foundation, DK.
  • Kuutti, T., Sajaniemi, N., Björn, P., Heiskanen, N. & Reunamo, J. (2021). Participation, involvement and peer relationships in children with special educational needs in early childhood education. European Journal of Special Needs Education. https://doi.org/10.1080/08856257.2021.1920214. Saatavilla https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/08856257.2021.1920214.
  • Kyhälä A-L., Reunamo, J., Valtonen, J. & Ruismäki H. (2020). Ajankäyttö ja vähintään kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus lasten toiminnoissa varhaiskasvatuksessa. Liikunta & Tiede 57(4), 71-78. https://www.lts.fi/media/liikunta-tiede-lehden-artikkelit/4_2020/lt_4_2020-s71-78.pdf
  • Kyhälä, A., Reunamo, J. & Ruismäki, H. (2012).Physical Activity and Learning Environment Qualities in Finnish Day Care. Procedia : Social and Behavioral Sciences. 45, p. 247-256.
  • Kyhälä, A-L., Reunamo, J. & Ruismäki, H. (2018). Preschool Children are more Physically Active and less Sedentary on Weekdays Compared with Weekends. Journal of Early Childhood Education Research 7(1), 2018, s. 100-126.
  • Kyhälä, A-L., Reunamo, J. & Valtonen, J. (2020). Children’s time use and moderate-to-vigorous physical activity in early childhood education and care in Finland. South African Journal of Childhood Education.
  • Lee, H-C. & Wang, L-C. (2016). 幼兒社會因應取向之初探 [Children’s Social Orientation in Day Care Center]. Chang Gung Journal of Sciences Vol. 24 PP. 1-16 June, 2016. 10.6192/CGUST.2016.6.24.1.
  • Lehto, S., Reunamo, J. & Ruismäki, H. (2012). Children’s Peer Relations and Children’s Physical Activity. Procedia : Social and Behavioral Sciences. 45, p. 277-283.
  • Muszynski, L. & Reunamo, J. (2011). Mapping historians: historians’ orientations and historical production. Kasvatus ja aika, 5 (1),7-18.
  • Nikkola, T., Reunamo, J. & Ruokonen, I. (2020). Children’s creative thinking abilities and social orientations in Finnish early childhood education and care. Early Child Development and Care. https://doi.org/10.1080/03004430.2020.1813122
  • Pihlainen, K., Reunamo, J. & Kärnä, E. (2019). Lapset varhaiskasvatuksen arvioijina – Lasten mukavina pitämät asiat päiväkodissa ja perhepäivähoidossa . Varhaiskasvatuksen tiedelehti. 8(1), 2019, p. 121–142.
  • Pihlainen, K., Reunamo, J., Sajaniemi, N. & Kärnä, E. (2020). Children’s negative eperiences as a part of quality evaluation in early childhood education and care. Early Child Development and Care. https://doi.org/10.1080/03004430.2020.1801667
  • Reunamo, J. (2019). 1-3-vuotiaiden lasten esineleikit, roolileikit ja sääntöleikit. Leikkipäivä.fi tutkimustietoa leikistä. https://leikkipaiva.fi/wp-content/uploads/1%E2%88%923-vuotiaiden-lasten-esineleikit-roolileikit-ja-s%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6leikit-1.pdf.
  • Reunamo, J. (2016). Lapsilähtöinen toimintakulttuuri edellyttää lapsen kuuntelua. Teoksessa A. Sääkslahti (toim.) Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:22, s. 27-31.
  • Reunamo, J. (2014a). Day care based on developmental feedback for the staff. The Orientation project – a longitudinal study of daycare and pre-school activities. The 3rd Nordic ECEC conference in Oslo.
  • Reunamo, J. (toim.). (2014b). Varhaiskasvatuksen kehittäminen – kehitystehtäviä ja ratkaisumalleja. [Developing Early Childhood Education – development tasks and solutions]. Jyväskylä, PS-Kustannus.
  • Reunamo, J. (2009). Vygotsky: A systemic approach. In J. Hytönen, J. (ed.). Educational environment in early childhood: Education in Estonia and Finland IV. University of Helsinki, Department of Applied Sciences of Education (pp. 29-48). Research reports; 311.
  • Reunamo, J. (2007a). Tasapainoinen varhaiskasvatus – erilaisia tapoja suhtautua muutokseen. Helsinki: WSOY.
  • Reunamo, J. (2007b,). Adaptation and agency in early childhood education. European Early Childhood Education Research Journal, 15 (3), 365-377.
  • Reunamo, J. & Alijoki, A. (2014). Children with ADHD in Day Care. ADHD Report 22 (1), 6-9, 13, 14.
  • Reunamo, J., Hakala, L., Saros, L., Kyhälä, A-L., Lehto, S. & Valtonen, J. (2014). Physical activity in day care and preschool. Early years: An International Research Journal, 34 (1), 32-48.
  • Reunamo, J. & ja Hällström, H. (2013). You do not like the activity arranged by the teacher; What do you do? The European Journal of Social & Behavioral Sciences (EJSBS), 1050-1056.
  • Reunamo, J. Kalliomaa, M. Repo, L., Salminen, E., Lee, H-C & Wang, L-C. (2015). Children’s strategies in addressing bullying situations in daycare and preschool. Early Child Development and Care, 185(6), 952-967. DOI: 10.1080/03004430.2014.973871.
  • Reunamo, J., Ko, J., Cheng, D., Lee, H-C., Wang, L-C. & Salminen, E. (2016). Openness and agency as strategies on addressing bullying. In O. Saracho (Ed.) Contemporary research on bullying in early childhood education. IAP Publishing: USA.
  • Reunamo, J. & Kyhälä, A-L. (2016). Liikkuminen varhaiskasvatuspäivän osana. Teoksessa A. Sääkslahti (toim.) Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:22, s. 54-58.
  • Reunamo, J., Lee, H-C., Wang, L-C., Ruokonen, I., Nikkola, T. & Malmstrom, S. (2014). Creativity in day care.Early Child Development and Care, 184(4), 617-632.
  • Reunamo, J. T., Lee, H-C., Wu, R., Wang, L-C., Mou, W-Y. & Lin, C. J. (2013). Perceiving Change in Role Play. European Early Childhood Education and Research Journal, 21(2), 292-305.
  • Reunamo, J. & Pipere, A. (2011). Doing research on education for sustainable development. International Journal of Sustainability in Higher Education, 12(2), 110-124.
  • Reunamo, J. & Sajaniemi, N. (2018). Asuinpaikkaan liittyneet erot erityistä tukea tarvitsevien lasten päiväkotiarjessa. Teoksessa Vainikainen, M-P., Lintuvuori, M., Paananen, M., Eskelinen, M., Kirjavainen, T., Hienonen, N., Jahnukainen, M., Thuneberg, H., Asikainen, M., Suhonen, E., Alijoki, A., Sajaniemi, N., Reunamo, J. & Hotulainen, R. Oppimisen tuki varhaislapsuudesta toisen asteen siirtymään: tasa-arvon toteutuminen ja kehittämistarpeet. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 55/2018, s. 60-62. Saatavilla http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161062.
  • Reunamo, J. & Sajaniemi, N. (2018). Tukijärjestelyjen yhteys lasten päiväkotiarkeen. Teoksessa Vainikainen, M-P., Lintuvuori, M., Paananen, M., Eskelinen, M., Kirjavainen, T., Hienonen, N., Jahnukainen, M., Thuneberg, H., Asikainen, M., Suhonen, E.,
    Alijoki, A., Sajaniemi, N., Reunamo, J. & Hotulainen, R. Oppimisen tuki varhaislapsuudesta toisen asteen siirtymään: tasa-arvon toteutuminen ja kehittämistarpeet. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 55/2018, s. 55-59. Saatavilla http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161062.
  • Reunamo, J., Sajaniemi, N., Suhonen, E & Kontu, E. (2013). Cortisol Levels and Children’s Orientation in Day Care. In K. Määttä and S. Uusiautti (Eds.) Early Child Care and Education in Finland. Routledge: UK.
  • Reunamo, J., Saros, L. & Ruismäki, H. (2012). The Amount of Physical Activity in Finnish Day Care. Procedia : Social and Behavioral Sciences. 45, p. 501-506.
  • Reunamo, J. & Suomela, L. (2013). Education for sustainable development in early childhood education in Finland. Journal of Teacher Education for Sustainability, 15(2), 91-102. DOI: 10.2478/jtes-2013-0014.
  • Rintakorpi, K. & Reunamo, J. (2016). Pedagogical documentation and its relation to everyday activities in early years. Early child development and care. http://d.doi.org/10.1080/03004430.2016.1178637.
  • Ruokonen, I., Tervaniemi, M. & Reunamo, J. (2021). The significance of music in early childhood education and care of toddlers in Finland: An extensive observational study. Music Education Research. DOI 10.1080/14613808.2021.1965564. Saatavana https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/14613808.2021.1965564.
  • Sääkslahti, A., Mehtälä, A. & Tammelin, T. (2021). Piilo – Pienten lasten liikunnan ilon, fyysisen aktiivisuuden ja motoristen taitojen seuranta. Kehittämisvaiheen 2019-2021 tulosraportti. Likes, OKM. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 398.
  • Veijalainen, J. (2020). Lasten itsesäätely lasten kuvaamien hallintakeinojen ja tunneilmaisen näkökulmasta. Kasvatus & Aika, 14 (4), 46-51. DOI: https://doi.org/10.33350/ka.98386.
  • Veijalainen, J., Reunamo, J. & Alijoki, A. (2017). Children’s self-regulation skills in the Finnish day care environment. Journal of Early Childhood Education Research 6(1), 89-107.
  • Veijalainen, J., Reunamo, J. & Heikkilä, M. (2019). Early gender differences in emotional epressions and self-regulation in settings of early childhood education and care. Early Child Development and Care, 1-14.
  • Veijalainen, J., Reunamo, J., Sajaniemi, N. & Suhonen, E. (2019). Children’s self-regulation and coping strategies in a frustrated context in early education. South African Journal of Childhood Education, 9(1), 8.

Ensi viikolla vieraskynässä Janniina Vlasov

Janniina Vlasov on kasvatustieteen tohtori, joka väitteli Tampereen yliopistosta viime lokakuussa 2018. Väitöskirja oli vertaileva tutkimus, jossa Janniina tarkasteli institutionaalisessa varhaiskasvatuksessa tapahtuneita muutoksia kahden vuosikymmenen aikana kolmessa kulttuurisessa kontekstissa, Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Suomessa. Tällä hetkellä Janniina työskentelee arviointiasiantuntijana Kansallisessa koulutuksen arviointikeskuksessa, Karvissa. Hän oli mukana laatimassa Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset -asiakirjaa (2018) sekä siinä julkaistuja tutkimusperusteisia varhaiskasvatuksen laadun indikaattoreita. Janniina on varhaiskasvatuksen asiantuntija ja kehittäjä, jonka työn keskiössä ovat lapset ja heidän hyvinvointinsa.

Ensi viikolla… Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Janniina Vlasov”

Lapset, joiden ääriviivat katoavat?

Väitöstutkimukseni (Paananen 2017a) aikana huomioni kiinnittyi lapsiin, joiden aloitteet jäivät päiväkodin arjessa osin näkymättömiin: lapsiin, joita ei kuulla, joiden piirustuksia ei ihailla, ja joiden kasvun kansiot ovat enimmäkseen tyhjiä. He eivät olleet välttämättä erityisen ujoja eikä heitä myöskään tarkoituksella jätetty huomion ulkopuolelle. Tutkimukseen osallistuneiden päiväkotien henkilökunta teki yleisesti ottaen paljon töitä sen eteen, että lasten näkökulma tulisi huomioiduksi. Miksi kuitenkin osa lapsista tulee ulossuljetuksi? Jatka lukemista ”Lapset, joiden ääriviivat katoavat?”