Voisitko sinä olla se, joka näkee lapsen haastavan käyttäytymisen taakse?

Vieraskynässä Liisa Ahonen

Haastavat kasvatustilanteet kuormittavat varhaiskasvatuksen ammattilaisia suuresti heidän työssään. Integraatiokehityksen myötä ollaan ajauduttu tilanteeseen, jossa erityispedagogisesti painottuneita pienryhmiä on purettu kiihtyvällä tahdilla, ja kaikki lapset on sijoitettu yhteisiin isoihin lapsiryhmiin. Trendin taustalla on pyrkimys kohti inkluusiota, eli kaikille lapsille avointa ja tasa-arvoista varhaiskasvatusta, jossa erityisyydestä on tullut osa tavanomaisuutta. Pyrkimys on paitsi inhimillisesti kaunis, myös teoreettisesti hyvin perusteltu varsin monesta näkökulmasta käsin. Ongelmana on kuitenkin se, että monissa kunnissa tuen tarpeessa olevien lasten integraatiota ei ole valmisteltu käytännön tasolla lähimainkaan riittävästi, jolloin integraatiosta on pikemminkin tullut säästökeino. Onnistuneen integraation edellytyksenä on erilaisuuden aito hyväksyminen. Jotta erilaisuus voitaisiin todella hyväksyä, tulee meidän ymmärryksemme laajentua. Ymmärrys ei kuitenkaan voi laajentua ilman tietoa. Hyvin toteutettu integraatio edellyttää henkilökunnan täydennyskoulutusta, erityispedagogisten resurssien aikaisempaa systemaattisempaa jalkauttamista lapsiryhmien toimintaan, sekä pienempiä ryhmäkokoja. Jatka lukemista ”Voisitko sinä olla se, joka näkee lapsen haastavan käyttäytymisen taakse?”

Ensi viikolla Liisa Ahonen

Liisa Ahonen on kasvatustieteen tohtori, joka on väitellyt Tampereen yliopistosta 2015 aiheenaan ”Varhaiskasvattajan toiminta päiväkodin haastavissa tilanteissa”. Liisan sydäntä lähellä ovat erityisesti lapset, jotka tarvitsevat syystä tai toisesta enemmän tukea sosiaalisiin ja emotionaalisiin taitoihinsa. Niinpä hänen väitöskirjansa aiheenakin olivat päiväkotien haastavat kasvatustilanteet. Liisa on erityisen kiinnostunut erilaisuuden sallivasta pedagogiikasta, jossa kaikkien lasten yksilöllisille kiinnostuksenkohteille, tarpeille ja oppimistyyleille on tilaa. Hän toimii päätoimisena kouluttajana oman Kasvusto-yrityksensä kautta ja kiertää ympäri Suomea kouluttamassa pääasiassa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen henkilökuntaa. Liisa on tunnettu myös ”Haastavat kasvatustilanteet. Lämpimän vuorovaikutuksen käsikirja” (PS-kustannus 2017) sekä ”Vasun käyttöopas” (PS-kustannus 2017) kirjojen kirjoittajana. Jatka lukemista ”Ensi viikolla Liisa Ahonen”

Ryhmäsensitiivisyys varhaiskasvatuksen keskiöön

Vieraskynässä Sivi Harkoma

Tässä kirjoituksessa tuon esiin oman väitöstutkimukseni keskeisiä teemoja, jotka koen tärkeänä osana varhaiskasvatuksessa tapahtuvaa aikuisen ja lapsiryhmän välistä vuorovaikutusta. Tutkimusaiheenani on varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstön pedagoginen sensitiivisyys ja sen kehittäminen PedaSens-intervention avulla. PedaSens-interventiotutkimus on osa Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen ja varhaiserityiskasvatuksen tutkimusryhmän tutkimusta, ja sitä on kehitetty suomalaisissa päiväkodeissa useiden vuosien ajan. Pilottitutkimus julkaistiin vuonna 2016, minkä jälkeen tutkimus on laajentunut useaan eri kaupunkiin Suomessa. Tutkimusta tehdään edelleen aktiivisesti ja tulokset julkaistaan lähitulevaisuudessa kansainvälisten tutkimusartikkelien muodossa. Jatka lukemista ”Ryhmäsensitiivisyys varhaiskasvatuksen keskiöön”

Vieraskynässä Sivi Harkoma

Ensi viikon kirjoitukseni muodostuu pedagogisen ryhmäsensitiivisyyden teoriaan ja käytäntöön kytkeytyvistä teemoista, joita käsittelen väitöstutkimuksessani osana Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen ja varhaiserityiskasvatuksen tutkimusryhmän tutkimusta. Varhaiskasvatuksen henkilöstön vuorovaikutuksen laadulla on tutkitusti keskeinen merkitys lapsen itsesäätelytaitojen kehitykselle ja sitä kautta myös myöhemmälle kehitykselle ja koulumenestykselle. Siksi koen, että lapsiryhmissä tapahtuva vuorovaikutus tulisi nostaa entistäkin keskeisempään asemaan osana pedagogisesti laadukasta varhaiskasvatusta.

Sivi Harkoma

Olen 31-vuotias tohtoriopiskelija Helsingin yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta, jossa toimin myös osa-aikaisena yliopisto-opettajana. Lisäksi olen Suomen Theraplay-yhdistys ry:n hallituksen jäsen. Tutkimustyön lisäksi sydäntäni lähellä ovat luonnossa liikkuminen, ratsastus, matkailu sekä kulttuuri taiteen, musiikin ja elokuvien muodoissa.

”Miten” tulisi olla aina painavampi kuin ”Mitä”

Kehitys ja oppiminen ovat kiehtoneet minua aina. Erityisesti olen kokenut saavani voimaa tapahtuneesta kehityksestä ja sen konkretisoitumisesta. Intohimoni on aina ollut pesäpallo, mutta inspiraation harjoitteluun sain aikanaan alppihiihdosta. Jatkuva kehittyminen oli oleellinen asia pelatessani, mutta se on myös ollut seikka, jonka vuoksi aloin aikoinaan valmentamaan sekä ryhdyin opiskelemaan lastentarhanopettajaksi. Jatka lukemista ””Miten” tulisi olla aina painavampi kuin ”Mitä””