ARKEA, KOKOPÄIVÄPEDAGOGIIKKAA VAI MITÄ SE VARHAISKASVATUS NYT OIKEASTAAN OLIKAAN?

Vieraana Titta Kettukangas

Ajattelu liittyy kieleen ja sen käsitteisiin, mutta se, mitä käsitteitä käytämme, ohjaa myös ajattelumme suuntaa. Toisaalta käsitteiden merkitykset määrittävät toimintaa ja kykyä suorittaa käsitteen merkityksen mukaisia tekoja (Rodgers 2000). Käsitteet toimivat tieteen, koulutuksen, käytännön ja ajattelun yhteisinä dialogin välineinä (Härkönen 2013; Rodgers 2000). Käytössä olevat käsitteet voivat olla myös sellaisia, jotka tiedostamatta alentavat kohdettaan. Siksi ei ole yhdentekevää, millä käsitteillä ja termeillä puhumme pedagogiikkaan painottuvasta tietoisesta, tavoitteellisesta ja suunnitelmallisesta varhaiskasvatuksesta. 

Käsitteet voidaan jakaa arkikäsitteiksi ja tieteellisiksi käsitteiksi. Arkikäsitteet ovat puhekielen termejä, jotka muodostuvat jopa tiedostamattomasti käytännöstä tehtyjen havaintojen ja niin sanotun arkitiedon perusteella. Arkitieto voi olla totuudenkaltaista, mutta siihen liittyy kuitenkin puutteita kuten kapea-alaisuus tai jopa harhaanjohtavuus. Yleiskielessä ja puheessa käytettyjen sanojen ja termien merkitys voi helposti jäädä epämääräiseksi (Voutilainen, Mehtäläinen & Niiniluoto 1992).

Tieteellisille käsitteille ominaista on se, että ne ovat täsmällisesti määriteltyjä ja rajattuja. Tieteellisellä käsitteellä ja niin sanotuilla ”vierasperäisillä oppisanoilla” on täsmällinen merkitys, kun taas saman asian arkikielinen vastine voi sisältää sellaisia sisältöjä tai ominaispiirteitä, joita käsitteen käyttäjän ei ole tarkoitus sisällyttää käsitteeseen. (Niiniluoto 2002, 167.)

Arkikäsite voi kuitenkin kehittyä tieteellisen tutkimuksen avulla tieteelliseksi käsitteeksi. Tällöin tutkimuksen tehtävänä on nostaa arkitieto luotettavammalle ja käsitteellisesti täsmälliselle tasolle. Käsite voi käytön ja kehittymisen myötä muuttua myös toiseen suuntaan: tieteellinen käsite voi yleistyä käytön myötä arkikielen käsitteeksi. (Voutilainen 1992; Rodgers 2000.) Rodgersin (2000) mukaan käsitteiden tutkiminen voikin kohdistua siihen, kuinka käsitteitä on käytetty.

Kuvituskuva Pixabay

Täsmälliset käsitteet ovat jaetun tiedon rakentamisen välineitä 

Varhaiskasvatuksen tutkimuksessa teoreettinen ja käsiteanalyyttinen tutkimus on ollut varsin vähäistä (Alasuutari & Raittila 2017), vaikka niin varhaiskasvatuksen tieteenalaa, valtiollista ohjausta ja varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan laatua on viime vuosina voimakkaasti kehitetty ja vahvistettu. Kenties jonkun verran mukana on sitäkin, että tieteellisiä käsitteitä on vältelty silloin, kun ne vaatisivat rinnalleen määritelmän. Tämä on johtanut monenlaisten termien käyttöön puhuttaessa varhaiskasvatuksesta ja päiväkodin jokapäiväisestä toiminnasta. Varhaiskasvatuksen alalla tieteelliset käsitteet riippuvat siitä, miten varhaiskasvatus-käsite määritellään ja mikä on se tieteenala, johon varhaiskasvatus-käsite kulloinkin liitetään (Härkönen 2013). Varhaiskasvatusta voidaan tarkastella esimerkiksi kasvatustieteen näkökulmasta kasvattajan ja kasvatettavan välisenä tietoisena vuorovaikutuksena tai vaikkapa sosiaalipolitiikan viitekehyksestä käsin lapsiperheiden työn  mahdollistajana.

Vaikka arkikäsitteet voivat tutkimuksen avulle määrittyä tarkasti määritellyiksi tieteellisiksi käsitteiksi, arkikäsitteiden käyttöön otossa on se vaara, että ne voidaan tulkita yksilöllisesti. Tällöin joku voi sisällyttää käsitteeseen sellaisia piirteitä, joita siihen ei alun perin haluttu sisällyttää. Esimerkiksi viime aikoina käyttöön tulleen kokopäiväpedagogiikka-käsitteen voi ymmärtää hyvin monin eri tavoin. Yhdelle se tarkoittaa tietoisen ja tavoitteellisen kasvatuksen ulottamista kaikkiin ennalta suunniteltuihin sekä spontaaneihin päivän tilanteisiin. Toiselle se tarkoittaa sitä, että lisätään iltapäivään opettajan suunnittelema ohjattu toimintatuokio, mikä ei vastanne ajatusta siitä, mitä kokopäiväpedagogiikka-käsitteellä on haluttu tarkoittaa.

Voisikin olla perustellumpaa ja varhaiskasvatussuunnitelman edustaman ajattelun mukaista puhua kokopäiväpedagogiikan sijaan kokonaisvaltaisesta pedagogiikasta, jolle on myös teoreettisia viitekehyksiä (Härkönen 2013, Bae 2018). Tällöin käytäntöä havainnoidessa voidaan tarkasti määritellä ne ominaispiirteet, joiden avulla kokonaisvaltaisen pedagogiikan toteutuminen voidaan tunnistaa, arvioida ja kehittää. Kokonaisvaltaisen pedagogiikan lähtökohtana on se, että oppimisen kohteet ovat laaja-alaisia, oppiminen on monikanavaista ja sitä tapahtuu kaikissa päivän eri tilanteissa lapsilähtöisesti ja opettajajohtoisesti. Oppimisprosessien suunnittelussa painopisteenä ei ole vain se, mitä tehdään etukäteen, vaan se, kuinka opettaja mahdollistaa oppimisen eri tilanteissa. (Bøe, Steinnes, Hognestad, Fimreite & Moser 2018.)

Kuvituskuva Pixabay

Varhaispedagogiikka on erityistä ja merkittävää

Olen väitöskirjassani (Kettukangas 2017) tarkastellut varhaiskasvatuksen perustoiminnot-käsitettä laajan suomalaisen ja kansainvälisen dokumenttiaineiston avulla. Tutkimukseni tuloksena esitän, että päivittäisistä lapsen perustarpeiden tyydyttämiseen tähtäävistä toiminnoista tulisi perushoito- tai hoito-käsitteen sijaan käyttää perustoiminnot-käsitettä (ks. myös blogikirjoitukseni aiheesta). Tutkiessani perustoiminnot-käsitteen viittaamaa ilmiöaluetta pysähdyin pohtimaan myös toista varhaiskasvatuksen kontekstissa käytettyä käsitettä ja sen toimivuutta. Analysoidessani varhaiskasvatusta käsitteleviä tekstejä havaitsin, että erityisesti 1990- ja 2000-luvulla arki-käsitteen käyttö yleistyi suomalaisessa varhaiskasvatusta käsittelevässä tutkimuksessa ja muussa kirjallisuudessa. Arki-käsite ilmeni usein nimenomaan perustoimintojen käsittelyn yhteydessä, mutta sillä viitattiin myös yleisesti varhaiskasvatuksessa tapahtuvaan päivittäiseen toimintaan.

Arki-käsite on moniulotteinen, vaikeasti määriteltävä kokonaisuus. Sanakirjamääritelmässä arki viittaa jokapäiväiseen elämään, toistuvuuteen ja samankaltaisuuteen, yksinkertaiseen, tavalliseen, latteaan ja juhlan vastakohtaan (MOT Kielitoimiston sanakirja 2016.) Arki-käsite viittaa yhteiskuntatieteelliseen ja sosiologiseen tutkimukseen, mutta sitä käytetään yleisesti ja eri yhteyksissä useilla eri aloilla. Yleisissä kasvatustieteen teksteissä sillä viitataan myös kasvatusinstituution ulkopuolelle ja informaaliseen opetukseen (Siljander 2014, 57), sosiologiassa kotiympäristön arkielämään tai perhe- ja työelämään (Salmi 1991; Jokinen 2005) ja hoivan kontekstissa pienten lasten kotihoitoon (Repo 2009).  Sosiologi Eeva Jokinen (2005) on tutkinut arjen käsitettä monipuolisesti ja toteaa sen ominaispiirteiksi toistavuuden ja tavallisuuden, kotoisuuden ja tuttuuden. Jokisen mukaan arjessa korostuvat totutut käyttäytymissäännöt ja käytännöt, joissa vaarana on stereotyyppiset ja sukupuolisidonnaiset roolit. Arki sisältää rutiineja, mutta rutiineihin ei sisälly reflektio.

Varhaiskasvatuksen kontekstissa määritelty ”arki” kattaa elämän kotona ja päiväkodissa, arkipäivät ja viikonloput (Kyrönlampi-Kylmänen 2007). Pajun (2013) tarkastelema ”lasten arki” koostuu lapsen toimijuuden mahdollisuuksista. Roos (2015, 47) määrittelee ”päiväkotiarjen” laajasti päiväkodeissa toteutetuksi varhaiskasvatukseksi, joka käsittää kaiken päiväkodissa tapahtuvan toiminnan sekä sitä ”ohjaavat tavat ja tottumukset”.

Jotta voimme kehittää varhaiskasvatusta ja varhaiskasvatustiedettä, vaaditaan siitä puhumiseen täsmällisiä käsitteitä. Voidaan kysyä, millä tavalla arki-käsite kuvaa varhaiskasvatuksen ja varhaispedagogiikan ominaisuuksia tai kasvattajan ja kasvatettavan välistä vuorovaikutusta? Vai onko arki lähinnä paikka, tila tai aika, jossa varhaiskasvatus tapahtuu? Ja lopulta: onko päiväkodissa tapahtuva varhaiskasvatus todella arkista, pientä, huomaamatonta, jotain, jota ei analysoida käsitteellisesti, joka on samankaltaisena toistuvaa, automatisoitunutta, yksinkertaista, tavallista, latteaa, helppoa, itsestään selvää toimintaa, jonka pakkotahtisuus vain muutetaan itselle sopivaksi rytmeiksi (vrt. Jokinen 2005)?  

Institutionaalista varhaiskasvatusta ohjaavat laki ja opetussuunnitelma, joiden mukaisesti kasvatus on tavoitteellista ja suunnitelmallista ja siinä korostuu pedagogiikka. Varhaiskasvatukseen liittyy myös ammatillisuuden vaatimus, jossa olemassa olevaa toimintakulttuuria ei oteta annettuna, vaan sitä pyritään kehittämään ja muuttamaan. (Opetushallitus 2018, Siljander 2014). Bae (2018) muistuttaa, että kokonaisvaltaisen pedagogiikan keskiössä ovat tietoisesti suunnitellut oppimisen olosuhteet ja ymmärrys oppimisympäristön merkityksestä lasten oppimiselle. Suunnittelussa painottuvat kokemukset ja kokemisen mahdollisuudet. Arki-käsite kuvaa huonosti päiväkodissa tapahtuvaa varhaiskasvatusta. Voisimmeko siis puhua varhaiskasvatuksesta tai varhaispedagogiikasta ja näin kielellisillä valinnoilla ylläpitää sen erityisyyttä ja merkittävyyttä? 

Kuvituskuva Pixabay

Lähteet:

Alasuutari, M. & Raittila, R. 2017. Varhaiskasvatustutkimuksen kaksi vuosikymmentä: tieteenalat, kysymyksenasettelut ja metodit. Kasvatus ja aika 11 (3), 51-59. https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/68723 (luettu 25.2.2020)

Bae, B. 2018. Politikk, lek og læring: barnehageliv fra mange kanter. Bergen: Fagbokforlaget.

Bøe, M., Steinnes, G. S., Hognestad, K., Fimreite, H., & Moser, T. (2018). Barnehagelærerens praktisering med en helhetlig tilnærming til læring. https://nettsteder.regjeringen.no/barnehagelarerrollen/files/2018/12/Barnehagelæreres-praktisering-av-en-helhetlig-tilnærming-til-læring.pdf (luettu 25.2.2020)

Felski, R. 2000. Doing time: Feminist theory and postmodern culture. New York: New Your University press.

Heller, A. 1984. Everyday life. Lontoo: Routledge.

Härkönen, U. 2013. Pedagogical systems theory as a cornerstone of sustainable early childhood  and preschool education. Teoksessa U. Härkönen (toim.) Reorientation of teacher education towards sustainability through theory and practice: proceedings of the 10th international JTEFS/BBCC conference Sustainable development. Culture. Education. https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1112-4/urn_isbn_978-952-61-1112-4.pdf  (luettu 25.2.2020)

Jokinen, E. 2005. Aikuisten arki. Tampere: Gaudeamus.

Kettukangas, T. 2017. Perustoiminnot-käsite varhaiskasvatuksessa. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Education, Humanities, and Theology.

Kyrönlampi-Kylmänen, T. 2007. Arki lapsen kokemana. Eksistentiaalis-fenomenologinen haastattelututkimus. Rovaniemi: Lapin yliopisto.

MOT Kielitoimiston sanakirja 2016. Arki, arki-, arkiajattelu.

Niiniluoto, I. 2002. Johdatus tieteenfilosofiaan. Käsitteen- ja teorianmuodostus. Keuruu: Otava.  

Opetushallitus. 2018. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf (luettu 25.2.2020)

Paju, E. 2013. Lapsen arjen ainekset. Etnografinen tutkimus materiaalisuudesta, ruumiillisuudesta ja toimijuudesta päiväkodissa. Tampere: Juvenes Print. 

Repo, K. 2009. Lapsiperheiden arki. Näkökulmina raha, työ ja lastenhoito. Acta Universitatis Tamperensis.  

Rodgers, B. 2000. Concept analysis: An evolutionary view. Teoksessa B. L. Rodgers & K. A. Knafl (toim.) Concept development in nursing. Foundations, techniques, and applications. 2. painos. Philadelphia: W.B. Saunders Company, 401-410.

Roos, P. 2015. Lasten kerrontaa päiväkotiarjesta. Acta Unversitatis Tamperensis.

Salmi, M. 1991. Ansiotyö kotona – toiveuni vai painajainen? Kotiansiotyö Suomessa työntekijän arkipäivän kannalta. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Siljander, P. 2014. Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen. Peruskäsitteet ja suuntaukset. Tampere: Vastapaino.

Voutilainen, T., Mehtäläinen, J. & Niiniluoto, I. 1992. Tiedonkäsitys. Helsinki: Valtion painatuskeskus.

Jaettu pedagoginen johtajuus varhaiskasvatuksessa – yhteinen vastuu pedagogiikan laadusta

Vieraana yliopistonlehtori, dosentti KT Elina Fonsén

Johtajuus on ominaisuus, mitä on kaikilla työyhteisön jäsenillä.  Yhteisössä kaikki osallistuvat jaettuun johtajuuteen, halusivat tai eivät, ja huomasivat he sitä tai eivät. Johtajuus tapahtuu vuorovaikutuksessa ja vuorovaikutusta on kaikki ihmisten välinen toiminta. Osallistuminen yhteisön toimintaan on aina jotain, mikä suuntaa yhteisön toimintaa. Myös vetäytyminen vuorovaikutuksesta on vuorovaikutusta: se lähettää viestin ja aiheen käyttäytymisen tulkintaan, ja muuttaa samalla myös muiden käyttäytymistä ja suhtautumista vetäytyjään. Näin vetäytyjä tulee osallistuneeksi yhteisönsä ilmapiirin johtamiseen johonkin suuntaan, varmaankin useimmiten ilman tarkoitusta näin tehdä. (Fonsén, Varpanen, Kupila & Liinamaa, tulossa; Foucault 2000; Harris & Spillane 2008.) 

Jatka lukemista ”Jaettu pedagoginen johtajuus varhaiskasvatuksessa – yhteinen vastuu pedagogiikan laadusta”

“Netti toimii, jos ei oo liian kaukana netistä”: Alle kouluikäisten lasten käsityksiä digitaalisista teknologioista ja niiden toimintaperiaatteista

Vieraskynässä Pekka Mertala

Sekä julkisessa keskustelussa (Selwyn 2003) että varhaiskasvatuksen kentällä (Mertala 2019a) esiintyy uskomuksia lapsista syntyjään taitavina teknologiankäyttäjinä, jotka oppivat uusien teknologioiden salat “ihan tuosta vain” (Plowman, Stephen & McPake 2008). On totta, että lapset suhtautuvat digitaaliseen teknologiaan mutkattomasti ja vailla turhaa varovaisuutta. Toisaalta, aivan yhtä luontevasti ja huolettomasti he suhtautuvat myös naapurin marsuun tai räkään -sekä omaansa että toisten. Mutkaton räkäsuhde ei kuitenkaan tarkoita, että lapselle olisi muodostunut ymmärrys siitä, että räkä on ylähengitysteiden limakalvoilla muodostunutta limaa, jota erittävät pääasiassa goblet- eli pikarisolut tai että rään tehtävä terveessä nenässä on kerätä ja kuljettaa pois nenäkäytävistä pölyhiukkasia, likaa ja mikrobeja, jotta nämä eivät kolonisoituisi ja aiheuttaisi sairauksia. Sama nyrkkisääntö päteen myös lapsiin ja teknologiaan: Mutkaton suhde digitaalisiin teknologioihin ei tarkoita sitä, että lapset automaattisesti ja luonnostaan hahmottaisivat helppokäyttöisen käyttöliittymäpinnan alla olevaa teknologiaa ja sen toimintaperiaatteita.

Jatka lukemista ”“Netti toimii, jos ei oo liian kaukana netistä”: Alle kouluikäisten lasten käsityksiä digitaalisista teknologioista ja niiden toimintaperiaatteista”

”Otan lapsen syliin ja lohdutan, ja toivon että vanhempi luottaa minuun” – Mentalisaatio lapsen kehitystä suojaavana tekijänä siirtymävaiheessa kotihoidosta varhaiskasvatukseen

Vieraskynässä Nina Mellenius 

Lapsen erokokemus vaatii kannattelua

Pienen lapsen aloitusvaihe päiväkodissa vaatii vanhemmalta ja varhaiskasvatuksen työntekijältä  pyrkimystä eläytyä lapsen kokemukseen erota vanhemmastaan sekä liittyä uuteen aikuiseen ja lapsiryhmään. Otsikko on lainaus erään varhaiskasvatuksen hoitajan haastattelusta ja siinä kiteytyy hyvin vuorovaikutustilanne, jossa ovat mukana lapsi, vanhempi ja varhaiskasvatuksen ammattilainen. Tässä tekstissä varhaiskasvatuksen työntekijällä ja ammattilaisella tarkoitetaan kaikkia niitä varhaiskasvatuksessa toimivia ammattihenkilöitä, jotka työssään kohtaavat kotoa päiväkotiin siirtyviä taaperoikäisiä lapsia ja heidän vanhempiaan. Työntekijöiden koulutustausta voi vaihdella opistotasosta korkeakouluun, ja heidän ammattinimikkeitä voivat olla muun muassa varhaiskasvatuksen opettaja, varhaiskasvatuksen hoitaja tai avustaja. 

Jatka lukemista ””Otan lapsen syliin ja lohdutan, ja toivon että vanhempi luottaa minuun” – Mentalisaatio lapsen kehitystä suojaavana tekijänä siirtymävaiheessa kotihoidosta varhaiskasvatukseen”

“Iso palapelihän se on” Johtajuus inklusiivisessa varhaiskasvatuksessa

Vieraskynässä Hanna Tuominen

Tämä blogiteksti pohjautuu pro gradu -tutkielmaani ”Iso palapelihän se on” – Inklusiivisen varhaiskasvatuksen johtaminen (Tuominen 2019). Tutkielma on vapaasti luettavissa tästä.

KIVIJALKANA YMMÄRRYS: MITÄ INKLUSIIVINEN VARHAISKASVATUS TARKOITTAA?

Inkluusion taustalla vaikuttavat arvot, kuten moninaisuuden arvostaminen, yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja yhtäläiset oikeudet, sekä erityisesti kasvatukseen liittyen osallisuus ja yhteisöllisyys (Ainscow, Booth & Dyson 2006; Booth, Ainscow & Kingston 2006; Ainscow & Sandhill 2010). Inkluusion tavoite on syrjivien asenteiden ja eksluusion, eli poissulkemisen vähentäminen aina varhaiskasvatusympäristöistä laajemmin yhteiskuntaan saakka (Ainscow ym. 2006; Nutbrown & Clough 2006).

Haastatellut päiväkodin johtajat liittivät inklusiivisen varhaiskasvatuksen etenkin kehityksen ja oppimisen tukea tarvitseviin lapsiin ja monikulttuurisiin lapsiin, sekä heidän tuen järjestämisen tapaansa. Inklusiiviseen varhaiskasvatukseen nähtiin kuuluvan lapsen pääsy lähipäiväkodin tavalliseen ryhmään. Ensimmäinen edellytys inkluusion toteutumiselle varhaiskasvatuksessa onkin kaikkien lasten yhdenvertainen pääsy yleisiin varhaiskasvatus- ja esiopetuspalveluihin lähelle lapsen kotia. Silloin myös lapsen tarvitsema tuki ja palvelut tarjotaan monimuotoisesti kaikille yhteisten palvelujen piirissä. (Eerola-Pennanen & Turja 2017; Hermanfors 2017; Pihlaja & Neitola 2017; Turja 2017; Pihlaja & Viitala 2018).

Jatka lukemista ”“Iso palapelihän se on” Johtajuus inklusiivisessa varhaiskasvatuksessa”

Moninaista, erilaista, silti jotain samanlaista – Varhaiskasvatuksen johtajuutta yksityisissä päiväkodeissa

(kuva Anne Tuulikangas)

Vieraskynässä Marjo Mäntyjärvi

Paljon tunteita ja kysymyksiä velloo julkisessa keskustelussa yksityisistä päiväkodeista. Taloudellista voittoa omaan pussiin, epäkohtia ja kurjaa varhaiskasvatusta? Perustetaanko päiväkoteja rahankiilto silmissä? Tehdäänkö siellä vain lapsilla rahaa henkilöstön hyvinvoinnin kustannuksella? Onko tilanne näin mustavalkoinen? Näitä pohdintoja kuultuani sai alkunsa tutkimuspolkuni yksityisten päiväkotien johtajuuteen. Jatka lukemista ”Moninaista, erilaista, silti jotain samanlaista – Varhaiskasvatuksen johtajuutta yksityisissä päiväkodeissa”

Riittävästi henkilökuntaa varhaiskasvatuksen jokaiseen hetkeen

Kansalaisaloite suhdelukujen tarkemmasta määrittelystä julkaistiin 3.4.2019 kansalaisaloite.fi sivustolla. Aloitteen tavoitteena on kirjata lakiin tarkempi määrittely suhdelukujen poikkeamisesta ja määritellä poikkeamisen kesto. Lisäksi aloitteella vaaditaan ryhmäkokojen tarkastelua ryhmäkohtaisesti ja puolipäiväläisyyden poistamista. Jatka lukemista ”Riittävästi henkilökuntaa varhaiskasvatuksen jokaiseen hetkeen”

Ensi viikolla vieraskynässä Janniina Vlasov

Janniina Vlasov on kasvatustieteen tohtori, joka väitteli Tampereen yliopistosta viime lokakuussa 2018. Väitöskirja oli vertaileva tutkimus, jossa Janniina tarkasteli institutionaalisessa varhaiskasvatuksessa tapahtuneita muutoksia kahden vuosikymmenen aikana kolmessa kulttuurisessa kontekstissa, Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Suomessa. Tällä hetkellä Janniina työskentelee arviointiasiantuntijana Kansallisessa koulutuksen arviointikeskuksessa, Karvissa. Hän oli mukana laatimassa Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset -asiakirjaa (2018) sekä siinä julkaistuja tutkimusperusteisia varhaiskasvatuksen laadun indikaattoreita. Janniina on varhaiskasvatuksen asiantuntija ja kehittäjä, jonka työn keskiössä ovat lapset ja heidän hyvinvointinsa.

Ensi viikolla… Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Janniina Vlasov”

Lasten tuen tarve ja varhaiskasvatuksen erityisopettajien näkemyksiä kolmiportaisesta tuesta

Vieraskynässä Marita Neitola

Blogitekstini perustuu osin aikaisempaan artikkeliin (Pihlaja & Neitola 2017) ja osin varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoideni (Laiho & Kajala 2019) opinnäytetyöhön.

 Johdatusta teemaan

Suomen varhaiskasvatuksen erityisopettajat SVEOT ry:n aloitteesta käynnistimme aineistonkeruun dosentti Päivi Pihlajan kanssa keväällä 2016 projektissa, joka kantaa nimeä Varhaiserityiskasvatuksen tila. Projektissa on kerätty aineistoa sekä kuntatutkimuksella (N=311) että varhaiskasvatuksen erityisopettajille lähetetyllä kyselyllä (N=217).  (ks. Pihlaja & Neitola 2017). Hankkeen tavoitteena oli perehtyä varhaiserityiskasvatuksen järjestämiseen, toteutukseen ja toimintatapoihin; muun muassa siihen, miten erityistä tukea ja kasvatusta tarvitsevien varhaiskasvatus- ja esiopetusikäisten lasten tarvitsema pedagoginen tuki ja opetus toteutuvat. Jatka lukemista ”Lasten tuen tarve ja varhaiskasvatuksen erityisopettajien näkemyksiä kolmiportaisesta tuesta”

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: