Miten voimme tukea lapsen itsesäätelytaitojen kehittymistä?

Vieraskynässä Merja Hautakangas

Lapsen käyttäytymisen ja tunteiden säätelyä on tutkittu paljon viime vuosina. Ilmiön kriittinen tarkastelu on paikallaan, sillä olemmeko me kasvattajat rakentaneet lapselle sellaisen ympäristön, jossa häneen kohdistuu jatkuvasti säätelyyn liittyviä haasteita. Vaikka varhaiskasvatuksen arki on muuttunut viime vuosina lapsen tarpeiden näkökulmasta, on paikallaan arvioida, miten autamme, tuemme ja säätelemme lasta. Arkemme on kuitenkin kirjailtu paikka paikoin työkaverin poissaoloilla, koulutuksilla ja kirjallisilla töillä. Lisäksi jatkuvasti kasvavat lapsiryhmät haastavat sekä moninaisuudellaan että tarkalla suunnittelulla. Miten rakennamme sellaisen pedagogisen toimintaympäristön lapselle, jossa tuemme hänen itsesäätelytaitoja?

Huuto

Itsesäätelytaidot ovat osa lapsen sosiaalista kompetenssia, jonka on todettu olevan suojaava tekijä lapsen sisäisiä ja ulkoisia riskitekijöitä vastaan ja mahdollistavan hyvinvoinnin.1 Itsesäätelytaidoilla on yhteys lapsen koulusuoriutumiseen ja motivaation2,3 sekä vuorovaikutussuhteiden laatuun ja hyväksynnälle ryhmässä.4 Tutkimuksen mukaan lapsilla, joilla on kehittyneempi itsesäätelykyky, menestyvät koulussa ja vuorovaikutussuhteissa sekä heillä on positiivinen mielenterveys.5 Pienillä lapsilla itsesäätely on kykyä säädellä toimintaansa ja muuttaa sitä tavoitteiden mukaiseksi sekä vaihtamaan strategiaa tarvittaessa,6 johon lapsi tarvitsee kasvattajan ohjausta, tukea ja apua.

Kuten aikaisemmat blogikirjoittajat ovat kertoneet, tutkijat tunnustavat laajalti vuorovaikutusprosessin merkityksen itsesäätelytaitojen kehittymisessä ja oppimisessa.7,8 Pienille lapsille vanhempien ja opettajien antama tuki on tärkeää.8 Lapsen itsesäätelykykyyn vaikuttavat lapsen luontaisten ominaisuuksien9,10 lisäksi vanhempien ja opettajien vuorovaikutuksen laatu,10 jossa tuetaan lapsen säätelyprosessia kohti lapsen itsenäistä säätelytaitoa. Kasvattajat ja lapset voivat yhdessä edistää lasten itsesäätelyä.11

Mr.Cool

Teen väitöskirjaa lapsen itsesäätelytaitojen kehittymisestä Muksuoppi interventiossa. Muksuoppi on psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin12 kehittämä lasten taitojen harjoitteluohjelma. Tarkempaa tietoa ohjelmasta saat nettisivuilta tai Kids’ Skills -sovelluksesta. Omassa tutkimuksessani rajasin lapsen harjoitteleman taidon itsesäätelyyn, mutta periaatteessa ohjelma soveltuu minkä tahansa taidon harjoitteluun. Tutkimukseni kolme artikkelia ilmestyvät toivon mukaan ensi vuonna, josta voit lukea tarkemmat kuvaukset ja tulokset. Lapsen käyttäytymisen ja tunteiden säätelyn tukemiseen on myös muita interventioita, joista voit lukea lisää Kasvuntuki -sivustolta.

Muksuopin on todettu olevan hyvä ja yksinkertainen menetelmä lapsen taitojen opettelemiseen. Se vaatii kasvattajan sitoutumista pitkäkestoiseen lapsen tukemiseen ja ohjaamiseen, jossa vuorovaikutuksella on merkitystä. Positiivinen, sensitiivinen, aktivoiva, pedagogista autonomiaa antava ja lapsen kehityksellisiä tarpeita tunnistava ja vahvuuksiin keskittyvä kasvattaja tukee parhaiten lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia.13 Muksuoppi käytännössä tarkoittaa sitä, ettei lapsella ole ongelmia vaan taitoja, joita hän ei vielä osaa. Lapsi harjoittelee sovittua taitoa kaikkien häntä ympäröivien aikuisten tuella ja kannustamalla. Lasta motivoidessa käytetään apuna esim. sarjakuvittamista, joka on visuaalinen ja selkeä väline. Tavoitteellinen taitoharjoittelu on todettu hyväksi menetelmäksi, jossa lapsi oppii positiivisessa ilmapiirissä haastavankin taidon osallisuuden hengessä.

Ongelma+taito

Suunnitelmallisuus ja sensitiivinen kasvattaja ovat kaiken perusta, vaikka arki kuinka tuntuisi kaatuvan päälle. Suunnitelma, miten me toimimme pedagogisesti laadukkaasti kaikessa toiminnassa ja erilaisissa tilanteissa, arvioimme omaa toimintaamme ja kehitämme sitä yhdessä lasten kanssa. Lisäksi tavoitteellisuus, miten me parhaiten tuemme tätä lasta oppimaan, kehittymään ja voimaan hyvin. Sitoutuminen omaan työhön lisää flow– kokemusta, 14,15 niin itsellä kuin lapsella, joka auttaa taas viihtymään työssä ja voimaan hyvin. Tämä lisää merkityksellisyyden kokemusta lapsella ja itsellä, joka liittyy omien vahvuuksien käyttöön. 16

 

Julkaisun kuvat:
Kuva 1. greg westfall. under Creative Commons: Kuva 2&3: Kai Kujasalo (Muksuoppi.fi)

Lähteet:

1 Poikkeus, A-M. (2014). Itsesäätely sosiaalisten taitojen ja suhteiden perustana. Teoksessa: Aro, T. & Laakso, M-L. Taaperosta taitavaksi toimijaksi. Itsesäätelytaitojen kehitys ja tukeminen. 80-105. Niilo Mäki Instituutti. 3. Painos.

2 Blair, C. (2002). School readiness: Integrating cognition and emotion in a neurobiological conceptualization of children’s functioning at school entry. American Psychologist, 57, 111–127.

3 Valiente, C., Lemery-Chalfant, K., & Swanson, J. (2010). Prediction of kindergartners’ academic achievement from their effortful control and emotionality: evidence for direct and moderated relations. Journal of Educational Psychology, 102, 550–560.

4 Eisenberg, N., Vaughan, J. & Hofer, C. (2009). Temperament, self-regulation, and peer social competence. Teoksessa Rubin, K.H., Bukowski, W.M. & Laursen, B. (toim.), Handbook of Peer Interactions, Relationships, and Groups. (pp. 473-489). New York: Guilford Press.

5 Sayette, M. A. (2004). Self-regulatory failure and addiction. In R. F. Baumeister& K. D. Vohs (Eds.), Handbook of self-regulation: Research, theory, and applications (pp. 448–466). New York: Guilford Press.

6 Bryce, D., Whitebread, D. & Szűcs, D. (2015). The Relationships Among Executive Functions, Metacognitive Skills And Educational Achievement In 5 And 7 Year-Old Children. Metacognition and Learning 2015, Vol.10(2), Pp.181-198

7 McCaslin, M. (2009). Co-Regulation of Student Motivation and Emergent Identity. Educational Psychologist 44(2), 137–146.

8 McClelland, M. & Cameron, C. (2011). Self-regulation and academic achievement in elementary school children. New Directions for Child and Adolescent Development September 2011, Vol.2011(133), 29-44

9 Fox, R.A. & Calkins, S.D. (2003). The development of self-control of emotions: Intrinsic and extrinsic influences. Motiovation and Emotion, 27, 7-26.

10 Eisenberg, N., Spinrad, T. & Eggum, N. (2010). Emotion-Related Self-Regulation and Its Relation to Children’s Maladjustment. The Annual Review of Clinical Psychology. 2010. 6: 495-525.

11 Kangas, J., Ojala, M. & Venninen, T. (2015). Children’s Self-Regulation in the Context of Participatory Pedagogy in Early Childhood Education. Early Education and Development 23 May 2015, 1-24.

12 Furman, B. (2003). Muksuoppi. Ratkaisun avaimet lasten ongelmiin. 2. Painos. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

13 Rautamies, E., Koivula, M. & Vähäsantanen, K. (2018). Lastentarhanopettaja lasten autonomian tukijana varhaiskasvatuksessa. Journal of Early Childhood Education Research. Volume 7, Issue 1, 53-75.

14 Seligman, M. E. P. (2011). Flourish: A visionary new understanding of happiness and wellbeing. New York: Simon & Schuster

15 Csíkszentmihályi, M. 2000. Beyond boredom and anxiety. Experiencing ow in work and play. San Francisco: Jossey-Bass.

16 Peterson, C., Ruch, W., Beermann, U., Park, N. & Seligman, M. E. P. (2007). Strengths of character, orientations to happiness, and life satisfaction. The Journal of Positive Psychology 2 (3), 149–156.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggers like this: