Lapsivaikutusten arviointi edistämässä lasten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista

~ Suvi Kettumäki ~ Yksi kommentti

Vieraskynässä Marjaana Larpa

Lapsivaikutusten arviointia (LAVA, eng. child impact assessment) voidaan tehdä yksilö- ja ryhmäkohtaisena. Keskityn tässä kirjoituksessa lapsiryhmiä koskevaan LAVA:n, joka oli näkökulmani myös Pro gradu -työssäni ja joka on minulle lainvalmistelutehtävistä tuttu.  Kollektiivisessa LAVA:ssa tutkitaan lapsiryhmän tai -väestön etua. Lapsiryhmiä koskevaa arviointia tekevät päättäjät niin valtion, kuntien kuin instituutioiden, kuten Opetushallituksen, tasolla. Jatka lukemista ”Lapsivaikutusten arviointi edistämässä lasten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista” →

Ensi viikolla vieraskynässä Marjaana Larpa

~ Suvi Kettumäki ~ Kommentoi

Marjaana Larpa toimii opetus- ja kulttuuriministeriössä juristina varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen osastolla. Oikeustieteellisen pro gradu -työn hän kirjoitti vuonna 2018 lapsivaikutusten arvioinneista lasten perus- ja ihmisoikeuksien edistäjänä. Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Marjaana Larpa” →

Muuttuva varhaiskasvatus ja ammattilaissukupolvet -näkökulmia julkiseen varhaiskasvatuskeskusteluun

~ Suvi Kettumäki ~ Yksi kommentti

Vieraskynässä Kirsti Karila

Varhaiskasvatuksen ammatillisuus on vahvasti sidoksissa aikaan ja paikkaan. Eri aikakausien ajattelutavat tulevat näkyviksi siinä, miten pienten lasten kasvatus ja opetus halutaan kulloinkin järjestää. Kun varhaiskasvatuksen ammatillisuutta tarkastellaan tässä kehyksessä, voidaan apuna käyttää ammattilaissukupolven käsitettä. Olen omissa (Karila 2013) ja yhdessä Päivi Kupilan (Karila ja Kupila 2010) kanssa tehdyissä tutkimuksissa hyödyntänyt ammattilaissukupolven käsitteen kehittelyyn erilaisia sukupolviteoreettisia lähteitä. Yhtäältä mannheimilaiseen (1952, 300) sukupolviajatteluun tukeutuen voidaan olettaa, että nuorena ammattilaisena hankitut kokemukset ovat erityisen merkittäviä työidentiteetin rakentumisen kannalta. Ammattilaissukupolvi on lähellä myös historiallisen sukupolven käsitettä. Historiallinen sukupolvi on joukko ihmisiä, joita yhdistävät kulttuuri, mielenkiinnon kohteet, tietoisuus sukupolven erityisyydestä ja sen historiallisesta roolista sekä toisinaan myös konflikti toisten sukupolvien kanssa. Historiallinen sukupolvi (ks. Chauvel 2008) voi määrittää itsensä suurten historiallisten tapahtumien kautta. Olennaista ammattilaissukupolven muotoutumisessa ovat ajattelutavat ja käytännöt, jotka liittyvät tuloon ammatilliselle kentälle ja työuran alkuvaiheiden merkityksellisiin, tilannesidonnaisesti rakentuneisiin jaettuihin kokemuksiin. Tällöin omaksutut ajattelutavat toimivat myöhemminkin eräänlaisina linsseinä tai kehyksinä, kun ammattilaiset pohtivat suhdettaan uralla eteen tuleviin ammattialan muutoksiin. Jatka lukemista ”Muuttuva varhaiskasvatus ja ammattilaissukupolvet -näkökulmia julkiseen varhaiskasvatuskeskusteluun” →

Ensi viikolla vieraskynässä Kirsti Karila

~ Suvi Kettumäki ~ Kommentoi

Kirsti Karila on varhaiskasvatuksen professori ja tutkimusvaradekaani Tampereen yliopistossa. Hän on tutkinut varhaiskasvatuksen ammatillisuutta ja varhaiskasvatuksen kulttuurisia käytäntöjä. Tällä hetkellä Karila toimii Strategisen tutkimuksen neuvoston (SA) rahoittamassa CHILDCARE-tutkimushankkeessa vuorovaikutusvastaavana ja tiiminjohtajana. Hankkeessa tutkitaan tasa-arvon kysymyksiä lastenhoidon tukien, varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen järjestelmissä.

Kuva: Jonne Renwall Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Kirsti Karila” →

Varhaiskasvatuslain täytäntöönpano – pysyykö suunta?

~ Suvi Kettumäki ~ Kommentoi

Vieraskynässä Eeva-Leena Onnismaa

Varhaiskasvatuksen lakiuudistus (2018) ja sitä edeltänyt hallinnonalan siirto (2013) opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen saatetaan tulkita siten, että järjestelmä on nyt valmis. Näin ei kuitenkaan ole, vaan vuoteen 2030 ulottuva lain siirtymävaihe ratkaisee, pysyykö suunta vai rohkaiseeko pitkä siirtymäkausi palaamaan entiseen tai vahvistamaan vanhoja rakenteita ja käytäntöjä. Tämä voi tapahtua myös ilman, että lakia varsinaisesti rikotaan tai lähdetään purkamaan lainsäädäntöteitse. Tällaista vaivihkaista pitäytymistä vanhassa tai paluuta vanhaan voidaan tutkia polkuriippuvuuden käsitteen avulla. (ks. esim. Onnismaa, Paananen & Lipponen, 2014) Polkuriippuvuus kuvaa prosessia, jossa tehdyt ratkaisut (poliittiset päätökset) ovat tehneet tietyistä kehityspoluista hallitsevia samalla, kun toisista, jopa huolimatta uusista päätöksistä, tulee mahdottomia tai marginaalisia – tai vähintään ne saadaan näyttämään mahdottomilta. Tiettyä polkua riittävän pitkään edenneissä prosesseissa tapahtunutta ei enää saa tapahtumattomaksi – tai ainakin polun vaihtaminen on hankalaa (Mahoney 2000; Peltonen 2004; Mahon, Anttonen, Bergqvist, Brennan & Hobson 2012). Jatka lukemista ”Varhaiskasvatuslain täytäntöönpano – pysyykö suunta?” →

Ensi viikolla vuorossa Eeva-Leena Onnismaa

~ Suvi Kettumäki ~ Kommentoi

Kuva: Joel Grandell

Eeva-Leena Onnismaa on varhaiskasvatuksen yliopistonlehtori Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa.  Hän on tutkimuksessaan keskittynyt varhaiskasvatusjärjestelmän rakentumiseen ja varhaiskasvatuksen opettajan ammattiin. Opettajankoulutuksesta työelämään siirtymisen induktiovaihe on tällä hetkellä erityisenä kiinnostuksen kohteena. Jatka lukemista ”Ensi viikolla vuorossa Eeva-Leena Onnismaa” →

Miltä lapsuus näyttää?

~ Samuli Ranta ~ Kommentoi

Tiina Lämsä (kuva Hanna-Kaisa Hämäläinen)

“Whatever we say about children and childhood is not altogether really about children and childhood.” (Hillman 1975)

Oletko miettinyt mikä saa päiväkodin näyttämään päiväkodilta. Entä miksi lasten vaatteet ovat sellaisia kuin ovat tai miksi lelut ovat tietynlaisia? Kuuluuko lasten leikki kaupungin keskustaan? Miksi auto- tai kosmetiikkamainoksissa on lapsia? Mitkä ovat sinun pedagogiset tavoitteesi ja miksi? Vastaukset näihin kysymyksiin ovat monitahoisia. Ne ilmentävät kuitenkin myös ymmärrystämme lapsuudesta ja lapsiin liitetyistä käsityksistä, arvoista ja odotuksista. Ja juuri käsitykset, arvot ja odotukset paljastavat osaltaan sen, miksi lapset ja lapsuus kiinnostavat niin paljon tämän päivän ihmisiä. Jatka lukemista ”Miltä lapsuus näyttää?” →

Ensi viikolla vieraskynässä Tiina Lämsä

~ Samuli Ranta ~ Kommentoi

Tiina Lämsä (Kuva Hanna-Kaisa Hämäläinen)

Tiina Lämsä on kulttuurin- ja lapsuudentutkija sekä kasvatus- ja opetustyön asiantuntija. Hänen opintoihinsa on kuulunut lastentarhanopettajan ja opettajan pedagogiset opinnot sekä johtamisen, taideaineiden ja markkinoinnin kokonaisuuksia. Hänen väitöstutkimuksensa keskittyi kulttuuristen lapsuuskäsitysten tarkasteluun television mainoskuvissa & lasten arkielämässä. Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Tiina Lämsä” →

”No jos ne sanoo, ettei saa tulla mukaan leikkiin, niin sitten mä aina kiusaan jokaista.” – Kaveritaidot keinona kiusaamisen kitkemiseen

~ Samuli Ranta ~ Kommentoi

Vilja Laaksonen

Olen lasten vuorovaikutustaitojen ja kiusaamisilmiön tutkijana tutustunut varhaiskasvatuksen maailmaan niin tutkijoiden, kasvattajien kuin lasten omien kokemusten kautta. Näissä kaikissa nousee esiin kaksi keskeistä näkökulmaa eri sanoin kuvattuna: kaverit ja hyvinvointi. Kaveritaitojen käsite punoo nämä näkökulmat yhteen. Jatka lukemista ””No jos ne sanoo, ettei saa tulla mukaan leikkiin, niin sitten mä aina kiusaan jokaista.” – Kaveritaidot keinona kiusaamisen kitkemiseen” →

Ensi viikolla vieraskynässä Vilja Laaksonen

~ Samuli Ranta ~ Kommentoi

Vilja Laaksosella on vankka tutkimus- ja koulutustausta. Hän on väitöskirjassaan tutkinut lasten kaverisuhteita ja kiusaamista esikoulun vertaisryhmässä. Tutkimuksen näkökulmana on, että kaveritaitojen kehittäminen tukee kiusaamiseen puuttumista jo ennen kouluikää. Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Vilja Laaksonen” →