Ensi viikolla vieraskynässä Hanna Tuominen

Hanna Tuominen, KM, varhaiskasvatuksen erityisopettaja

Olen työskennellyt varhaiskasvatuksen opettajana vuodesta 2004 ja täydentänyt osaamistani Jyväskylän yliopiston varhaiserityisopetuksen maisteriohjelmassa valmistuen siitä kesällä 2019. Tällä hetkellä työskentelen varhaiskasvatuksen resurssierityisopettajana Vantaalla ja työni keskiössä on inklusiivisen varhaiskasvatuksen mallintaminen ja kehittäminen työyhteisössä, toimien varhaiskasvatusyksikön rakenteissa erityispedagogisena asiantuntijana vahvassa yhteistyössä päiväkodin johtajan ja konsultoivan varhaiskasvatuksen erityisopettajan kanssa. Blogitekstissäni esittelen pro gradu -tutkielmaani inklusiivisen varhaiskasvatuksen johtamisesta, mikä on suuri ja vähän tutkittu aihe. Riipaisin tutkimuksellani vain pintaa, mutta sain silti mahdollisuuden jakaa tulokseni kanssanne. Kiitos siitä! 

Twitter: @HannaTuominen9
Linkedln: Hanna Tuominen

KATSAUS ENSI VIIKKOON

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (OPH 2018) ja Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (OPH 2014) ohjaavina normiasiakirjoina määrittelevät, että varhaiskasvatusta ja esiopetusta on kehitettävä inkluusion periaatteen mukaisesti. Nämä asiakirjat yhdessä varhaiskasvatuslain (2018/540) kanssa ohjaavat varhaiskasvatuksen sisällöllistä kehittämistä kauttaaltaan aikaisempaa tarkemmin ja tavoitteellisemmin (Vlasov ym.  2018). Tämä lähtökohta tekee tutkimusaiheestani ajankohtaisen niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti.

Kunnat ovat kehittäneet varhaiskasvatusta ja esiopetusta inklusiivisemmaksi erilaisten hankkeiden ja linjausten kautta lähivuosien aikana. Inklusiiviseen kasvatuskulttuuriin siirryttäessä johtajan roolin tiedetään olevan jo useiden tutkimusten (mm. Ainscow & Sandhill 2010; Lindqvist & Nilholm 2014; Viljamaa & Takala 2017) mukaan erittäin tärkeä, sillä hän ohjaa organisaationsa suuntaa näkemyksillään ja tuellaan. Näistä taustoista lähtien koin tärkeäksi tutkia päiväkotien johtajien käsitystä siitä, mitä normiasiakirjojen vaatimus ja oman kunnan täsmentävät linjaukset inklusiivisuudesta heille tarkoittavat, sekä kuinka he rakentavat inklusiivisuutta varhaiskasvatusyksiköissään johtajuutensa kautta.

Moninaista, erilaista, silti jotain samanlaista – Varhaiskasvatuksen johtajuutta yksityisissä päiväkodeissa

(kuva Anne Tuulikangas)

Vieraskynässä Marjo Mäntyjärvi

Paljon tunteita ja kysymyksiä velloo julkisessa keskustelussa yksityisistä päiväkodeista. Taloudellista voittoa omaan pussiin, epäkohtia ja kurjaa varhaiskasvatusta? Perustetaanko päiväkoteja rahankiilto silmissä? Tehdäänkö siellä vain lapsilla rahaa henkilöstön hyvinvoinnin kustannuksella? Onko tilanne näin mustavalkoinen? Näitä pohdintoja kuultuani sai alkunsa tutkimuspolkuni yksityisten päiväkotien johtajuuteen.

Varhaiskasvatuslain mukaan yksityinen varhaiskasvatus on varhaiskasvatusta, jonka yksityinen henkilö, yhteisö tai säätiö taikka julkisyhteisön perustama liikeyritys tuottaa korvausta vastaan liike- tai ammattitoimintaa harjoittamalla. Kunta vastaa sen ohjauksesta ja valvonnasta yhteistyössä aluehallintoviraston (AVI) ja sosiaali- ja terveysalan valvontaviraston (VALVIRA) kanssa. Kunnan tai kuntayhtymän on varmistuttava hankittavien palveluiden tasosta. (Varhaiskasvatuslaki) Varhaiskasvatuslaissa on edelleen pyritty selkeyttämään yksityisen varhaiskasvatuksen toteuttamisen raameja ja eri tahojen rooleja. Varhaiskasvatuslaki siis kietoo yhteen varhaiskasvatusta tuottavat tahot, kunnat ja palveluiden tuottajat, ja jopa asettaa velvoitteen niille olla suhteessa toistensa kanssa. Vuoden 2015 selvityksen mukaan yksityisten varhaiskasvatuspalveluiden valvominen on koettu haastavana (Riitakorpi, Alila ja Kahiluoto 2017). Nähtäväksi jää, millaiseksi yksityisen varhaiskasvatuksen ohjaus ja toiminta Suomessa tältä osin muodostuu tulevaisuudessa. Joiltakin osin voisi myös tutkailla, mitä voisimme oppia muista pohjoismaista, joissa on tehty erilaisia ratkaisuja yksityisten palveluiden suhteen (esim. Blomqvist 2004; Haug 2014; Dýrfjörð and Magnúsdóttir 2016). 

Tutkimuksessa johtajat tunnistivat pedagogisen työn kehittämisen tarpeita. Näitä kuvatessaan osa johtajista kuitenkin ikään kuin ulkoisti johtamisen toteuttamisen toisaalle.

Yksityisten varhaiskasvatuspalveluiden kenttä on ollut moninainen: Suomalaisissa kunnissa vuonna 2017 57:ssä prosentissa (57%) oli yksityisiä palveluntuottajia tarjoamassa varhaiskasvatusta eli päiväkotitoimintaa, perhepäivähoitoa, ryhmäperhepäivähoitoa ja esim. kerhotoimintaa. Näistä palveluntuottajista 53% toimi voittoa tavoittelevina ja 46% voittoa tavoittelemattomina (Tilastoraportti). Yhä useampi kunta on ottanut käyttöön palveluseteleitä, mikä on vauhdittanut yksityisten varhaiskasvatuspalveluiden käyttöä (Viitanen 2011), vaikkakin edelleen useimmat yksityiset palveluntuottajat toimivat myös KELAn yksityisen hoidon tuen ja kuntalisän avulla. 

Vielä vuonna 2017 päiväkodeista 430 toimi yksittäisten palveluntuottajien yksikköinä, eli omistajavetoisina pieninä päiväkotiyksikköinä tai voittoa tavoittelemattoman järjestön ylläpitämänä yksikkönä. Karvin (Tilastoraportti) jaottelun mukaan, päiväkotiketjuksi nimettiin jo yhden palveluntuottajan useampi kuin yksi päiväkoti. Tällä jaottelulla ketjumaista päiväkotitoimintaa on myös sekä voittoa tavoittelevilla että tavoittelemattomilla palveluntuottajilla. Maassamme on tällä hetkellä vain muutama suuri voittoa tavoitteleva ketju, sekä kansallisia että kansainvälisiä toimijoita, jotka ostavat näitä yksittäisten palveluntuottajien yksiköitä ja pieniä päiväkotiketjuja ja perustavat myös uusia päiväkoteja. Tämä kenttä on siis tällä hetkellä vielä moninainen erilaisine toimijoineen ja toiminta periaatteineen, mutta nopeasti muuttuva useammalla tavalla ja uudempia tilastotietoja tarvitaan. 

tilastoraportti

Yksityisen palveluntuottajat 2017

Tässä yksityisten päiväkotien kentässä tutkimukseni kysyi, kuinka johtajat, henkilöstö ja vanhemmat arvioivat ja tulkitsevat vuosien 2015 ja 2016 lakimuutosten vaikutuksia päiväkotien toimintaan? Tarkastelin, kuinka nämä arviot ja tulkinnat heijastuvat johtajuuteen. Johtajuus ja johtajuuden toteuttaminen on olennaista laadukkaan varhaiskasvatuksen näkökulmasta (Hujala 2004; Rodd 2013), ja Suomessakin varhaiskasvatuksen johtajuutta  Vuonna 2015 tuli voimaan varhaiskasvatuslaki, jolla pyrittiin laadukkaan varhaiskasvatustoiminnan toteuttamiseen vahvistamalla pedagogista, suunnitelmallista ja monipuolista varhaiskasvatusta. Vuoden 2016 lainsäädännön muutoksiin liittyen kunnat saivat päättää lapsen subjektiivisesta varhaiskasvatusoikeudesta sekä päiväkotiryhmien lasten ja aikuisten välisestä suhdeluvusta. (Puroila ja Kinnunen 2017). Näistä lakimuutoksista keskityin tarkastelemaan tutkimuksessani neljää näkökulmaa: palveluiden saatavuutta ja tavoitettavuutta, lapsen hyvinvointia ja oppimista, yhteistyötä ja osallisuutta sekä talousvaikutuksia. Johtajuuden määrittelen toimintaympäristöön sidonnaiseksi ilmiöksi, joka rakentuu johtajan ja muiden henkilöiden vuorovaikutuksessa (katso Male and Palaiologou 2015; Nivala 2002; Uhl-Bien 2006). Tutkimukseen osallistuneet 115 johtajaa olivat omistaja-johtajia (palveluntuottajia), yksittäisten tai useamman päiväkodin johtajia tai alueellisia johtajia. Osa johtajista toimi myös varhaiskasvatuksen opettajina. Johtajat työskentelivät sekä voittoa tavoittelemattomissa että tavoittelevissa päiväkodeissa. 

Tuloksia ja tarkastelua

Onko jokin sitten muuttunut varhaiskasvatuksen arjessa lakimuutosten myötä? Yksityisten päiväkotien varhaiskasvatuksesta voidaan tunnistaa, että ns. päiväkotien arjen asiantuntijat, niin johtajat, henkilöstö kuin vanhemmatkin, näkivät asiat hieman eri tavoin. Johtajat olivat positiivisimpia tulkinnoissaan lakimuutoksista verrattuna henkilöstöön ja huoltajiin. Johtajien ja huoltajien arviointien ja tulkintojen välillä oli jopa kuilu.  (Mäntyjärvi ja Puroila 2019.) Vaikkakin johtajien arviot verrattuna toisiinsa olivat erilaisia, suurin osa arvioi muutokset neutraaleina tai positiivisina. Kuilu johtajien ja huoltajien näkemysten välillä kuitenkin haastaa ammattilaiset tutkimaan ja reflektoimaan paitsi yhteistyötään huoltajien kanssa, myös huoltajien ja lasten osallisuutta päiväkotien arjessa ja varhaiskasvatuksen näkyväksi tekemistä. On selvää, että tarvitaan uusia foorumeja ja yhteistyön muotoja, joilla mahdollistetaan huoltajien ja lasten osallisuus myös yksityisten päiväkotien varhaiskasvatusarjessa. 

_PRO6839

(kuva Anne Tuulikangas)

Tutkimuksessani ilmeni, että johtajat tunnistivat pedagogisen työn vahvuuksia mutta myös kehittämisen tarpeita. Näitä kuvatessaan he kuitenkin käyttivät osittain konditionaalimuotoa ikään kuin ulkoistaen johtamisen toteuttamisen toisaalle: ”toivoisin, että” tai että ”joku” toteuttaisi muutoksia. Tätä puhetta tuottivat erilaisissa johtajuusasemissa olevat johtajat, myös omistaja-johtajat. Johtajuuden vahvistamista, johtajuuden tarpeen tunnistamista ja tukea johtamiseen tarvitaan myös yksityisissä päiväkodeissa. Johtajilla vaikutti olevan työssään erilaisia jännitteitä heidän tasapainoillessaan monissa eri rooleissa mm. päiväkotien talouden ja pedagogisten ratkaisujen kanssa. (Mäntyjärvi ja Puroila 2019). 

Johtajan työhön raameja asetetaan monelta taholta. Omistaja, yrittäjä, jotka toimivat myös johtajina tai muu päiväkodin palveluntuottaja asettaa raameja johtajuudelle palvelun erilaisina lähtökohtina ja tavoitteina mutta heidän ratkaisut puolestaan peilasivat valtakunnallista ohjausta mutta myös kuntien ohjausta. Palveluntuottajalla on ikään kuin mahdollisuus toteuttaa ns. ruohonjuuritason autonomiaa (kts. Børhaug 2018) varhaiskasvatuspalveluissaan. Tämä ilmeni joissakin kunnissa päiväkodin johtajien ja palveluntuottajien vapautena kehittää omia linjauksia ja toimintatapoja, kun toisaalla vaadittiin sopeutumista kunnan toimintatapoihin ja linjauksiin. Nämä ratkaisut heijastuivat myös perheiden mahdollisuuksina tai rajoitteina erilaisiin valintoihin. Johtajia nämä haastoivat välillä konkreettisestikin, sikäli kun samassa päiväkodissa oli perheitä useasta eri kunnasta. Käytännön esimerkkeinä: vanhemmat olivat tyytyväisiä, kun palveluntuottajien tuli kunnan velvoitteesta tarjota erilaisia palvelumuotoja ja hoitoaikoja, tai vanhemmat olivat tyytyväisiä, kun palveluntuottaja ei kasvattanut ryhmäkokoja vaikka kunnan päiväkodeissa niitä kasvatettiin. Samalla tavalla palveluntuottajat olivat myös tehneet erilaisia ratkaisuja tuen tarpeisten lasten kohdalla. 

Nämä edellä mainitut seikat, sekä päiväkotien erilaiset taloudelliset tavoitteet tuovat jännitteitä johtajan työhön. Taloudelliset haasteet heijastuivat mm. rahoitusmallien vaikutteiden mukaisesti, erilaisten palvelumuotojen ja koulutustarpeiden mukaisesti. Johtajat näkivät myös yksityisten päiväkotien määrän lisääntymisen kilpailun lisääntymisenä ja sen vaikutukset heijastuivat suoraan tai välillisesti päiväkotien ja palveluntuottajien haasteisiin ja varhaiskasvatuksen arkeen, mutta myös kuntien ratkaisujen kautta eli kuinka kunnassa mahdollistetaan useamman palveluntuottajan toiminta. Toisaalta, Alankomaissa on tunnistettu, että lisääntyvä kilpailu saattaa vaikuttaa positiivisesti toiminnan laatuun (Akgunduz & Plantenga 2014). Eri kunnat ja erityyppiset yksityiset toimijat tarjoavat siis erilaiset kehykset johtajuuden toteutumiselle ja pedagogiselle työlle.

_0105470-Edit (2)

(kuva Anne Tuulikangas)

Miltä osin voidaan siis tarkastella yksityisiä päiväkoteja yhtenäisenä, kunnallisesta varhaiskasvatuksesta erillään olevana joukkona vai onko tämä tarkastelu tarpeellista lainkaan? Varhaiskasvatuksessa lähtökohtana on sama laki ja varhaiskasvatusoikeus. Laajemmin lakimuutoksia tarkastellut tutkimus toi esille, että yksityisten varhaiskasvatuspalveluiden muutokset ovat olleet samansuuntaisia kunnallisten palveluiden käytössä tapahtuneiden muutosten kanssa (Puroila ja Kinnunen 2017). Varhaiskasvatuksen kehittämisen tarpeet johtajuuden saralla ovat vielä osittain hyvin samanlaisia, eivät vain joko kunnan tai yksityisten päiväkotien haasteita (esim. HS) ja esimerkiksi Fonsén ja Mäntyjärvi (2019, 156) tuovat esille myös johtajuuden kehittämisen taustalla olevia organisaatioiden olosuhteiden ja kokonaisvaltaisemman johtajuuskulttuurin huomioimisen merkityksellisyyden. Joka tapauksessa, moninaisella yksityisten kentällä on tunnistettavissa myös omia erityisiä haasteita. Miten jatkossa pysytään moninaisena kenttänä? Vai nähdäänkö sitä tarpeellisena? Lisätutkimusta kaivataan vielä myös siitä, kuinka johtajat tasapainoilevat talouden ja laadukkaan varhaiskasvatuksen ristipaineissa tai millaiseksi johtajuus muodostuu erilaisten roolien ja vastuiden keskellä.

On mielenkiintoista seurata yksityisen varhaiskasvatuskentän kehittymistä. Kuinka tietoisesti yksityisten päiväkotien johtajat rakentavat yhteistä tarinaa suomalaisesta yksityisestä varhaiskasvatuksesta? Millainen sen tarinan halutaan olevan? Tutkimus jatkuu.

_PRO8506 kopio

(kuva Anne Tuulikangas)

Lähteet

Akgunduz, Y. E., Plantenga, J.  (2014) Childcare in the

Netherlands: Lessons in privatisation, European Early Childhood Education Research Journal,

22:3, 379-385, DOI: 10.1080/1350293X.2014.912900

Børhaug K. (2018) Governing childrens learning in private early childhood centers. Teoksessa Granrusten P.T, Gotvassli K, Lillemyr O.F ja Moen KH (toim.) Leadership for Learning: The New Challenge in Early Childhood Education and Care. Charlotte, USA: Information Age Publishing, 63-91.

Blomqvist P. (2004) The choice revolution: Privatization of Swedish welfare services in 1990s. Social Policy and Administration 38(2): 139-155.

Dýrfjörð K and Magnúsdóttir BR. (2016) Privatization in early childhood education in Iceland. Research in Comparative and International Education 11(1): 80-97

Fonsén, E & Mäntyjärvi, M. 2019. Diversity of the assessments of a joint leadership model in Early Childhood Education. Teoksessa Strehmel, P., Heikka, J., Hujala, E., Rodd, J. & Waniganyake, M. (toim.) Leadership in Early Education in Times of Change. Research from five Continents. Verlag Barbara Budrich.

Haug P. (2014) The public-private partnership in ECEC provision in Norway. European Early Childhood Education Research Journal 22(3): 366-378. 

Hujala E. (2004) Dimensions of leadership in the childcare context. Scandinavian Journal of Educational Research 48(1): 53-71.

Male T and Palaiologou I. (2015) Pedagogical leadership in the 21st century: Evidence from the field. Educational Management, Administration & Leadership 43(2): 214-231

Mäntyjärvi, M & Puroila, A-M. 2019. Has something changed? Leaders’, practitioners’ and parents’ interpretations after renewed early childhood education and care legislation in Finnish private centres. Contemporary Issues in Early Childhood. 20(1): 7-22

Nivala V. (2002) Leadership in general, leadership in theory. In Nivala V and Hujala E (eds) Leadership in Early Childhood Education. Cross-Cultural Perspectives. Acta Universitatis Ouluensis. E 57. Oulu: University Press.

Puroila, A-M ja Kinnunen, S. Selvitys varhaiskasvatuksen lainsäädännön muutosten vaikutuksista. Valtioneuvoston selvitys-ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 78/2017 Puroila ja Kinnunen 2017.  

Riitakorpi J, Alila K and Kahiluoto T. (2017) Varhaiskasvatuksen yksityiset palvelut: Valtakunnallinen selvitys 2015. akgunReport no. 2017:3, Ministry of Education and Culture, Finland. 

Rodd J. (2013) Reflecting on the pressures, pitfalls and possibilities for examining leadership. In Hujala E, Waniganayake M and Rodd J (eds) Researching Leadership in Early Childhood Education. Tampere, Finland: Tampere University Press.

Tilastoraportti: Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden toimeenpanon arviointi.

Uhl-Bien M. (2006) Relational leadership theory: Exploring the social process of leadership and organizing. Leadership Quarterly 17(6): 654-676.

Viitanen TK. (2011) Child care voucher and labour market behaviour: Experimental evidence from Finland. Applied Economics 43: 3203-3212.

Ensi viikolla vieraskynässä Marjo Mäntyjärvi

Marjo Mäntyjärvi 

Marjo Mäntyjärvi toimii Oulun yliopistossa opettajana ja jatko-opiskelijana, tutkien varhaiskasvatuksen johtajuutta yksityisissä päiväkodeissa. Hän toimii myös kouluttajana täydennyskoulutuksissa ja Ediva Oy:llä mm. varhaiskasvatuksen johtamisen ja  työyhteisöjen kehittämisen teemojen parissa.

Mäntyjärvellä on pitkä työhistoria varhaiskasvatuksesta ja etenkin päiväkotien johtamiseen liittyvissä tehtävistä. Blogikirjoitus taustoittaa yksityistä varhaiskasvatusta Suomessa ja kuvaa hieman nykytilannetta  perustuen suurelta osin Mäntyjärven tutkimuksen ensimmäiseen julkaistuun artikkeliin (Mäntyjärvi ja Puroila 2019).

Ensi viikon tekstiä Mäntyjärvi kuvailee näin:

Viime aikoina on puhututtanut varhaiskasvatus yksityisissä päiväkodeissa. Mutta mistä oikeastaan on kysymys, kun puhutaan yksityisestä päiväkodista tai varhaiskasvatuksesta? Miten johtajuus näyttäytyy yksityisissä päiväkodeissa? Tekstissä kuvaan yksityisten päiväkotien kenttää Suomessa sekä sitä, millaisena johtajuus näyttäytyy yksityisissä päiväkodeissa varhaiskasvatuksen lakimuutosten alkumetreillä vuosina 2015 ja 2016.  

Tutkijana tavoittelen tilannetta, että meillä olisi keskustelun ja päätösten tueksi myös tutkittua tietoa yksityisistä päiväkodeista ja niiden toteuttamasta varhaiskasvatuksesta siellä toimivilta ammattilaisten ja asiakkaiden itsensä kertomana. Toivon myös, että johtajuuteen tullaan jatkossa kiinnittämään entistä enemmän huomiota, sillä varhaiskasvatuksen johtajuus eri tahoilla ja tasoilla, lapsiryhmästä valtakunnalliseen ohjaukseen, on mielestäni keskeinen varhaiskasvatuksen laadun asia kaikissa varhaiskasvatusmuodoissa.

Kesätauko

Keväällä saimme taas upeita vieraita blogiimme, yhteensä yksitoista alan asiantuntijaa. Olemme äärimmäisen iloisia, että saamme tehdä tätä työtä ja julkaisumme keräävät sankoin joukoin varhaiskasvatuksesta kiinnostuneita lukijoita tiedon ääreen. Viime kuussa ylitimme ensimmäistä kertaa 10 000 lukijan rajan yhden kuukauden aikana. Se on osoitus siitä, että varhaiskasvatus kiinnostaa. Jatka lukemista ”Kesätauko”

“Päiväunille ulkokengissä?” Vertailevan tutkimusotteen hyödyntäminen varhaiskasvatuksen arvioinnissa

Vieraana Janniina Vlasov

Varhaiskasvatus ilmentää aina yhteiskuntansa kulttuuria, arvoja ja koulutuspolitiikkaa. Sen lisäksi varhaiskasvatus rakentuu ja muovautuu jatkuvasti arjen pedagogisissa käytännöissä ja prosesseissa. Kaikki nämä tekijät määrittävät osaltaan sitä, millaista varhaiskasvatus kussakin yhteiskunnassa on. Viime syksynä tarkastetussa väitöskirjassani (Vlasov 2018), tutkin institutionaalisessa varhaiskasvatuksessa tapahtuneita muutoksia kahden vuosikymmenen aikana kolmessa kulttuurisessa kontekstissa: Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Suomessa. Kaikissa kolmessa tutkimusmaassa varhaiskasvatus, sen arvopohja sekä järjestäminen ovat hyvin erilaisia niin historiallisesti kuin nykypäivän valossa tarkasteltuna. Tässä blogitekstissä tarkastelen sitä, kuinka vertailevaa tutkimusotetta voi hyödyntää esimerkiksi arvioidessa omaa toimintaa. Teksti pohjautuu osin väitöstilaisuuteni lektioon, eli avauspuheenvuoroon. Jatka lukemista ”“Päiväunille ulkokengissä?” Vertailevan tutkimusotteen hyödyntäminen varhaiskasvatuksen arvioinnissa”

Miltä lapsuus näyttää?

Tiina Lämsä (kuva Hanna-Kaisa Hämäläinen)

“Whatever we say about children and childhood is not altogether really about children and childhood.” (Hillman 1975)

Oletko miettinyt mikä saa päiväkodin näyttämään päiväkodilta. Entä miksi lasten vaatteet ovat sellaisia kuin ovat tai miksi lelut ovat tietynlaisia? Kuuluuko lasten leikki kaupungin keskustaan? Miksi auto- tai kosmetiikkamainoksissa on lapsia? Mitkä ovat sinun pedagogiset tavoitteesi ja miksi? Vastaukset näihin kysymyksiin ovat monitahoisia. Ne ilmentävät kuitenkin myös ymmärrystämme lapsuudesta ja lapsiin liitetyistä käsityksistä, arvoista ja odotuksista. Ja juuri käsitykset, arvot ja odotukset paljastavat osaltaan sen, miksi lapset ja lapsuus kiinnostavat niin paljon tämän päivän ihmisiä. Jatka lukemista ”Miltä lapsuus näyttää?”

Ensi viikolla vieraskynässä Tiina Lämsä

Tiina Lämsä (Kuva Hanna-Kaisa Hämäläinen)

Tiina Lämsä on kulttuurin- ja lapsuudentutkija sekä kasvatus- ja opetustyön asiantuntija. Hänen opintoihinsa on kuulunut lastentarhanopettajan ja opettajan pedagogiset opinnot sekä johtamisen, taideaineiden ja markkinoinnin kokonaisuuksia. Hänen väitöstutkimuksensa keskittyi kulttuuristen lapsuuskäsitysten tarkasteluun television mainoskuvissa & lasten arkielämässä. Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Tiina Lämsä”

”No jos ne sanoo, ettei saa tulla mukaan leikkiin, niin sitten mä aina kiusaan jokaista.” – Kaveritaidot keinona kiusaamisen kitkemiseen

Vilja Laaksonen

Olen lasten vuorovaikutustaitojen ja kiusaamisilmiön tutkijana tutustunut varhaiskasvatuksen maailmaan niin tutkijoiden, kasvattajien kuin lasten omien kokemusten kautta. Näissä kaikissa nousee esiin kaksi keskeistä näkökulmaa eri sanoin kuvattuna: kaverit ja hyvinvointi. Kaveritaitojen käsite punoo nämä näkökulmat yhteen. Jatka lukemista ””No jos ne sanoo, ettei saa tulla mukaan leikkiin, niin sitten mä aina kiusaan jokaista.” – Kaveritaidot keinona kiusaamisen kitkemiseen”

Ensi viikolla vieraskynässä Vilja Laaksonen

Vilja Laaksosella on vankka tutkimus- ja koulutustausta. Hän on väitöskirjassaan tutkinut lasten kaverisuhteita ja kiusaamista esikoulun vertaisryhmässä. Tutkimuksen näkökulmana on, että kaveritaitojen kehittäminen tukee kiusaamiseen puuttumista jo ennen kouluikää. Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Vilja Laaksonen”

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggers like this: