Ensi viikolla vieraana Anne Koski

Anne Koski

Anne Koski (VO, KM) työskentelee tällä hetkellä tohtorikoulutettavana Vaasan yliopiston Johtamisen yksikössä. Kosken väitöskirjan aiheena on varhaiskasvatuksen dialogis-narratiivinen johtajuus koronan aikana.

Koski on työuransa aikana työskennellyt niin päiväkodinjohtajana, varhaiskasvatuspäällikkönä sekä kouluttajana, motivaatiovalmentajana, työnohjaajana ja kehittämis- ja koordinaatiotehtävissä, esim. kehitysyhteistyöntekijänä Etelä-Aasiassa. Nykyisen työnsä ohella Koski toimii Varhaiskasvatuksen johtajuusfoorumin koordinaattorina. Varhaiskasvatuksen johtajuusfoorumi kokoaa vuosittain yhteen noin 250 varhaiskasvatuksen johtajaa ja asiantuntijaa.

Annen kiinnostuksen kohteena on erityisesti johtajuus ja varhaiskasvatuksen kehittäminen dialogisin menetelmin. Blogikirjoituksessa Anne Koski pohtii tutkitun tiedon merkitystä. Anne avaa kirjoituksessaan ajatuksiaan siitä, mitä tutkittu tieto on sekä raottaa tutkimuksensa teemoja varhaiskasvatuksen johtamisen kehittämisessä.

Ruokailukäytännöt varhaiskasvatuksessa ja niiden yhteydet lasten ruoankäyttöön

 Vieraskynässä Reetta Lehto

Varhaiskasvatuksessa olevat lapset syövät tyypillisesti 2-3 ateriaa päiväkodissa joka arkipäivä ja näin ollen varhaiskasvatuksessa syötävä ruoka muodostaa suuren osan heidän ruokavaliostaan, usein monen vuoden ajan. Koska lapsuudessa muodostuneet elintavat, ruoankäyttö mukaan lukien, jatkuvat usein aikuisuuteen asti (Craigie 2011, Mikkilä 2008), lapsuudessa opituilla ruokatottumuksilla voi olla kauaskantoisia seurauksia ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle. Suomessa lasten päiväkodissa syömä ruoka on suhteellisen terveellistä ja usein lähempänä ravitsemussuosituksia kuin kotona syötävä ruoka (Lehtimäki 2010, Korkalo 2019). Esimerkiksi tyydyttymättömiä rasvoja, kalaa ja kuitua lapset saavat suhteessa enemmän päiväkotiruuasta kuin kotiruuasta, kun taas sokeria saadaan vähemmän. 

Jatka lukemista ”Ruokailukäytännöt varhaiskasvatuksessa ja niiden yhteydet lasten ruoankäyttöön”

Ensi viikolla vieraana Reetta Lehto

Reetta Lehto

Olen ravitsemustieteilijä ja post-doc -tutkija Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa. Tällä hetkellä olen mukana Folkhälsanin ja Helsingin yliopiston yhteisessä DAGIS-hankkeessa, jossa tutkitaan päiväkotilasten elintapoja ja stressiä ja sitä, miten koti- ja päiväkotiympäristö ovat yhteydessä niihin. Ravitsemustieteessä minua kiinnostaa erityisesti, miten sosiaalinen ja fyysinen ympäristö vaikuttavat ihmisen ruoankäyttöön.

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraana Reetta Lehto”

Voiko positiivista pedagogiikkaa toteuttaa päiväkodissa?

Vieraskynässä Samuli Ranta

Vaikka suomalainen koulutus on korkeatasoista, voi huolenaiheena pitää suomalaisten peruskouluikäisten lasten heikkoa oppimisasennetta (ks. esim. Kupari ym., 2012; OKM, 2019). Varhaiset myönteiset oppimiskokemukset vaikuttavat lapsen asenteisiin ja suhtautumiseen oppimista kohtaan. Aikaisemmat oppimiskokemukset samalla luovat perustan yksilön opinpolulle aina aikuisuuteen asti (ks. esim. Kronqvist, 2012). Lasten myönteisiin oppimisasenteisiin on siten tärkeää pyrkiä vaikuttamaan jo päiväkodissa.

Jatka lukemista ”Voiko positiivista pedagogiikkaa toteuttaa päiväkodissa?”

Ensi viikolla vieraana Samuli Ranta

Samuli Ranta

Samuli Ranta on varhaiskasvatuksen opettaja, joka toimii tällä hetkellä tutkijatohtorina Itä-Suomen yliopistossa. Hänen kiinnostuksen kohteena on erityisesti varhaiskasvatuksen pedagogiikka ja siihen vaikuttavat tekijät. Ranta on Tutkittua varhaiskasvatuksesta -blogin perustajajäsen sekä yksi blogin päätoimittajista.

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraana Samuli Ranta”

Kun lapsen sisarus kuolee – Kun kuolemasta tulee yllättäen osa varhaiskasvatuksessa olevan lapsen elämää

Vieraana Outi Keinänen

”Lienevätkö lapsuudenajan ilot ja surut suuremmat kuin muiden ikäkausien, mutta ainakin säilyy muisto niistä kauemmin ja voimakkaammin kuin myöhemmistä elämyksistä ja mielenliikutuksista.”

(Juhani Aho. 1912. Tyven meri: Lastuja 6.)

Varhaiskasvatuksessa työn keskiössä ovat lapset johon kuuluu olennaisena osana yhteistyö heidän perheen kanssa. Elämän moninaisuudessa varhaiskasvatuksen työntekijät tulevat työuransa aikana työskentelemään hyvin erilaisten ja eri lähtökohdista tulevien perheiden kanssa. Perheiden kanssa työskentely vaatii sensitiivisyyttä varhaiskasvatuksen työntekijöiltä. (Karila, Kosonen & Järvenkallas, 2017). Yksi perhemuodoista, joita osa varhaiskasvatuksen työntekijöistä tulevat työuransa aikana kohtaamaan, ovat lapsikuolemaperheet. Lapsikuolemaperheellä tarkoitetaan perhemuotoa, jossa lapsi kuolee ennen vanhempiaan. Lapsi voi olla syntymätön lapsi tai jo aikuinen lapsi.  Oli lapsen kuolinsyy mikä tahansa, on se perheelle aina suuri kriisi. (Aho, 2016.)

Jatka lukemista ”Kun lapsen sisarus kuolee – Kun kuolemasta tulee yllättäen osa varhaiskasvatuksessa olevan lapsen elämää”

Ensi viikolla vieraskynässä Outi Keinänen

Outi Keinänen

Outi Keinänen on kasvatustieteen (varhaiskasvatus) maisteri, sosionomi (AMK) ja varhaiskasvatuksen opettaja Seinäjoelta. Hän toimii tällä hetkellä Seinäjoella esiopettajana. Ensi viikon kirjoituksessaan Outi tarkastelee kuoleman käsittelyn tärkeyttä varhaiskasvatuksessa, mihin perustuu hänen pro gradu -tutkielmansa.

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Outi Keinänen”

Teknologiakasvatus varhaiskasvatuksessa – tuttua ja tuntematonta

Vieraina Jan Varpanen, Sini Leikkola ja Kirsti Karila

Esiopetusryhmä on lähtenyt retkelle lähiympäristöön. Ryhmän kävelyreitti kulkee läheisen tuulimyllyn ohi ja eräs tarkkaavainen eskarilainen kiinnittääkin ryhmän huomion tuohon vanhaan, mutta kenties juuri siksi vaikuttavaan rakennukseen. Ensimmäinen kysymys on tällä kertaa se helpoin ja niin opettaja kuin moni lapsistakin tietää, että kyseessä on tuulimylly. Helppoa kysymystä kuitenkin seuraa vaikeampia. Mitä sillä tehdään? Miten se toimii? Mitä varten se on tuossa? Voitaisiinko me itsekin tehdä tuulimyllyjä?

Jatka lukemista ”Teknologiakasvatus varhaiskasvatuksessa – tuttua ja tuntematonta”

Ensi viikolla vieraskynässä Jan Varpanen, Sini Leikkola ja Kirsti Karila

Jan Varpanen, KM, VO, projektitutkija

Jan Varpanen on väitöskirjatutkija Tampereen yliopiston Kasvatustieteet ja kulttuuri -tiedekunnassa. Hänen ensisijainen tutkimusintressinsä on kasvatusfilosofiset kysymykset erityisesti varhaiskasvatuksen kontekstissa. Näiden lisäksi hän on tutkinut varhaiskasvatuksessa toimivien lasten, opettajien ja johtajien toimijuutta. Innoplay-hankkeen lisäksi Varpanen työskentelee tällä hetkellä Koneen säätiön rahoittamassa EnAct-hankkeessa, joka tutkii ilmastoaktivismia itsekasvatuksen muotona.

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Jan Varpanen, Sini Leikkola ja Kirsti Karila”

Perinteisestä opetusharjoittelusta kohti kollektiivista työssäoppimista

Vieraskynässä Marika Matengu

Teorian ja käytännön suhde opettajan ammatillisessa kehityksessä on herättänyt kysymyksiä kautta aikain. Kukapa meistä opettajaksi opiskelleista ei olisi joskus pohtinut, miten yhdistää teoreettinen tieto ja eletyt kokemukset. Usein nämä kysymykset heräävät eloon opiskelijan siirtyessä yliopistolta kentälle oppimaan ja rakentamaan käyttöteoriaansa eli omia opettamista ja oppimista koskevia näkemyksistä ja uskomuksia, jotka ohjaavat opetustoimintaan. Oman käyttöteorian rakentuminen kuvataan kivisenä tienä, jota kulkiessa tulee vastaan monenlaisia kysymyksiä, epäselvyyksiä ja ristiriitaisuuksia (Levin & He, 2008; Onnismaa., Tahkokallio & Kalliala, 2015). Näiden haasteiden kohtaaminen ja niistä selviäminen opetusharjoittelun aikana on olennaista opettajan ammatillisessa kasvussa. Tämä blogikirjoitus avaa näkökulmia viimeaikaiseen kansainväliseen varhaiskasvatuksen tutkimukseen ja hahmottelee tutkimuksen pohjalta suuntaviivoja kollektiiviselle työssäoppimisen mallille. 

Jatka lukemista ”Perinteisestä opetusharjoittelusta kohti kollektiivista työssäoppimista”