Vieraskynässä Kirsti Karila

Varhaiskasvatuksen ammatillisuus on vahvasti sidoksissa aikaan ja paikkaan. Eri aikakausien ajattelutavat tulevat näkyviksi siinä, miten pienten lasten kasvatus ja opetus halutaan kulloinkin järjestää. Kun varhaiskasvatuksen ammatillisuutta tarkastellaan tässä kehyksessä, voidaan apuna käyttää ammattilaissukupolven käsitettä. Olen omissa (Karila 2013) ja yhdessä Päivi Kupilan (Karila ja Kupila 2010) kanssa tehdyissä tutkimuksissa hyödyntänyt ammattilaissukupolven käsitteen kehittelyyn erilaisia sukupolviteoreettisia lähteitä. Yhtäältä mannheimilaiseen (1952, 300) sukupolviajatteluun tukeutuen voidaan olettaa, että nuorena ammattilaisena hankitut kokemukset ovat erityisen merkittäviä työidentiteetin rakentumisen kannalta. Ammattilaissukupolvi on lähellä myös historiallisen sukupolven käsitettä. Historiallinen sukupolvi on joukko ihmisiä, joita yhdistävät kulttuuri, mielenkiinnon kohteet, tietoisuus sukupolven erityisyydestä ja sen historiallisesta roolista sekä toisinaan myös konflikti toisten sukupolvien kanssa. Historiallinen sukupolvi (ks. Chauvel 2008) voi määrittää itsensä suurten historiallisten tapahtumien kautta. Olennaista ammattilaissukupolven muotoutumisessa ovat ajattelutavat ja käytännöt, jotka liittyvät tuloon ammatilliselle kentälle ja työuran alkuvaiheiden merkityksellisiin, tilannesidonnaisesti rakentuneisiin jaettuihin kokemuksiin. Tällöin omaksutut ajattelutavat toimivat myöhemminkin eräänlaisina linsseinä tai kehyksinä, kun ammattilaiset pohtivat suhdettaan uralla eteen tuleviin ammattialan muutoksiin. Jatka lukemista ”Muuttuva varhaiskasvatus ja ammattilaissukupolvet -näkökulmia julkiseen varhaiskasvatuskeskusteluun” →