Ville Ruutiainen tekee väitöskirjaansa osana Childcare-tutkimushanketta. Väitöskirjassaan Ruutiainen tutkii varhaiskasvatuspalveluiden markkinoistumista. Tässä blogitekstissä Ruutiainen tarkastelee varhaiskasvatusmarkkinoita tapausesimerkin avulla. Tarkastelussa verrataan kotitalouksien keskituloja niillä asuinalueilla, joilla yksityiset ja julkiset päiväkodit sijaitsevat Helsingissä.
Twitter: @VilleRuutiainen
Tässä kirjoituksessa tuon esiin oman väitöstutkimukseni keskeisiä teemoja, jotka koen tärkeänä osana varhaiskasvatuksessa tapahtuvaa aikuisen ja lapsiryhmän välistä vuorovaikutusta. Tutkimusaiheenani on varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstön pedagoginen sensitiivisyys ja sen kehittäminen PedaSens-intervention avulla. PedaSens-interventiotutkimus on osa Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen ja varhaiserityiskasvatuksen tutkimusryhmän tutkimusta, ja sitä on kehitetty suomalaisissa päiväkodeissa useiden vuosien ajan. Pilottitutkimus julkaistiin vuonna 2016, minkä jälkeen tutkimus on laajentunut useaan eri kaupunkiin Suomessa. Tutkimusta tehdään edelleen aktiivisesti ja tulokset julkaistaan lähitulevaisuudessa kansainvälisten tutkimusartikkelien muodossa. Jatka lukemista ”Ryhmäsensitiivisyys varhaiskasvatuksen keskiöön”
Ensi viikon kirjoitukseni muodostuu pedagogisen ryhmäsensitiivisyyden teoriaan ja käytäntöön kytkeytyvistä teemoista, joita käsittelen väitöstutkimuksessani osana Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen ja varhaiserityiskasvatuksen tutkimusryhmän tutkimusta. Varhaiskasvatuksen henkilöstön vuorovaikutuksen laadulla on tutkitusti keskeinen merkitys lapsen itsesäätelytaitojen kehitykselle ja sitä kautta myös myöhemmälle kehitykselle ja koulumenestykselle. Siksi koen, että lapsiryhmissä tapahtuva vuorovaikutus tulisi nostaa entistäkin keskeisempään asemaan osana pedagogisesti laadukasta varhaiskasvatusta.
Olen 31-vuotias tohtoriopiskelija Helsingin yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta, jossa toimin myös osa-aikaisena yliopisto-opettajana. Lisäksi olen Suomen Theraplay-yhdistys ry:n hallituksen jäsen. Tutkimustyön lisäksi sydäntäni lähellä ovat luonnossa liikkuminen, ratsastus, matkailu sekä kulttuuri taiteen, musiikin ja elokuvien muodoissa.
Vieraskynässä Merja Hautakangas
Lapsen käyttäytymisen ja tunteiden säätelyä on tutkittu paljon viime vuosina. Ilmiön kriittinen tarkastelu on paikallaan, sillä olemmeko me kasvattajat rakentaneet lapselle sellaisen ympäristön, jossa häneen kohdistuu jatkuvasti säätelyyn liittyviä haasteita. Vaikka varhaiskasvatuksen arki on muuttunut viime vuosina lapsen tarpeiden näkökulmasta, on paikallaan arvioida, miten autamme, tuemme ja säätelemme lasta. Arkemme on kuitenkin kirjailtu paikka paikoin työkaverin poissaoloilla, koulutuksilla ja kirjallisilla töillä. Lisäksi jatkuvasti kasvavat lapsiryhmät haastavat sekä moninaisuudellaan että tarkalla suunnittelulla. Miten rakennamme sellaisen pedagogisen toimintaympäristön lapselle, jossa tuemme hänen itsesäätelytaitoja? Jatka lukemista ”Miten voimme tukea lapsen itsesäätelytaitojen kehittymistä?”
Merja Hautakangas on kokenut päiväkodinjohtaja, joka työssään kokeman oivalluksen ja liikuttavan kokemuksen vuoksi vaihtoi kopisevat kengät (kuten työkaverit kertovat) väitöskirjatutkijan mielenkiintoiseen rooliin.
Twitter: @MerjaHautis
LinkedIn: Merja Hautakangas Jatka lukemista ”Vieraskynässä Merja Hautakangas”
Teksti pohjautuu kirjoittajan väitöstutkimukseen Köngäs, M. (2018). Eihän lapsi ees oo hermoja. Etnografinen tutkimus lasten tunneälystä päiväkotiarjessa. Rovaniemi: Lapin yliopistopaino. Tutkimus ladattavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-064-7
Sanotaan, että leikki on lasten työtä. Taustalla lienee hyvä ajatus, että lapsille kuuluu antaa niin sanotusti leikkirauha. Varsinainen leikiksi ymmärrettävä toiminta on kuitenkin vain pieni osa siitä, mitä lasten keskinäinen vuorovaikutus on, jopa leikkitoiminnan aikana. ”Leikki” tuntuu olevan ajoittain aikuisia helpottava termi, jolla halutaan esimerkiksi päiväkodissa tietyllä tavalla lokeroida lasten kulttuuri aikuisille ymmärrettävämpään muotoon. Toki lapset itsekin kertovat usein hoitopäivästään leikkien kautta, mutta rajoittamalla kuulumiset pelkästään leikin nimen toistamiseen, ollaan vielä kaukana siitä totuudesta, mistä lapsen hoitopäivä onkaan koostunut. Jatka lukemista ””Hei, mikä tän leikin nimi on?””
Mirja Köngäs on filosofian tohtori, kasvatustieteiden painopisteenä kasvatuspsykologia ja yhteiskuntatieteiden painopisteenä soveltava psykologia. Könkään teksti pohjautuu maaliskuussa 2018 julkaistuun väitöstutkimukseen ”Eihän lapsil oo ees hermoja – Etnografinen tutkimus lasten tunneälystä päiväkotiarjessa”, joka ladattavissa ilmaiseksi Laudasta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-064-7 ja jota käsitelty muun muassa Helsingin sanomissa ja Opettaja-lehdessä. Tällä hetkellä Köngäs toimii freelance-kouluttajana ja tietokirjailijana.
Vieraskynäteksti pohjaa ajatukseen lasten itsensä luoman kulttuurin merkityksellisyyden avautumisesta varhaiskasvattajille. Kyseistä teemaa lähestytään tekstissä leikin avulla. Leikin sisällöllistä näkemystä avataan William Corsaron tulkitsevan uudistamisen teoriaan tukeutuen.
Kehitys ja oppiminen ovat kiehtoneet minua aina. Erityisesti olen kokenut saavani voimaa tapahtuneesta kehityksestä ja sen konkretisoitumisesta. Intohimoni on aina ollut pesäpallo, mutta inspiraation harjoitteluun sain aikanaan alppihiihdosta. Jatkuva kehittyminen oli oleellinen asia pelatessani, mutta se on myös ollut seikka, jonka vuoksi aloin aikoinaan valmentamaan sekä ryhdyin opiskelemaan lastentarhanopettajaksi. Jatka lukemista ””Miten” tulisi olla aina painavampi kuin ”Mitä””
Katsaus ensi viikkoon:
Ensi viikolla käsittelen teemoja, joita itse koen tärkeäksi varhaiskasvatuksen opettajana: palautteen, oppimisilmapiirin, opettaja-oppilassuhteen sekä vuorovaikutuksen laatua ja niiden merkitystä. Ne ovat hyvin vahvasti yhteydessä toisiinsa ja osa saattaakin pitää näitä asioita itsestäänselvyytenä. Viimeaikaiset tutkimukset kuitenkin todistavat, että ne eivät toteudu itsestään. Erityisesti olen kiinnostunut siitä Miten asioita tehdään, en niinkään siitä Mitä tehdään. Jatka lukemista ”Vieraskynässä ensi viikolla Samuli Ranta”
Leikki on yksi varhaiskasvatuksen keskeisimmistä käsitteistä (esim. Pramling-Samuelson & Johansson, 2006; Van Oers & Dujikers, 2013) ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2016) se mainitaan kokonaista 102 kertaa. Samanaikaisesti leikki on myös yksi vaikeimmin määriteltävistä inhimillisen toiminnan muodoista (Sutton-Smith 2001). Mistä esimerkiksi voimme tietää, milloin lapsi leikkii ja milloin ei? Nukkarissa paikoillaan pötköttävä lapsi voi aivan hyvin leikkiä olevansa syvähorroksessa galaksista toiseen matkustaa avaruusseikkailija tai satavuotista untaan nukkuva prinsessa ruusunen. Jatka lukemista ”Mitä leikkijän mielessä liikkuu? Huomioita pienten lasten esineleikistä ja symbolisesta ajattelusta.”
Tutkittua varhaiskasvatuksesta 