Blogitiimi toivottaa hyvää joulua!
Leikitään luonnontieteillä! Varhainen tieteellinen lukutaito ja lasten leikki merkitysten annon ytimessä
Vieraskynässä Jenni Vartiainen
“Kunpa voisi aina vain tutkia. Vähän syödä ja sitten taas tutkia.”
Tämä 5-vuotiaan lapsen toive on poimittu laajasta MOI – Monilukutaitoa opitaan ilolla -kehittämisohjelmaan liittyvästä aineistosta, jossa tarkastellaan 3 – 8 -vuotiaiden varhaista tieteellistä lukutaitoa. Tässä blogikirjoituksessa avataan varhaisen tieteellisen lukutaidon merkitystä lapsille ja uusimpaan tutkimukseen perustuen pohditaan leikin merkitystä osana lasten tutkivaa toimintaa. Jatka lukemista ”Leikitään luonnontieteillä! Varhainen tieteellinen lukutaito ja lasten leikki merkitysten annon ytimessä”
Vieraskynässä ensi viikolla Jenni Vartiainen
Jenni Vartiainen tekee työkseen tieteestä leikkiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hän toimii varhaisen tiedekasvatuksen ja tieteellisen lukutaidon tutkijana Helsingin yliopistolla. Hän on erityisen kiinnostunut leikillisistä tavoista lähestyä tieteen ilmiöitä 3 – 8 -vuotiaiden parissa. Lapsen luontainen uteliaisuus ympäristön ilmiöitä kohtaan on kiehtova tilaisuus edistää varhaista tieteellistä ajattelua ja tieteellistä lukutaitoa viemällä se lapselle kulttuurisesti luontaiseen muotoon leikin tai leikillisten lähestymistapojen kautta. Tutkimuksen lisäksi Jenni on käsikirjoittanut Pikku Kakkosen lasten tiedesarjaa Tiedonjyvä, jossa hän myös näyttelee sekä on julkaissut kasvattajille tiedekasvatusta käsittelevän kirjan Mistä syntyy tuulen voima – Tiedekasvatusta ihmetellen ja leikkien. Hän on myös yksi perustaja Kide Sciencen yrityksessä, joka edistää leikillistä tiedekerhotoimintaa maailmanlaajuisesti.
Katsaus ensi viikkoon..
Blogikirjoituksessa tarkastellaan tiedekasvatusta leikillisyyden kontekstissa ja avataan erilaisia muotoja, joissa leikki voi näyttäytyä tieteen teemojen ympärillä. Kirjoitus pohjautuu Jennin uusimpiin aihetta käsitteleviin tutkimusartikkeleihin, jotka on toteutettu prof. Kristiina Kumpulaisen johtamassa MOI – Monilukutaitoa opitaan ilolla -kehittämisohjelmassa. Lisäksi aihetta reflektoidaan kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden kautta.
Lapset, joiden ääriviivat katoavat?
Väitöstutkimukseni (Paananen 2017a) aikana huomioni kiinnittyi lapsiin, joiden aloitteet jäivät päiväkodin arjessa osin näkymättömiin: lapsiin, joita ei kuulla, joiden piirustuksia ei ihailla, ja joiden kasvun kansiot ovat enimmäkseen tyhjiä. He eivät olleet välttämättä erityisen ujoja eikä heitä myöskään tarkoituksella jätetty huomion ulkopuolelle. Tutkimukseen osallistuneiden päiväkotien henkilökunta teki yleisesti ottaen paljon töitä sen eteen, että lasten näkökulma tulisi huomioiduksi. Miksi kuitenkin osa lapsista tulee ulossuljetuksi? Jatka lukemista ”Lapset, joiden ääriviivat katoavat?”
Vieraskynässä ensi viikolla Maiju Paananen
Maiju Paananen työskentelee tutkijatohtorina Tampereen yliopistossa. Hän tutkii varhaiskasvatuksen ohjaukseen ja politiikkaa: miten kansainväliset trendit muuntuvat, kun ne siirtyvät paikalliselle tasolle – esimerkiksi kuntaan, ja millaisia käytäntöjä ne tuottavat varhaiskasvatuksen arkipäivään ja lapsen elämään. Aiheeseen liittyvässä väitöskirjassaan hän tarkasteli erityisesti tulosvastuullisuuden ja tilivelvollisuuden ajatusten rantautumista suomalaiseen varhaiskasvatukseen. Uudet tulosvastuullisuutta ja tilivelvollisuutta korostavat ohjauksen välineet ovat keskittyneet pääosin määrällisten datojen ja tilastojen hyödyntämiseen. Jatka lukemista ”Vieraskynässä ensi viikolla Maiju Paananen”
Tulossa tammikuussa: Valtakunnallinen selvitys sak-ajan toteutumisesta
Toukokuussa kaikkien kelpoisuusehdot täyttävien varhaiskasvatuksen opettajien, -erityisopettajien sekä päiväkodin johtajien lapsiryhmän ulkopuolisiin työtehtäviin tarkoitettu aika lisääntyi. Samalla löimme lukkoon seuraavan selvityksemme aiheen, kuinka sak-aika kunnissa otetaan käyttöön. Sak-aika on tarkoitettu suunnittelu-, arviointi- ja kehittämistehtäviin sekä varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelmien laatimiseen. Jatka lukemista ”Tulossa tammikuussa: Valtakunnallinen selvitys sak-ajan toteutumisesta”
Kotitalouksien keskitulot yksityisten ja julkisten päiväkotien lähialueilla: tapaus Helsinki
VARHAISKASVATUKSEN MUUTTUVA TOIMINTAYMPÄRISTÖ
Yksityisesti tuotettu varhaiskasvatus on lisääntynyt Suomessa nopeasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Eri kunnissa yksityisten palveluiden osuus ja määrä kuitenkin vaihtelevat merkittävästi. Yksityisten palveluntuottajien joukko on myös moninainen, sillä mukaan mahtuu eri kokoisia, paikallisesti, alueellisesti ja kansallisesti toimivia, yritys- ja yhdistyspohjaisia toimijoita. Yksityisten toimijoiden kasvatukselliset painotukset vaihtelevat niin ikään paljon. Yksityisen toiminnan lisääntyminen on tapahtunut kuntien perheille myöntämien tukien avulla. Kehitystä, jossa yksityinen palveluntuotanto sekä perheiden valinnanvapaus ja -mahdollisuus lisääntyvät, voidaan tarkastella markkinoistumisen käsitteen avulla. Suomessa varhaiskasvatuspalveluiden markkinoistuminen ilmenee siten, että kuntiin on syntynyt erilaisia ’varhaiskasvatusmarkkinoita’. Näitä markkinoita määrittävät muun muassa kunnan tukimallin, yksityisten palveluiden määrän ja ’laadun’ sekä kuntapäättäjien yksityiselle varhaiskasvatukselle antamat merkitykset tai roolit. Tarkemmin tätä aihetta on käsitelty Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistussa Markkinoistuvat varhaiskasvatuspalvelut –avauspuheenvuorossa (Ruutiainen, Alasuutari & Karila, 2018). Jatka lukemista ”Kotitalouksien keskitulot yksityisten ja julkisten päiväkotien lähialueilla: tapaus Helsinki”
Vieraskynässä ensi viikolla Ville Ruutiainen
Ville Ruutiainen tekee väitöskirjaansa osana Childcare-tutkimushanketta. Väitöskirjassaan Ruutiainen tutkii varhaiskasvatuspalveluiden markkinoistumista. Tässä blogitekstissä Ruutiainen tarkastelee varhaiskasvatusmarkkinoita tapausesimerkin avulla. Tarkastelussa verrataan kotitalouksien keskituloja niillä asuinalueilla, joilla yksityiset ja julkiset päiväkodit sijaitsevat Helsingissä.
Twitter: @VilleRuutiainen
Ryhmäsensitiivisyys varhaiskasvatuksen keskiöön
Vieraskynässä Sivi Harkoma
Tässä kirjoituksessa tuon esiin oman väitöstutkimukseni keskeisiä teemoja, jotka koen tärkeänä osana varhaiskasvatuksessa tapahtuvaa aikuisen ja lapsiryhmän välistä vuorovaikutusta. Tutkimusaiheenani on varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstön pedagoginen sensitiivisyys ja sen kehittäminen PedaSens-intervention avulla. PedaSens-interventiotutkimus on osa Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen ja varhaiserityiskasvatuksen tutkimusryhmän tutkimusta, ja sitä on kehitetty suomalaisissa päiväkodeissa useiden vuosien ajan. Pilottitutkimus julkaistiin vuonna 2016, minkä jälkeen tutkimus on laajentunut useaan eri kaupunkiin Suomessa. Tutkimusta tehdään edelleen aktiivisesti ja tulokset julkaistaan lähitulevaisuudessa kansainvälisten tutkimusartikkelien muodossa. Jatka lukemista ”Ryhmäsensitiivisyys varhaiskasvatuksen keskiöön”
Vieraskynässä Sivi Harkoma
Ensi viikon kirjoitukseni muodostuu pedagogisen ryhmäsensitiivisyyden teoriaan ja käytäntöön kytkeytyvistä teemoista, joita käsittelen väitöstutkimuksessani osana Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen ja varhaiserityiskasvatuksen tutkimusryhmän tutkimusta. Varhaiskasvatuksen henkilöstön vuorovaikutuksen laadulla on tutkitusti keskeinen merkitys lapsen itsesäätelytaitojen kehitykselle ja sitä kautta myös myöhemmälle kehitykselle ja koulumenestykselle. Siksi koen, että lapsiryhmissä tapahtuva vuorovaikutus tulisi nostaa entistäkin keskeisempään asemaan osana pedagogisesti laadukasta varhaiskasvatusta.
Olen 31-vuotias tohtoriopiskelija Helsingin yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta, jossa toimin myös osa-aikaisena yliopisto-opettajana. Lisäksi olen Suomen Theraplay-yhdistys ry:n hallituksen jäsen. Tutkimustyön lisäksi sydäntäni lähellä ovat luonnossa liikkuminen, ratsastus, matkailu sekä kulttuuri taiteen, musiikin ja elokuvien muodoissa.
Tutkittua varhaiskasvatuksesta 