Vieraskynässä Eeva-Leena Onnismaa

Varhaiskasvatuksen lakiuudistus (2018) ja sitä edeltänyt hallinnonalan siirto (2013) opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen saatetaan tulkita siten, että järjestelmä on nyt valmis. Näin ei kuitenkaan ole, vaan vuoteen 2030 ulottuva lain siirtymävaihe ratkaisee, pysyykö suunta vai rohkaiseeko pitkä siirtymäkausi palaamaan entiseen tai vahvistamaan vanhoja rakenteita ja käytäntöjä. Tämä voi tapahtua myös ilman, että lakia varsinaisesti rikotaan tai lähdetään purkamaan lainsäädäntöteitse. Tällaista vaivihkaista pitäytymistä vanhassa tai paluuta vanhaan voidaan tutkia polkuriippuvuuden käsitteen avulla. (ks. esim. Onnismaa, Paananen & Lipponen, 2014) Polkuriippuvuus kuvaa prosessia, jossa tehdyt ratkaisut (poliittiset päätökset) ovat tehneet tietyistä kehityspoluista hallitsevia samalla, kun toisista, jopa huolimatta uusista päätöksistä, tulee mahdottomia tai marginaalisia – tai vähintään ne saadaan näyttämään mahdottomilta. Tiettyä polkua riittävän pitkään edenneissä prosesseissa tapahtunutta ei enää saa tapahtumattomaksi – tai ainakin polun vaihtaminen on hankalaa (Mahoney 2000; Peltonen 2004; Mahon, Anttonen, Bergqvist, Brennan & Hobson 2012). Jatka lukemista ”Varhaiskasvatuslain täytäntöönpano – pysyykö suunta?” →