Tehostettua tai erityistä tukea tarvitseva lapsi aktiivisena toimijana ja osallistujana päiväkodin arjessa: tukea varhaiskasvattajan työhön etäkuntoutuksen pilottihankkeessa

Lasten osallistumisen ja osallisuuden mahdollistaminen erilaisissa arjen ympäristöissä on nostettu yleisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun, niin kasvatuksen, sosiaalialan kuin kuntoutuksenkin asiantuntijoiden puheenvuoroissa (mm. Sipari ym., 2017). Toimintaterapiassa lasten kuntoutuksen yleisenä ohjaavana periaatteena ovat lapsi- ja perhelähtöinen toiminta. Käytännössä tämän tarkoittaa lapsen ja perheen mukanaoloa lapsen vahvuuksien sekä arjen ongelmien määrittelyssä, kuntoutumisen tavoitteiden asettelussa sekä myös arjen ongelmaratkaisussa (Kramer et al. 2012). Tähän terapeutti-perhe-lapsi vuoropuheluun tulisi aina liittää aktiivisiksi toimijoiksi myös muut verkoston toimijat kuten varhaiskasvattajat, jotka tekevät töitä lapsen jokapäiväisessä arjessa (Brito ja Lindsay, 2016). Kun lapsella on paljon tuen tarpeita arjessaan ja oppimisessaan, hän voi saada myös kuntoutusta Kelan kustantamana. Erityisesti tällöin korostuu aikuisten monialainen yhteistyö lapsen arjen tukena. Jatka lukemista ”Tehostettua tai erityistä tukea tarvitseva lapsi aktiivisena toimijana ja osallistujana päiväkodin arjessa: tukea varhaiskasvattajan työhön etäkuntoutuksen pilottihankkeessa”

Lapset, joiden ääriviivat katoavat?

Väitöstutkimukseni (Paananen 2017a) aikana huomioni kiinnittyi lapsiin, joiden aloitteet jäivät päiväkodin arjessa osin näkymättömiin: lapsiin, joita ei kuulla, joiden piirustuksia ei ihailla, ja joiden kasvun kansiot ovat enimmäkseen tyhjiä. He eivät olleet välttämättä erityisen ujoja eikä heitä myöskään tarkoituksella jätetty huomion ulkopuolelle. Tutkimukseen osallistuneiden päiväkotien henkilökunta teki yleisesti ottaen paljon töitä sen eteen, että lasten näkökulma tulisi huomioiduksi. Miksi kuitenkin osa lapsista tulee ulossuljetuksi? Jatka lukemista ”Lapset, joiden ääriviivat katoavat?”

Vapaus, demokratia ja jaettu todellisuus osallisuuden ytimessä

Vieraskynässä Jan Varpanen: Osallisuus ja vapaus

Aiemmin tässä blogissa SOOL ry:n edustajat kirjoittivat ytimekkäästi lapsilähtöisyyden ja aikuisjohtoisuuden käsitteistä. Vaikka heidän kirjoituksensa oli sinänsä oikein osuva, aihe ansaitsee nähdäkseni pidemmän pohdinnan. Kirjoitukseni liikkuukin pitkälti saman teeman ympärillä, joskin keskityn aikuisjohtoisuuden ja lapsilähtöisyyden käsitteiden sijaan kaikille jo kenties liiankin tuttuun osallisuuden käsitteeseen, jonka monitulkintaisuutta on ruodittu paljonkin. Tekstini pohjautuu suurelta osin tämän vuoden alussa kirjassa ”Osallisuuden pedagogiikkaa 2 – suunnittelu, toteutus ja kehittäminen” (Kangas, Vlasov, Fonsén & Heikka 2018) julkaistuun artikkeliini ”Vapaus, demokratia ja jaettu todellisuus osallisuuden ytimessä”, joten siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että tuo teksti on jo lukijalle tuttu, tämä kirjoitus tuskin tarjoaa paljoakaan uutta ja suosittelenkin tällaiselle lukijalle ajankäyttönsä uudelleen harkitsemista. Tämän blogitekstin lukeneelle ja aiheesta kiinnostuneelle artikkeliversio sen sijaan tarjoaa syvällisemmän, laajemman ja tieteellisemmän käsittelyn samasta aiheesta. Jatka lukemista ”Vapaus, demokratia ja jaettu todellisuus osallisuuden ytimessä”

Lapsilähtöisyys ja aikuisjohtoisuus osallisuuden ja pedagogiikan aikana

Vieraskynässä Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry

hallitus_kes_kuu-2018_1200x630.jpg

Lapsilähtöisyys, lapsikeskeisyys. Aikuisjohtoisuus. Termejä, joita on kasvatuksen ja opetuksen kentästä puhuttaessa käytetty paljon, mutta niiden merkitykset eivät välttämättä ole kaikille selkeät. Jatka lukemista ”Lapsilähtöisyys ja aikuisjohtoisuus osallisuuden ja pedagogiikan aikana”