Vieraskynässä Mirja Köngäs

MirjaMirja Köngäs on filosofian tohtori, kasvatustieteiden painopisteenä kasvatuspsykologia ja yhteiskuntatieteiden painopisteenä soveltava psykologia. Könkään teksti pohjautuu maaliskuussa 2018 julkaistuun väitöstutkimukseen ”Eihän lapsil oo ees hermoja – Etnografinen tutkimus lasten tunneälystä päiväkotiarjessa”, joka ladattavissa ilmaiseksi Laudasta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-064-7 ja jota käsitelty muun muassa Helsingin sanomissa ja Opettaja-lehdessä. Tällä hetkellä Köngäs toimii freelance-kouluttajana ja tietokirjailijana.

Vieraskynäteksti pohjaa ajatukseen lasten itsensä luoman kulttuurin merkityksellisyyden avautumisesta varhaiskasvattajille. Kyseistä teemaa lähestytään tekstissä leikin avulla. Leikin sisällöllistä näkemystä avataan William Corsaron tulkitsevan uudistamisen teoriaan tukeutuen.

Yhteenkuuluvuuden politiikka – jatkuvaa liikettä päiväkotiarjen moninaisissa suhteissa

Vieraskynässä Jaana Juutinen

Teksti pohjautuu kirjoittajan väitöstutkimukseen Juutinen, J. 2018.  Inside or outside? Small stories about the politics of belonging in preschools. Väitöskirja. Oulun yliopisto. Väitöskirja on luettavissa tästä.

Väitöstutkimuksessani olen perehtynyt yhteenkuuluvuuden ja poissuljetuksi tulemisen moniulotteiseen rakentumiseen suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen valtavirran keskittyessä kiusaamisen ja syrjinnän ilmiöihin, haluan kääntää katseen vastavoimaan: yhteenkuuluvuuteen ja sen muotoutumiseen arjen ohikiitävissä hetkissä. Yhteenkuuluvuus ymmärretään ihmisen perustavanlaatuisena tarpeena kuulua johonkin ja muodostaa merkityksellisiä suhteita ihmisiin, ryhmiin ja paikkoihin (Baumeister & Leary, 1995; May, 2013). Päiväkoti muodostaa lapselle merkittävän yhteisön, jossa Jatka lukemista ”Yhteenkuuluvuuden politiikka – jatkuvaa liikettä päiväkotiarjen moninaisissa suhteissa”

Vieraskynässä ensi viikolla Jaana Juutinen

Katsaus ensi viikkoon

Ensi viikon Vieraskynässä pohditaan lasten yhteenkuuluvuuden ja poissuljetuksi tulemisen rakentumista varhaiskasvatuksen arjessa; mitä arjen kohtaamisissa tapahtuu ja kuinka arvot ja arvokasvatus kietoutuvat osaksi yhteenkuuluvuutta? Teksti pohjautuu kirjoittajan väitöstutkimukseen (Juutinen, J. 2018.  Inside or outside? Small stories about the politics of belonging in preschools. Oulun yliopisto).

Jatka lukemista ”Vieraskynässä ensi viikolla Jaana Juutinen”

”Ei tarvitsisi palkan takia pahoittaa mieltään…” – Lastentarhanopettajien matalan palkan syitä ja seurauksia

Vieraskynässä Hanna Hjelt ja Mervi Eskelinen

Tämän blogikirjoituksen voit lukea myös täältä.

Johdanto

Varhaiskasvatus on ollut viime aikoina runsaasti esillä. Julkinen huomio on kiinnittynyt uuteen varhaiskasvatuslakiin ja varhaiskasvatuksen asemaan oppimispolun ensimmäisenä osana. Myös alan kehno palkkaus on herättänyt tärkeän keskustelun, joka liittyy sekä tasa-arvoon että mahdollisuuksiin saavuttaa varhaiskasvatukselle asetetut yhteiskunnalliset päämäärät. Varhaiskasvatus on yhteiskunnallisesti tärkeä instituutio, joka lisää inhimillistä ja sosiaalista pääomaa, hyvinvointia ja tuottavuutta yhteiskunnassa – mutta vain kun se on korkealaatuista. Tärkein yksittäinen laatutekijä on korkeakoulutuksen saaneiden opettajien riittävä määrä. (Karila 2016, 42–44; Himmelweit 2017.) Jatka lukemista ””Ei tarvitsisi palkan takia pahoittaa mieltään…” – Lastentarhanopettajien matalan palkan syitä ja seurauksia”

Vieraskynässä ensi viikolla Hanna Hjelt ja Mervi Eskelinen

Katsaus ensi viikkoon

Jatka lukemista ”Vieraskynässä ensi viikolla Hanna Hjelt ja Mervi Eskelinen”

Tuen tarve – lapsen ongelma vai lapsen ja ympäristön vuorovaikutussuhde?

Vieraskynässä Noora Heiskanen

Teksti pohjautuu kirjoittajan artikkeliin Heiskanen, N., Alasuutari, M. & Vehkakoski, T. (2018). Positioning children with special educational needs in early childhood education and care documents. British Journal of Sociology of Education. Artikkeli on vapaasti luettavissa tästä. 

Tuen tarpeiden tunnistaminen ymmärretään usein neutraalina prosessina, jossa olemassa olevat tosiasiat lapsen tilanteesta ja haasteista tunnistetaan ja niihin kohdistetaan tarvittava tuki. Tuen tarpeiden tunnistamisessa on kuitenkin, enemmän tai vähemmän tiedostaen, aina kyse myös lapsen sosiaalistamisesta varhaiskasvatuksen ja laajemmin yhteiskunnan normeihin (ks. Rose 1999). Näin ollen tuen tarpeiden tunnistaminen on aina sidoksissa vallitseviin varhaiskasvatuksen ja yhteiskunnan arvioihin, kulttuuriin ja käsitykseen siitä, mikä milloinkin ymmärretään hyväksi ja tavoiteltavaksi lapselle (Miller & Rose 2008; Parding & Liljegren 2016; Pihlaja, Sarlin, & Ristkari 2015; Sandberg, Lillvist, Eriksson, Björck-Åkersson, & Granlund 2010; Vehmas 2010). Esimerkiksi lapsen itsenäisyyden ja sopeutumiskyvyn vahva korostaminen ja arvostaminen ovat vallitsevia, usein tiedostamattomista yhteiskunnallisista arvoista, joihin tuen tarpeiden tunnistaminen pohjautuu (ks. Smith, 2012).

Jatka lukemista ”Tuen tarve – lapsen ongelma vai lapsen ja ympäristön vuorovaikutussuhde?”

Vieraskynässä ensi viikolla Noora Heiskanen

Katsaus ensi viikkoon

Ensi viikolla tarkastellaan miten lapsen tuen tarvetta kuvataan pedagogisissa asiakirjoissa. Kirjoituksessa pohditaan onko tuen tarve lapsen ongelma vai ympäristön ja lapsen välinen vuorovaikutussuhde. Teksti pohjautuu artikkeliin Heiskanen, N., Alasuutari, M. & Vehkakoski, T. (2018). Positioning children with special educational needs in early childhood education and care documents. British Journal of Sociology of Education.

Jatka lukemista ”Vieraskynässä ensi viikolla Noora Heiskanen”

Lapsilähtöisyys ja aikuisjohtoisuus osallisuuden ja pedagogiikan aikana

Vieraskynässä Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry

hallitus_kes_kuu-2018_1200x630.jpg

Lapsilähtöisyys, lapsikeskeisyys. Aikuisjohtoisuus. Termejä, joita on kasvatuksen ja opetuksen kentästä puhuttaessa käytetty paljon, mutta niiden merkitykset eivät välttämättä ole kaikille selkeät. Jatka lukemista ”Lapsilähtöisyys ja aikuisjohtoisuus osallisuuden ja pedagogiikan aikana”

Uusi varhaiskasvatuslaki on vaikuttavan ja tasalaatuisen varhaiskasvatuksen perustus

Vieraskynässä Mervi Eskelinen ja Jaana Lahdenperä

Kautta historian päiväkotitoiminta Suomessa on ollut erilaisista ideologisista kamppailuista ja ristikkäisistä intresseistä syntyneiden jännitteiden värittämää. Niihin ei ole löytynyt ratkaisua vuosikymmenten aikana. Kaksi implisiittisesti jatkuvasti päiväkotien arjessa läsnä olevaa kamppailua ovat ylitse muiden: toinen on päiväkotihoidon ja kotihoidon vastakkainasettelu, toinen työtehtävien jäsentymättömyys ja moniammatillisuuden kirjava tulkinta. Jatka lukemista ”Uusi varhaiskasvatuslaki on vaikuttavan ja tasalaatuisen varhaiskasvatuksen perustus”

Suhdelukuselvitys 4/4: Pohdinta ja tulokset

Suhdelukuselvityksessamme olemme pyrkineet tuomaan esille, kuinka käyttöastetavoittelun maksimointi vaikuttaa varhaiskasvatuksen laatuun. Käyttöastemittaaminen sopii avustavaksi työkaluksi, mutta varhaiskasvatuksen laadun mittaamiseen se ei sovellu. Se johtaa helposti kasvattaja-lapsi suhdelukujen kanssa pelailuun, jotka johtavat suhdelukujen säännöllisiin ylittymisiin. Lukuihin tuijottaminen rikkoo päiväkodin arkea, kuormittaa työntekijää, vaikeuttaa pedagogisen työn toteutumista ja vaikuttaa negatiivisesti lapseen. (Määttä & Rantala, 2016; Nislin, ym. 2015; Paananen & Tammi, 2017; Ronfeldt, ym. 2013.) Toiminnan vaikutuksia lapsen hyvinvoinnille, edulle, kasvulle ja kehitykselle tulisi aina arvioida. Arvioinnissa tulisi huomioida muun muassa lapsen terveyteen, sosiaalisiin suhteisiin, arjen sujuvuuteen, osallistumiseen ja tasa-arvoon liittyvät tekijät. Lapsivaikutusten arviointi on kuitenkin edelleen tuntematon asia varhaiskasvatustoiminnan toteuttamisessa. (STM, 2008.) Varhaiskasvatuksen taloudellisia vaikutuksia ei voi laskea ainoastaan ajattelemalla sitä kulueränä. Laadukas varhaiskasvatus on tuottavaa ja laatuun sijoitettu rahaa tulee korkoineen takaisin (ks. Heckman, 2017). Varhaiskasvatuksen laatua heikentävät tekijät puolestaan kääntävät tuotto-odotukset samassa suhteessa negatiivisiksi. Jatka lukemista ”Suhdelukuselvitys 4/4: Pohdinta ja tulokset”