Yhteenkuuluvuuden politiikka – jatkuvaa liikettä päiväkotiarjen moninaisissa suhteissa

Vieraskynässä Jaana Juutinen

Teksti pohjautuu kirjoittajan väitöstutkimukseen Juutinen, J. 2018.  Inside or outside? Small stories about the politics of belonging in preschools. Väitöskirja. Oulun yliopisto. Väitöskirja on luettavissa tästä.

Väitöstutkimuksessani olen perehtynyt yhteenkuuluvuuden ja poissuljetuksi tulemisen moniulotteiseen rakentumiseen suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen valtavirran keskittyessä kiusaamisen ja syrjinnän ilmiöihin, haluan kääntää katseen vastavoimaan: yhteenkuuluvuuteen ja sen muotoutumiseen arjen ohikiitävissä hetkissä. Yhteenkuuluvuus ymmärretään ihmisen perustavanlaatuisena tarpeena kuulua johonkin ja muodostaa merkityksellisiä suhteita ihmisiin, ryhmiin ja paikkoihin (Baumeister & Leary, 1995; May, 2013). Päiväkoti muodostaa lapselle merkittävän yhteisön, jossa opetella ryhmän jäsenyyttä ja osallistua sekä tulla kuulluksi ja kunnioitetuksi omana itsenään (Dahlberg & Moss, 2005). Yhteenkuuluvuuden politiikka käsitteenä lähestyy yhteenkuuluvuutta moninaisissa suhteissa syntyvänä liikkeenä, kun taas yhteenkuuluvuuden tunne avaa ilmiötä ennemminkin yksilön näkökulmasta (ks. Sumsion & Wong, 2011; Yuval-Davis, 2011). Tutkimukseni perustuu suhteisuuteen nostaen esille sosiaaliset, materiaaliset, kulttuuriset ja poliittiset suhteet merkityksellisinä yhteenkuuluvuuden muotoutumiselle. Tutkimuksessani olen nimenomaan pyrkinyt tarkastelemaan yhteenkuuluvuuden ja poissuljetuksi tulemisen prosesseja; mitä päiväkotiarjen kohtaamissa tapahtuu, mitkä asiat ovat merkityksellisiä lasten yhteenkuuluvuudelle ja kuinka sitä rakennetaan?

children-1217246__340

Pysähtymistä päiväkotiarjen kohtaamisten äärelle

Kerronnallinen tutkimus toteutettiin kuudessa päiväkodissa, joissa lapset olivat 1–5-vuotiaita. Tutkimusaineisto koostui kirjoitetuista pienistä kertomuksista, videoista, osallistuvista havainnoinneista, muistiinpanoista ja keskusteluista varhaiskasvattajien kanssa. Yhteenkuuluvuuden politiikka näyttäytyy suhteissa rakentuvana ja arvoihin sidonnaisena ilmiönä, joka ei ole pysyvä tila, vaan jatkuvasti muotoutuvaa liikettä, jossa lapset tasapainoilevat ryhmään kuulumisen ja poissuljetuksi tulemisen rajapinnoilla. Tulokset havainnollistavat yhteenkuuluvuuden ja poissuljetuksi tulemisen samanaikaista olemassaoloa (ks. myös England, 2011). Esimerkiksi yksi lapsi saatettiin sulkea leikin ulkopuolelle ja näin vahvistaa leikissä jo mukana olevien lasten yhteenkuuluvuutta monin kielellisten, materiaalisten ja fyysisten ilmaisujen tavoin. Pedagogiset käytänteet suhteissa materiaan, institutionaalisiin rutiineihin ja kulttuurisiin näkökulmiin tuottivat yhteenkuulumista ja poissuljetuksi tulemista.

Katse tulevaan – arvot yhteenkuuluvuuden ytimessä

Yhteenkuuluvuuden politiikka kietoutuu demokraattisiin, sääntöjen ja järjestyksen sekä välittämisen arvoihin. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2016) mukaan laaja-alaiseen osaamiseen kuuluu lapsen osallistuminen ja vaikuttaminen, jotka luovat perustan demokraattiselle ja kestävälle tulevaisuudelle. Tämä vahva näkemys kohti demokraattisia arvoja on nyt ensi kertaa selvästi kirjattu varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin. Suhteessa omaan tutkimukseeni yhteenkuuluvuuden politiikasta, ja sen muotoutumisesta nimenomaan erilaisissa suhteissa, näen vahvasti tämän arvoalueen latautuneisuuden ja sen arvon nimenomaan tulevaisuuden kansalaisuuden näkökulmasta (ks. myös ValuEd-tutkimushanke). Arjen pienet kertomukset tuovat esille jännitteitä yksilöä ja ryhmää koskevien arvojen välillä (ks. myös Johansson yms. 2016): haluammeko korostaa yksilön oikeuksia vai ryhmässä toimimista painottavia arvoja? Epäilemättä kumpiakin tarvitaan, mutta ennen kaikkea tarvitaan tietoisuutta yhteenkuuluvuuden politiikan muotoutumisesta ja yhteistä dialogia siitä, minkä näemme tärkeäksi varhaiskasvatuksessa. Yhteisen arvokeskustelun merkityksestä myös Noora Heiskanen kirjoittaa 13.7.2018 Vieraskynä-kirjoituksessaan liittyen lasten tuen tarpeiden havainnoimiseen ja tukemiseen. Arvot eivät ”elä” asiakirjoissa päiväkodin johtajan kirjahyllyssä, vaan ne tulevat eletyksi ja koetuksi joka hetki ja joka kohtaamisessa varhaiskasvatuksen arjessa.

hands-2847508__340

Ennen kaikkea tutkimus haastaa tiedostamaan yhteenkuuluvuuden ja poissuljetuksi tulemisen ilmiöt alati muuttuvina, arjen hetkissä tapahtuvana liikkeenä, joissa kasvattajilla on mahdollisuus ja velvollisuus tukea jokaista lasta löytämään paikkansa ryhmässä ja tuntemaan yhteenkuuluvuutta. Yhteenkuuluvuus ei synny automaattisesti lasten muodostaessa päiväkotiryhmän, vaan sen eteen on tehtävä jatkuvasti töitä. Kuitenkin kaiken ytimessä on lapsi, moninaisella kerronnallaan itseään ja kuulumistaan ilmaiseva aktiivinen toimija, jolla on oikeus kuulua ryhmään, löytää oma paikkansa ja tuntea yhteenkuuluvuutta.

Lähteet:

Baumeister, R. F., & Leary, M. R. (1995). The need to belong: Desire for interpersonal attachments as a fundamental human motivation. Psychological Bulletin, 117(3), 497–529. https://doi.org/10.1037/0033-2909.117.3.497

Dahlberg, G., & Moss, P. (2005). Ethics and politics in early childhood education. London, United Kingdom: Routledge Falmer.

England, M. (2011). Community. In V. J. Del Casino Jr, M. E. Thomas, P. Cloke, & R. Panelli (Eds.), A companion to social geography (pp. 91–107). Chichester, West Sussex: Wiley-Blackwell.

Johansson, E., Emilson, A., Röthle, M., Puroila, A.-M., Broström, S., & Einarsdóttir, J. (2016). Individual and collective rights expressed in educator and child interactions in Nordic preschools. International Journal of Early Childhood, 48, 209–224. https://doi.org/10.1007/s13158-016-0164-2

Juutinen, J. 2018. Inside or outside? Small stories about the politics of belonging in preschools. Oulun yliopisto. http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-1881-6

May, V. (2013). Connecting self to society: Belonging in a changing world. New York, NY: Palgrave MacMillan.

Sumsion, J., & Wong, S.  (2011).  Interrogating “belonging” in belonging, being, and becoming: The early years learning framework for Australia. Contemporary Issues in Early Childhood, 12(1), 28–45. https://doi.org/10.2304/ciec.2011.12.1.28

ValuEd-tutkimushanke. Values education in Nordic preschools: Basis of education for tomorrow. http://www.uis.no/research-and-phd-studies/research-areas/early-childhood-education-and-care/values-education-in-nordic-preschools/

Yuval-Davis, N.  (2011).  The politics of belonging: Intersectional contestations.  London, United Kingdom: Sage.

 

 

One thought on “Yhteenkuuluvuuden politiikka – jatkuvaa liikettä päiväkotiarjen moninaisissa suhteissa

Add yours

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggers like this: