Lapsilähtöisyys ja aikuisjohtoisuus osallisuuden ja pedagogiikan aikana

Vieraskynässä Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry

Lapsilähtöisyys, lapsikeskeisyys. Aikuisjohtoisuus. Termejä, joita on kasvatuksen ja opetuksen kentästä puhuttaessa käytetty paljon, mutta niiden merkitykset eivät välttämättä ole kaikille selkeät.

On tärkeää ymmärtää, että toiminta voi olla yhtä aikaa lapsilähtöistä ja aikuisjohtoista.

Lapsilähtöisyydellä ja lapsikeskeisyydellä tarkoitetaan käytännössä varhaiskasvatuksen toiminnan järjestämistä lapsia kuullen ja lasten mielipiteet huomioiden. Termien avulla on haluttu nostaa jokaisen lapsen yksilöllinen huomioiminen toimintaan vahvemmin mukaan. Samaan aikaan termien väärinymmärtäminen ja termien määrittelemisen vaikeus on herättänyt huolta siitä, että toiminta perustuu täysin lasten toiveisiin ja haluihin eikä kasvattajien osaamiselle tai oppimistavoitteiden mukaiselle toiminnalle ole sijaa. (Turja 2017.) Aikuisjohtoisuudesta puhutaan kun toiminta on aikuisen ohjaamaa ja johtamaa. On tärkeää ymmärtää, että toiminta voi olla yhtä aikaa lapsilähtöistä ja aikuisjohtoista. (Vehkakallio & Rantala 2012.)  

Lasten oikeudet kuulluksi tulemiseen sekä oikeus mielipiteeseen ovat olleet jo useamman vuosikymmenen ajan keskustelujen aiheena ja tärkeimpänä siihen on vaikuttanut YK:n yleissopimus lasten oikeuksista (Turja & Vuorisalo 2017). Suomessa osallisuuden toteutuminen varhaiskasvatuksen toimintaympäristöissä on ollut ajankohtaisen keskustelun alainen viime vuosina erityisesti varhaiskasvatuslain ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2016) myötä. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2016) onkin omalta osaltaan ollut mukana korvaamassa lapsilähtöisyys ja aikuisjohtoisuus käsitteet osallisuuden sekä pedagogisen johtajuuden ja jaetun johtajuuden käsitteillä. Osallisuuden toteuttamismallit ovat rakentuneet ajan saatossa, ja jatkavat rakentumistaan edelleen. Yhteisötasolla lasten osallisuuden toteutuminen ei ole yksinkertaista ja se joudutaan usein arvottamaan tietylle tasolle. Tällöin voidaan puhua orastavasta osallisuudesta, ei osallisuuden toteutumisesta (vrt. Virkki 2015).

Opettajilla on pedagoginen vastuu toiminnan toteutumisesta varhaiskasvatuslain ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden sekä lasten mielenkiinnon ja tarpeiden mukaisesti

Jaettu johtajuus voidaan helpommin ymmärtää niiden asioiden kokonaisuutena, jotka koetaan yhteiseksi. Varhaiskasvatuksessa jaetun johtajuuden ytimessä on esimerkiksi päiväkodin pedagogisen toimintakulttuurin kehittäminen, johon osallistuvat päiväkodin johtaja ja lastentarhanopettajat, molemmat yhdessä. Toisen osapuolen poissaollessa ei voida puhua jaetusta johtajuudesta (Heikka 2016). Terminologian helpottamiseksi on alettu käyttämään opettajajohtajuuden käsitettä, joka yhdistää pedagogisen ja jaetun johtajuuden (Heikka, 2016; Parrila & Fonsen 2016). Tällä myös korostetaan sitä, että vaikka varhaiskasvatuksessa kaikilla kasvattajilla on vastuu lasten hyvinvoinnista, opettajilla on pedagoginen vastuu toiminnan toteutumisesta varhaiskasvatuslain ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden sekä lasten mielenkiinnon ja tarpeiden mukaisesti (Hujala, Heikka & Halttunen 2017). Varhaiskasvatuksen toiminnan rakentumista pedagogiikalle painottaa myös varhaiskasvatuslaki.

Usein unohdetaan se, että lasten osallisuuden ja opettajajohtajuuden tulee toteutua samanaikaisesti varhaiskasvatuksen toimintaympäristöissä. Omalta osaltaan osallisuus yhdessä opettajajohtoisuuden ja pedagogisen johtajuuden avulla ovat käsitteinä tuomassa esille sen, että lapsi pystyy vaikuttamaan toimintaa muutoinkin kuin suoraan sanomalla ja toiveita esittämällä – vaikka ne ovatkin perinteisimpiä vaikuttamisen tapoja. Opettaja pystyy muun muassa havainnoimalla ja toimintaa ohjaamalla saamaan tietoa lapsen mielenkiinnon ja tuen tarpeista, joita hyödyntäen hän pystyy suunnittelemaan toimintaa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisesti. (ks. Karila 2016.)

 

 

Lähteet

Fonsén, E. & Parrila, S. 2016. Johtajuuden käsitteet ja lähtökohdat. Teoksessa E. Fonsén & S. Parrila (toim.) Varhaiskasvatuksen pedagoginen johtajuus. Käsikirja käytännön -työhön. Jyväskylä: PS-Kustannus.

Heikka, J. 2016. Jaettu pedagoginen johtajuus ja opettajajohtajuus varhaiskasvatuksessa. Teoksessa E. Fonsén & S. Parrila (toim.) Varhaiskasvatuksen pedagoginen johtajuus. Käsikirja käytännön -työhön. Jyväskylä: PS-Kustannus.

Hujala, E, Heikka, J. & Halttunen, L. 2017. Johtajuus varhaiskasvatuksessa. Teoksessa E. Hujala & L. Turja (toim.) Varhaiskasvatuksen käsikirja (4., uudistettu painos.). Jyväskylä: PS-Kustannus.

Karila, K. 2016. Vaikuttava varhaiskasvatus. Tilannekatsaus toukokuu 2016. Raportit ja selvitykset 2016:6. Opetushallitus.

Turja, L. 2017. Lasten osallisuus varhaiskasvatuksessa. Teoksessa  E. Hujala & L. Turja (toim.) Varhaiskasvatuksen käsikirja (4., uudistettu painos.). Jyväskylä: PS-Kustannus.

Turja, L. & Vuorisalo, M. 2017. Lasten oikeudet, toimijuus ja osallisuus oppimisessa. Teoksessa M. Koivula, A. Siippainen & P. Eerola-Pennanen (toim.) Valloittava varhaiskasvatus. Tampere: Vastapaino.

Varhaiskasvatuslaki 36/1973. Luettavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1973/19730036.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016. Helsinki: Opetushallitus.

Vehkakoski, T., & Rantala, A. 2013. Lapsilähtöisyyden ja aikuisjohtoisuuden vuorottelu kuvakommunikointikansiota käyttävän lapsen ja opettajan välisessä kuulumisten kerronnassa. Puhe Ja Kieli, 32(4), 157 – 181. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/pk/article/view/7621.

Virkki, P. 2015. Varhaiskasvatus toimijuuden ja osallisuuden edistäjänä. Dissertations in Education, Humanities, and Theology; 66. Helsinki: Itä-Suomen yliopisto.
Yleissopimus lapsen oikeuksista.60/1991. Luettavissa: https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1991/19910060/19910060_2.