Ruokailukäytännöt varhaiskasvatuksessa ja niiden yhteydet lasten ruoankäyttöön

 Vieraskynässä Reetta Lehto

Varhaiskasvatuksessa olevat lapset syövät tyypillisesti 2-3 ateriaa päiväkodissa joka arkipäivä ja näin ollen varhaiskasvatuksessa syötävä ruoka muodostaa suuren osan heidän ruokavaliostaan, usein monen vuoden ajan. Koska lapsuudessa muodostuneet elintavat, ruoankäyttö mukaan lukien, jatkuvat usein aikuisuuteen asti (Craigie 2011, Mikkilä 2008), lapsuudessa opituilla ruokatottumuksilla voi olla kauaskantoisia seurauksia ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle. Suomessa lasten päiväkodissa syömä ruoka on suhteellisen terveellistä ja usein lähempänä ravitsemussuosituksia kuin kotona syötävä ruoka (Lehtimäki 2010, Korkalo 2019). Esimerkiksi tyydyttymättömiä rasvoja, kalaa ja kuitua lapset saavat suhteessa enemmän päiväkotiruuasta kuin kotiruuasta, kun taas sokeria saadaan vähemmän. 

Suomessa varhaiskasvatuksen henkilökunta ei juurikaan voi vaikuttaa siihen, mitä ruokaa päiväkodissa on tarjolla, mutta he voivat sen sijaan vaikuttaa siihen, mitä ruokaa ja kuinka paljon lapset tarjotusta ruuasta syövät. Sekä koti- että päiväkotiympäristöissä tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että ruokailutilanteiden käytännöillä ja toimintatavoilla (kuten roolimalleilla, kannustamisella, painostamisella tai palkitsemisella) on yhteys lasten ruuankäyttöön (Daniels 2019, Shloim 2015, Larson 2011).    

Suomessa julkaistiin ensimmäiset vain varhaiskasvatusta koskevat ruokailusuositukset vuonna 2018 (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2018). Sitä ennen varhaiskasvatuksen ruokailua käsiteltiin osana lasten ruokasuosituksia. Uusissa suosituksissa painotetaan terveellisen ruokatarjonnan lisäksi paljon pedagogista ja myönteistä ruokakasvatusta. Ruokakasvatus voi tarkoittaa mitä tahansa ruokaan liittyvää toimintaa joko aterioilla tai niiden ulkopuolella. Aterioilla tapahtuva ruokakasvatus sisältää ruokailutilanteen toimintatavat ja ruokailujen aikana tapahtuvan kommunikaation. Myös ruokailutila ja sen suomat toimintamahdollisuudet esimerkiksi lasten omatoimisuuden suhteen ovat tärkeitä.

“Ruokaa ei tulisi käyttää palkintona tai rangaistuksena eikä toisaalta syömisestä tai syömättömyydestä pitäisi palkita lasta”

Varhaiskasvatuksen ruokailusuositusten mukaan henkilöstön tulisi ruokailla yhdessä lasten kanssa ja toimia itse esimerkkinä lapsille. Lasten tulisi itse saada annostella ruokansa taitojensa mukaan. Lapsia tulisi kannustaa ja antaa heille myönteistä palautetta pienistäkin asioista ja heidän nälän- ja kylläisyyden tunteitaan pitäisi kunnioittaa. Ruokaa ei tulisi käyttää palkintona tai rangaistuksena eikä toisaalta syömisestä tai syömättömyydestä pitäisi palkita lasta. Taustalla on ajatus, että ruoalla palkitseminen (esim. että mieluisan ruuan saa vasta, kun on syönyt jotain vähemmän mieluisaa) voi johtaa siihen, että palkkiona käytettävä ruoka muuttuu vielä houkuttelevammaksi ja ruoka, jonka syömisestä palkitaan, muuttuu vielä epähoukuttelevammaksi (Birch 1984, Newman 1992). Itse ruoan annostelemista ja lapsen nälän- ja kylläisyydentunteen kunnioittamista suositellaan, koska niitä pidetään tärkeänä lapsen itsesäätelyn ja energiansaannin säätelyn kannalta (Orlet 2003, Galloway 2006). Pienet lapset osaavat itse syödä tarpeensa mukaan ja liian tuputtava tai painostava kommunikaatiotapa aterioilla voi johtaa yli tarpeiden syömiseen ja syömiseen muulloin kuin nälkäisenä (Daniels 2019).

DAGIS-tutkimuksen tuloksia

Tutkin väitöskirjassani päiväkotien ruokailukäytäntöjä ja niiden yhteyksiä lasten ruoankäyttöön ja ravinnonsaantiin osana Folkhälsanin tutkimuskeskuksen ja Helsingin yliopiston yhteistä DAGIS-tutkimusta (Lehto 2020).  DAGIS on monivuotinen tutkimushanke, jonka tarkoituksena on tutkia lasten elintapoja ja stressinsäätelyä koti- ja päiväkotiympäristöissä. Tutkimus sisältää sekä poikkileikkaustutkimuksen että päiväkoti-intervention. Poikkileikkaustutkimukseen, josta väitöskirjani aineisto koostui, osallistui 66 kunnallista päiväkotia Uudellamaalla ja Etelä-Pohjanmaalla vuosina 2015-2016. Päiväkodin henkilöstö piti ruokapäiväkirjaa lasten ruoankäytöstä. Tutkimuksessa käytettiin aineistona 586 lapsen ruokapäiväkirjoja. Päiväkotien kasvatushenkilöstö ja johtajat vastasivat kyselylomakkeilla päiväkotien ruokailukäytäntöjä koskeviin kysymyksiin. Lisäksi päiväkotiryhmien lounastilanteita havainnoitiin.

Tulosten perusteella ruokailutilanteiden toimintatavat vaihtelevat jonkin verran: noin kaksi kolmannesta henkilöstöstä söi yhdessä lasten kanssa samaa ruokaa lounaalla, mutta yhdessä syövien osuuteen vaikutti suuresti se, saiko kunnassa koko kasvatushenkilöstö syödä lounaalla malliaterian, jolloin he saivat ruoan myös halvemmalla tai ilmaiseksi (Lehto 2019a). Niissä kunnissa, joissa kaikki saivat syödä malliaterian, 80% henkilöstöstä söi päiväkodin ruokaa, kun taas muissa kunnissa alle puolet. Kannustaminen kasvisten ja hedelmien syömiseen oli hyvin yleistä ja ruualla palkitsemista tapahtui harvoin, mutta lapset (yli 3-vuotiaat) saivat vain joka kolmannessa ryhmässä annostella itse ruokansa (Lehto 2019b). Myös lapsen nälän- ja kylläisyyden tunteista kyseleminen oli harvinaista.

Tarkastelin väitöskirjassani myös sitä, ovatko ruokailutilanteiden toimintatavat, päiväkodin ruokailuun liittyvät säännöt tai esimerkiksi yhteistyö ruokapalvelun kanssa yhteydessä lasten ruoankäyttöön ja ravinnonsaantiin (Lehto 2019b, Lehto 2019c). Joitain yhteyksiä löytyi: kasvisten ja hedelmien syöntiin kannustaminen oli yhteydessä suurempaan kuidun saantiin. Myös suurempi määrä ruokailukäytäntöihin liittyviä kirjallisia sääntöjä oli yhteydessä runsaampaan kasvisten syömiseen ja kuidun saantiin. Lisäksi päiväkodin kasvatushenkilöstön positiivinen mielipide päiväkotiruuasta oli yhteydessä runsaampaan kasvisten kulutukseen. Sen sijaan henkilöstön toimiminen roolimallina eli syöminen yhdessä lasten kanssa samaa ruokaa kuin lapset oli yhteydessä lasten vähäisempään energiansaantiin ja se, että lapset saivat itse annostella ruokansa ei ollut yhteydessä mihinkään tutkituista ruokatekijöistä.

Osana tutkimusta päiväkodin johtajalta kysyttiin hänen näkemystään yhteistyön sujuvuudesta ruokapalvelun ja päiväkodin välillä. Puolet johtajista arvioi, että haasteita yhteistyössä on (Lehto 2019c). Niissä päiväkodeissa, joissa haasteita raportoitiin, lapset söivät epätodennäköisemmin hedelmiä ja marjoja, mutta toisaalta saivat enemmän kuitua, kuin päiväkodeissa, joissa ei raportoitu yhteistyöhaasteita. Myös ruokapalvelun edustajalta kysyttäessä osa heistä raportoi yhteistyöhaasteista päiväkodin kanssa. On huomionarvoista, että ongelmat yhteistyössä heijastuvat jopa lasten ravinnonsaantiin saakka. Päiväkotien ja ruokapalvelun yhteistyöhön tulisi panostaa, koska sujuva yhteistyö on avainasemassa hyvin sujuvien aterioiden ja lasten ruokakasvatuksen kannalta. 

Laajempi näkökulma käytäntöihin 

Aikaisemmissa, pääosin yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa on havaittu, että henkilöstön esimerkkiruokailu on usein yhteydessä lasten runsaampaan syömiseen (Khafora 2016, Gubbels 2010, Gubbels 2015, Ward 2017). Muiden käytäntöjen suhteen tulokset ovat vaihtelevampia, esimerkiksi itsetarjoilu on ollut yhteydessä sekä runsaampaan (Gubbels 2010) että vähäisempään tyydyttyneen rasvan saantiin (Andreyeva 2018). Tutkimuksia aiheesta on kuitenkin kaiken kaikkiaan melko vähän ja monia tuloksia on saatu vain yksittäisistä tutkimuksista. Tulosten vaihtelevuuteen vaikuttaa osaltaan myös se, että eri maissa ruokailukäytännöt ja tarjottava ruoka ovat erilaisia ja myös tutkimuksissa on tutkittu eri tekijöitä. On syytä huomioida myös, että yllä mainitut tutkimukset, omanikin mukaan lukien, ovat kaikki poikkileikkaustutkimuksia ja osin tulokset voivat selittyä käänteisellä kausaalisuudella: lapsia voidaan esimerkiksi kannustaa kasvisten syöntiin erityisen paljon silloin, kun he syövät niitä vähän. Lopulta pitää kuitenkin muistaa, että yksittäisen tutkimuksen tuloksista ei voi vetää suuria johtopäätöksiä, vaan vankka tieteellinen näyttö kerätään aina useista tutkimuksista. Aihetta olisikin syytä tutkia myös pitkittäistutkimuksissa ja interventioissa tutkimalla esimerkiksi, miten jonkin ruokailukäytännön muuttaminen vaikuttaa lasten ruoankäyttöön tai esimerkiksi ruokiin suhtautumiseen. 

Vaikka tutkimusnäyttö suositelluista ruokailukäytännöistä ei, lasten ravinnonsaannin kannalta, ole vielä kovin selkeää, ruokailukäytäntösuositusten merkitystä se ei vähennä. Ne perustuvat alan asiantuntijoiden näkemykseen ja niiden tavoitteena on terveellisen ravitsemuksen lisäksi moni muukin lapsen kehityksen kannalta oleellinen asia: itsesäätelytaidot, uusien arjen taitojen oppiminen sekä myönteinen ja joustava suhtautuminen ruokaan ja syömiseen. Myönteisillä ja lapsia osallistavilla ruokailutilanteilla voidaankin saada aikaan paljon hyvää sekä päiväkodin aterioiden sujumisen että lapsen ruokasuhteen kannalta. 

www.dagis.fi
Twitter: @DAGISresearch
Facebook: DAGISresearch

kuvituskuvat Pixabay

Lähteet:

Andreyeva T, Kenney EL, O’Connell M, Sun X, Henderson KE. Predictors of Nutrition Quality in Early Child Education Settings in Connecticut. J Nutr Educ Behav. 2018; 50: 458-467.

Birch LL, Marlin DW and Rotter J. Eatin as the ”means” activity in a contingency: effects on yound children’s food preference. Child Dev 1984; 55: 431-439.

Craigie AM, Lake AA, Kelly SA, et al. Tracking of obesity-related behaviours from childhood to adulthood: A systematic review. Maturitas 2011; 70: 266-284.

Cooke LJ, Chambers LC, Anez EV, et al. Facilitating or undermining? The effect of reward on food acceptance. A narrative review. Appetite 2011; 57: 493-497.

Daniels LA. Feeding Practices and Parenting: A Pathway to Child Health and Family Happiness. Ann Nutr Metab. 2019;74 Suppl 2:29-42

Galloway AT, Fiorito LM, Francis LA, et al. ’Finish your soup’: counterproductive effects of pressuring children to eat on intake and affect. Appetite 2006; 46: 318-323.

Gubbels JS, Kremers SP, Stafleu A, et al. Child-care environment and dietary intake of 2- and 3-year-old children. J Hum Nutr Diet 2010; 23: 97-101.

Gubbels JS, Gerards SM, Kremers SP. Use of food practices by childcare staff and the association with dietary intake of children at childcare. Nutrients 2015; 7: 2161-75.

Kharofa RY, Kalkwarf HJ, Khoury JC, et al. Are Mealtime Best Practice Guidelines for Child Care Centers Associated with Energy, Vegetable, and Fruit Intake?. Child Obes 2016; 12: 52-58.

Korkalo L, Nissinen K, Skaffari E, Vepsäläinen H, Lehto R, Kaukonen R, Koivusilta L, Sajaniemi N, Roos E, Erkkola M. The Contribution of Preschool Meals to the Diet of Finnish Preschoolers. Nutrients. 2019;11:1531.

Larson N, Ward DS, Neelon SB, Story M. What role can child-care settings play in obesity prevention? A review of the evidence and call for research efforts. J Am Diet Assoc. 2011; 111: 1343-62. 

Lehtisalo J, Erkkola M, Tapanainen H, et al. Food consumption and nutrient intake in day care and at home in 3-year-old Finnish children. Public Health Nutr 2010; 13: 957-964.

Lehto R, Lehto E, Konttinen H, Vepsäläinen H, Nislin M, Nissinen K, Vepsäläinen C, Koivusilta L, Erkkola M, Roos E, Ray C. Neighborhood Socioeconomic Status and Feeding Practices in Finnish preschools. Scand J Public Health. 2019a; 47:548-556.

Lehto R, Ray C, Vepsäläinen H, Korkalo L, Nissinen K, Skaffari E, Määttä S, Roos E, Erkkola M. Early educators’ practices and opinions in relation to pre-schoolers’ dietary intake at pre-school: case Finland. Public Health Nutr. 2019b; 22: 1567-1575.

Lehto R, Ray C, Korkalo L, Vepsäläinen H, Nissinen K, Koivusilta L, Roos E, Erkkola M. Fruit, Vegetable, and Fibre Intake among Finnish Preschoolers in Relation to Preschool-Level Facilitators and Barriers to Healthy Nutrition. Nutrients. 2019c;11:1458.

Lehto, R. Preschool and children’s dietary intake: The role of preschool mealtime environment in children’s dietary intake at preschool. University of Helsinki, Helsinki, 2020. http://urn.fi/URN:ISBN:ISBN 978-951-51-5917-5

Mikkilä V, Räsänen L, Raitakari OT, et al. Consistent dietary patterns identified from childhood to adulthood: the cardiovascular risk in Young Finns Study. Br J Nutr 2005; 93: 923-31.

Newman J and Taylor A. Effect of a means-end contingency on young children’s food preferences. J Exp Child Psychol 1992; 53: 200-216.

Orlet Fisher J, Rolls BJ and Birch LL. Children’s bite size and intake of an entree are greater with large portions than with age-appropriate or self-selected portions. Am J Clin Nutr 2003; 77: 1164-1170.

Shloim N, Edelson LR, Martin N, Hetherington MM. Parenting Styles, Feeding Styles, Feeding Practices, and Weight Status in 4-12 Year-Old Children: A Systematic Review of the Literature. Front Psychol. 2015; 6: 1849.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Terveyttä ja iloa ruoasta – varhaiskasvatuksen ruokailusuositus. Helsinki, 2018. 

Ward S, Blanger M, Donovan D, et al. Association between childcare educators’ practices and preschoolers’ physical activity and dietary intake: a cross-sectional analysis. BMJ Open 2017; 7: e013657-2016-013657.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s