Avainsana: Varhaiskasvatus

Ensi viikolla Liisa Ahonen

~ Suvi Kettumäki ~ Kommentoi

Liisa Ahonen on kasvatustieteen tohtori, joka on väitellyt Tampereen yliopistosta 2015 aiheenaan ”Varhaiskasvattajan toiminta päiväkodin haastavissa tilanteissa”. Liisan sydäntä lähellä ovat erityisesti lapset, jotka tarvitsevat syystä tai toisesta enemmän tukea sosiaalisiin ja emotionaalisiin taitoihinsa. Niinpä hänen väitöskirjansa aiheenakin olivat päiväkotien haastavat kasvatustilanteet. Liisa on erityisen kiinnostunut erilaisuuden sallivasta pedagogiikasta, jossa kaikkien lasten yksilöllisille kiinnostuksenkohteille, tarpeille ja oppimistyyleille on tilaa. Hän toimii päätoimisena kouluttajana oman Kasvusto-yrityksensä kautta ja kiertää ympäri Suomea kouluttamassa pääasiassa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen henkilökuntaa. Liisa on tunnettu myös ”Haastavat kasvatustilanteet. Lämpimän vuorovaikutuksen käsikirja” (PS-kustannus 2017) sekä ”Vasun käyttöopas” (PS-kustannus 2017) kirjojen kirjoittajana. Jatka lukemista ”Ensi viikolla Liisa Ahonen” →

Muuttuva varhaiskasvatus ja ammattilaissukupolvet -näkökulmia julkiseen varhaiskasvatuskeskusteluun

~ Suvi Kettumäki ~ Yksi kommentti

Vieraskynässä Kirsti Karila

Varhaiskasvatuksen ammatillisuus on vahvasti sidoksissa aikaan ja paikkaan. Eri aikakausien ajattelutavat tulevat näkyviksi siinä, miten pienten lasten kasvatus ja opetus halutaan kulloinkin järjestää. Kun varhaiskasvatuksen ammatillisuutta tarkastellaan tässä kehyksessä, voidaan apuna käyttää ammattilaissukupolven käsitettä. Olen omissa (Karila 2013) ja yhdessä Päivi Kupilan (Karila ja Kupila 2010) kanssa tehdyissä tutkimuksissa hyödyntänyt ammattilaissukupolven käsitteen kehittelyyn erilaisia sukupolviteoreettisia lähteitä. Yhtäältä mannheimilaiseen (1952, 300) sukupolviajatteluun tukeutuen voidaan olettaa, että nuorena ammattilaisena hankitut kokemukset ovat erityisen merkittäviä työidentiteetin rakentumisen kannalta. Ammattilaissukupolvi on lähellä myös historiallisen sukupolven käsitettä. Historiallinen sukupolvi on joukko ihmisiä, joita yhdistävät kulttuuri, mielenkiinnon kohteet, tietoisuus sukupolven erityisyydestä ja sen historiallisesta roolista sekä toisinaan myös konflikti toisten sukupolvien kanssa. Historiallinen sukupolvi (ks. Chauvel 2008) voi määrittää itsensä suurten historiallisten tapahtumien kautta. Olennaista ammattilaissukupolven muotoutumisessa ovat ajattelutavat ja käytännöt, jotka liittyvät tuloon ammatilliselle kentälle ja työuran alkuvaiheiden merkityksellisiin, tilannesidonnaisesti rakentuneisiin jaettuihin kokemuksiin. Tällöin omaksutut ajattelutavat toimivat myöhemminkin eräänlaisina linsseinä tai kehyksinä, kun ammattilaiset pohtivat suhdettaan uralla eteen tuleviin ammattialan muutoksiin. Jatka lukemista ”Muuttuva varhaiskasvatus ja ammattilaissukupolvet -näkökulmia julkiseen varhaiskasvatuskeskusteluun” →

Ensi viikolla vieraskynässä Kirsti Karila

~ Suvi Kettumäki ~ Kommentoi

Kirsti Karila on varhaiskasvatuksen professori ja tutkimusvaradekaani Tampereen yliopistossa. Hän on tutkinut varhaiskasvatuksen ammatillisuutta ja varhaiskasvatuksen kulttuurisia käytäntöjä. Tällä hetkellä Karila toimii Strategisen tutkimuksen neuvoston (SA) rahoittamassa CHILDCARE-tutkimushankkeessa vuorovaikutusvastaavana ja tiiminjohtajana. Hankkeessa tutkitaan tasa-arvon kysymyksiä lastenhoidon tukien, varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen järjestelmissä.

Kuva: Jonne Renwall Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Kirsti Karila” →

Varhaiskasvatuslain täytäntöönpano – pysyykö suunta?

~ Suvi Kettumäki ~ Kommentoi

Vieraskynässä Eeva-Leena Onnismaa

Varhaiskasvatuksen lakiuudistus (2018) ja sitä edeltänyt hallinnonalan siirto (2013) opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen saatetaan tulkita siten, että järjestelmä on nyt valmis. Näin ei kuitenkaan ole, vaan vuoteen 2030 ulottuva lain siirtymävaihe ratkaisee, pysyykö suunta vai rohkaiseeko pitkä siirtymäkausi palaamaan entiseen tai vahvistamaan vanhoja rakenteita ja käytäntöjä. Tämä voi tapahtua myös ilman, että lakia varsinaisesti rikotaan tai lähdetään purkamaan lainsäädäntöteitse. Tällaista vaivihkaista pitäytymistä vanhassa tai paluuta vanhaan voidaan tutkia polkuriippuvuuden käsitteen avulla. (ks. esim. Onnismaa, Paananen & Lipponen, 2014) Polkuriippuvuus kuvaa prosessia, jossa tehdyt ratkaisut (poliittiset päätökset) ovat tehneet tietyistä kehityspoluista hallitsevia samalla, kun toisista, jopa huolimatta uusista päätöksistä, tulee mahdottomia tai marginaalisia – tai vähintään ne saadaan näyttämään mahdottomilta. Tiettyä polkua riittävän pitkään edenneissä prosesseissa tapahtunutta ei enää saa tapahtumattomaksi – tai ainakin polun vaihtaminen on hankalaa (Mahoney 2000; Peltonen 2004; Mahon, Anttonen, Bergqvist, Brennan & Hobson 2012). Jatka lukemista ”Varhaiskasvatuslain täytäntöönpano – pysyykö suunta?” →

Miten päivähoito voi hyödyttää lapsia pitkällä aikavälillä?

~ Suvi Kettumäki ~ Kommentoi

Vieraskynässä Jani Erola

Kun kuulin, että meitä oli pyydetty kirjoittamaan kansainväliseen vertailevaan tutkimukseen (Blossfeld ym. 2017) kappale suomalaisen päivähoidosta, pidin sitä heti hyvänä ajatuksena. Olin jo pitkään pitänyt Suomessa aiheesta vellovaa keskustelua kummallisena. Lähes kaikilla tuntui olevan asiasta näkemyksiä. Varsinkin silloin, jos päivähoidon väitettiin olevan lapsille haitaksi, näkemyksen väitettiin oikopäätä perustuvan tieteelliselle näytölle. Jatka lukemista ”Miten päivähoito voi hyödyttää lapsia pitkällä aikavälillä?” →

Ensi viikolla vieraskynässä Jani Erola

~ Suvi Kettumäki ~ Kommentoi
cropped-kopio-tiedostosta-lowres_tyonmurros02-1-of-1-831
Kuva: Anna Vilja Pursiainen / Kaskas Mediaotsikko

Jani Erola on sosiologian professori Turun yliopistossa ja tutkimuksen lippulaivahanke INVESTin johtaja. Hän on erikoistunut sosiaalisen aseman periytymisen tutkimiseen ja tarkastellut erityisesti oppimisen ja koulutuksen eri vaiheiden ja osa-alueiden merkitystä siinä. Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Jani Erola” →

Saanko koskettaa?

~ Samuli Ranta ~ Kommentoi

Vieraskynässä Virve Keränen

”Ei sitä edes huomaa kuinka paljon kosketusta on. Huomaamattakin sitä ohjaa sitä lasta.”

Näin pohti yksi tutkimusaineistoni kasvattajista, kun keskustelimme kosketuksesta päiväkodin arjessa. Lausahdus kuvaa hyvin kosketuksen luonnetta: toisaalta se on itsestään selvyys (Keränen, Juutinen & Estola, 2017) ja samaan aikaan se on tehokas keino välittää viestejä, kuten esimerkiksi ohjeistaa lasta (Field, 2003). Jatka lukemista ”Saanko koskettaa?” →

Lapset, joiden ääriviivat katoavat?

~ Suvi Kettumäki ~ 2 kommenttia

Väitöstutkimukseni (Paananen 2017a) aikana huomioni kiinnittyi lapsiin, joiden aloitteet jäivät päiväkodin arjessa osin näkymättömiin: lapsiin, joita ei kuulla, joiden piirustuksia ei ihailla, ja joiden kasvun kansiot ovat enimmäkseen tyhjiä. He eivät olleet välttämättä erityisen ujoja eikä heitä myöskään tarkoituksella jätetty huomion ulkopuolelle. Tutkimukseen osallistuneiden päiväkotien henkilökunta teki yleisesti ottaen paljon töitä sen eteen, että lasten näkökulma tulisi huomioiduksi. Miksi kuitenkin osa lapsista tulee ulossuljetuksi? Jatka lukemista ”Lapset, joiden ääriviivat katoavat?” →

Ryhmäsensitiivisyys varhaiskasvatuksen keskiöön

~ Suvi Kettumäki ~ 2 kommenttia

Vieraskynässä Sivi Harkoma

Tässä kirjoituksessa tuon esiin oman väitöstutkimukseni keskeisiä teemoja, jotka koen tärkeänä osana varhaiskasvatuksessa tapahtuvaa aikuisen ja lapsiryhmän välistä vuorovaikutusta. Tutkimusaiheenani on varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstön pedagoginen sensitiivisyys ja sen kehittäminen PedaSens-intervention avulla. PedaSens-interventiotutkimus on osa Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen ja varhaiserityiskasvatuksen tutkimusryhmän tutkimusta, ja sitä on kehitetty suomalaisissa päiväkodeissa useiden vuosien ajan. Pilottitutkimus julkaistiin vuonna 2016, minkä jälkeen tutkimus on laajentunut useaan eri kaupunkiin Suomessa. Tutkimusta tehdään edelleen aktiivisesti ja tulokset julkaistaan lähitulevaisuudessa kansainvälisten tutkimusartikkelien muodossa. Jatka lukemista ”Ryhmäsensitiivisyys varhaiskasvatuksen keskiöön” →

”Hei, mikä tän leikin nimi on?”

~ Samuli Ranta ~ Kommentoi

Teksti pohjautuu kirjoittajan väitöstutkimukseen Köngäs, M. (2018). Eihän lapsi ees oo hermoja. Etnografinen tutkimus lasten tunneälystä päiväkotiarjessa. Rovaniemi: Lapin yliopistopaino. Tutkimus ladattavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-064-7

Sanotaan, että leikki on lasten työtä. Taustalla lienee hyvä ajatus, että lapsille kuuluu antaa niin sanotusti leikkirauha. Varsinainen leikiksi ymmärrettävä toiminta on kuitenkin vain pieni osa siitä, mitä lasten keskinäinen vuorovaikutus on, jopa leikkitoiminnan aikana.  ”Leikki” tuntuu olevan ajoittain aikuisia helpottava termi, jolla halutaan esimerkiksi päiväkodissa tietyllä tavalla lokeroida lasten kulttuuri aikuisille ymmärrettävämpään muotoon. Toki lapset itsekin kertovat usein hoitopäivästään leikkien kautta, mutta rajoittamalla kuulumiset pelkästään leikin nimen toistamiseen, ollaan vielä kaukana siitä totuudesta, mistä lapsen hoitopäivä onkaan koostunut. Jatka lukemista ””Hei, mikä tän leikin nimi on?”” →