Kysely toteutettiin marraskuun 2018 aikana, ja sitä jaettiin varhaiskasvatushenkilöstölle Facebookin Tutkittua varhaiskasvatuksesta -sivun sekä varhaiskasvatusta käsittelevien Facebook-ryhmien kautta. Uudet työehtosopimukset ovat kaksivuotisia ja ne olivat olleet kyselyn toteutuksen aikana yli neljänneksen (yli 6kk) sopimuskauden kestosta voimassa. Jatka lukemista ”Sak-työaikaselvitys: Kysely”
Lapsiryhmän ulkopuolinen työaika on historiansa aikana muuttunut ja muuttanut muotoaan. 1960-luvulla lapsiryhmän ulkopuoliset tehtävät ei nähty kuuluvan työaikaan, mutta myös työaika oli silloin nykyistä lyhyempi. Vuonna 1974 lastentarhanopettajien viikkotyöaika nousi 40 tuntiin, jolloin lapsiryhmän ulkopuoliseksi työajaksi luettiin 35 tunnin ylittävä työaika. Vuonna 1988 viikkotyöaika lyheni 38 tuntiin sekä 15 minuuttiin. Työajasta vähentynyt 1 tunti 45 minuuttia vähenivät suoraan lapsiryhmän ulkopuolisesti työajasta. Aiemmin puhuttiin päiväkodin ulkopuolisesta työajasta, mutta vuonna 2007 se muuttui lapsiryhmän ulkopuoliseksi työajaksi. Lastentarhanopettajien erityistyöaikamääräys pysyi muuttumattomana yli 10 vuoden ajan 2007-2018 (poikkeuksena 2017, jolloin työaika lisääntyi kiky-sopimuksen myötä), kunnes viime keväänä neuvoteltiin sopimus, jolla luodaan mahdollisuuksia palata ajassa taaksepäin ja lapsiryhmän ulkopuolinen työaika nousi jälleen keskeiseksi osaksi lastentarhanopettajan työtä. Jatka lukemista ”Sak-työaikaselvitys: Lapsiryhmän ulkopuolisen työajan kehitys ja merkitys”
Tilli, S. & Ranta, S.
Kevään 2018 virka- ja työehtosopimusneuvottelut olivat usealle pettymys, koska korjausliikettä varhaiskasvatuksen henkilöstön palkoissa ei nähty. Voittona voitiin kuitenkin pitää sitä, että lapsiryhmän ulkopuolinen työaika lisääntyi ja palautui takaisin noin viiteen tuntiin (13 prosenttiin) viikossa eli 1987-lukua vastaavalle tasolle. Samalla tätä aikaa tarkennettiin mm. nimeämällä se suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen tarkoitetuksi ajaksi eli sak-työajaksi. Työehtosopimus neuvoteltiin kahdeksi vuodeksi ja nyt, kun siitä on mennyt reilu neljännes, lähdimme selvittämään kuinka sopimusneuvotteluissa sovitut asiat toteutuvat arjessa. Jatka lukemista ”Sak-työaikaselvitys: Johdanto”
“Kunpa voisi aina vain tutkia. Vähän syödä ja sitten taas tutkia.”
Tämä 5-vuotiaan lapsen toive on poimittu laajasta MOI – Monilukutaitoa opitaan ilolla -kehittämisohjelmaan liittyvästä aineistosta, jossa tarkastellaan 3 – 8 -vuotiaiden varhaista tieteellistä lukutaitoa. Tässä blogikirjoituksessa avataan varhaisen tieteellisen lukutaidon merkitystä lapsille ja uusimpaan tutkimukseen perustuen pohditaan leikin merkitystä osana lasten tutkivaa toimintaa. Jatka lukemista ”Leikitään luonnontieteillä! Varhainen tieteellinen lukutaito ja lasten leikki merkitysten annon ytimessä”
Jenni Vartiainen tekee työkseen tieteestä leikkiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hän toimii varhaisen tiedekasvatuksen ja tieteellisen lukutaidon tutkijana Helsingin yliopistolla. Hän on erityisen kiinnostunut leikillisistä tavoista lähestyä tieteen ilmiöitä 3 – 8 -vuotiaiden parissa. Lapsen luontainen uteliaisuus ympäristön ilmiöitä kohtaan on kiehtova tilaisuus edistää varhaista tieteellistä ajattelua ja tieteellistä lukutaitoa viemällä se lapselle kulttuurisesti luontaiseen muotoon leikin tai leikillisten lähestymistapojen kautta. Tutkimuksen lisäksi Jenni on käsikirjoittanut Pikku Kakkosen lasten tiedesarjaa Tiedonjyvä, jossa hän myös näyttelee sekä on julkaissut kasvattajille tiedekasvatusta käsittelevän kirjan Mistä syntyy tuulen voima – Tiedekasvatusta ihmetellen ja leikkien. Hän on myös yksi perustaja Kide Sciencen yrityksessä, joka edistää leikillistä tiedekerhotoimintaa maailmanlaajuisesti.
Katsaus ensi viikkoon..
Blogikirjoituksessa tarkastellaan tiedekasvatusta leikillisyyden kontekstissa ja avataan erilaisia muotoja, joissa leikki voi näyttäytyä tieteen teemojen ympärillä. Kirjoitus pohjautuu Jennin uusimpiin aihetta käsitteleviin tutkimusartikkeleihin, jotka on toteutettu prof. Kristiina Kumpulaisen johtamassa MOI – Monilukutaitoa opitaan ilolla -kehittämisohjelmassa. Lisäksi aihetta reflektoidaan kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden kautta.
Väitöstutkimukseni (Paananen 2017a) aikana huomioni kiinnittyi lapsiin, joiden aloitteet jäivät päiväkodin arjessa osin näkymättömiin: lapsiin, joita ei kuulla, joiden piirustuksia ei ihailla, ja joiden kasvun kansiot ovat enimmäkseen tyhjiä. He eivät olleet välttämättä erityisen ujoja eikä heitä myöskään tarkoituksella jätetty huomion ulkopuolelle. Tutkimukseen osallistuneiden päiväkotien henkilökunta teki yleisesti ottaen paljon töitä sen eteen, että lasten näkökulma tulisi huomioiduksi. Miksi kuitenkin osa lapsista tulee ulossuljetuksi? Jatka lukemista ”Lapset, joiden ääriviivat katoavat?”
Maiju Paananen työskentelee tutkijatohtorina Tampereen yliopistossa. Hän tutkii varhaiskasvatuksen ohjaukseen ja politiikkaa: miten kansainväliset trendit muuntuvat, kun ne siirtyvät paikalliselle tasolle – esimerkiksi kuntaan, ja millaisia käytäntöjä ne tuottavat varhaiskasvatuksen arkipäivään ja lapsen elämään. Aiheeseen liittyvässä väitöskirjassaan hän tarkasteli erityisesti tulosvastuullisuuden ja tilivelvollisuuden ajatusten rantautumista suomalaiseen varhaiskasvatukseen. Uudet tulosvastuullisuutta ja tilivelvollisuutta korostavat ohjauksen välineet ovat keskittyneet pääosin määrällisten datojen ja tilastojen hyödyntämiseen. Jatka lukemista ”Vieraskynässä ensi viikolla Maiju Paananen”
Toukokuussa kaikkien kelpoisuusehdot täyttävien varhaiskasvatuksen opettajien, -erityisopettajien sekä päiväkodin johtajien lapsiryhmän ulkopuolisiin työtehtäviin tarkoitettu aika lisääntyi. Samalla löimme lukkoon seuraavan selvityksemme aiheen, kuinka sak-aika kunnissa otetaan käyttöön. Sak-aika on tarkoitettu suunnittelu-, arviointi- ja kehittämistehtäviin sekä varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelmien laatimiseen. Jatka lukemista ”Tulossa tammikuussa: Valtakunnallinen selvitys sak-ajan toteutumisesta”
VARHAISKASVATUKSEN MUUTTUVA TOIMINTAYMPÄRISTÖ
Yksityisesti tuotettu varhaiskasvatus on lisääntynyt Suomessa nopeasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Eri kunnissa yksityisten palveluiden osuus ja määrä kuitenkin vaihtelevat merkittävästi. Yksityisten palveluntuottajien joukko on myös moninainen, sillä mukaan mahtuu eri kokoisia, paikallisesti, alueellisesti ja kansallisesti toimivia, yritys- ja yhdistyspohjaisia toimijoita. Yksityisten toimijoiden kasvatukselliset painotukset vaihtelevat niin ikään paljon. Yksityisen toiminnan lisääntyminen on tapahtunut kuntien perheille myöntämien tukien avulla. Kehitystä, jossa yksityinen palveluntuotanto sekä perheiden valinnanvapaus ja -mahdollisuus lisääntyvät, voidaan tarkastella markkinoistumisen käsitteen avulla. Suomessa varhaiskasvatuspalveluiden markkinoistuminen ilmenee siten, että kuntiin on syntynyt erilaisia ’varhaiskasvatusmarkkinoita’. Näitä markkinoita määrittävät muun muassa kunnan tukimallin, yksityisten palveluiden määrän ja ’laadun’ sekä kuntapäättäjien yksityiselle varhaiskasvatukselle antamat merkitykset tai roolit. Tarkemmin tätä aihetta on käsitelty Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistussa Markkinoistuvat varhaiskasvatuspalvelut –avauspuheenvuorossa (Ruutiainen, Alasuutari & Karila, 2018). Jatka lukemista ”Kotitalouksien keskitulot yksityisten ja julkisten päiväkotien lähialueilla: tapaus Helsinki”
Tutkittua varhaiskasvatuksesta 