Sak-työaikaselvitys: Lapsiryhmän ulkopuolisen työajan kehitys ja merkitys

Lapsiryhmän ulkopuolinen työaika on historiansa aikana muuttunut ja muuttanut muotoaan. 1960-luvulla lapsiryhmän ulkopuoliset tehtävät ei nähty kuuluvan työaikaan, mutta myös työaika oli silloin nykyistä lyhyempi. Vuonna 1974 lastentarhanopettajien viikkotyöaika nousi 40 tuntiin, jolloin lapsiryhmän ulkopuoliseksi työajaksi luettiin 35 tunnin ylittävä työaika. Vuonna 1988 viikkotyöaika lyheni 38 tuntiin sekä 15 minuuttiin. Työajasta vähentynyt 1 tunti 45 minuuttia vähenivät suoraan lapsiryhmän ulkopuolisesti työajasta. Aiemmin puhuttiin päiväkodin ulkopuolisesta työajasta, mutta vuonna 2007 se muuttui lapsiryhmän ulkopuoliseksi työajaksi. Lastentarhanopettajien erityistyöaikamääräys pysyi muuttumattomana yli 10 vuoden ajan 2007-2018 (poikkeuksena 2017, jolloin työaika lisääntyi kiky-sopimuksen myötä), kunnes viime keväänä neuvoteltiin sopimus, jolla luodaan mahdollisuuksia palata ajassa taaksepäin ja lapsiryhmän ulkopuolinen työaika nousi jälleen keskeiseksi osaksi lastentarhanopettajan työtä.

”Toiminnan suunnittelun, arvioinnin ja kehittämisen nähdään olevan korkealaatuisen pedagogisen varhaiskasvatuksen avaintekijöitä”

Aiemmin lapsiryhmän, tai päiväkodin, ulkopuolella olevan työn on nähty keskittyvän toiminnan suunnitteluun sekä yhteistyöhön vanhempien kanssa, mutta Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet sekä nykyinen sopimus käsittää toiminnan suunnittelun ja yhteistyötehtävien lisäksi toiminnan arvioinnin ja kehittämisen. Toiminnan suunnittelun, arvioinnin ja kehittämisen nähdään olevan korkealaatuisen pedagogisen varhaiskasvatuksen avaintekijöitä. (Bidabadi, ym. 2016; Hujala, Puroila, Parrila & Nivala 2007; Opetushallitus 2016; Varhaiskasvatuslaki.)

Lapsiryhmän ulkopuolisen työajan kehitys

• 1960-luku: Viikkotyöaika on ollut 32-35h, jonka lisäksi on ollut velvoitteita mm. vanhempaintapaamiset ja juhlat, jotka on tehty työajan ulkopuolella. (Pitkänen, 2017)
• 1974: Lastentarhanopettajien viikkotyöaika nousi 40 tuntiin, “Tästä työajasta voidaan kuitenkin viisi tuntia viikossa suorittaa asianomaisen kunnallisen viranomaisen luvalla varsinaisen työpaikan ulkopuolella lähinnä kotikäynteihin, vanhempien iltoihin sekä suunnittelu- ja valmistelutehtäviin.”
• 1988: Viikkotyöaika lyhenee. Uudeksi viikkotyöajaksi 38h 15minuuttia. “Tästä työajasta käytetään 35 tuntia ylittävä aika  asianomaisen kunnallisen viranomaisen ohjeiden mukaan varsinaisen työpaikan ulkopuolella lähinnä kotikäynteihin, vanhempien iltoihin sekä suunnittelu- ja valmistelutehtäviin. “
• 1998: Aiemmin työpaikan ulkopuolella tehty työaika siirtyy osittain työpaikalla tehtäväksi ja sen pituudeksi suositellaan 8%. “Työntekijöiden säännöllisestä työajasta (38 ¼ tuntia) käytetään edelleen riittävä aika työnantajan ohjeiden mukaan työpaikalla vanhempainiltoihin, vanhempien tapaamisiin ja toiminnan yhteiseen suunnitteluun sekä työpaikan ulkopuolella mm. muuhun toiminnan suunnitteluun ja valmisteluun sekä kotikäynteihin. Yleisesti on katsottu, että noin 8% kasvatushenkilöstön* työajasta kuuluu näihin tehtäviin, mikä otetaan huomioon työajan käyttöä ja työvuoroluetteloa päiväkodeissa suunniteltaessa.” (*kasvatushenkilöstöllä tarkoitetaan päiväkodin johtajana, lastentarhanopettajana tai erityislastentarhanopettajana toimivia kelpoisuusehdot täyttäviä viranhaltijoita)
• 2001: Edellistä sopimusmääräystä on täsmennetty “– mm. muuhun toiminnan suunnitteluun ja valmisteluun sekä kotikäynteihin. Tällaista muuta toiminnan suunnittelua on mm. oman lapsiryhmän toiminnan suunnittelu. —” ja esiopetuksesta vastaavan työaika on tullut uutena erityismääräyksen kohtana “Esiopetuksesta vastaavalle varataan tarpeellinen määrä aikaa opetussuunnitelman laatimiseen ja tarvittaessa myös lapsi- tai lapsiryhmäkohtaisen esiopetuksen suunnitelman tekemiseen.”
• 2007: Päiväkodin ulkopuolinen työaika muuttuu lapsiryhmän ulkopuoliseksi työajaksi ja ryhmässä toimivat johtajat saavat johtamiseen erillistä työaikaa: “Edellä 1 momentissa tarkoitetun työntekijän/viranhaltijan työajan käyttöä suunniteltaessa varataan säännöllisestä työajasta (38 tuntia 15 minuuttia) työvuoroluettelossa kulloinkin riittävä aika lapsiryhmän ulkopuoliseen toimintaan, kuten toiminnan yhteiseen suunnitteluun, oman lapsiryhmän toiminnan suunnitteluun ja lasten vanhempien tapaamisiin, mistä ajasta osa voidaan käyttää esimiehen tarkempien ohjeiden mukaan työpaikan ulkopuolella. Lapsiryhmän ulkopuolisiin tehtäviin on yleisesti katsottu kuuluvan noin 8% työajasta. Esiopetuksesta vastaavalla tulee työajankäytön suunnittelussa ottaa huomioon myös opetussuunnitelman laatimiseen ja mahdollisen lapsi- ja lapsiryhmäkohtaisen esiopetussuunnitelman tekemiseen tarvittava aika sekä lapsiryhmien opetukseen ja kasvatukseen osallistuvalla päiväkodin johtajalla päiväkodin johtamiseen ja esimiestyöhön tarvittava aika.”
• 2017: Säännöllinen työaika lisääntyy 38 tuntiin 45 minuuttiin.
• 2018: Siirryttiin sak-työaikaan, jonka myötä 8% kasvoi 13%:iin ja lasten vanhempien tapaamiset siirrettiin kuuluvaksi normaalityöaikaan. “Edellä 1 momentissa tarkoitetun työntekijän/viranhaltijan työajan käyttöä suunniteltaessa varataan säännöllisestä työajasta (38 tuntia 45 minuuttia) työvuoroluettelossa kulloinkin riittävä aika lapsiryhmän ulkopuoliseen varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen opetus- ja kasvatustyön suunnitteluun, arviointi- ja kehittämistehtäviin sekä esiopetus- ja varhaiskasvatussuunnitelmien laatimiseen. Edellä mainittuihin lapsiryhmän ulkopuolisiin tehtäviin on yleisesti katsottu kuuluvan noin 13 % työajasta. Osa työajasta voidaan käyttää esimiehen tarkempien ohjeiden mukaan työpaikan ulkopuolella. Tämän lisäksi kulloinkin on varattava riittävä aika lasten vanhempien tapaamisiin sekä moniammatilliseen ja asiantuntijayhteistyöhön. Lapsiryhmien opetukseen ja kasvatukseen osallistuvalla päiväkodin johtajalla tulee työajan käytön suunnittelussa huomioida päiväkodin johtamiseen ja esimiestyöhön tarvittava aika.”

”Vuonna 1998 viikkotyöaika lyheni 38 tuntiin sekä 15 minuuttiin. Työajasta vähentynyt 1 tunti 45 minuuttia vähenivät suoraan lapsiryhmän ulkopuolisesti työajasta.”

Lapsiryhmän ulkopuolisen työajan merkitys

S=Suunnittelu

“Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka” (Varhaiskasvatuslaki 1 § 2)

Suunnittelua, arviointia sekä kehittämistä pidetään korkeatasoisen pedagogiikan ja tehokkaan oppimisen edellytyksenä (Opetushallitus, 2016; Sykes & Wilson, 2015). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan lastentarhanopettajalla on vastuu lapsiryhmän toiminnan suunnittelusta, suunnitelmallisuudesta ja tavoitteellisuudesta, sekä sen arvioinnista ja kehittämisestä (Opetushallitus 2016).  Suunnittelun avulla opettaja valmistautuu opettamiseen sekä pystyy valitsemaan tehokkaita ja kohderyhmälle sopivat oppimismenetelmät oppimisen tueksi. Suunnitteluun kuuluu tavoitteiden asettaminen, oppimisen tarkoituksen määritteleminen, opettajat valitsevat ja muokkaavat käytössä olevia resursseja, rakentavat oppimisympäristön struktuurin, valitsevat ryhmittelyjärjestelyt sekä suunnittelevat erilaisten opetusmenetelmien ja arviointitapojen käyttämisestä. Suunnittelemalla ja havainnoimalla opettaja pystyy huomioimaan opetuksessa oppilaiden erilaiset tarpeet, odotukset, huomioimaan heidän aikaisempia kokemuksiaan, taustojaan ja jo olemassa olevia kykyjään. (Sykes & Wilson, 2015, 20-21) Havaintojen perusteella opettaja suunnittelee lasten mielenkiinnon kohteiden mukaista toimintaa, ja herättää lapsissa kiinnostuksen oppimiseen. Havaintojensa ja arvioinnin perusteella toiminta voidaan suunnitella siten, että se osuu lapsen lähikehityksen vyöhykkeelle, jossa hän voi kehittyä ja oppia yhdessä häntä tukevan aikuisen tai ryhmän avulla.  Salmisen (2014) ja Syrjämäki ym. (2017) mukaan hyvin suunniteltu pedagoginen toiminta on lähtökohta lasten itsesäätelytaitojen, sosiaalisten taitojen ja sosiaalisen kompetenssin kehittymiselle (Vlasov ym. 2018, 60).

A=Arviointi

Uudessa varhaiskasvatuslaissa velvoitetaan varhaiskasvatuksen järjestäjää ja tuottajaa arvioimaan varhaiskasvatusta, sekä osallistumaan ulkopuoliseen arviointiin. Näin arvioinnilla turvataan sekä varhaiskasvatuslain tarkoituksen toteuttaminen että varhaiskasvatuksen kehittäminen, sekä lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin edellytysten edistäminen. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018 pykälä 24). Päiväkodeissa arviointi tapahtuu pedagogisen toiminnan tasolla, ja kohdistuu prosessitekijöihin henkilöstön toiminnan ja lasten kokeman varhaiskasvatuksen laadun osalta (Vlasov ym. 2018, 23). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet lisää vielä, että arvioinnin tulee olla ”oma-aloitteellista, suunnitelmallista ja säännöllistä”, jotta se voi ylläpitää laatua ja auttaa toiminnan kehittämisessä (Opetushallitus, 2016, 60). Arvioinnin avulla voidaan tunnistaa toiminnan vahvuuksia ja kehittämistarpeita ja kehittää toimintaa ja täten nostaa varhaiskasvatuksen laatua (Opetushallitus, 2016, 60; Varhaiskasvatuslaki 540/2018 § 24).

”Arvioinnin avulla voidaan tunnistaa toiminnan vahvuuksia ja kehittämistarpeita ja kehittää toimintaa ja täten nostaa varhaiskasvatuksen laatua”

Arvioinnin ja pedagogiikan teoreettinen lähtökohta muodostuu lapsen sosiokulttuurisen kontekstin ja kontekstuaalisen varhaiskasvatuksen merkityksen ymmärtämisestä. Kontekstuaalisuuden myötä arvioinnin kohteeksi otetaan lapsen koko kasvuympäristö, mikä tarkoittaa myös aikuisen toiminnan tarkastelua; miten aikuisen toiminta ja ratkaisut ovat vaikuttaneet yksittäiseen lapseen sekä lapsiryhmään, ja miten aikuisen omat arvot ja näkemykset vaikuttavat hänen tulkintoihinsa lapsista. (Heikka, Hujala, Turja & Fonsén 2012, 56.) Aikuisten toimintaa tarkastellessa tulee suhteuttaa siitä saatu tieto myös lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa sovittuihin toimintapoihin, sekä opetussuunnitelmaan, ja tarkastella niiden suhdetta esim. varhaiskasvatuksen arvopohjaan; toimiiko aikuinen sen mukaisesti.

Arvioinnilla tuetaan ja edistetään lasten oppimista sekä kehitetään opetusta, ja näin ollen sen voi nähdä olevan pedagogiikan ytimessä. Arvioinnilla pyritään ymmärtämään toiminnassa tapahtuvaa oppimista, jolloin katse on prosessissa eikä lapsen oppimistuloksessa.  (Heikka, Hujala & Turja 2009, 53.) Arvioinnin avulla saadaan tietoa lasten kokemuksista, mielenkiinnon kohteista sekä lasten oppimisen, kasvun ja kehityksen edistymisestä. Sen avulla seurataan myös varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista, ja ryhmässä käytettävien toimintatapojen sopivuutta/soveltuvuutta/laadukkuutta tms. Arvioinnin avulla opettajat pystyvät kehittämään työtään sekä ryhmän pedagogiikkaa. (Heikka, Hujala & Turja 2009, 59). Arvioinnin laajasta ulottuvuudesta saa käsitystä oheisella kuvalla.

K=Kehittäminen

Toiminnan lisäksi opettaja kehittää lapsiryhmän oppimisympäristöä. Sen tulee herätellä lapsia pohtimaan, tutkimaan, kokeilemaan ja ratkaisemaan ongelmia, ja haluamaan oppia uusia asioita ja kehittymään. Ympäristön tulee perustua lapsen elämään liittyviin konkreettisiin aiheisiin ja elementteihin, joiden avulla he voivat aktiivisesti toimia leikeissään. Etenkin pienten lasten toiminta tapahtuu omaehtoisesti, kokemusten kautta, vuorovaikutteisesti leikkiessään. Oppimisympäristön kehittämisessä ja suunnittelussa tulee huomioida sen merkityksellisyys lapselle, mitä voi toteuttaa myös yhdessä lasten kanssa oppimisympäristöä rakentamalla. Tämä ei kuitenkaan poista oppimisympäristön pedagogista rakennetta, joka tulee muokata mm. lasten kehityspsykologinen tieto ja Vasun mukaisten laaja-alaisen osaamisen sekä oppimisen alueet huomioiden.  (Hujala, Puroila, Parrila & Nivala 2007, 95; Opetushallitus, 2016.)

Lopuksi

Korkealaatuinen pedagogiikka vaatii opettajalta tehokkaiden oppimisstrategioiden sekä oppimismenetelmien valintaa oppimistilanteessa. Arvioinnin avulla opettaja pystyy kehittämään toimintaansa. Itsereflektion nähdään olevan suunnittelun ohella yksi tehokkaan opettamisen peruselementeistä. Arvioivan havainnoinnin avulla opettaja voi suunnitella oppimisprosessia varten tavoitteet, sisällöt ja menetelmät tukemaan lapsen kehitystä ja oppimista, ja palata prosessin lopuksi arvioimaan toimintaa ja käytäntöjä. Näiden havaintojen perusteella opettaja kehittää toimintaa vastaamaan entistä paremmin sekä yksittäisten lasten että koko lapsiryhmän tarpeita. Uusien opetusmenetelmien omaksuminen vaatii opettajalta itsensä kehittämistä ja sekä oman osaamisen täydentämistä. (Bidabadi, ym. 2016; Hujala, Puroila, Parrila & Nivala 2007, 88.) Karvin julkaisu varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden 2016 toimeenpanon arviointi vahvistaa täydennyskoulutuksen merkityksen myös varhaiskasvatuksen kentällä. Täydennyskoulutus nähtiin olevan keskeinen tekijä uuden varhaiskasvatussuunnitelman käyttöönotossa paikallisella tasolla. (Repo, ym., 2018.)

Lähteet:

Bidabadi, N., S., Isfahani, A., N., Rouhollani, A. & Khalili, R. (2016). Effective Teaching  Methods in Higher Education: Requirements and Barries. Journal of Advance Medical Education and Professionalism. 4(4). 170-178. Saatavilla osoitteessa: <https://goo.gl/ifp2hy>

Heikka, J., Hujala, E. & Turja, L. (2009) Arvioinnista opiksi. Havainnointi, arviointi ja suunnittelu varhaispedagogiikassa. Vantaa: Printel Oy.

Heikka, J., Hujala, E., Turja, L. & Fonsén, E. (2012) Lapsikohtainen havainnointi ja arviointi varhaispedagogiikassa. Kirjassa E. Hujala & L. Turja (toim.) Varhaiskasvatuksen käsikirja, 54-66. PS-kustannus.

Hujala, E., Puroila, A-M., Parrila, S. & Nivala, V. (2007) Päivähoidosta varhaiskasvatukseen. Edufin.

KVES (1974). Liite 12

KVES (1988).. Liite 12.

KVTES (1998). Liite 12.

KVTES (2001). Liite 12.

KVTES (2007). Liite 5.

KVTES (2017). Liite 5.

KVTES (2018). Liite 5.

Opetushallitus (2016). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016. OPH määräykset ja ohjeet 2016:17. Juvenes Print. Tampere. Saatavilla osoitteessa: <https://goo.gl/uofrQw>

Pitkänen, M. (2017). Lastentarhanopettajien palvelussuhteen ehtoja koskeva toimintaympäristö 1970-luvun alussa. LTOL.

Repo, L., Paananen, M., Mattila, V., Lerkkanen, M-K., Eskelinen, M., Gammelgård, L., Ulvinen, J., Hjelt, H. & Marjanen, J. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden 2016 toimeenpanon arviointi – Varhaiskasvatussuunnitelmien käyttöönotto ja sisällöt. Julkaisut 16:2018. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Saatavilla osoitteessa: <https://goo.gl/zTJQNC>

Sykes, G. & Wilson, S. (2015). How Teachers Teach: Mapping the Terrain of Practice.  Educational Testing Service. Saatavilla osoitteessa: <https://goo.gl/RH1ZZA>

Varhaiskasvatuslaki 540/2018

Vlasov, J., Salminen, J., Repo, L., Karila, K., Kinnunen, S., Mattila, V., Nukarinen, T., Parrila, S. & Sulonen, H. (2018) Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 24:2018.