Ensi viikolla vieraana Noora Heiskanen

Noora Heiskanen

Kehityksen ja oppimisen tuen suunnittelu perustuu parhaimmillaan lapsen kanssa työskentelevien ammattilaisten ja lapsen vanhempien tiiviiseen yhteistyöhön. Vanhemmilta saatavat havainnot ja tieto lapsen tuen tarpeista saattavat kuitenkin poiketa merkittävästikin siitä, mitä ammattilaiset ajattelevat lapsen tilanteesta. Onko vanhempi tai ammattilainen siis väärässä? Vai onko kyse lapsen tuen tarpeiden moni-ilmeisyydestä, joka saa ne näyttäytymään erilaisina eri ympäristöissä?

Ensi viikon tekstissä KT, VEO Noora Heiskanen kuvaa, miten kuvatunlaiset näkemyserot voivat kaikessa haastavuudessaan tarjota myös oivan mahdollisuuden rakentaa entistä vahvempaa pohjaa lapsen tukemiselle varhaiskasvatuksessa. Tekstissä paneudutaan vanhempien ja ammattilaisten tekevien havaintojen ja näkökulmien eroihin käyttäen esimerkkinä lapsen haastavaksi koetun käyttäytymisen arviointia. Kirjoittaja kuvaa myös toimivia käytäntöjä näkemyserojen nostamisesta yhteiseen keskusteluun vanhempien ja yhteistyökumppaneiden kanssa.

Kirjoittaja KT Noora Heiskanen työskentelee tutkijatohtorina Jyväskylän yliopistossa. Hänen tutkimuksensa kohdistuu varhaiserityiskasvatuksen suunnitteluun ja dokumentointiin. Heiskanen työskentelee Opetushallituksen rahoittamassa tutkimushankkeessa ”Kohti parempaa sosioemotionaalisten taitojen tukemista varhaiskasvatuksessa”.

Ensi viikolla vieraana Titta Kettukangas

Titta Kettukangas

Titta Kettukangas työskentelee Itä-Suomen yliopistossa varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksessa yliopisto-opettajana. Hänen tutkimuksellinen kiinnostuksensa kohdistuu erityisesti varhaiskasvatuksen perustoiminnot-käsitteeseen, jota hän tarkasteli vuonna 2017 valmistuneessa väitöskirjassaan. Käytännön varhaispedagogiikalla on erityinen paikka Titan sydämessä, sillä ennen työskentelyään yliopistossa ja tieteen parissa, hän teki pitkän työuran päiväkodissa. 

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraana Titta Kettukangas”

Ensi viikolla vieraana Jouni Veijalainen

Jouni Veijalainen

Jouni Veijalainen työskentelee tohtorikoulutettava Helsingin yliopistolla ja hän viimeistelee tällä hetkellä väitöskirjaansa lasten itsesäätelytaidoista suomalaisessa varhaiskasvatuksen arjessa. Tutkimus on osa varhaiskasvatuksen Kehittävä palaute -tutkimushanketta.

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraana Jouni Veijalainen”

Yhteistä työtä vai kurinalaista tiimityötä

Vieraana Outi Ylitapio-Mäntylä

Olen pohtinut niin arjessa kuin tutkimuksissani valtaan ja hallintaan liittyviä kasvatuksen käytäntöjä. Myös työyhteisöjen vuorovaikutustilanteissa ja kollegoiden kohtaamisissa on aina läsnä valta. Kasvatustyötä hallitsee siis arjen monisäikeiset kontrolloidut käytännöt, jotka kiehtovat minua tutkijana. Varhaiskasvatustyö on tasapainoilua, taiteilua ja taipumista niin omien kuin yhteiskunnan asettamien vaatimusten paineessa (Ylitapio-Mäntylä 2009).

Jatka lukemista ”Yhteistä työtä vai kurinalaista tiimityötä”

Ensi viikolla vieraana Outi Ylitapio-Mäntylä

Outi Ylitapio-Mäntylä on dosentti, kasvatustieteen tohtori ja hän toimii yliopistolehtorina Oulun yliopistossa. Hänen tutkimuksen kohteena ovat kasvatuksen sukupuolittavat käytännöt sekä se, miten erilaiset erot risteävät kasvatuksen arjessa. Tutkimusintresseinä ovat myös valtaan ja hallintaan liittyvät teemat varhaiskasvatuksen työssä. Hänen viimeaikainen tutkimus liittyy lapsuuden muistojen tarkasteluun sekä moniammatilliseen työhön monitoimitaloissa.

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraana Outi Ylitapio-Mäntylä”

Ensi viikolla vieraana Eliisa Leskisenoja

Eliisa Leskisenoja

Eliisa Leskisenoja toimii tällä hetkellä lehtorina ja opettajankouluttajana Oulun normaalikoulussa. Leskisenojalla on vahva asiantuntemus positiivisen pedagogiikan soveltamisesta varhaiskasvatuksesta aikuiskasvatukseen. Omassa väitöstutkimuksessaan Leskisenoja tutki sitä, miten oppilaiden hyvinvointia ja kouluiloa voidaan lisätä positiivisen pedagogiikan menetelmin. Oman työnsä ohella Leskisenoja toimii kouluttajana, tutkijana ja tietokirjailijana. Tällä hetkellä hänen tutkimukselliset ja koulutukselliset intressinsä kohdistuvat erityisesti positiivisen pedagogiikan jatkumon kehittämiseen maassamme.

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraana Eliisa Leskisenoja”

Ensi viikolla vieraskynässä Pekka Mertala

Pekka Mertala on koulutukseltaan kasvatustieteen tohtori ja lastentarhanopettaja. Hän työskentelee Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa tutkijatohtorina keskeisimpänä mielenkiinnonkohteenaan lasten ja varhaiskasvatuksen henkilöstön media- ja teknologiasuhteet ja niiden merkitys varhaiskasvatuksen pedagogiikalle.

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Pekka Mertala”

Ensi viikolla vieraskynässä Lasse Lipponen

Lasse Lipponen (KT) on kasvatustieteen professori (varhaiskasvatus). Hänellä on tällä hetkellä kolme tutkimus-ja kehittämishanketta johdettavanaan: Myötätuntokulttuurien rakentuminen varhaiskasvatuksen arjessa (Suomen Akatemia, 2016 -2020), Empatian ja myötätunnon laajenevat kehät varhaiskasvatuksessa (Opetushallitus, 2019-2020) sekä ‘Pikku-Norssi’ (varhaiskasvatuksen harjoittelujen kehittäminen, Opetus ja kulttuuriministeriö, 2019-2020). Lasse on palkittu opettaja (Helsingin Yliopiston Hyvä Opettaja -palkinto), ja suosittu luennoitsija. Hänellä on runsaasti myös erilaisia kansainvälisiä tehtäviä.

”Et ei sitä huvitteluiltahoitoo eikä viikonloppuhoitoo pystytä järjestämään” – Epäsäännölliset hoitoajat ja varhaiskasvatuksen merkitykset

Vieraskynässä Anna Siippainen

Varhaiskasvatus ja esiopetus ovat merkittävä osa suomalaista nykylapsuutta. Viimeistään esiopetusvaiheessa varhaiskasvatuksen instituutiot tavoittavat lähes kaikki kuusivuotiaat lapset. Varhaiskasvatuksella ja työelämällä on ollut Suomessa historiallisesti tiivis yhteys (esim. Eerola-Pennanen, Vuorisalo & Raittila 2017). Viime vuosina varhaiskasvatus on tunnistettu laajasti elinikäisen oppimisen ensimmäiseksi portaaksi, ja varhaiskasvatuksen merkitys nousee esiin niin taloustieteilijöiden kuin poliitikkojen puheissa. Yhä edelleen työelämän ja varhaiskasvatuksen välinen sidos on vahva – mahdollistaahan varhaiskasvatus monen huoltajan osallistumisen työelämään. Kytkös näkyy esimerkiksi siten, että samanaikaisesti epätyypillisen työn yleistymisen kanssa on vuorohoito maltillisesti lisääntynyt jo usean vuoden ajan (Varhaiskasvatus 2016 – Kuntakyselyn osaraportti). Vuonna 2017 vuorohoidossa olevien lasten määrä kasvoi kuuden suurimman kunnan tilastoinneissa edelleen Oulussa ja Turussa (Forsell 2019, 27). Miettisen ja Rotkirchin (2012) mukaan epätyypilliset työajat ovat yleistyneet erityisesti äitien keskuudessa.

Jatka lukemista ””Et ei sitä huvitteluiltahoitoo eikä viikonloppuhoitoo pystytä järjestämään” – Epäsäännölliset hoitoajat ja varhaiskasvatuksen merkitykset”

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: