”Otan lapsen syliin ja lohdutan, ja toivon että vanhempi luottaa minuun” – Mentalisaatio lapsen kehitystä suojaavana tekijänä siirtymävaiheessa kotihoidosta varhaiskasvatukseen

Vieraskynässä Nina Mellenius 

Lapsen erokokemus vaatii kannattelua

Pienen lapsen aloitusvaihe päiväkodissa vaatii vanhemmalta ja varhaiskasvatuksen työntekijältä  pyrkimystä eläytyä lapsen kokemukseen erota vanhemmastaan sekä liittyä uuteen aikuiseen ja lapsiryhmään. Otsikko on lainaus erään varhaiskasvatuksen hoitajan haastattelusta ja siinä kiteytyy hyvin vuorovaikutustilanne, jossa ovat mukana lapsi, vanhempi ja varhaiskasvatuksen ammattilainen. Tässä tekstissä varhaiskasvatuksen työntekijällä ja ammattilaisella tarkoitetaan kaikkia niitä varhaiskasvatuksessa toimivia ammattihenkilöitä, jotka työssään kohtaavat kotoa päiväkotiin siirtyviä taaperoikäisiä lapsia ja heidän vanhempiaan. Työntekijöiden koulutustausta voi vaihdella opistotasosta korkeakouluun, ja heidän ammattinimikkeitä voivat olla muun muassa varhaiskasvatuksen opettaja, varhaiskasvatuksen hoitaja tai avustaja. 

Eroamiset aktivoivat lapsessa herkästi turvattomuutta ja herättävät hänessä usein vaikeasti yksin siedettäviä ja hallittavia tunteita, kuten ahdistuneisuutta ja hämmennystä. Varhaiskasvatuksen ammattilainen pyrkii vastaamaan näihin lapsen tunteisiin viestimällä eri keinoin, että lapsi on turvassa. Vanhemmasta eroon joutumisesta aiheutuneet tunteet ovat yhdessä kestettävissä ja lapsi saa lohdutusta. Tiedämme myös, että uudelleen liittymiset vahvistavat lapsen kiintymyssuhteita – vanhempi palaa lapsen luokse ja seuraavana aamuna tuttu aikuinen on taas vastaanottamassa lasta. 

Pienen lapsen siirtymävaihe kotihoidosta päiväkotiin voidaan ajatella olevan elämänvaihe, jossa lapsen episteeminen luottamus tulee vanhemmalle esiin eri tavoin. Episteemisellä luottamuksella tarkoitetaan kiintymyssuhteessa lapselle kehittynyttä luottamusta hänen vanhempiaan ja heiltä saatavaa tietoa kohtaan. Se on lapsen luottamusta läheisten ihmisten välittämän tiedon oikeellisuuteen (Fonagy, Lorenzini, Campbell & Luyten 2014).  Lapsen siirtyminen kotihoidosta varhaiskasvatukseen on merkittävä muutos lapsen ja vanhemman elämässä. Päiväkodin aloittaminen on erokokemus niin lapselle kuin vanhemmallekin. Monelle vanhemmalle on tärkeä kysymys, miten pieni lapsi oppii luottamaan ympäröivään maailmaan ja uusiin aikuisiin.   

Kuvituskuva Unplash

Lapset reagoivat yksilöllisesti erotilanteessa

Lapsen tapaan reagoida erotilanteeseen vanhemmastaan vaikuttavat keskeisesti hänen temperamenttinsa ja hänen sen astinen kehityshistoriansa. Taaperoikäisen lapsen reagointitavalla  päiväkotiin siirtymisessä on merkitystä siihen, miten varhaiskasvatuksen työntekijä tähän vastaa ja minkälaiseksi lapsen kokemus uusiin ihmisiin muodostuu. Pienen lapsen ympäristöissä kehityspsykologisesti merkityksellisiksi tekijöiksi ovat osoittautuneet turvalliset kiintymyssuhteet ja sopiva stressitaso (Hakulinen, Laajasalo & Mäkelä 2019).

Temperamenttitutkimus on osoittanut, että alusta alkaen lapset ovat erittäin yksilöllisiä omissa kehitystarpeissaan. Temperamentin osa-alueita ovat mm. sensitiivisyys, sopeutuvuus, sosiaalisuus, emotionaalisuus, pelokkuus ja stressinsietokyky (Keltikangas-Järvinen 2004). Lapsen temperamentin tunteminen auttaa vanhempaa ja varhaiskasvatuksen ammattilaista  ymmärtämään ja kunnioittamaan lapsen tapaa reagoida asioihin. Toiset lapset ovat taipuvaisia kokemaan herkemmin kielteisiä tunteita, kuten epävarmuutta ja pelokkuutta, kun taas toisille luontaisempaa on kiinnostuksen herääminen. Suurin osa lapsista asettuu tunnereaktioiltaan välimaastoon. (Korja 2015; Rothbart & Bates 2006.)

Stressi ei vaikuta kaikkiin lapsiin samalla tavalla, koska muun muassa perimän, raskausajan ja vauvan varhaisvaiheiden tiedetään vaikuttavan yksilön tapaan reagoida stressiin (Nolvi 2017; Sajaniemi, Suhonen, Nislin & Mäkelä 2015; Reunamo, Sajaniemi, Suhonen & Kontu 2012). Pienen lapsen keino selviytyä ja suojautua kuormittavilta stressikokemuksilta on nopeasti apuun tuleva aikuinen (Bateman & Fonagy 2012; Korja 2015; Kalland 2013; Sajaniemi ym. 2015). Vanhemman tavalla jättää lapsensa päiväkotiin sekä  varhaiskasvatuksen työntekijän ja vanhemman välisellä vuorovaikutuksella eroamistilanteessa on merkitystä siihen, miten lapsi reagoi vanhemman lähtemisen jälkeen (Yaoying Xu 2006). Jos lapsi ei kykene vielä ikänsä puolesta ilmaisemaan tuntojaan sanoin, hän tarvitsee hyvin yksityiskohtaista mielen kannattelua, toisin sanoen lasta hoitavan aikuisen on osattava virittäytyä lapsen tunnetilaan ja kyettävä lukemaan hänen sanattomia viestejään (Biringen 2000; Schulman, Kalland, Leiman & Siltala 2017; Yaoying Xu 2006). 

Tähänastisissa tutkimuksissa on todettu, että lapsen pitkään jatkuneilla kuormittavilla erokokemuksilla vanhemmastaan päivähoidon aloitusvaiheessa saattaa olla mahdollisesti vaikutuksia lapsen pitkäkestoiseen stressiin. Lapsen myönteiset erokokemukset, joihin liittyy aikuisen tarjoamaa kanssasäätelyä saattavat puolestaan sysätä lapsen kehitystä eteenpäin erityisesti tunnesäätelyn ja sosiaalisen liittymisen taitojen kehityksessä. (Bark, Baukage & Cieprka 2016; Yaoying Xu 2006.)

Varhaiskasvatusympäristön tavalla huomioida lasten yksilöllisiä taipumuksia reagoida eroahdistuksesta johtuvaan stressiin voi olla keskeinen merkitys lapsen hyvinvointiin, sopeutumiseen ryhmään ja hänen oppimiskykynsä potentiaalin käyttöönottoon varhaiskasvatuksessa (Bark, Baukage & Cieprka 2016).

Kuva Anne Tuulikangas

Mentalisaatiokykymme vaihtelee


Mentalisaatiolla tarkoitetaan toimintana aikuisen kykyä havainnoida, yhdistää ja tarkastella käyttäytymisen taustalla olevia mielentiloja – omia sekä lapsen (Bateman & Fonagy 2012; Keinänen & Martin 2019). Vanhemman mentalisaatiokyky sisältää kyvyn nähdä lapsi omana yksilönään, erillisenä vanhemmasta varhaisista vaiheista lähtien (Slade 2006; Kalland, Fagerlund, Koskull & Pajulo 2016). Mentalisaatio on kehityksellinen saavutus ja se vaihtelee samallakin ihmisellä eri tilanteissa (Fonagy & Target 1997).   Stressaavissa ja haastavissa tilanteissa meitä auttaa, jos pystymme tuomaan vähemmän tietoisia mielentiloja tietoisiksi, koska silloin pystymme niihin vaikuttamaan (Bateman & Fonagy 2012; Pajulo, Salo & Pyykkönen 2015).

Väsymys, stressi ja kiihtynyt mielentila vaikuttavat mentalisaatiokykyymme sitä heikentäen. Tämän lisäksi vuorovaikutussuhteet ovat erilaisia ihmisten välillä ja paradoksaalisesti mentalisaatiokyvyn käyttöönotto on usein vaikeampaa läheisissä ihmissuhteissa. Tämä johtuu siitä, että tunteet ja odotukset voivat vaikeuttaa mentalisaatiota – on vaikea ajatella, mitä tuntee, samalla kun tuntee. Samanaikaisesti juuri läheisissä ihmissuhteissa mentalisaatiokyvyn käyttöönotto on kaikkein tärkeintä ja niissä se myös parhaiten kehittyy. (Kalland 2014, 2013.)

Varhaiskasvatuksen siirtymävaiheet 

Varhaiskasvatuksen työntekijälle pienen lapsen ja vanhemman väliset eroamistilanteet voivat olla aloitusvaiheessa ammatillisesti haastavia monista eri syistä johtuen. Tilanne saattaa herättää osapuolissa alkuvaiheessa voimakkaita tunteita ja varhaiskasvatuksen työntekijä  joutuu niitä ammattiroolistaan käsin kannattelemaan virittäytyen niin lapsen, vanhemman, kuin omiinkin tuntemuksiinsa.  

Siirtymävaiheet varhaiskasvatuksessa ovat rakenteellisia toiminnan laatuun vaikuttavia tekijöitä. Siirtymävaiheen (kotoa varhaiskasvatukseen, varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja esiopetuksesta perusopetukseen) tulisi muodostua johdonmukaisena ja huolellisesti valmisteltuna jatkumona, jotta varhaiskasvatuksen myönteiset vaikutukset lapsen kehitykseen voivat vahvistua. Varhaiskasvatuksen arvopohjassa ja lainsäädännössä viitataan lapsen ja aikuisen välisen vuorovaikutussuhteen merkitykseen, erityisesti sen turvallisuuteen ja pysyvyyteen. Henkilöstön sensitiivisyyden on osoitettu edistävän lasten turvallista kiintymyssuhdetta erityisesti päiväkotikontekstissa. Korkealaatuinen tunnetuki on myös yhteydessä lasten parempiin sosiaalisiin taitoihin ja oppimistilanteisiin kiinnittymiseen esiopetuksessa ja kouluiässä. (Vlasov ym. 2018; Eerola-Pennanen & Turja 2017; Kalland 2011.)

Kuva Anne Tuulikangas

Lapsen siirtymävaiheen tutkiminen

Pyrin väitöskirjatutkimuksessani tuottamaan uutta tietoa ja ymmärrystä siitä, miten vanhemman ja varhaiskasvatuksen työntekijän mentalisaatiokyky voivat toimia lapsen kehitystä suojaavina tekijöinä siirtymävaiheessa kotihoidosta varhaiskasvatukseen 10–24kk ikäisillä lapsilla. Tutkimusaineistoa kerätään parhaillaan turkulaisista kunnallisista päiväkodeista ja tutkimukseen otetaan mukaan 40 (=n) lasta vanhempineen. Tutkimustietoa kerätään erilaisilla standardoiduilla tutkimusmenetelmillä, kuten lomakekyselyillä, haastattelemalla vanhempia ja varhaiskasvatuksen työntekijöitä sekä videoimalla vuorovaikutustilanteita perheen kotona leikkitilanteessa ja päiväkodissa vanhemman jättäessä lapsen päiväkotiin ensimmäisiä kertoja tutustumisvaiheen jälkeen.  

Tutkimus pyrkii selvittämään muun muassa sitä, miten vanhempi muodostaa itselleen mallin erota lapsestaan ennen varhaiskasvatuksen aloittamista ja mitkä tekijät vanhemman omassa kehityshistoriassa tähän mahdollisesti vaikuttavat. Tutkimus tuo esiin, miten vanhemman ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten reflektiivisyys ja emotionaalinen saatavillaolo näyttäytyvät siirtymävaiheen aikana stressitilanteessa, ja miten lapset reagoivat yksilöllisesti tähän elämänmuutokseen aloittaessaan varhaiskasvatuksessa. Lisäksi tutkimus pyrkii kuvaamaan, miten lapsen vastaanottava varhaiskasvatuksen työntekijä voi osaltaan tukea lapsen ja vanhemman turvallista eroamistilannetta sekä auttaa lasta liittymään uuteen aikuiseen ja ryhmän lapsiin. 

Kaikista tutkimuskutsun saaneista vanhemmista noin 25% on ilmoittautunut olevansa kiinnostunut osallistumaan tutkimukseen. Tämä on ollut ilahduttavaa, koska perheiltä kerättävä tutkimusaineisto on ainutlaatuista ja edellytys tutkimuksen toteuttamiselle. Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat ovat tähän asti kertoneet tutkimukseen osallistumisen jäsentäneen heidän omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan liittyen erityisesti tuleviin eroamistilanteisiin lapsestaan. Tutkijana olen ollut vilpittömän kiitollinen vanhempien avoimuudesta päästää minut mukaan tähän heidän elämänvaiheeseensa. Varhaiskasvatuksen työntekijät ovat haastatteluissaan kuvanneet rikkaasti ja henkilökohtaisesti omia ammatillisia kokemuksiaan taaperoikäisen lapsen varhaiskasvatuksen aloitusvaiheesta. Olen tutkijana pysähtynyt pohtimaan sitä, miten inhimillistä työtä varhaiskasvatuksen ammattilaisten työ on tässä tilanteessa, jossa lapsi ja vanhempi tukeutuvat häneen. 

Väitöskirjani ohjaajien kasvatuspsykologian apulaisprofessori Niina Junttilan (Turun yliopisto, vv), varhaiskasvatuksen professori Mirjam Kallandin (Helsingin yliopisto) ja kehityspsykologian apulaisprofessori Riikka Korjan (Turun yliopisto) antama ohjaus tutkimusasetelman suunnittelussa on ollut ensiarvoista ja heidän kanssaan käydyt keskustelut ovat jatkuvasti tarkentaneet tutkimuskysymyksiä. Turun kaupungin varhaiskasvatuksen palveluohjaajat ovat merkittävällä tavalla auttaneet tutkimuksen toteuttamista välittämällä tutkimuskutsuja perheille. Tutkimustyö on ollut mahdollista toteuttaa Mannerheimin Lastensuojeluliiton tutkimussäätiön ja Emil Aaltosen säätiön myöntämien tutkimusapurahojen avulla. 

Kuvituskuva Pexels

Lähteet:

Allen, J., Fonagy, P., & Bateman, A. (2008). Mentalizing in clinical practice. Washington, DC: American Psychiatric Press.

Bateman, A. & Fonagy, P. (2012). (Eds.). Handbook of mentalizing in mental health practice. VA, USA: American Psychiatric Publishing.

Bark, C., Baukage, I. & Cieprka, M. (2016). A mentalization-based primary prevention program for stress prevention during the transition from family care to day-care. Mental Health & Prevention, 4, 49–55.

Biringen, Z. (2000).  Emotional availability: conceptualization and research findings. American Journal of Orthopsychiatry, 70, 104–114.

Eerola-Pennanen, P. & Turja, L. (2017). Yhdenvertaisuus ja moninaisuus. Teoksessa M. Koivula, A. Siippainen & P. Eerola-Pennanen (toim.) Valloittava varhaiskasvatus: oppimista, osallisuutta ja hyvinvointia. Tampere: Vastapaino, 195–206.

Fonagy, P., Lorenzini, N., Campbell, C., & Luyten, P. (2014). Why are we interested in attachments? In P. Holmes & S. Farnfield (Eds.). The Routledge handbook of attachment: Theory (pp. 38–51). Hove, UK: Routledge.

Fonagy, P. & Target, M. (1997). Attachment and reflective function: their role in self-organisation. DEV Psychopathol 9.

Hakulinen, T., Laajasalo, T. & Mäkelä, J. (toim.) (2019). Vanhemmuuden ja parisuhteen tuen vahvistaminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki: PunaMusta.

Kalland, M., Fagerlund, Å., Koskull, M. & Pajulo, M. (2016). Families First: the development of a new mentalization-based group intervention for first-time parents to promote child development and family health, Primary Health Care Research and Development, 17 (1), 3–17.

Kalland, M. (2014). Vanhemman mentalisaatiokyky. Teoksessa Viinikka (toim.) Mentalisaatio perheiden kohtaamisessa. Tampere: Hämeen Kirjapaino Oy, 26–38.

Kalland, M. (2013). Mentalisaation ja reflektiivisen kyvyn vahvistamine vanhemmuudessa. Teoksessa  Mellenius, N. & Remsu, N. (toim.) Vuorovaikutus kuvassa – Videoavusteisen ohjauksen eettisyys ja käytäntö. Turenki: Kirjapaino Jaarli Oy, 39–50.

Kalland, M. (2011). Päivähoito kiintymyssuhdeteorian valossa. Teoksessa Sinkkonen, J. & Kalland, M. (toim.) Varhaislapsuuden tunnesiteet ja niiden suojeleminen. Helsinki: WSOYpro, 147–171.

Keinänen, M. ja Martin M. (2019). Mieli meissä – tasapainoista arkea mielentämisen keinoin. Kirjapaja.

Keltikangas-Järvinen, L. (2004). Temperamentti: ihmisen yksilöllisyys. Helsinki: WSOY.

Korja Riikka. 2.10.2015. Varhaisten tunnesuhteiden merkitys lapsen itsesäätelyn kehityksessä. Luentomateriaali. Kliininen laitos & Psykologian laitos, Turun Yliopisto. 

Nolvi, S. (2017). The role of early life stress in shaping infant fear reactivity and executive functioning – findings from the FinnBrain Birth Cohort Study. Annales Universitas Turkuensis, Series D, Part 1316. 

Pajulo, M., Salo, S. ja Pyykkönen Niina. (2015). Mentalisaatio ihmistä suojaavana tekijänä. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim; 131(11):1050–7.

Reunamo, J., Sajaniemi, N., Suhonen, E. & Kontu, E. (2012). Cortisol levels and children’s orientation in day care. Early Child Development and Care 182 (3–4), 363–381.

Rothbart, M.K. & Bates, J.E. (2006). Temperament. In Damon, W. & Eisenberg, N. (Eds.). Handbook of Child Psychology: Volume 3, Social, Emotional, and Personality Development, 6th Edition, Wiley, New York, 105–176.

Sajaniemi, N., Suhonen, E., Nislin, M. & Mäkelä, J. (2015). Stressin säätely – kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. Juva: Bookwell Oy.

Schulman, M., Kalland, M., Leiman, A-M. ja Siltala P. (2017). Lastenpsykoterapia ja sen vuorovaikutukselliset ulottuvuudet. Helsinki: Therapeia-säätiö. 

Slade, L., A. (2006). Reflective parenting programs: theory and development, Psychoanalytic Inquiry, 26.

Vlasov, J., Salminen, J., Repo, L., Karila, K., Kinnunen, S., Mattila, V., Nukarinen, T., Parrila, S. ja Sulonen, H. (2018). Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Julkaisut 24.

Yaoying Xu. (2006). Toddlers’ emotional reactions to separation from their primary caregivers: successful home–school transition. Early Child Development & Care, 176(6), 661–674.

Ensi viikolla vieraskynässä Nina Mellenius

Nina Mellenius

Nina Mellenius toimii Turun yliopistossa väitöskirjatutkijana ja jatko-opiskelijana OPPI-tohtoriohjelmassa, tutkien mentalisaatiota lapsen kehitystä suojaavana tekijänä siirtymävaiheessa kotihoidosta varhaiskasvatukseen. Hän toimii myös kehittämispäällikkönä MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiössä. 

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Nina Mellenius”

Ensi viikolla vieraskynässä Annukka Pursi

Annukka Pursi

Esittely:

Annukka Pursi työskentelee väitöskirjatutkijana Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Annukan tutkimus kohdistuu aikuisten ja lasten väliseen leikkiin, hoivaan, alle 3-vuotiaiden lasten pedagogiikkaan ja päiväkodin aloittamiseen. Annukan väitöskirja Yhteisen ymmärryksen rakentuminen aikuisten ja lasten välisessä leikissä: Aikuisen roolit ja pedagogiset käytänteet varhaiskasvatuksen taaperoryhmässä esitetään julkisesti tarkastettavaksi Helsingin yliopistossa tänään perjantaina 27.9.2019 klo 12.00.

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Annukka Pursi”

Ensi viikolla vieraskynässä Minna Hannula-Sormunen

Minna Hannula-Sormunen

Kirjoittaja on Turun yliopiston kasvatustieteen apulaisprofessori, dosentti, KT Minna Hannula-Sormunen, jonka professuurin erityisalue on varhainen matemaattinen ajattelu ja digitaaliset oppimisympäristöt. Minna on yksi Pikkumetsän esiopetuksen, Nallematikan, Jänistarinoiden ja Pikkumatikka-verkkokurssien tekijöistä. Hän tekee tutkimustyötä Turun yliopiston Matematiikan oppimisen ja opetuksen tutkimusryhmässä matemaattisten taitojen oppimisesta ja opetuksesta eri-ikäisillä oppijoilla. Minna opettaa erityisesti alkukasvatuksen ja varhaiskasvatuksen matematiikkaa tuleville varhaiskasvatuksen opettajille ja luokanopettajille. ”Pikkumatikka” on uuden verkkokurssin nimen lisäksi myös Minnan tiimin käyttämä lempi- tai hellittelynimi varhaisille, yleensä ennen kouluikää opittaville matemaattisille tiedoille, käsitteille ja taidoille, joita opitaan yhdessä toisten kanssa.

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Minna Hannula-Sormunen”

Ensi viikolla vieraskynässä Ann-Christin Furu

Ann- Christin Furu, Universitetslektor,
Helsingfors universitet

Ann-Christin Furu är pedagogie doktor och arbetar som universitetslektor vid den svenska utbildningen för lärare inom småbarnspedagogik vid Pedagogiska fakulteten, Helsingfors universitet. Hennes forskning utgår från ett relationellt synsätt och hon intresserar sig särskilt för relationernas betydelse för barns liv och lärande. Under de senaste åren har hållbarhetsfrågor kommit att stå i centrum för hennes arbete och då alldeles särskilt människan som en del av ekosystemet. Hur kan vi stöda barn att forma goda relationer till sig själva och till varandra, men också till djur och till natur? Hur kan vi befrämja förhållningssätt som bygger på respekt för allt levande och som omfattar omsorg om Jordens resurser? 

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Ann-Christin Furu”

Ensi viikolla vieraskynässä Hanna Tuominen

Hanna Tuominen, KM, varhaiskasvatuksen erityisopettaja

Olen työskennellyt varhaiskasvatuksen opettajana vuodesta 2004 ja täydentänyt osaamistani Jyväskylän yliopiston varhaiserityisopetuksen maisteriohjelmassa valmistuen siitä kesällä 2019. Tällä hetkellä työskentelen varhaiskasvatuksen resurssierityisopettajana Vantaalla ja työni keskiössä on inklusiivisen varhaiskasvatuksen mallintaminen ja kehittäminen työyhteisössä, toimien varhaiskasvatusyksikön rakenteissa erityispedagogisena asiantuntijana vahvassa yhteistyössä päiväkodin johtajan ja konsultoivan varhaiskasvatuksen erityisopettajan kanssa. Blogitekstissäni esittelen pro gradu -tutkielmaani inklusiivisen varhaiskasvatuksen johtamisesta, mikä on suuri ja vähän tutkittu aihe. Riipaisin tutkimuksellani vain pintaa, mutta sain silti mahdollisuuden jakaa tulokseni kanssanne. Kiitos siitä! 

Twitter: @HannaTuominen9
Linkedln: Hanna Tuominen

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Hanna Tuominen”

Moninaista, erilaista, silti jotain samanlaista – Varhaiskasvatuksen johtajuutta yksityisissä päiväkodeissa

(kuva Anne Tuulikangas)

Vieraskynässä Marjo Mäntyjärvi

Paljon tunteita ja kysymyksiä velloo julkisessa keskustelussa yksityisistä päiväkodeista. Taloudellista voittoa omaan pussiin, epäkohtia ja kurjaa varhaiskasvatusta? Perustetaanko päiväkoteja rahankiilto silmissä? Tehdäänkö siellä vain lapsilla rahaa henkilöstön hyvinvoinnin kustannuksella? Onko tilanne näin mustavalkoinen? Näitä pohdintoja kuultuani sai alkunsa tutkimuspolkuni yksityisten päiväkotien johtajuuteen. Jatka lukemista ”Moninaista, erilaista, silti jotain samanlaista – Varhaiskasvatuksen johtajuutta yksityisissä päiväkodeissa”

Ensi viikolla vieraskynässä Marjo Mäntyjärvi

Marjo Mäntyjärvi 

Marjo Mäntyjärvi toimii Oulun yliopistossa opettajana ja jatko-opiskelijana, tutkien varhaiskasvatuksen johtajuutta yksityisissä päiväkodeissa. Hän toimii myös kouluttajana täydennyskoulutuksissa ja Ediva Oy:llä mm. varhaiskasvatuksen johtamisen ja  työyhteisöjen kehittämisen teemojen parissa. Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Marjo Mäntyjärvi”

“Päiväunille ulkokengissä?” Vertailevan tutkimusotteen hyödyntäminen varhaiskasvatuksen arvioinnissa

Vieraana Janniina Vlasov

Varhaiskasvatus ilmentää aina yhteiskuntansa kulttuuria, arvoja ja koulutuspolitiikkaa. Sen lisäksi varhaiskasvatus rakentuu ja muovautuu jatkuvasti arjen pedagogisissa käytännöissä ja prosesseissa. Kaikki nämä tekijät määrittävät osaltaan sitä, millaista varhaiskasvatus kussakin yhteiskunnassa on. Viime syksynä tarkastetussa väitöskirjassani (Vlasov 2018), tutkin institutionaalisessa varhaiskasvatuksessa tapahtuneita muutoksia kahden vuosikymmenen aikana kolmessa kulttuurisessa kontekstissa: Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Suomessa. Kaikissa kolmessa tutkimusmaassa varhaiskasvatus, sen arvopohja sekä järjestäminen ovat hyvin erilaisia niin historiallisesti kuin nykypäivän valossa tarkasteltuna. Tässä blogitekstissä tarkastelen sitä, kuinka vertailevaa tutkimusotetta voi hyödyntää esimerkiksi arvioidessa omaa toimintaa. Teksti pohjautuu osin väitöstilaisuuteni lektioon, eli avauspuheenvuoroon. Jatka lukemista ”“Päiväunille ulkokengissä?” Vertailevan tutkimusotteen hyödyntäminen varhaiskasvatuksen arvioinnissa”

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggers like this: