Kieli- ja kulttuuritietoisuutta varhaiskasvatukseen monin eri keinoin

Vieraskynässä Raisa Harju-Autti ja Laura Lahti

Kielellisen ja kulttuurisen moninaisuuden lisääntyminen yhteiskunnassa näkyy varhaiskasvatuksessa erityisesti pääkaupunkiseudulla mutta yhä enenevässä määrin myös muualla Suomessa (Tilastokeskus, 2022). Tämä edellyttää varhaiskasvatuksessa työskenteleviltä ammattilaisilta uudenlaista kieli- ja kulttuuritietoista työskentelyotetta. 

Keväällä 2022 järjestetyn varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen henkilöstölle suunnatun henkilöstökoulutuksen avulla varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kieli- ja kulttuuritietoisuutta vahvistettiin kielirikasteisuuden, monilukutaidon, draamapedagogiikan ja musiikkipedagogiikan keinoin. Opetushallituksen rahoittama henkilöstökoulutus toteutettiin kokonaan etänä. Osioiden suorittaminen tapahtui osana omaa työtehtävää, ja monet osallistujat saivat osallistettua oman tiiminsä tai jopa koko työyhteisön koulutukseen mukaan.  Esittelemme tässä kirjoituksessa henkilöstökoulutuksen sisällöt pääpiirteittäin sekä tarkastelemme koulutuksen pohjalta saamaamme palautetta. Hankkeen yhteydessä kerätyn tutkimusaineiston analyysi on vielä kesken. Tutkimusluvan lisäksi osallistujat ovat jokaisen oppimistehtäväpalautuksen yhteydessä antaneet luvan vastaustensa käyttämiseen esimerkiksi blogiteksteissä.  

Kohti kielitietoisempaa varhaiskasvatusta 

Ensimmäisessä koulutusosiossa tarkasteltiin, miten kielellisesti vastuullisen pedagogiikan (Alisaari & Heikkola, 2020; Lucas & Villegas, 2013) avulla voidaan kehittää sekä henkilöstön että lasten ja heidän huoltajiensa kielitietoisuusajattelua peilaten teemoja varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen asiakirjoihin (Opetushallitus, 2014; Opetushallitus, 2022). Kulttuurisen moninaisuuden ja kielitietoisuuden teemoja tarkastellaan molemmissa perusteteksteissä, joissa korostuu kielellisen ja kulttuurisen moninaisuuden arvostamisen tärkeys. Varhaiskasvatuksessa työskenteleviltä edellytetään pedagogista osaamista siinä, millaisina kielellisinä malleina he toimivat lapsille. Kielellisesti vastuullisen pedagogiikan (Alisaari & Heikkola, 2020; Lucas & Villegas, 2013) periaattein voidaan tukea eri kielitaustoista tulevien lasten ja perheiden osallisuuden vahvistumista uudessa kotimaassa. Kielellisesti vastuullinen pedagogiikka koostuu muun muassa kaikkien kielten arvostamisesta, kielen keskeisen merkityksen ymmärtämisestä kaikessa vuorovaikutuksessa ja toiminnassa sekä taidoista huomioida kielellistä moninaisuutta ja tukea kielenoppijoita (Alisaari & Heikkola, 2020; Lucas & Villegas, 2013). 

Työyhteisötehtävässä hyödynnettiin KieliPeda-työvälinettä (Harju-Luukkainen ym., 2020) sekä suunniteltiin ja toteutettiin kieli- ja kulttuuritietoisia pedagogisia tehtäviä omissa työyhteisöissä. KieliPeda-työväline on kehitetty vastauksena varhaiskasvatuksen tarpeeseen vahvistaa kielitietoisia toimintatapoja: “työvälineen avulla arvioidaan ja kehitetään varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjä kielitietoisuuden näkökulmasta, tarkastellaan yhteistyössä huoltajien kanssa monikielisen lapsen kielimaailmaa ja seurataan monikielisen lapsen suomen kielen taitojen edistymistä”  (Harju-Luukkainen ym., 2020). Joillekin koulutuksen osallistujille KieliPeda oli jo entuudestaan tuttu, mutta valtaosa tutustui työvälineeseen ensimmäistä kertaa koulutuksen yhteydessä: 

Työvälineenä KieliPeda oli meidän tiimillemme vieras, mutta jo pienen tarkastelun jälkeen hyvin helposti työstettävä konkreettisuudellaan ja selkeydellään (jaottelu). Loogisesti ajatellen juuri henkilöstön toiminnan, oppimisympäristön ja kielimaailman tarkastelu ovat edellytykset lapsen kielen kehitykselle ja sen arvioinnille.  Työyhteisössä kielitietoisuuden käsitteen avaaminen avartaa mielestämme melko usein ajatuksia ja tietoisuutta sekä antaa elämyksiä ”no joo, näinhän meillä” antaen samalla varmistusta työlle ja uutta potkua eteenpäin.  

Osion pedagogisten tehtävien aiheina olivat Kielet ja kulttuurit näkyväksi osaksi yhteisömme arkea, Kieli- ja kulttuuritietoinen yhteistyö lasten huoltajien kanssa sekä Kieli- ja kulttuuritietoisuus liikunnallisissa aktiviteeteissa sisällä ja/tai ulkona. Osallistujat, joiden työyhteisöissä KieliPeda oli jo käytössä, toteuttivat osiossa kaksi pedagogista tehtävää yhden sijaan. 

Koulutuksen osallistujat raportoivat esimerkiksi käyneensä lasten kanssa kirjastossa lainaamassa erikielisiä kirjoja, kuunnelleensa erikielisiä lauluja sekä tehneensä ryhmän seinille julisteita, joissa esiteltiin ryhmän lasten kieliä. Huoltajia osallistettiin muun muassa kysymällä heiltä leikkivinkkejä sekä tervehdyksiä ja loruja eri kielillä.  Kokemukset huoltajien osallistamisesta vahvistivat osallistujien ymmärrystä perheiden kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tärkeydestä. 

Oppimistehtäväraporteista oli luettavissa aito ilo ja innostus kielellisen ja kulttuurisen moninaisuuden arvostamisen ja näkyväksi tekemisen parissa. Erityisesti sellaisissa työyhteisöissä, joissa osallistujan esihenkilö ja kollegat olivat suhtautuneet koulutuksen tehtäviin innostuneesti sekä osallistuneet tehtävien suunnitteluun ja toteutukseen, koko työyhteisön kieli- ja kulttuuritietoisuuteen kuvailtiin tulleen uudenlaista syvyyttä. Erään osallistujan oivallus siitä, että ”tämä pedagoginen projekti opettaa meitä kasvattajia enemmän kuin lapsia”, kiteyttää hyvin koulutukseen osallistuneiden mietteitä. 

Kielirikasteinen varhaiskasvatus 

Kielirikasteisuuden osiossa perehdyttiin varhaisen kielikasvatuksen tematiikkaan (esim. Hansell ym., 2020), monikielisyyspedagogiikkaan sekä limittäiskieleilyyn (esim. Lehtonen, 2021). Oppimistehtävänä suunniteltiin ja toteutettiin kielisuihkutus (ks. Bärlund ym., 2015; Hahl ym. 2020), jonka kohdekieleksi kannustettiin valitsemaan jokin muu kieli kuin englanti, koska nyky-Suomessa lapset saavat joka tapauksessa tuntumaa englannin kieleen usein jopa päivittäin. Suihkutuskieliksi valikoituivatkin muun muassa suomi, viro, ruotsi, urdu, espanja, venäjä, kiina ja somali. 

Kielisuihkutuksia toteutettiin aamu- tai päiväpiirissä harjoittelemalla viikonpäiviä, kuukausia ja vuodenaikoja kielisuihkutukseen valitulla kielellä. Tuokioissa laulettiin ja leikittiin eri kielillä, ja lasten innostajana toimi usein kielisuihkutuskieltä osaava käsinukke. 

Kielitietoisuuden vahvistaminen ja kielellisen moninaisuuden näkyväksi tekeminen olivat myös tämän osion tavoitteita. Osallistujan kuvaus tuo hienosti esiin sen, mitä kielisuihkutuksista parhaimmillaan seuraa: 

Lapset hoksasivat, että he puhuvat eri kieliä ja jotkut lapset oma-aloitteisesti halusivat opettaa toisilleen omaa äidinkieltään.

Moni osallistuja epäröi kielisuihkutustehtävän suorittamista, sillä useimmilla omista kieliopinnoista oli jo aikaa. Koulutuksen yhteydessä annettu materiaalipankki toimi kuitenkin suunnittelun tukena, ja monet kertoivat saaneensa työkavereilta tukea suihkutuksen suunnitteluun. Myös eri kielitaustoista tulevia työkavereita oli otettu mukaan tähän tehtävään, mikä osaltaan tukee koko työyhteisön kielellisen moninaisuuden näkyväksi tekemistä.

Monilukutaitoa varhaiskasvatukseen

Koulutusosiossa perehdyttiin monilukutaidon käsitteeseen (esim. Kupiainen, 2021). Kansalliset opetussuunnitelmatekstit määrittelevät monilukutaidon erilaisten viestien tulkinnan ja tuottamisen taidoksi, johon liittyy erilaisia lukutaitoja kuten kuvanlukutaito, numeerinen lukutaito ja medialukutaito (esim. Opetushallitus, 2022). Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa monilukutaidon pedagogiikkaan yhdistetään kuitenkin laajemmin lasten resurssien kuten kielellisen ja kulttuurisen moninaisuuden sekä kotona ja vapaa-ajalla opittujen tietojen ja taitojen hyödyntäminen kasvatusinstituution toiminnassa. Lisäksi lapsi nähdään merkitysten muotoilijana, joka luo uutta ja joka osallistuu toimintaan, jolla on myös yhteiskunnallista vaikuttavuutta. (Kulju ym., 2018.) Työyhteisötehtävänä suunniteltiin ja toteutettiin monilukutaidon pedagogiikkaa hyödyntävä harjoitus. Erityisesti tarkasteltiin, miten lasten erilaisia kielellisiä resursseja voidaan hyödyntää pedagogisesti.

Monilukutaitotehtäviä toteutettiin työpistetyöskentelynä. Pisteillä hyödynnettiin erilaisia digityökaluja sekä perehdyttiin erilaisten symbolien ja kuvien tulkintaan. Lasten innoittamana tutustuttiin erilaisiin heitä kiinnostaviin aiheisiin, kuten avaruuteen. Lisäksi osallistujat kertoivat ryhmän omasta sanomalehtiprojektista.  

Koulutusosion sisällöt pohjustivat oppimistehtävää kattavasti, ja monet osallistujat kuvailivat saaneensa monilukutaidon käsitteestä sisältöjen avulla vankemman ymmärryksen: 

Monilukutaidon käsite oli minulle jokseenkin tuttu jo ennestään, mutta tämän osion laaja materiaalipankki avasi käsitettä lisää ja toi käytännön esimerkkejä. Pidän erityisesti siitä, että monilukutaito nähdään sosiaalisen ja yhteiskunnallisen osallisuuden rakennuspuuna ja perustana. Maailman digitalisoituessa, pienentyessä ja tiedonkulun parantuessa on tärkeää oppia hyvin pienestä pitäen tulkitsemaan, arvioimaan ja ymmärtämään erilaisia lähteitä, kuvia ja medioita. Vaikka varhaiskasvatuksessa kaikki tapahtuu leikin varjolla ja ilman erityisiä yksittäisiä oppimistavoitteita, on monipuolisten tekstien saatavuus tärkeää, jotta lapsen on tulevaisuudessa helpompi käsitellä ja lähestyä erilaisia tekstejä.

Draamapedagogisia lähestymistapoja

Tässä koulutusosiossa tarkasteltiin, kuinka kielitietoisuutta voidaan lähestyä draamapedagogisin keinoin ja miten draamakasvatuksen avulla voidaan hyödyntää lasten kielellisiä resursseja, sekä edelleen tukea ja rikastaa niitä. Osiossa toteutetut prosessidraamaharjoitukset olivat monipuolisia ja niissä käsiteltiin esimerkiksi tunteita tai kierrättämistä. Myös erilaisia draamaseikkailuja toteutettiin monilla eri teemoilla. 

Osallistujat kuvailivat toteuttaneensa pantomiimiharjoituksia, joissa ei tarvittu yhteistä kieltä. Joissakin tapauksissa myös aiemmin kielisuihkutusharjoituksissa käytetyt kielet pääsivät osaksi draamaharjoituksia. 

Draamapedagogiikka on minusta aiemmin kuulostanut vieraalta ja olen sen yhdistänyt teatterikasvatukseen. Nyt opin, että draamapedagogiikka on heittäytymistä leikkiin ja lasten mielenkiinnon kohteiden hyödyntämistä. Kokemusten ja elämysten kautta oppiminen sisäistyy. Silloinkin, kun ei ole yhteistä kieltä, draamapedagogiikan avulla lapset sitoutuvat paremmin oppimiseen ja leikkimiseen.

Moni osallistuja toi esiin sen, että draamaharjoitukset toivat eloa koko työyhteisöön. Lisäksi osallistujat kuvailivat, että jo pienillä draamaharjoituksilla päivään saa uudenlaisia oppimisen tilanteita, kunhan niitä vain muistaa käyttää: 

Draamapedagogiikkaa ja kielitietoisuutta voi kehittää todella paljon ja vinkkejä omaan työskentelyyn löytyy paljon.

Kieli- ja kulttuuritietoisuutta musiikin avulla 

Koulutusosiossa hyödynnettiin musiikin keinoja kielitietoisen pedagogiikan työkaluna. Työyhteisötehtävässä yhdistettiin kieli- ja kulttuuritietoista otetta musiikkipedagogiikkaan (esim. Heikkola & Alisaari, 2017).

Osion oppimistehtävässä osallistujat suunnittelivat ja toteuttivat musiikkipedagogisen tuokion kielitietoisella painotuksella. Osion materiaaleista sai konkreettisia vinkkejä tehtävän tekemisen tueksi. 

Hyödynnetään lasten omia kulttuuritaustoja ja kieliksi valikoituu näin monipuolisesti eri kieliä: somalia, italia, espanja, ranska, kongo, nepal, turkki, venäjä ja suomi.

Tavoitteena tehdä tutuksi lasten omaa kulttuuri-identiteettiä ja taustaa. – – 

Elementteinä musiikki eri kielillä – lauluina tai vain soitinmusiikkina, istutaan piirissä ja käytössä erilaisia soittimia, joita lapset pääsevät kokeilemaan ja soittamaan musiikin tahdissa. Voidaan ottaa myös erilaisia huiveja mukaan, jos lapset haluavat heilutella huivia musiikin tahdissa. Hyödynnetään myös kehollista ilmaisua: voidaan taputtaa pöytään tai polviin tms.

Tässäkin tehtävässä osallistuneet kiittelivät työyhteisöjään, jotka olivat olleet aktiivisesti mukana. Suurta iloa oli tuottanut myös se. että lapset olivat olleet innoissaan:  

Tämä oli mieluinen tehtävä, joka onnistui loistavan työtiimin ansiosta. Laulut olivat lapsille jo ennestään tuttuja. Aikaa ei koskaan ole liikaa, mutta sain paljon hyviä ideoita luentomateriaalista. Onnistumisen kokemus tulee lasten innokkuudesta ja osallistumisesta.

Lopuksi

Kieli- ja kulttuuritietoisuus ovat aiheina ajankohtaisia. Tämän koulutuksen perusteella kerätystä palautteesta käy ilmi se, että koulutusta näiden teemojen parissa on edelleen kehitettävä. Täysin etänä ja aikaan sitomattomana toteutettu kokonaisuus sai paljon kiitosta osallistujilta, mutta toisaalta juuri se, että osioissa etenemisen vastuu oli itsellä, aiheutti myös haasteita. Koulutus kuitenkin osoitti, että erilaisia, varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa mahdollisesti jo käytössä olevia työskentelytapoja, kuten monilukutaidon pedagogiikkaa sekä draama- ja musiikkipedagogiikkaa, voi yhdistää helposti kieli- ja kulttuuritietoisuuden teemoihin, ja siten tukea kielellisesti ja kulttuurisesti moninaisia lapsiryhmiä. Koulutuksemme verkkosivuilta löydät esimerkkejä ja materiaaleja, joita voi hyödyntää oman työyhteisön kieli- ja kulttuuritietoisuusosaamisen kehittämisessä! 

Koulutuksen asiantuntijat 

FT Raisa Harju-Autti, kielikasvatus

FT Laura Lahti, kielikasvatus

FT Reijo Kupiainen, monilukutaito
KM Armi Kurkikangas, draamapedagogiikka

FT Leena Maria Heikkola, musiikkipedagogiikka

Koulutuksen verkkosivu
https://projects.tuni.fi/kiekuvaka/ 

Artikkelikuva Tampereen yliopisto
Kuvituskuvat Pixabay

Lähteet

Alisaari, J. & Heikkola, L. M. (2020). Kielellisesti vastuullista pedagogiikkaa ja oppilaan tukemista: suomalaisten opettajien käsityksiä kielen merkityksestä opetuksessa. Kasvatus 51(4), 395–408.

Bärlund, P., Nyman, T., & Kajander, K. (2015). ”Ai niin, unohdin pyyhkeen ja uikkarin kielisuihkutteluun tänään.” Vieraiden kielten aineenopettajiksi opiskelevien kokemuksia kielisuihkutuksesta. Teoksessa M. Kauppinen, M. Rautiainen, & M. Tarnanen (toim.), Elävä ainepedagogiikka. Suomen ainedidaktinen tutkimusseura ry. Ainedidaktisia tutkimuksia, 9. s. 76–96. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/154156

Hahl, K., Savijärvi, M. & Wallinheimo, K. (2020). Varhennetun kieltenopetuksen käytäntöjä: opettajien kokemuksia onnistumisista ja haasteista. Teoksessa: R. Hilden & K. Hahl (toim.): Kielididaktiikan katse tulevaisuuteen: Haasteita, mahdollisuuksia ja uusia avauksia kielten opetukseen. Ainedidaktisia tutkimuksia; 17. Suomen ainedidaktinen tutkimusseura, 77–103. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/312321 

Hansell, K., Palojärvi, A., Björklund, S., & Pärkkä, M. (2020). Kielirikasteinen varhaiskasvatus ja toinen kotimainen kieli avaimina kielitietoisuuteen ja monikielisyyteen. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 11(3). https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-toukokuu-2020/kielirikasteinen-varhaiskasvatus-ja-toinen-kotimainen-kieli-avaimina-kielitietoisuuteen-ja-monikielisyyteen 

Harju-Luukkainen, H., Gyekye, M., Thurin, N., Kekki, N. & Tyrer, M. (2020). Kielitietoisen pedagogiikan kehittäminen varhaiskasvatuksessa. Kielipeda-työväline. Turun yliopisto. https://www.finna.fi/L1Record/aoe.691 

Heikkola, L. M. & Alisaari, J. (2017). Laulun sanoja lausumalla taitavaksi ääntäjäksi? Teoksessa M. Kuronen, P. Lintunen & T. Nieminen (toim.), Näkökulmia toisen kielen puheeseen – Insights into second language speech. AFinLAe. Soveltavan kielitieteen tutkimuksia n:o 10, 18–44. https://doi.org/10.30660/afinla.73122 

Kulju, P., Kupiainen, R. & Jyrkiäinen, A. (2018). Monilukutaidon pedagogiikan juurilla. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 9(2). Saatavilla: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-huhtikuu-2018/monilukutaidon-pedagogiikan-juurilla

Kupiainen, R. (2021). Monilukutaito muuttaa maailmaa: The New London Group. Aikuiskasvatus, 41(1), 73–76. https://doi.org/10.33336/aik.107394

Lehtonen, H. (2021). Kielitaitojen kirjo käyttöön, limittäiskieleilyä luokkaan. Teoksessa M. Ahlholm, I. Piippo & P. Portaankorva-Koivisto (toim.) 2021. Koulun monet kielet. Plurilingualism in the school. AFinLA-e. Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 2021 / n:o 13. 70–90. Saatavilla: https://journal.fi/afinla/article/view/109285 

Lucas, T., & Villegas, A. M. (2013). Preparing linguistically responsive teachers: Laying the foundation in pre-service teacher education. Theory into Practice, 52(2), 98–109. doi:10.1080/00405841.2013.770327 

Opetushallitus (2014). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/esiopetuksen-opetussuunnitelmien-perusteet

Opetushallitus (2022). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/varhaiskasvatussuunnitelman-perusteet-2022 
Tilastokeskus (2022). Maahanmuuttajat väestössä.https://www.stat.fi/tup/maahanmuutto/maahanmuuttajat-vaestossa/vieraskieliset.html (20.2.2023)