Meri Pihanperä

Vieraskynässä Jenny Marttila

Taitoa reflektoida omia ja toisten mielentiloja eli mentalisaatiota on alun perin tutkittu vanhempien parissa (Sharp & Fonagy, 2008). Useat kehityspsykologian alan tutkimukset osoittavat, että vanhemman pyrkimys tulkita ja sanoittaa mielentiloja on yhteydessä hänen herkkyyteensä vastata lapsen tarpeisiin, mitkä osin ennustavat vanhemman ja lapsen välisen suhteen laatua (McMahon & Bernier, 2017; Zeegers et al., 2017). Samankaltaisia yhteyksiä on esitetty myös varhaiskasvatuksesta (Split & Koomen, 2022), mutta näiden teoreettisten oletusten vahvistaminen vaatii vielä lisää tieteellistä näyttöä. Mentalisaatiota on tyypillisesti tutkittu havainnoimalla tai haastattelemalla (Schiborr et al., 2013). Varhaiskasvatuksen kontekstissa mentalisaatiota on enimmäkseen tutkittu havainnoimalla, kuinka paljon ammattilaiset käyttävät mieltä koskevaa puhetta ollessaan vuorovaikutuksessa lasten kanssa.

Jenny Marttila

Vieraskynässä Essi Hanhikoski, Mari Laakso, Merja Koivula ja Eija Sevón

Lapsille varhaiskasvatus on tärkeä vertaissuhteiden konteksti, jossa vertaissuhteita ja niihin liittyviä sääntöjä ja normeja luodaan, säännöistä neuvotellaan ja niitä myös rikotaan (Corsaro, 2000; Köngäs ym., 2022). Lasten näkökulmasta ryhmän jäsenyys sekä kuulumisen ja ulossulkemisen dynamiikat voidaan ymmärtää jatkuvana neuvotteluprosessina ja lasten tapana toimia vertaissuhteissa (Juutinen ym., 2018; Theobald & Danby, 2012). Samalla vertaissuhteisiin liittyvä kiusaaminen ja lasten yksinäisyys ovat huolta herättäviä kysymyksiä, jotka koskettavat myös varhaiskasvatusikäisiä lapsia (Evaldsson & Karlsson, 2020; Lundström ym., 2022).

Kuvassa vasemmalta oikealle: Eija Sevón, Mari Laakso, Essi Hanhikoski, Merja Koivula

Vieraskynässä Raisa Harju-Autti ja Laura Lahti

Kielellisen ja kulttuurisen moninaisuuden lisääntyminen yhteiskunnassa näkyy varhaiskasvatuksessa erityisesti pääkaupunkiseudulla mutta yhä enenevässä määrin myös muualla Suomessa (Tilastokeskus, 2022). Tämä edellyttää varhaiskasvatuksessa työskenteleviltä ammattilaisilta uudenlaista kieli- ja kulttuuritietoista työskentelyotetta. 

Raisa Harju-Autti (kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto)

Vieraskynässä Viola Soininen

Opettajien työhyvinvoinnin heikentyminen on herättänyt huolta viime vuosina. Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n vuoden 2021 työolobarometriin vastanneista varhaiskasvatuksen opettajista 47 % koki työstressiä erittäin usein tai melko usein (Golnick & Ilves, 2022). Lisäksi OAJ tiedotti syksyllä 2021, että 63 % varhaiskasvatuksen opettajista on harkinnut alanvaihtoa. Yleisimpiä syitä alanvaihdon harkinnalle olivat matala palkkataso, työmäärän lisääntyminen ja työn kuormittavuus. 

Vieraskynässä Elmiina Tahkola

Johdanto

Useissa tutkimuksissa ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa tunteita kuvataan  kokonaisvaltaisena osana varhaiskasvatuksen toimintaa, vuorovaikutusta ja käytänteitä (Opetushallitus [OPH], 2022; Warren, 2021). Varhaiskasvatuksessa lapsella tulisi olla mahdollisuus kokea yhteyttä toisiin, käsitellä tunteitaan ja tulla ymmärretyksi hänelle luontevilla ilmaisutavoilla, kuten kehollisesti (OPH, 2022). Tässä blogitekstissä tarkastelen tunteita suhteiden ja ruumiillisuuden kautta, peilaten niitä erityisesti pedagogisiin käytäntöihin ja siirtymiin.