Videorikasteiset haastattelut ikkunana lasten vertaissuhteisiin varhaiskasvatuksessa

Vieraskynässä Essi Hanhikoski, Mari Laakso, Merja Koivula ja Eija Sevón

Lapsille varhaiskasvatus on tärkeä vertaissuhteiden konteksti, jossa vertaissuhteita ja niihin liittyviä sääntöjä ja normeja luodaan, säännöistä neuvotellaan ja niitä myös rikotaan (Corsaro, 2000; Köngäs ym., 2022). Lasten näkökulmasta ryhmän jäsenyys sekä kuulumisen ja ulossulkemisen dynamiikat voidaan ymmärtää jatkuvana neuvotteluprosessina ja lasten tapana toimia vertaissuhteissa (Juutinen ym., 2018; Theobald & Danby, 2012). Samalla vertaissuhteisiin liittyvä kiusaaminen ja lasten yksinäisyys ovat huolta herättäviä kysymyksiä, jotka koskettavat myös varhaiskasvatusikäisiä lapsia (Evaldsson & Karlsson, 2020; Lundström ym., 2022).

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan lasten vertaissuhteita varhaiskasvatuksessa osana TUIKKU – tunnetaitoja ja osallisuutta varhaiskasvatukseen -hanketta. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa hankkeessa vahvistetaan lasten vertaissuhteisiin liittyviä taitoja ja osallisuutta ja näin pyritään kiusaamisen ennaltaehkäisyyn (TUIKKU, 2023). Tutkimuksen videorikasteinen haastatteluaineisto (Tobin, 2019) kerättiin kolmessa päiväkodissa keväällä 2022. Haastatteluissa keskustelun virittäjänä toimivat tutkijoiden koostamat, lapsiryhmäkohtaiset videot, jotka sisälsivät lasten välisiä vuorovaikutustilanteita päiväkotipäivän eri tilanteissa. Videon virittämistä ajatuksista ja tunteista keskusteltiin lasten (n=34), vanhempien (n=9) ja työntekijöiden (n=15) kanssa toteutetuissa videorikasteisissa haastatteluissa, jotka tekevät näkyväksi osallistujien merkityksenantoja ja tulkintoja tilanteista ja tapahtumista (Hayashi, 2019; Tobin, 2019). 

Lasten vertaissuhteet videorikasteisissa haastatteluissa

Leikin ja yhdessä tekemisen merkitys lasten vertaissuhteille ja kuulumiselle

Lapset huomioivat haastatteluissa ensimmäiseksi videoilla esiintyvät kaverit. He saattoivat kommentoida päiväkotikavereita nimeltä “Siellä videossa oli minäkin leikkimässä Otson kanssa.” Vaikka lasten kommentit olivat lyhyehköjä, niissä miltei jokaisessa toistuivat yhdessä leikkiminen ja asiat, joita lapset tykkäsivät tehdä yhdessä: “Keinua ja kiipeillä”, “Kivointa leikkiä, kivointa leikkiä, siellä teltassa.” Yhdessä leikkimiseen sisältyi yhteistä tekemistä ja keksimistä, huumoria ja naurua: 

Tutkija: Kenen kanssa sä tykkäät leikkiä täällä? 

Lapsi2: Lauran ja Lotan kanssa. Paitsi heti kun Lotta tuli, me tehtiin hassuja juttuja tuossa kiipeilyteline, ihan kiipeilytelineellä. (…) 

Tutkija: Minkälaisia hassuja juttuja te teitte? 

Lapsi2: Semmoisia, että me pidettiin eka täältä alhaalta kiinni, ja sitten Jutta sanoi että hupsis. Vaikka me tehtiin ihan tahallaan [nauraa]. 

Samoin kuin lapset, myös vanhemmat kiinnittivät videolla ensimmäiseksi huomionsa lasten vertaissuhteisiin: 

Musta oli kiva nähdä, mitä he teki, että siellä lapset aidosti myös leikki keskenään ja oli  rauhassa, ainakin se telttaosuus, mikä näkyi siinä. Oli kiva, että tavallaan aikuiset ei aina ole siinä myöskään koko ajan paasaamassa, että mitä tehdään. Oli kiva nähdä sitä keskinäistä leikkiä. 

Vanhemmilla oli harvoin mahdollisuus havainnoida lasten vertaissuhteita, mutta he kertoivat puhuvansa lasten kanssa heidän kaverisuhteistaan ja myös varhaiskasvatuksen henkilökunnalta saatiin vertaissuhteista tietoa. Eräs vanhempi kuvasi lapsen kertoneen päivässään olleen kivointa: “parhaan ystävän kanssa leikkiminen [nauraa], Eliaksen kanssa leikkiminen nyt on varmasti ykkösjuttu.” Vanhemmat näkivätkin merkityksellisinä varhaiskasvatuksen mahdollistamat vertaissuhteet ja yhteisen leikin, sillä osalla lapsista vertaissuhteita ei juurikaan ollut vapaa-ajalla. 

Videota katsottuaan varhaiskasvatuksen työntekijät puolestaan kuvasivat lasten taitavuutta tunnetaidoissa ja pohtivat niiden merkitystä vertaissuhteille. He kiinnittivät huomiota siihen, kuinka lapset sanoittivat toistensa tunteita ja auttoivat toisiaan: 

Tutkija: Ja millaisia ajatuksia ja tuntemuksia sinussa herää, kun näet lasten toimivan näissä tilanteissa?

Kasvattaja1: Tulen iloiseksi. Koska he tietävät miten toimitaan. Ovat avuliaita toisilleen ja kaikki ovat mukana ja ei ole ketään, joka haluaa tuhota, ja kaikkien mielestä on hauskaa ja ovat mielellään mukana kaikessa.

Työntekijät myös reflektoivat toimintaansa kaverisuhteiden rikastuttajana. Haastatteluista välittyi, että heillä on taitoja ja halua tukea lapsia, jotka tarvitsevat enemmän harjoitusta kaveritaidoissa.  Työntekijöiden haastatteluissa lasten lapsiryhmään kuuluminen liitettiin yhteiseen tekemiseen, mukana olemiseen, osallisuuteen sekä lasten kokemaan iloon:

Oikeastaanhan siitä tulee iloiseksi, kun näkee miten he osallistuvat kaikkeen, mitä haluaa tehdä. – – Ja se onkin ehkä se, miten näemme, että ovatko kaikki mukana vai eivätkö he ole, mutta yhteisöllisyys näkyi mielestäni tässä ihan eri tavalla, kuin mitä aina näemme päivittäin niissä yksittäisissä tilanteissa.

Sekä työntekijät että vanhemmat katsoivat mahdollisuuden mielekkääseen leikkiin lisäävän lasten varhaiskasvatuksessa viihtymistä, yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia. Tämä näkyi myös lasten haastatteluissa, joissa vertaissuhteet ja kaverisuhteet näyttäytyivät lapsille hyvin merkityksellisinä.  

Ristiriidat ja ulossulkeminen lasten vertaissuhteissa

Vertaissuhteissa kuulumista haastavat ristiriita- ja ulossulkemistilanteet, jollaisia näkyi myös koostetuilla videoilla. Lapset kertoivat ulossulkemistilanteista, joita heille oli tapahtunut tai kuvasivat tilanteita, joissa joku lapsista oli käyttäytynyt ikävästi heitä kohtaan. Videoiduissa ristiriitatilanteissa huomio kiinnittyi herkästi sen lapsen toimintaan, joka heidän mielestään tilanteessa toimi väärin. Lapset myös kertoivat tilanteista, joissa joku lapsista suljettiin leikin ulkopuolelle: 

Tutkija: Aina löytyy joku leikkikaveri, niinkö? Oletko sä huomannut semmoisia tilanteita joillain muilla, että ei olisi päässyt leikkiin tai olisi ihan yksin? 

Lapsi: Ainakin tänään tuossa pihalla tapahtui silleen. 

Tutkija: Mitä siinä tapahtui? 

Lapsi:  otti (- -) sen kavereiksi ja jätti Jutan yksin. Mutta me ruvettiin Jutan kanssa ja Tiian kanssa ja Aapon kanssa leikkimään. 

Tutkija: Sitten Jutta pääsi teidän kanssa leikkimään? 

Lapsi: Joo.

Lapset toivat haastatteluissaan esiin myös vertaissuhteisiin liittyviä sääntöjä, joita varhaiskasvatuksen vertaissuhteissa on läsnä:

Lapsi1: Kaikki saa leikkii kenenkin kanssa, jos haluaa. 

Tutkija: Niin, onko siinä jotain sellaisia sääntöjä? 

Lapsi1: On. 

Lapsi3: Yksi sääntö on se, jos ei leiki kaverin kanssa, se saattaa jäädä ulkopuolelle. 

Lapsi1: Niin.  

Lapsi3: Se on se sääntö. 

Lapsi1: Ja on moniakin sääntöjä. 

Lapsi3: Niin. 

Lapset osasivat myös kertoa siitä, millaisia tunteita vertaissuhteiden sääntöjen rikkomiseen liittyi. Leikin ulkopuolelle jääminen tuntui “pahalta”. Lapset tiedostivat sen, miten vertaissuhteissa pitäisi toimia rakentavasti, mutta myös sen, että todellisuudessa aina näiden ihanteiden mukaisesti ei pystytty toimimaan. 

Työntekijät kuvasivat puolestaan, että kavereiden valitseminen lasten keskuudessa oli yleistä. He myös  reflektoivat lasten välisiä ristiriitatilanteita erityisesti oman roolinsa kautta:

Mutta yritän just sitä, että molempien näkemys kuunnellaan. Sitten yritetään siinä, vähän kyselen lapsiltakin, että miten tästä päästäisiin eteenpäin nyt, että miten tämän voisi ratkaista. 

Työntekijät kuitenkin kokivat, että heistä riippumattomat työn tekemisen resurssit, kuten tilat tai lapsiryhmän koko, rajoittivat heidän osaamisensa hyödyntämistä ja läsnäoloaan lasten välisissä ristiriitatilanteissa:

Se on tosi haastavaa, jos sun pitäs samaan aikaan revetä sinne ohjaamaan yhtä, jolla ei omat hommat onnistu ja sit sun pitäs revetä selvittämään tilannetta, niin siin on vähän sama, kun ei voi kahtia jakautua, niin pitää valita kumman tekee missäkin järjestyksessä.   

Vanhempien haastatteluissa vertaissuhteiden ongelmista, kuten yksin jäämisestä, kiusaamisesta ja konfliktitilanteiden ratkomisesta kannettiin huolta. Erityisesti kiusaaminen ja lasten kohtaama fyysinen aggressiivisuus pohdituttivat vanhempia ja näissä tilanteissa vanhemmat painottivat tiedon saamisen merkitystä:  

Verneriä oli joku lyönyt ja Verneri oli lyönyt takasin. Se kerrottiin kyllä meille, että tämmöistä on ollut. Kyllä minä tykkään, että aina kun sieltä kuuluu [tapahtuneen] jotain, ihan mitä vaan semmosta, mistä keskustellaan kotona.

Aineiston perusteella näyttää siltä, että myös vertaissuhteisiin liittyvät ristiriidat ovat osa lasten varhaiskasvatusarkea. Lapset ovat haastatteluiden perusteella herkkiä huomaamaan ristiriitoja ja osaavat toimia myötätuntoisesti näissä tilanteissa. Kasvattajien läsnäolo ja ristiriitatilanteiden käsittely yhdessä lasten kanssa niin varhaiskasvatuksessa kuin kotona antavat mahdollisuuksia yhdessä luoda toimivia käytäntöjä ja ratkaisumalleja näihin tilanteisiin. 

Moninäkökulmaista tietoa lasten vertaissuhteista 

Kuten aineistoesimerkit osoittavat, videorikasteinen haastattelu tuo näkyväksi osallistujien näkökulmia vertaissuhteisiin. Lapsille keskiössä olivat kaverit ja mukava tekemisen yhdessä, mutta myös ristiriitatilanteet. Vanhemmille videoiden katsominen tarjosi mahdollisuuden kurkistaa lastensa vertaissuhteisiin ja varhaiskasvatusarkeen ja eritellä vertaissuhteiden merkitystä. Työntekijät puolestaan pohtivat haastattelutilanteissa erityisesti rooliansa lasten vertaissuhteiden tukemisessa ja lasten rakentavan vuorovaikutuksen sanoittamisessa silloin, kun lasten omat taidot eivät vielä riittäneet tilanteessa toimimiseen. Yhteinen tekeminen ja leikki nähtiin olennaisina myönteisille vertaussuhteille sekä kuulumisen rakentamiselle ja ylläpitämiselle. 

Kaiken kaikkiaan videoiden katsominen herätti osallistujissa reflektiota niin yksilöiden kuin ryhmän toiminnasta, kun toimintaa katsottiin etäämmältä. Lasten vertaissuhteiden tarkasteluun videon katsominen oli toimiva ja rikastuttava menetelmä. Samojen videoiden katsominen yhdessä varhaiskasvatusyhteisön eri jäsenten kanssa mahdollistaa näkökulmien ja tulkintojen välisten yhtäläisyyksien ja erojen tarkastelun. Esimerkiksi vanhempien näkökulma vertaissuhteisiin jää usein varhaiskasvatuksessa varsin vähälle huomiolle. Lasten haastatteluissa videot puolestaan helpottivat ja syvensivät vertaissuhteista keskustelua ja niiden reflektiota. Videorikasteiset haastattelut voivat siten antaa äänen niille, joiden ääni on vaikeasti saavutettavissa (Adair & Kurban, 2019). Menetelmä onkin oivallinen tapa  tavoittaa moniäänisyyttä niin vertaissuhteiden kuin varhaiskasvatuksen arkeen liittyvien muiden ilmiöiden tarkastelussa.

Blogitekstin kuvat: TUIKKU– hanke. Kuvittajina Iines ja Juuli Partanen.

Lisää TUIKKU – tunnetaitoja ja osallisuutta varhaiskasvatukseen -hankkeesta: https://www.jyu.fi/edupsy/fi/tutkimus/tutkimushankkeet/kotisivut/tuikku

Lähteet

Adair, J. K. & Kurban, F. (2019). Video-cued ethnographic data collection as a tool toward participant voice. Anthropology & Education Quarterly, 50(3), 313–332. https://doi.org/10.1111/aeq.12305 

Corsaro, W. A. (2000). Early childhood education, children’s peer cultures, and the future of childhood. European Early Childhood Education Research Journal8(2), 89–102. https://doi.org/10.1080/13502930085208591

Evaldsson, A. & Karlsson, M. (2020). Protecting interactional spaces: Collusive alignments and territorial arrangements of two-against-one in girls’ play participation. Journal of Pragmatics, 155, 1631–76. https://doi.org/10.1016/j.pragma.2019.10.014  

Hayashi, A. (2019). Going deeper in video‐cued multivocal ethnographies. Anthropology & Education Quarterly50(3), 356–360. https://doi.org/10.1111/aeq.12297

Juutinen, J., Puroila, A.-M., & Johansson, E. (2018). ‘There is no room for you!’ The politics of belonging in children’s play situations. Teoksessa Johansson, E., Emilson, A., & Puroila, A.-M. (Toim.), Values education in early childhood settings. International perspectives on early childhood education and development (s. 249–264). Springer. 

Köngäs, M., Määttä, K., & Uusiautti, S. (2022). Participation in play activities in the children’s peer culture. Early Child Development and Care, 192(10), 1533–1546. https://doi.org/10.1080/03004430.2021.1912743 

Lundström, S., Donner, P., & Heikkilä, M. (2022). Children excluding other children from play through passive resistance. Journal of Early Childhood Education Research, 11(2), 223–242. 

Theobald, M., & Danby, S. (2009). Well, now I’m upset”: Moral and social orders in the playground. Teoksessa J. Cromdal & M. Tholander (Toim.), Discursive research on Childhood Morality. Exploring childhood, parenting and schooling in everyday life. Equinox. https://doi.org/ 10.1558/equinox.25144 

Tobin, J. (2019). The origins of the video-cued multivocal ethnographic method. Anthropology & Education Quarterly, 50(3), 255–269. https://doi.org/10.1111/aeq.12302

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s