Vieraskynässä Johanna Heikka

Laadukas varhaiskasvatus on lapsen oikeus. Toimiva johtaminen vaikuttaa myönteisesti varhaiskasvatuksen laatuun, joka puolestaan edistää lasten oppimista, kehitystä ja hyvinvointia (Douglass, 2019). Johtamisen merkitys laadulle on tunnistettu laajasti. Kansallinen ohjaus antaa kuitenkin rajallisesti ohjeita prosesseista, joiden kautta johtaminen vaikuttaa varhaiskasvatuksen laatutavoitteiden saavuttamiseen.

Johanna Heikka

KT, PhD Johanna Heikka toimii yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopiston Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastossa. Hänen tutkimusintressinsä keskittyvät johtajuuteen, laatuun ja pedagogiikkaan varhaiskasvatuksessa. Hänen viimeaikaiset julkaisunsa ovat käsitelleet jaettua pedagogista johtajuutta, opettajajohtajuutta, opettajien sak-työaikaa sekä kokonaisvaltaista pedagogiikkaa. Johanna on varhaiskasvatuksen johtamisen dosentti Oulun yliopistossa. Johanna on myös vuosittaisen Varhaiskasvatuksen johtajuusfoorumin johtaja. Johanna kokoaa blogissaan yhteen uusinta tutkimusta jaetusta pedagogisesta johtajuudesta ja tarkastelee sen merkitystä laadunhallinnan näkökulmasta. Hän ehdottaa, että johtamisen merkitys tulisi argumentoida selkeämmin kansallisessa ohjauksessa.

Nyt on aika hengähtää ja palata uusin vieraskynäkirjoituksin taas syksyllä.

Kevään vieraskynät:

Eerika Länsmans – Mitä aiempi tutkimus kertoo meille varhaiskasvatuksen henkilöstön ammatinvaihdosta? (9.6.2023)

Jonna Kesäläinen – Lasten tunnesäätely, oppiminen ja leikki varhaiserityiskasvatuksessa (26.5.2023)

Janne Lepola – Miksi keskusteleva tarinoiden lukeminen lasten kanssa on tärkeä? (12.5.2023)

Meri Pihanperä – Jokainen opettajaopiskelija ansaitsee laadukkaan harjoitteluympäristön (28.4.2023)

Jenny Marttila – Varhaiskasvatuksen ammattilaiset mielen tulkitsijoina (14.4.2023)

Essi Hanhikoski, Mari Laakso, Merja Koivula & Eija Sevón: Videorikasteiset haastattelut ikkunana lasten vertaissuhteisiin varhaiskasvatuksessa (31.3.2023)

Raisa Harju-Autti & Laura Lahti – Kieli- ja kulttuuritietoisuutta varhaiskasvatukseen monin eri keinoin (17.3.2023)

Viola Soininen – Esiopettajien työhyvinvointi heijastuu ryhmän vuorovaikutukseen (3.3.2023)

Elmiina Tahkola – Tunteet, suhteet ja ruumiillisuus varhaiskasvatuksen pedagogisissa käytännöissä ja siirtymissä (17.2.2023)

Jouni Veijalainen – Hyvinvoiva varhaiskasvatuksen työntekijä on kaikkien etu (3.2.2023)

Karoliina Seppänen – Seuraa johtajaa Vettä kengässä – Perinneleikit osana varhaiskasvatuksen leikkipedagogiikkaa (20.1.2023)

Kaikki vieraskynät löydät täältä.

Ihanaa kesää toivottaa TVK-tekijätiimi!

Vieraskynässä Eerika Länsmans

Suomen varhaiskasvatusjärjestelmässä on korkeasti koulutettua henkilöstöä, valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma ja lapsilla subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatusta koettelee monen muun alan tavoin työvoimapula, joka näkyy esimerkiksi haasteena rekrytoida kelpoisuusehdot täyttävää henkilöstöä. Yksi julkisessa keskustelussa esiintyvä huoli liittyy havaintoihin siitä, että henkilöstö vaihtaa alaa.  Julkisessa keskustelussa tutkimustieto saattaa jäädä kuitenkin katveeseen, sillä Suomessa varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstön ammatinvaihtoa on tutkittu itseasiassa vielä varsin vähän. Varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstöllä tarkoitan niin varhaiskasvatuksen erityisopettajia, varhaiskasvatuksen opettajia, varhaiskasvatuksen sosionomeja, varhaiskasvatuksen lastenhoitajia ja varhaiskasvatuksen avustajia. Väitöstutkimukseni tarkastelee varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstön työhyvinvoinnin yhteyttä ammatinvaihtoaikeisiin ja ammatinvaihtoon. 

Eerika Länsmans

 Vieraskynässä Jonna Kesäläinen

Viime aikoina on uutisoitu runsaasti varhaiskasvatuksen ongelmista, kuten henkilöstöresurssien puutteesta sekä suurista ja levottomista lapsiryhmistä. Varhaiskasvatuksen opettajien huolena on, että suurissa ryhmissä on liian vähän resursseja tukea lapsia riittävän yksilöidysti. (Sirvio ym. 2023;  Kangas ym. 2022; Sohlstén-Nederström ym., 2022.) Lasten sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ilmenevät vaikeudet ja häiritsevä käyttäytyminen, kuten metelöinti ohjatussa toiminnassa tai toisten töniminen odotustilanteissa, koetaan erityisen kuormittavina ja niihin liittyen toivotaan työkaluja varhaiskasvatuksen arkeen (Määttä, 2017).

Jonna Kesäläinen

Vieraskynässä Janne Lepola

Tässä blogissa tuon esille tietoa tutkimuksista sekä esimerkkejä lasten ja varhaiskasvatuksen opettajien keskusteluista yli kolme vuotta kestäneestä yhteistyöstä yhden kaupungin päiväkotien kanssa. Yhteistyön tavoitteena oli lisätä keskustelevaa lukemista viisivuotiaiden saturyhmissä soveltaen tehostetun satujenlukemisen toimintamallia: 7 minuuttia sadulle (Orvasto & Levola, 2010). Koko lukuvuoden kestävien ja viikoittain toistuvien satuhetkien tavoitteena oli myös tukea lasten osallistumista ja näin vahvistaa heidän tarinan ymmärtämisen valmiuksia yhteistyössä perheiden kanssa.

Janne Lepola

Vieraskynässä Meri Pihanperä (artikkelikuva Turun yliopisto)

Opetusharjoittelut ovat olleet tärkeä osa suomalaista varhaiskasvatuksen opettajankoulutusta jo sen alusta alkaen (Liinamaa, 2014, 16). Ne ovat tutkitusti merkityksellisiä varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijan asiantuntijuuden kehittymisessä, ja ne tuovat käytännön työtä lähemmäs tutkimusperustaista opettajankoulutusta (Ukkonen-Mikkola, Ek, Piiroinen ym., 2021).