Vieraskynässä Meri Pihanperä (artikkelikuva Turun yliopisto)

Opetusharjoittelut ovat olleet tärkeä osa suomalaista varhaiskasvatuksen opettajankoulutusta jo sen alusta alkaen (Liinamaa, 2014, 16). Ne ovat tutkitusti merkityksellisiä varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijan asiantuntijuuden kehittymisessä, ja ne tuovat käytännön työtä lähemmäs tutkimusperustaista opettajankoulutusta (Ukkonen-Mikkola, Ek, Piiroinen ym., 2021).

Jatka lukemista ”Jokainen opettajaopiskelija ansaitsee laadukkaan harjoitteluympäristön” →

Meri Pihanperä

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Meri Pihanperä” →

Vieraskynässä Jenny Marttila

Taitoa reflektoida omia ja toisten mielentiloja eli mentalisaatiota on alun perin tutkittu vanhempien parissa (Sharp & Fonagy, 2008). Useat kehityspsykologian alan tutkimukset osoittavat, että vanhemman pyrkimys tulkita ja sanoittaa mielentiloja on yhteydessä hänen herkkyyteensä vastata lapsen tarpeisiin, mitkä osin ennustavat vanhemman ja lapsen välisen suhteen laatua (McMahon & Bernier, 2017; Zeegers et al., 2017). Samankaltaisia yhteyksiä on esitetty myös varhaiskasvatuksesta (Split & Koomen, 2022), mutta näiden teoreettisten oletusten vahvistaminen vaatii vielä lisää tieteellistä näyttöä. Mentalisaatiota on tyypillisesti tutkittu havainnoimalla tai haastattelemalla (Schiborr et al., 2013). Varhaiskasvatuksen kontekstissa mentalisaatiota on enimmäkseen tutkittu havainnoimalla, kuinka paljon ammattilaiset käyttävät mieltä koskevaa puhetta ollessaan vuorovaikutuksessa lasten kanssa.

Jatka lukemista ”Varhaiskasvatuksen ammattilaiset mielen tulkitsijoina” →

Jenny Marttila

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Jenny Marttila” →

Vieraskynässä Essi Hanhikoski, Mari Laakso, Merja Koivula ja Eija Sevón

Lapsille varhaiskasvatus on tärkeä vertaissuhteiden konteksti, jossa vertaissuhteita ja niihin liittyviä sääntöjä ja normeja luodaan, säännöistä neuvotellaan ja niitä myös rikotaan (Corsaro, 2000; Köngäs ym., 2022). Lasten näkökulmasta ryhmän jäsenyys sekä kuulumisen ja ulossulkemisen dynamiikat voidaan ymmärtää jatkuvana neuvotteluprosessina ja lasten tapana toimia vertaissuhteissa (Juutinen ym., 2018; Theobald & Danby, 2012). Samalla vertaissuhteisiin liittyvä kiusaaminen ja lasten yksinäisyys ovat huolta herättäviä kysymyksiä, jotka koskettavat myös varhaiskasvatusikäisiä lapsia (Evaldsson & Karlsson, 2020; Lundström ym., 2022).

Jatka lukemista ”Videorikasteiset haastattelut ikkunana lasten vertaissuhteisiin varhaiskasvatuksessa” →

Kuvassa vasemmalta oikealle: Eija Sevón, Mari Laakso, Essi Hanhikoski, Merja Koivula

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Eija Sevón, Mari Laakso, Essi Hanhikoski, Merja Koivula” →

Vieraskynässä Raisa Harju-Autti ja Laura Lahti

Kielellisen ja kulttuurisen moninaisuuden lisääntyminen yhteiskunnassa näkyy varhaiskasvatuksessa erityisesti pääkaupunkiseudulla mutta yhä enenevässä määrin myös muualla Suomessa (Tilastokeskus, 2022). Tämä edellyttää varhaiskasvatuksessa työskenteleviltä ammattilaisilta uudenlaista kieli- ja kulttuuritietoista työskentelyotetta. 

Jatka lukemista ”Kieli- ja kulttuuritietoisuutta varhaiskasvatukseen monin eri keinoin” →

Raisa Harju-Autti (kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto)

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Raisa Harju-Autti ja Laura Lahti” →

Vieraskynässä Viola Soininen

Opettajien työhyvinvoinnin heikentyminen on herättänyt huolta viime vuosina. Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n vuoden 2021 työolobarometriin vastanneista varhaiskasvatuksen opettajista 47 % koki työstressiä erittäin usein tai melko usein (Golnick & Ilves, 2022). Lisäksi OAJ tiedotti syksyllä 2021, että 63 % varhaiskasvatuksen opettajista on harkinnut alanvaihtoa. Yleisimpiä syitä alanvaihdon harkinnalle olivat matala palkkataso, työmäärän lisääntyminen ja työn kuormittavuus. 

Jatka lukemista ”Esiopettajien työhyvinvointi heijastuu ryhmän vuorovaikutukseen” →