”Miten” tulisi olla aina painavampi kuin ”Mitä”

Kehitys ja oppiminen ovat kiehtoneet minua aina. Erityisesti olen kokenut saavani voimaa tapahtuneesta kehityksestä ja sen konkretisoitumisesta. Intohimoni on aina ollut pesäpallo, mutta inspiraation harjoitteluun sain aikanaan alppihiihdosta. Jatkuva kehittyminen oli oleellinen asia pelatessani, mutta se on myös ollut seikka, jonka vuoksi aloin aikoinaan valmentamaan sekä ryhdyin opiskelemaan lastentarhanopettajaksi.

Peliurallani tuli tilanne, jolloin meidän koko joukkue alisuoritti toistuvasti. Tilanne muuttui lähes toivottamaksi ja silloin pääsimme tutustumaan henkisen valmennuksen maailmaan. Tämä käynnisti tapahtumaketjun, jolloin aloin lukemaan kirjoja, jotka käsittelivät nimenomaan huippu-urheilijan elämää ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Innostuin erityisesti Aki Hintsan ja Erik Bertrand Larssenin kirjoista, joissa nousi esille hyvinvoinnin merkitys urheilusuorituksessa sekä Pekka Hyysalon tarina sosiaalisen tuen merkittävyydestä toipumiselle. Kirjoissa nousi vahvasti esille yksilön motivaatio.

action activity balls day

Positiivisesta vuorovaikutuksesta motivaatioon

Huippu-urheilussa motivaatio ja itsevarmuus ovat keskeisiä elementtejä. Niiden merkityksistä on tehty useita eri tutkimuksia ja niitä pidetään usein myös urheilijan peruselementteinä. Niihin on kuitenkin yllättävän helppo vaikuttaa. (Taylor, 2011.)  Itsevarmuus voi horjua hyvinkin pienistä tekijöistä, kuten Internetistä löytyvästä vieraskirjasta, jossa sinusta on kerrottu ikäviä kommentteja. Näin minulle kävi nuorena. Täysin vieraan ja kasvottoman henkilön kommentti pystyi heikentämään omaa pelisuoristani huomattavasti. Negatiivisella palautteella oli välitön vaikutus tekemiseeni. Vaikka olin jo lähes aikuinen ja minulla olisi pitänyt olla kompetenssia ottaa palaute vastaan. Jos negatiivisen palautteen vaikutus minuun oli näin suuri, kuinka haastavaa sen vastaanottaminen voi olla pienelle lapselle?

people-1560569_960_720Positiivisella palautteella on useita myönteisiä vaikutuksia yksilön hyvinvointiin. Tutkimusten mukaan myönteiset tunteet lisäävät muun muassa energisyyttä, sydän- ja verisuonielimistön terveyttä, parantavat stressinsietokykyä ja lisäävät vastustuskykyä, henkistä hyvinvointia sekä fyysistä suorituskykyä. Negatiiviset vuorovaikutustilanteet voivat puolestaan vaikuttaa negatiivisesti yksilön hyvinvointiin, kuten nostaa verenpainetta. Varhain saadulla negatiivisella palautteella on puolestaan todettu olevan yhteys keskivartalolihavuuteen ja masennukseen.  (Leskisenoja, 2017; Mazzer & Rickwood, 2015; Proctor, Linley & Maltby, 2009; Ryan, ym., 2009; Sneed & Cohen, 2014.)

Negatiiviset kokemukset vaikuttavat aina enemmän kuin positiiviset. Se on nähtävillä jokapäiväisessa elämässä, kuten päivän eri tilanteissa, ihmissuhteissa ja ennakkoluuloissa. On hyvin tyypillistä, että elämässä pyrimme voimakkaammin välttelemään negatiivisia asioita, kuin että pyrkisimme tavoittelemaan myönteisiä asioita. Negatiivisten asioiden korostuminen on erittäin dominoivaa ja se vaikuttaa meidän ajatteluun sekä tunteisiin ja sitä kautta myös toimintaamme. Yhtä negatiivista kokemusta kohtaan tulisi saada moninkertainen määrä positiivisia kokemuksia. (Baumeister & ym., 2001; Kahneman, 2012; Uusitalo-Malmivaara & Vuorinen, 2017.) Asia ei tietenkään ole mustavalkoinen. Myös negatiivisella palautteella voi olla positiivisia vaikutuksia. Negatiiviset tunteet voivat suunnata toimintaa kohti tavoitetta, mutta toisaalta myös tappaa innostuksen ja motivaation. Negatiivisen palautteen vaikutus on riippuvainen kontekstista sekä negatiivisten tunteiden suhteesta myönteisiin tunteisiin. (Fredrickson, 2013.)

Positiivisten tunteiden merkitys varhaiskasvatuksessa

Myönteiset tunnetilat ovat yksi keskeisin ainesosa turvallisen oppimisympäristön rakentumiselle (Uusitalo-Malmivaara & Vuorinen, 2017). Oppimisilmapiiri vaikuttaa lasten koulumenestykseen, hyvinvointiin, koulutyytyväisyyteen sekä optimistisuuteen. Opettajalla on suuri merkitys oppimisilmapiirin rakentajana. Opettajan toiminta on joko oppilaan hyvinvointia edistävää tai ongelmia lisäävää. On esimerkiksi tutkittu, että koulun aloittamisesta ahdistuneet oppilaat pärjäävät muita heikommin vuorovaikutussuhteissa sekä tunteiden säätely on muita heikompaa, mikäli oppimisilmapiiri oli heikko. Myös oppimisen ilon katoaminen vaikuttaa keskeisesti motivaatioon sekä kykyyn ylläpitää omia akateemisia taitojaan. (Gazellen, 2006; Suldo, Shaffer & Riley, 2008; Skinner, ym., 2008.)

Opettajan tavat kohdata lapsi vaikuttaa keskeisesti siihen kuinka lapsi kokee asioita sekä itse oppimisprosessiin. On tutkittu, että opettaja-oppilassuhteella on vahva vaikutus oppilaan motivaatioon, kouluun sitoutumiseen, sosiaalisiin sekä emotionaalisiin taitoihin, oppimiseen sekä kiusaamistapauksiin. (Allen, 2010; Downes & Cefai, 2016; Federicin & Skaalvikin, 2014; Furrer & Skinner, 2003.) Federicin ja Skaalvikin (2014) tutkimuksissa nousi esille, että sensitiivinen ja emotionaalisesti läsnäoleva opettaja lisäsi oppilaiden ainekohtaista osaamista. Emotionaalisesti läsnäolevaa opettajaa on helpompi lähestyä ja tarvittaessa pyytää apua. Myönteinen oppimisympäristö syntyy tavasta kohdata lapsi ja huomioimalla hänen sosiaaliset ja emotionaaliset tarpeet. Laadukkaassa oppimisympäristössä lapsi kokee kuuluvansa yhteisöön ja tuntee, että häntä arvostetaan ja hän saa paljon positiivisia tunnekokemuksia. (Reyes, ym., 2012.)

Vuorovaikutuksen laatu vaikuttaa myös oppimisen laatuun. Laadukas vuorovaikutus lisää muun muassa oppilaiden sitoutumista opetettavaan aiheeseen. (Araujo, & ym., 2016; Pietarinen, ym., 2014.) Vuorovaikutus on aina monikanavaista. Vuorovaikutuksen laatuun vaikuttavat hyvin paljon äänensävy, sanojen painotukset, äänenpainot, ilmeet, ulkoinen olemus sekä aikaisemmat vuorovaikutustilanteet. Lisäksi vuorovaikutustilanteessa tulee huomioida myös emotionaaliset sekä rakenteelliset tekijät, kuten ryhmäkoko, tilat tai opetussuunnitelma. Tunteet puolestaan vaikuttavat siihen, miten vuorovaikutukseen osallistutaan, käyttäytymiseen sekä tulkintaan. Oppimisympäristön tunneilmasto vaikuttaa niin opettajan kuin oppilaidenkin käytökseen, motivaatioon, oppimiseen ja sillä on myös vahva vaikutus lasten hyvinvointiin. (Gazellen, 2006; Lehtinen, ym., 2016.)

pexels-photo-286625.jpeg

Edellä olen nostanut esille tekijöitä, jotka itse koen tärkeiksi työssäni varhaiskasvatuksen opettajana. Olen kiinnostunut erityisesti siitä Miten asioita tehdään, en niinkään siitä Mitä tehdään. Tässä julkaisussa olen käsitellyt lyhyesti palautteen, oppimisilmapiirin, opettaja-oppilassuhteen sekä vuorovaikutuksen laatua ja niiden merkitystä. Ne ovat hyvin vahvasti yhteydessä toisiinsa ja osa saattaakin pitää näitä asioita itsestäänselvyytenä. Tuoreet tutkimukset kuitenkin haastavat meitä reflektoimaan omaa toimintaamme. Könkään (2018) tutkimus nostaa esille, että päiväkodin toimintaa ohjaavat säännöt ja lasten toimintaan puututaan vahvasti sääntörikkomusten kautta. Tutkimuksen mukaan päiväkodeissa ei huomioitu juurikaan päivän positiivisia asioita ja lasten kohtaaminen tunnetasolla oli heikkoa. Hänen mukaansa päiväkodissa keskitytään liian vähän tunneälyn opettamiseen, joka luo pohjaa ongelmakäyttäytymiselle sekä kiusaamiselle. Juutisen (2018) väitöstutkimus puolestaan nosti esille, että lasten sosiaalisten taitojen ja yhteenkuuluvuuden tukemiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Kiusaamista havaittiin Juutisen tutkimuksessa jo pienillä lapsilla, joka näyttäytyi muun muassa ulkopuolelle sulkemisena. Sekä Könkään, että Juutisen tutkimuksessa nousee esille aikuisen läsnäolon ja vuorovaikutuksen laadun merkitys. Noora Heiskanen puolestaan toi esille blogikirjoituksessaan, että tuen tarve näyttäytyy usein lasten ongelmana. Lasta käsittelevissä asiakirjoissa pedagogisia ratkaisua ei tunnistettu lasten tarpeiden mukaan, vaan asiakirjat käsittelivät lasten haasteita tai ongelmia. Samanlaisia tuloksia toi esille myös Karvin (Repo, ym., 2018) varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden 2016 toimeenpanon arviointi. Varhaiskasvatuksen henkilökunnan oma toiminta jää siis yleensä kirjaamatta. Lisäksi Tang (2017) toi esille omassa tutkimuksessaan, että lapsilähtöiset opetusmetodit vähenivät sitä mukaan mitä enemmän työkokemusta opettajalla oli takanaan.

Sensitiivisyys, lapsilähtöisyys, myönteiset oppimiskokemukset ja yhteisöllisyys. Nämä kaikki nousevat esille uudessa varhaiskasvatussuunnitelmassa. Uusien opetussuunnitelmien sisäistäminen vie tietenkin aikaa, mutta oma aktiivisuus suunnitelman sisäistämisessä on tärkeää. Karvin (Repo, ym., 2018) tuore julkaisu osoittaa, että täydennyskoulutus edistää varhaiskasvatussuunnitelman käyttöönottoa. Mielestäni säännöllinen pedagoginen täydennyskoulutus tulisi kuulua kaikille varhaiskasvatuksen opettajille, niin heidän oikeutenaan kuin velvollisuutenaan (ks. myös Karila, ym. 2017). Pedagoginen osaaminen mitataan siinä miten osaamme toimia eri tilanteissa parhaalla mahdollisella tavalla.

Lähteet

Allen, K. P. (2010) Classroom Management, Bullying, and Teacher Practices. The Professional Educator, 34(1). Saatavilla osoitteessa <https://goo.gl/BJvQ2M>

Araujo, M. C., Carneiro, P., Cruz-Aguayo, Y. & Schady, N. (2016). Teacher Quality and Learning Outcomes in Kindergarten. Working Paper. Inter-American Development Bank. Saatavilla osoitteessa: < https://goo.gl/tJ7M2s>

Baumeister, R. F., Bratslavsky, E., Finkenauer, C. & Vohs K. D. (2001) Bad Is Stronger Than Good. Review of General Psychology, 5(4). 323-370. Saatavilla osoitteessa: <https://goo.gl/uR2g1Y>

Downes, P. & Cefai, C. (2016). How to Prevent and Tackle Bullying and School Violence: Evidence and Practices for Strategies for Inclusive and Safe Schools, NESET II report, Luxembourg: Publications Office of the European Union. Saatavilla osoitteessa: <https://goo.gl/VscHN5>

Federici, R. A. & Skaalvik, E. M. (2014). Students’ Perceptions of Emotional and Instrumental Teacher Support: Relations with Motivational and Emotional Responses. International Education Studies, 7(1). Saatavilla osoitteessa <https://goo.gl/4iBhq9>

Fredrickson, B. L. (Jul. 2013). Updated Thinking on Positivity Ratios. American Psychologist. Advance online publication. Saatavilla osoitteessa: <https://goo.gl/fTVpbK>

Furrer, C. & Skinner, E. (2003). Sense of Relatedness as a Factor in Children’s Academic Engagement and Performance. Journal of Educational Psychology, 95(1). 148-162. Saatavilla osoitteessa: <https://goo.gl/yCNqaW>

Gazelle, H. (2006). Class climate moderates peer relations and emotional adjustment in children with an early childhood history of anxious solitude: A child × environment model. Developmental Psychology, 42. 1179–1192.

Juutinen, J. (2018). Inside or outside? : small stories about the politics of belonging in preschools. Väitöskirja: Oulun yliopisto. Oulu. Saatavilla osoitteessa: <https://goo.gl/9xbDfb>

Kahneman, D. (2012). Ajattelu nopeati ja hitaasti. Terra Cognita Oy. Helsinki.

Karila, K., Kosonen, T. & Järvenkallas, S. (2017) Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta vuosille 2017-2030. Suuntaviivat varhaiskasvatukseen osallistumisasteen nostamiseen sekä päiväkotien henkilöstön osaamisen, henkilöstörakenteen ja koulutuksen kehittämiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:30. Helsinki. Saatavilla osoitteessa <https://goo.gl/p59HLz>.

Köngäs, M. (2018). ”Eihän lapsil ees oo hermoja” – Etnografinen tutkimus lasten tunneälystä päiväkotiarjessa. Väitöskirja: Lapin yliopisto: Rovaniemi Saatavilla osoitteessa: <https://goo.gl/X8JxED>

Lehtinen, E., Vauras, M. & Lerkkanen, M-K. (2016). Kasvatuspsykologia. PS-Kustannus. Juva.

Leskisenoja, E. (2017). Positiivisen pedagogiikan työkalupakki. PS-kustannus: Jyväskylä.

Mazzer, K. R. & Rickwood, D. J. (2015). Mental health in sport: coaches’ views of their role and efficacy in supporting young people’s mental health. International Journal of Health Promotion and Education, 53(2). 102–114.

Opetushallitus (2016a). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016. OPH määräykset ja ohjeet 2016:17. Juvenes Print. Tampere. Saatavilla osoitteessa: <https://goo.gl/uofrQw>

Pietarinen, J., Soini, T. & Pyhältö, K. (2014). Students’ emotional and cognitive engagement as the determinants of well-being and achievement in school. International Journal of Educational Research, 67. 40-51.

Proctor, C., Linley, P. A. & Maltby, J. (2010). Very happy youths: Benefits of very high life satisfaction among adolescents. Social Indicators Research 98, 519–532. Saatavilla osoitteessa: <https://goo.gl/52Gf2D>

Repo, L., Paananen, M., Mattila, V., Lerkkanen, M-L., Eskelinen, M., Gammelgård, L., Ulvinen, J., Hjelt, H. & Marjanen, J. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden 2016 toimeenpanon arviointi – Varhaiskasvatussuunnitelmien käyttöönotto ja sisällöt. Kansallisen koulutuksen arviointi keskus. Julkaisut 16:2018. Saatavilla osoitteessa: <https://goo.gl/sjuKxo>

Reyes, M. R., Brackett, M. A., Rivers, S. E., White, M., & Salovey, P. (2012). Classroom Emotional Climate, Student Engagement, and Academic Achievement. Journal of Educational Psychology. Saatavilla osoitteessa: <https://goo.gl/eCXt8h>

Ryan, R. M., Williams, G. C., Patrick, H. & Deci, E. L. (2009).Self-determination theory and physical activity: The dynamics of motivation in development and wellness. Hellenic Journal of Psychology, vol 6. 107–124. Saatavilla osoitteessa <https://goo.gl/obc3RM>

Sneed, R. S. & Cohen, S. (2014). Negative Social Interactions and Incident Hypertension Among Older Adults. Health Psychology, 33(6). 554–565. Saatavilla osoitteessa: <https://goo.gl/nkvFfD>

Skinner, E., Furrer, C., Marchand, G. & Kindermann, T. (2008). Engagement and Disaffection on the Classroom: Part of a Larger Motivational Dynamic. Journal of Educational Psychology, 100(4). 765-781. Saatavilla osoitteessa: <https://goo.gl/zTFQ34>

Suldo, S. M., Shaffer, E. J. & Riley, K. N. (2008). A Social-Cognitive-Behavioral Model of Academic Predictors of Adolescents’ Life Satisfaction. School Psychology Quarterly, 23(1). 56–69. Saatavilla osoitteessa: <https://goo.gl/Q1goir>

Tang, W. (2017). Teaching Practices in Early Primary School – Dimension, Patterns and Consequences. Psycholohy and social research. Jyväskylän yliopisto: Jyväskylä. Saatavilla osoitteessa <https://goo.gl/CkaBL6>

Taylor, J. (24.2.2011). Confidence Matters for Athletes. Blogi-kirjoitus. Huffpost. Saatavilla osoitteessa <https://goo.gl/pojJG5>

Uusitalo-Malmivaara, L. & Vuorinen, K. (2017). Vahva luonne on myötätuntoinen. Teoksessa: Pessi, A.B., Martela, F. & Paakkanen, M. (toim.). Myötätunnon mullistava voima. PS-Kustannus: Jyväskylä. 183-201.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggers like this: