Vieraskynässä Jenni Vartiainen
“Kunpa voisi aina vain tutkia. Vähän syödä ja sitten taas tutkia.”
Tämä 5-vuotiaan lapsen toive on poimittu laajasta MOI – Monilukutaitoa opitaan ilolla -kehittämisohjelmaan liittyvästä aineistosta, jossa tarkastellaan 3 – 8 -vuotiaiden varhaista tieteellistä lukutaitoa. Tässä blogikirjoituksessa avataan varhaisen tieteellisen lukutaidon merkitystä lapsille ja uusimpaan tutkimukseen perustuen pohditaan leikin merkitystä osana lasten tutkivaa toimintaa.
Lapsi on ihmettelyn mestari
Lapsilla on luontainen taipumus ihmetellä ympäristön ilmiöitä (Eshack & Fried, 2005). He kyselevät, kokeilevat ja tutkivat ottaakseen selvää, miten maailma ympärillämme toimii. Aikaisempien tutkimusten mukaan lapset hyötyvät erityisesti varhaisina vuosina aloitetusta tiedekasvatuksesta, jossa pyritään harjoittelemaan perustason tutkimisen taitoja – havainnontekoa, mittaamista, luokittelua, tulkitsemista ja yhteistyötä (Harlen, 2010). Toisin sanoen harjoittelemaan perustavanlaatuisia taitoja, joita tarvitaan asioista selvän ottamiseksi. Kyky ihmetellä ja kysellä on edellytys elinikäiselle oppimiselle ja tätä lapsen ominaisuutta kannattaa vahvistaa tarjoamalla lapselle mahdollisuuksia itse tuottaa tutkimalla ja kokeilemalla uutta tietoa kiinnostavasta ilmiöstä.
Tieteellinen lukutaito on avain tiedostavaan ja osallistuvaan elämään
Tieteellinen lukutaito on osa laajempaa käsitystä monilukutaidosta. Tieteellisesti lukutaitoinen henkilö pystyy ottamaan osaa keskusteluihin, jotka koskevat tiedettä ja sen sovelluksia, ymmärtää tieteellisen tutkimuksen prosessia ja pystyy soveltamaan tieteellistä tietoa omaan elämäänsä ja päätöksen tekoon (Ng, 2012). Kun puhutaan tieteellisestä lukutaidosta lapsen varhaisina vuosina, voidaan sitä tarkastella dynaamisen lukutaidon näkökulmasta (Vartiainen & Kumpulainen, 2018). Greenin (1988) dynaamisen lukutaidon mallissa operationaalinen, kulttuurinen ja kriittinen ulottuvuus yhdistyvät lukutaidon prosessissa. Tieteellisen lukutaidon näkökulmasta operationaalisella ulottuvuudella tarkoitetaan keskeisiä toimintoja, jotka tulee hallita tutkivassa toiminnassa. Nämä ovat esimerkiksi tutkimisen taitoja. Kulttuurinen näkökulma painottaa tiedettä kulttuurisena toimintana, jossa vallitsee tietyt tavat toimia, symbolit ja kieli sekä arvot. Se painottaa tieteen merkitystä lapsen kulttuurissa ja elinympäristössä: arkipäiväisiä ilmiöitä sekä tieteeseen liittyviä tekstejä ja keskusteluja. Kriittinen näkökulma korostaa kykyä tarkastella asioita eri näkökulmista, kysymistä ja kyseenalaistamista sekä tarkoitusperiä, joita erilaisilla viesteillä ja teksteillä on.
Lapsi oppii leikin kautta – myös luonnontieteisiin liittyviä käsitteitä
Tutkimuskirjallisuus on jo pitkään korostanut leikillisyyden merkitystä varhaisessa tiedekasvatuksessa (esim. Bulunuz, 2013). Leikillisyys voi näyttäytyä esimerkiksi käyttämällä lasten kirjoja tai loruja tutkimisen motivaattoreina (Kumpulainen et al., 2018; Mutonyi, 2016) tai lasten leikin aikana tekemiä havaintoja voidaan käyttää lähtökohtana tutkivalle toiminalle. Vapaa leikki tutkimusvälineillä tai tutkivan toiminnan myötä koostettujen artefaktien, kuten itsetehtyjen laskuvarjojen, kanssa on tärkeää, kun lapset antavat merkityksiä tieteellisille käsitteille (Vartiainen & Kumpulainen, 2018). Seuraavaksi esitellään ote 3 – 5 -vuotiaiden lasten tiedelorukorttituokiosta (Vartiainen, 2017).
Ryhmä 3-5 -vuotiaita lapsia on kuunnellut lorun kahdesta linnusta, jotka haluaisivat lentää puuhun. Ajatuksella leikittely alkaa: Jos kalat haluaisivat lentää puuhun, ne tarvitsisivat siivet tai ainakin helikopterin tai lentokoneen. Lentokoneen tullessa esille, eräs lapsi muistaa olleensa lentokoneessa, kun perhe meni lomalle. Toinen on uppoutunut ajatuksiinsa ja kuiskaa haltioissaan: “raketti voi lentää kuuhun”. Keskustelu polveilee ja lukuisia kokemuksia lentämisestä sinkoilee. “Mutta jos kalat voisivat lentää puuhun, miten ne pääsisivät alas turvallisesti?”, opettaja pohtii. “Sateenvarjolla”, eräs lapsi keksii. “Tai laskuvarjolla”, toinen vie ajatusta eteenpäin. “Minä olen nähnyt isin puhelimesta laskuvarjon”, kolmas jakaa innoissaan kokemuksensa.
Leikilliset tilanteet mahdollistavat lasten aikaisempien kokemusten ja tietämyksen aktivoitumisen tutkittavasta aiheesta. Hassutteleva loru tutkimuksen motivaattorina aktivoi mielikuvitusta ja antaa lapsille mahdollisuuden leikitellä myös mahdottomuuksilla. Tämänkaltainen toiminta kytkee tutkittavan aiheen kiinteästi lapsen kulttuuriin ja kokemusmaailmaan, jolloin sen merkityksellisyys lapselle kasvaa. Mielikuvituksen valjastaminen osaksi tutkimusaktiviteetteja on havaittu tukevan lasten aktiivista sitoutumista toimintaan (Caiman & Lundegård, 2018).
Tieteellinen ilmiö kytkeytyy lapsen kulttuuriin leikin kautta
Lorun ja siitä syntyneen keskustelun jälkeen lapset rakensivat simppelit laskuvarjot kaloille sanomalehtipaperista, langasta ja muovailuvahasta. Laskuvarjojen avulla lapset pääsivät tutkimaan ilmanvastusta. He tekivät havaintoja laskuvarjon käyttäytymisestä pudottamalla niitä korkealta, juoksemalla laskuvarjojen kanssa ja tarkastelemalla, miten varjo reagoi suunnan ja nopeuden muutoksiin. Lapset havainnoivat, mitä tapahtuu, jos varjon tiputtaa väärinpäin tai sitä pyörittää villisti ympäri. Pikkuhiljaa havainnontekoon alkoi yhdistyä enemmän ja enemmän leikkiä: varjot alkoivat äännellä, ne sammuttivat tulipaloa ja syöksähtelivät. Leikissä näkyi täysin samat havainnot, joita lapset olivat tehneet aiemmin liittyen ilmanvastukseen. Nyt ne olivat osa lasten jaettua kulttuurista toimintaa ja saivat laajemman merkityksen.
Leikki antaa lapselle äänen, vaikka sanoja ei vielä olisi
Leikki mahdollistaa sen, että pienikin lapsi voi ilmaista tutkivan toimintansa johtopäätöksiä eri modaliteettien kautta. Vaikka lapsi ei vielä pystyisi verbaalisesti tuomaan esiin ajatuksiaan tutkimuksen kohteena olleesta käsitteestä tai ilmiöstä, tarkastelemalla lasten tutkimusasetelmaan liittyvää leikkiä, voidaan havaita, miten lapset ottavat leikissä käyttöön uuden ymmärryksen ilmiöstä (Vartiainen & Kumpulainen, 2018). Tieteellä leikkiminen tuo yhteen varhaisen tieteellisen lukutaidon oleellisia piirteitä: Lapset osallistuvat aktiivisesti tieteen prosessiin, jossa tuotetaan yhdessä uutta tietoa. Kun uusi tieto siirtyy osaksi vapaata leikkiä, lapset asettavat sen osaksi omaa kulttuuriaan ja rikastavat sitä mielikuvituksen kautta. Leikin avulla lapset voivat käydä monimodaalista keskustelua ilmiöstä, jolle ei ehkä vielä muuten olisi sanoja.
Lähteet:
Bulunuz, M. (2013). Teaching science through play in kindergarten: Does integrated play and science instruction build understanding? European Early Childhood Education Research Journal, 21(2), 226-249.
Caiman, C., & Lundegård, I. (2018). Young children’s imagination in science education and education for sustainability. Cultural Studies of Science Education, 13(3), 687-705.
Eshach, H., & Fried, M. N. (2005). Should science be taught in early childhood?. Journal of science education and technology, 14(3), 315-336.
Green, B. (1988) Subject-specific literacy and school learning: a focus on writing. Australian journal of education, 32 (2), 156-179.
Kumpulainen, K., Sintonen, S., Vartiainen, J., Sairanen, H., Nordström, A., Byman, J., & Renlund, J. (2018). Kurittomat palaset: Monilukutaitoa opitaan ilolla. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/264091. Kirjaprintti Oy, Helsinki.
Mutonyi, H. (2016). Stories, proverbs, and anecdotes as scaffolds for learning science concepts. Journal of Research in Science Teaching, 53(6), 943–971.
Vartiainen, J. (2017). Lorutiede. www.monilukutaito.com/blog/39/ (Retrieved 26.10.2018)
Vartiainen, J. & Kumpulainen, K. (In press). Promoting young children’s scientific literacy: scientific literacy as a social practice. In Kumpulainen, K. & Shefton-Green, J. (Eds.) Multiliteracies in Finland and beyond: International perspectives on an early years innovation. Routledge.
Vartiainen, J. & Kumpulainen, K. (In press). Makerspaces, multiliteracies and early science education: The Finnish approach. In Blum-Ross, Kumpulainen, Marsh & Thestrup (Eds.) Makerspaces in the early years: global perspectives on localised practices.
Tutkittua varhaiskasvatuksesta 