Raija Raittila
Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraana Raija Raittila”Ensi viikolla vieraana Raija Raittila
Vertaismentorointi ammatillisen kehittymisen tilana varhaiskasvatuksessa
Vieraskynässä Päivi Kupila
Aluksi
Tarkastelen tässä kirjoituksessa sitä, miten vertaismentorointi tukee varhaiskasvatuksen ammattilaisen työtä ja ammatillisen identiteetin rakentumista. Vertaismentoroinnin mahdollisuuksia varhaiskasvatuksen ammattialalla on tutkittu viime vuosina. Mentoroinnin merkitys kasvatus- ja opetusalan työelämän eri vaiheissa on osoitettu kansallisella ja kansainvälisellä tasolla (esim. Kupila & Karila, 2018, Balduzzi & Lazzari, 2015; Oberhuemer, 2015; Pennanen ym., 2015). Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartassa 2017-2030 (Karila, Kosonen & Järvenkallas, 2017) se
nähdään ammatillisen kehittymisen tukena sekä osana täydennyskoulutuksen kehittämistä ja henkilöstön perehdyttämistä. Mentorointi ei kuitenkaan vielä ole vakiintunut käytäntö, eivätkä organisatoriset rakenteet vielä juurikaan mahdollista siihen osallistumista. Ilahduttavasti suomalaisissa varhaiskasvatuksen työyhteisöissä mentorointia on kuitenkin eri paikkakunnilla viime vuosina käynnistetty. Mentoroinnin merkityksen voi todentaa kaikilla varhaiskasvatuksen ammattiryhmillä.
Ensi viikolla vieraskynässä Päivi Kupila
Päivi Kupila, KT, on työskennellyt Tampereen yliopistossa varhaiskasvatuksen
yliopistonlehtorina. Hänen tutkimusintressejään ovat varhaiskasvatuksen ammatillisuuteen ja
ammatissa toimimisen tukemiseen liittyvät tekijät. Hän on tutkinut ammatillisia tiloja ja
ammatillista identiteettiä varhaiskasvatuksessa ja ollut mukana monissa mentorointia
kehittävissä hankkeissa. Hän on myös mukana kansainvälisessä varhaiskasvatuksen
johtajuutta tutkivassa hankkeessa.
“Mulki on joskus käyny sillai. Et ei oikee tiiä mihi leikkii menis” – Lasten ulossulkemisen kokemukset esiopetuksessa
Vieraskynässä Antonina Peltola
Johdanto
Kaikilla meillä on sisäsyntyinen tarve tuntea yhteenkuuluvuutta muihin ihmisiin ja saada hyväksyntää (Baumeister & Leary, 1995). Päiväkoti on usein lapsen ensimmäinen ympäristö, jossa saadaan kokemuksia ryhmässä toimimisesta sekä vertaissuhteista kodin ja perheen ulkopuolella. Tällöin lapsi joutuu myös neuvottelemaan paikkaansa lapsiryhmässä (Donner ym., 2022; Juutinen, 2018). Ulossulkeminen voidaan ymmärtää ilmiönä, jolloin pyritään jollain tavalla estämään toista pääsemästä mukaan sosiaaliseen vuorovaikutukseen (Fanger ym., 2012; Juutinen, 2018). Ilmiötä pidetään yleisenä ja osaltaan lasten väliselle vuorovaikutukselle ominaisena (Corsaro, 2018; Fanger ym., 2012; Ellis ym., 2021; Lundström ym., 2022).
Jatka lukemista ”“Mulki on joskus käyny sillai. Et ei oikee tiiä mihi leikkii menis” – Lasten ulossulkemisen kokemukset esiopetuksessa”Ensi viikolla vieraana Antonina Peltola
Antonina Peltola
Antonina Peltola on koulutukseltaan varhaiskasvatuksen opettaja ja kasvatustieteen maisteri. Tällä hetkellä Peltola työskentelee väitöskirjatutkijana Helsingin yliopistossa. Väitöskirjassaan Peltola tarkastelee lasten yhteisökokemuksia sekä pyrkii kehittämään niitä menetelmiä, joilla pieniltä lapsilta voidaan saada tietoa itseään koskevissa asioissa. Blogikirjoituksessaan Peltola esittelee väitöstutkimuksensa ensimmäisen osatutkimuksen tuloksia lasten ulossulkemisen kokemuksista esiopetuksessa.
Jaettu pedagoginen johtajuus varhaiskasvatuksen laadunhallinnassa
Vieraskynässä Johanna Heikka
Laadukas varhaiskasvatus on lapsen oikeus. Toimiva johtaminen vaikuttaa myönteisesti varhaiskasvatuksen laatuun, joka puolestaan edistää lasten oppimista, kehitystä ja hyvinvointia (Douglass, 2019). Johtamisen merkitys laadulle on tunnistettu laajasti. Kansallinen ohjaus antaa kuitenkin rajallisesti ohjeita prosesseista, joiden kautta johtaminen vaikuttaa varhaiskasvatuksen laatutavoitteiden saavuttamiseen.
Jatka lukemista ”Jaettu pedagoginen johtajuus varhaiskasvatuksen laadunhallinnassa”Ensi viikolla vieraana Johanna Heikka
Johanna Heikka
KT, PhD Johanna Heikka toimii yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopiston Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastossa. Hänen tutkimusintressinsä keskittyvät johtajuuteen, laatuun ja pedagogiikkaan varhaiskasvatuksessa. Hänen viimeaikaiset julkaisunsa ovat käsitelleet jaettua pedagogista johtajuutta, opettajajohtajuutta, opettajien sak-työaikaa sekä kokonaisvaltaista pedagogiikkaa. Johanna on varhaiskasvatuksen johtamisen dosentti Oulun yliopistossa. Johanna on myös vuosittaisen Varhaiskasvatuksen johtajuusfoorumin johtaja. Johanna kokoaa blogissaan yhteen uusinta tutkimusta jaetusta pedagogisesta johtajuudesta ja tarkastelee sen merkitystä laadunhallinnan näkökulmasta. Hän ehdottaa, että johtamisen merkitys tulisi argumentoida selkeämmin kansallisessa ohjauksessa.
Blogi rientää kesätauolle
Nyt on aika hengähtää ja palata uusin vieraskynäkirjoituksin taas syksyllä.
Kevään vieraskynät:
Jonna Kesäläinen – Lasten tunnesäätely, oppiminen ja leikki varhaiserityiskasvatuksessa (26.5.2023)
Janne Lepola – Miksi keskusteleva tarinoiden lukeminen lasten kanssa on tärkeä? (12.5.2023)
Meri Pihanperä – Jokainen opettajaopiskelija ansaitsee laadukkaan harjoitteluympäristön (28.4.2023)
Jenny Marttila – Varhaiskasvatuksen ammattilaiset mielen tulkitsijoina (14.4.2023)
Viola Soininen – Esiopettajien työhyvinvointi heijastuu ryhmän vuorovaikutukseen (3.3.2023)
Jouni Veijalainen – Hyvinvoiva varhaiskasvatuksen työntekijä on kaikkien etu (3.2.2023)
Kaikki vieraskynät löydät täältä.
Ihanaa kesää toivottaa TVK-tekijätiimi!
Mitä aiempi tutkimus kertoo meille varhaiskasvatuksen henkilöstön ammatinvaihdosta?
Vieraskynässä Eerika Länsmans
Suomen varhaiskasvatusjärjestelmässä on korkeasti koulutettua henkilöstöä, valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma ja lapsilla subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatusta koettelee monen muun alan tavoin työvoimapula, joka näkyy esimerkiksi haasteena rekrytoida kelpoisuusehdot täyttävää henkilöstöä. Yksi julkisessa keskustelussa esiintyvä huoli liittyy havaintoihin siitä, että henkilöstö vaihtaa alaa. Julkisessa keskustelussa tutkimustieto saattaa jäädä kuitenkin katveeseen, sillä Suomessa varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstön ammatinvaihtoa on tutkittu itseasiassa vielä varsin vähän. Varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstöllä tarkoitan niin varhaiskasvatuksen erityisopettajia, varhaiskasvatuksen opettajia, varhaiskasvatuksen sosionomeja, varhaiskasvatuksen lastenhoitajia ja varhaiskasvatuksen avustajia. Väitöstutkimukseni tarkastelee varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstön työhyvinvoinnin yhteyttä ammatinvaihtoaikeisiin ja ammatinvaihtoon.
Jatka lukemista ”Mitä aiempi tutkimus kertoo meille varhaiskasvatuksen henkilöstön ammatinvaihdosta?”Ensi viikolla vieraskynässä Eerika Länsmans
Tutkittua varhaiskasvatuksesta 