Lasten fysiologinen stressinsäätely kotihoidossa ja varhaiskasvatuksessa

Vieraskynässä Katja Tervahartiala

Onko lasten stressinsäätely erilaista varhaiskasvatuksessa kuin kotona? Entä miten temperamentti vaikuttaa lapsen reagointiin erilaisissa ympäristöissä? Tässä muutamia kysymyksiä, joita lähdin tarkastelemaan omassa väitöstutkimuksessani. Tutkimukseni tavoitteena oli tarkastella lasten stressinsäätelyn kehittymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä erilaisissa kasvuympäristöissä. Lasten fysiologisia stressihormonitasoja mitattiin sylkinäytteistä sekä kotihoidossa olevilla että varhaiskasvatukseen osallistuvilla lapsilla. Kansainvälisissä tutkimuksissa on toistuvasti havaittu, että varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten kortisolitasot ovat korkeammat päiväkotipäivinä kuin kotipäivinä (ks. esim. Vermeer ym., 2006; Drugli ym., 2017). Suomessa ei kuitenkaan vastaavia tuloksia ole saatu. Esimerkiksi Suhosen ja kollegoiden (2016) laaja tutkimus osoitti, että lasten kortisolitasot noudattivat säännöllistä vuorokausivaihtelua varhaiskasvatuksessa. 

Eri maiden tutkimukset eivät olekaan suoraan verrannollisia keskenään, koska varhaiskasvatusjärjestelmät ovat hyvin erilaisia ja vahvasti sidoksissa kunkin maan sosiaalipoliittiseen järjestelmään. Lisäksi lapset aloittavat kodin ulkopuolisessa hoidossa ja esikoulussa eri-ikäisinä eri maissa. Suomalainen varhaiskasvatus nähdään lapsen oikeutena, johon jokaisella lapsella on subjektiivinen oikeus osallistua (OPH 2021). Hoitomaksut ovat alhaiset verrattuna moniin muihin maihin, joissa laadukas varhaiskasvatus on niin kallista, että kaikilla ei ole siihen varaa (Ertas & Shields 2012). Suomessa korostetaan perheiden vapautta valita eri hoitomuotojen väliltä ja varhaiskasvatus aloitetaan vähän vanhempana kuin monissa muissa maissa. Lisäksi kotihoidon osuus on suurempi kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa (OECD 2021). Tähän vaikuttaa osaltaan pitkä kotihoidon tuki, mikä mahdollistaa lapsen hoitamisen kotona. Onkin tärkeää, että lapsen kehitystä ja hyvinvointia tutkitaan erilaisissa lapsuuden kasvuympäristöissä. Lisäksi on tärkeää, että havainnointiin ja kyselyihin perustuvien mittarien ohella voidaan ottaa huomioon myös kehon fysiologiset vasteet. 

Mitä on Psyykkinen ja fysiologinen stressi?

Stressiä voidaan tarkastella sekä psyykkisinä tuntemuksina että kehon fysiologisina reaktioina. Stressiä lisäävät erityisesti pelko sekä tilanteet, joissa ennustettavuus tai ihmisen mahdollisuus kontrolloida asioita on heikko. Pienten lasten kohdalla ero vanhemmista ja esimerkiksi varhaiskasvatuksen aloitus voivat olla aluksi stressaavia tilanteita (Bernard ym., 2015; Nystad ym., 2021). Psyykkinen stressi voi tuntua esimerkiksi jännittyneisyytenä, levottomuutena tai ärtymyksenä. Mieli valmistautuu koettuun haasteeseen ja samalla kehon fysiologinen stressinsäätelyjärjestelmä hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori-akseli eli (HPA-akseli) aktivoituu. Alkaa reaktioketju, jossa lisämunuaiskuori tuottaa kortisolia, keho saa käyttöönsä lisää energiaa ja pystyy valmistautumaan erilaisiin kuormituksiin (Gunnar & Quevedo, 2007). Sopiva määrä stressiä saakin meidät valpastumaan ja toimimaan keskittyneesti ja tehokkaasti. Sen sijaan pitkittynyt ns. toksinen stressitila ja jatkuvasti kohonnut kortisolitaso elimistössä on haitallista ja altistaa useille eri sairauksille. Stressin haitalliset vaikutukset riippuvat muun muassa siitä, mihin kehitysvaiheeseen ne ajoittuvat. Pitkittynyt stressi on erityisen haitallista varhaislapsuudessa, jolloin aivot ovat plastiset ja erilaiset kokemukset vaikuttavat niiden kehitykseen (Lehtola ym., 2016). Lisäksi pienten lasten kyky säädellä ja tunnistaa omia tunteitaan on vasta kehittymässä ja he tarvitsevat siihen aikuisen tukea (Koss & Gunnar, 2018).

Stressinsäätely on yksi tärkeistä lapsuusiän kehitystehtävistä

Pienten lasten kohdalla stressin havaitseminen ei aina ole helppoa. Stressi voi ilmetä esimerkiksi univaikeuksina, kipuina, levottomuutena tai toisaalta myös vetäytymisenä. Pitkittynyt stressi voi vaikuttaa haitallisesti kehitykseen ja vaikeuttaa uusien asioiden oppimista (Lapsiperheiden stressistä 2021). Stressinsäätelyssä on kysymys elimistön kyvystä palautua tasapainoon kuormittavaksi koetun tilanteen jälkeen (Gunnar & Quevedo, 2007). Palautumiseen vaikuttavat ihmisen yksilölliset ominaisuudet ja tunteiden hallintakeinot. Ihmisen aiemmat kokemukset sekä myös temperamentti voivat vaikuttaa tilanteiden tulkintaan ja herkkyyteen eri ympäristön tekijöille. Lapsen stressinsäätely kehittyy vuorovaikutuksessa vanhempien ja muiden läheisten hoitajien kanssa erilaisissa arkipäivän tilanteissa (Gunnar & Donzella 2002). Turvallinen kiintymyssuhde auttaa lasta säätelemään stressiä uusissa ja haasteellisissa tilanteissa jopa silloin, kun oma vanhempi ei ole paikalla (Badanes ym., 2012). Varhaiset turvalliset kiintymyssuhteet ja lapsen tunteiden säätelyn kehitystä tukeva ympäristö ovat tärkeitä stressiltä suojaavia eli resilienssitekijöitä. Jos suojaavia tekijöitä on paljon, niin myöskään negatiivisten tekijöiden vaikutus ei ole niin suuri (Lapsiperheiden stressistä 2021). Ympäristön ennakoitavuus ja lapsen tarpeiden huomioiminen ovatkin avainasemassa lapsen stressinsäätelyjärjestelmän myönteisen kehityksen kannalta. 

FinnBrainin varhaiskasvatustutkimus

Turun yliopiston FinnBrain-tutkimuksen (www.finnbrain.fi) tavoitteena on tutkia monitieteisesti lapsen kehitystä ja siihen vaikuttavia niin geneettisiä kuin myös kasvuympäristön tekijöitä. Tutkimus alkoi vuonna 2010 ja siihen lähti mukaan noin 4000 perhettä Turusta, ympäristökunnista ja Ahvenanmaalta (Karlsson ym., 2018). Perheet kutsuttiin mukaan äidin raskausaika ja nyt lapset täyttävät jo 9-vuotta. Samoja perheitä onkin tutkittu usean vuoden ajan. Monet perheet ovat osallistuneet tutkimuskäynneille ja lisäksi olemme keränneet tietoa kyselylomakkein ja ottaneet biologisia näytteitä useissa eri ikäpisteissä. 

FinnBrainin varhaiskasvatukseen liittyvään osatutkimukseen kutsuttiin mukaan reilu 200 taaperoikäistä lasta, joista puolet olivat kotihoidossa ja puolet osallistuivat varhaiskasvatukseen eri päiväkodeissa. Päiväkodit valikoituivat sen mukaan, missä lapset olivat tutkimushetkellä. Lasten fysiologisia stressitasoja mitattiin sylkikortisolinäytteistä kahtena peräkkäisenä päivänä. Stressireaktiivisuuden lisäksi kortisolitasot noudattavat vuorokausivaihtelua, jolloin tasot ovat kaikkein korkeimmillaan aamulla pian heräämisen jälkeen. Tämän jälkeen tasot alkavat laskea nopeasti päivän mittaan ja ovat alimmillaan illalla ennen nukkumaanmenoa (Gunnar & Quevedo, 2007). Tämän vuoksi kortisolitutkimuksissa yleensä otetaan useita näytteitä päivän aikana, jotta voidaan tarkastella HPA-akselin toimintaa. Yksittäinen kortisolimittaus mittaus ei kerro kovinkaan paljoa stressinsäätelystä. 

Lasten vanhemmat ottivat näytteet kotona ja lapselle tutut opettajat ja hoitajat ottivat näytteet päiväkodeissa. Ensimmäiset sylkinäytteet kerättiin 2-vuotiaina, seuraavat 3,5-vuoden iässä ja viimeiset 5-vuotiaana. Näytteiden lisäksi keräsimme kyselylomakkeilla tietoa lapsen perheestä, yksilöllisistä piirteistä ja elämäntapahtumista. Varhaiskasvatuksesta selvitimme ryhmien koot, lasten ikäjakauman sekä henkilökunnan määrän. Havainnointia tai henkilökunnan haastatteluja emme tässä tutkimuksessa pystyneet tekemään, mutta ne olisivat ehdottoman tärkeä lisä tulevissa vastaavissa tutkimuksissa.

Tutkimustuloksia lasten kortisolitasoista kotihoidossa ja varhaiskasvatuksessa

Väitöskirjatyöni tulokset osoittivat vain pieniä eroja kotihoitoryhmän ja varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten välillä. Kotihoitoryhmässä lasten väliset erot päivittäisissä kortisolitasoissa olivat suurempia kuin varhaiskasvatusryhmässä. Lisäksi taaperoiden keskimääräiset kortisolitasot olivat hieman korkeammat kotihoidossa kuin varhaiskasvatuksessa. Erot kuitenkin tasoittuivat lasten kasvaessa, eikä niitä havaittu enää toistomittauksissa 3,5-vuoden iässä. Ryhmien väliset erot saattavat liittyä esimerkiksi kotihoidon suurempaan vaihteluun lasten päivärytmeissä ja arjen struktuureissa varhaiskasvatukseen verrattuna. Lapsen stressinsäätelyjärjestelmä kehittyy varhaislapsuuden vuosina ja on herkkä monille ympäristön tekijöille. Saattaakin olla, että varhaiskasvatuksen säännönmukainen ja toistuva rytmi luo ennustettavuutta, mikä näkyi myös lapsen HPA-akselin toiminnassa (Tervahartiala ym., 2019).

Kun tarkastelimme pelkästään varhaiskasvatukseen osallistuvaa lapsiryhmää, niin havaitsimme että lasten iltapäivän kortisolitasot olivat hieman korkeammat päiväkodissa kuin kotona. Tämä ilmeni sekä 2-vuotiaana että toistomittauksissa 3,5-vuoden iässä. Iltapäivän tunnit saattavatkin olla jonkin verran kuormittavampia päiväkodissa ja se näkyy lasten stressijärjestelmän voimakkaampana aktivoitumisena. Suomessa lapset ovat usein päiväkodissa pitkiä päiviä, koska meillä on tyypillistä, että huoltajat käyvät kokopäivätyössä. Myös päiväunet vaikuttavat iltapäivän kortisolitasoihin, jos näytteet otetaan pian heräämisen jälkeen. Tämän ikäisistä lapsista lähes kaikki nukkuivat päiväunet päiväkodissa, mutta se ei kuitenkaan kokonaan selittänyt korkeampia tasoja päiväkotipäivinä. Lasten kortisolitasot eivät kuitenkaan jääneet koholle, vaan laskivat iltaa kohti ja noudattivat näin kortisolille tyypillistä vuorokausivaihtelua. Ryhmän koko tai se miten kauan lapsi oli ollut varhaiskasvatuksessa, ei vaikuttanut tuloksiin (Tervahartiala ym., 2019; 2021).

Temperamentti vaikuttaa siihen, miten reagoimme ympäristön tekijöihin

Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että varhaiskasvatusympäristö voi vaikuttaa eri tavalla temperamentiltaan erilaisiin lapsiin (Phillips ym., 2011). Erityisesti ujot ja negatiivisesti reagoivat lapset sekä lapset, joilla on heikommat itsesäätelytaidot, ovat olleet alttiimpia korkeammille stressitasoille kodin ulkopuolisessa hoitoympäristössä (Albers ym., 2016; Watamura ym., 2003). Tämän suuntaisia tuloksia ei kuitenkaan meidän tutkimuksessamme löydetty. Sen sijaan havaitsimme, että temperamentiltaan ulospäinsuuntautuneilla ns. ekstroverteillä lapsilla kortisolitasot olivat muita korkeammat 2-vuotiaana sekä kotihoidossa että varhaiskasvatuksessa. Tulos on mielenkiintoinen ja viittaa siihen, että ulospäinsuuntautuneet lapset ovat herkempiä ympäristön ärsykkeille mikä näkyy myös fysiologisen stressinsäätelyjärjestelmän voimakkaampana aktivoitumisena. Yhteyttä ei kuitenkaan havaittu enää lasten kasvaessa seuraavassa mittauspisteessä 3,5-vuoden iässä. (Tervahartiala 2020; 2021). Saattaakin olla, että kyseessä on kehityksen herkkyysvaihe, mikä vaimenee iän ja lapsen sosio-emotionaalisen kehityksen myötä. Ekstovertit lapset ovat ulospäinsuuntautuneita, mihin voi liittyä impulsiivisuutta ja joidenkin tutkimusten mukaan myös enemmän konflikteja vertaissuhteissa (Dollar ym., 2012). Saattaa olla, että itsesäätelyn kehitys iän myötä vaimentaa näitä piirteitä ja sitä kautta vaikuttaa myös kortisolitasoihin. 

Jatkotutkimuksessa tarkastellaan laajemmin lapsen yksilöllisiä piirteitä

Vaikka stressinsäätelyjärjestelmän toimintaa on tutkittu paljon, sen merkityksestä varhaislapsuuden kehitykseen tarvitaan vielä lisää tietoa. Pitkittäistutkimuksen avulla voidaan tutkia kehityspolkuja sekä havaita yksilöön tai kasvuympäristöön liittyviä riskitekijöitä, ja samalla selvittää kehitystä suojaavia tekijöitä. Seuraava tavoitteemme on tutkia samoja lapsia 5-vuoden iässä. On mielenkiintoista nähdä, että säilyvätkö aiemmin havaitut yhteydet, kun lapset ovat vanhempia. Lisäksi olemme kartoittaneet lapsen sosiaalista kompetenssia ja vertaissuhteita, mitkä ovat entistä tärkeämpiä lapsen kasvaessa. Hyvät sosiaaliset taidot ovat oleellisen tärkeitä leikeissä ja vuorovaikutuksessa ikätovereiden kanssa (Endedijk et al., 2015). Lapsen sosiaalinen kompetenssi kehittyy läheisessä vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.

Varhaiskasvatus muodostaa tärkeän kasvuympäristön suurelle osalle lapsista ja on merkittävässä roolissa myös lapsen sosiaalisen kompetenssin ja tunnesäätelyn kehittymisessä. Tällöin luodaan perusta monille taidoille, jotka auttavat pärjäämisessä esimerkiksi koulussa ja vertaissuhteissa. Hyvä kyky säädellä tunteita on myös yksi tärkeistä aikuisiän hyvinvointia ja terveyttä määrittävistä tekijöistä (Moffit ym., 2013).

Olen erittäin kiitollinen perheille ja varhaiskasvatuksen ammattilaisille, jotka osallistuivat tutkimukseen usean vuoden ajan. Varhaiskasvatuksen henkilökunta ja perheet olivat todella sitoutuneita tutkimukseen. Vaikka tämänkaltainen tutkimusaineistonkeruu on työlästä, niin se on paras keino kerätä tietoa lapsen arkipäivän tilanteista.

Kuvituskuvat Pixabay

Lähteet

Albers, E. M., Beijers, R., Riksen-Walraven, J. M., Sweep, F. C. G. J., & de Weerth, C. (2016). Cortisol levels of infants in center care across the first year of life: links with quality of care and infant temperament. The International Journal on the Biology of Stress, 19(1), 8–17. https://doi.org/10.3109/10253890.2015.1089230 

Badans, L. S., Dmitrieva, J., & Watamura, S. E. (2012). Understanding cortisol reactivity across the day at child care: The potential buffering role of secure attachments to caregivers. Early Childhood Research Quarterly, 27(1), 156–165. https://doi.org/10.1016/j.ecresq.2011.05.005 

Bernard, K., Peloso, E., Laurenceau, J.-P., Zhang, Z., & Dozier, M. (2015). Examining change in cortisol patterns during the 10-week transition to a new child-care setting. Child Development, 86(2), 456–471. https://doi.org/10.1111/cdev.12304 

Dollar, J. M., & Stifter, C. A. (2012). Temperamental surgency and emotion regulation as predictors of childhood social competence. Journal of Experimental Child Psychology (Vol. 112, Issue 2, pp. 178–194). https://doi.org/10.1016/j.jecp.2012.02.004 

Drugli, M. B., Solheim, E., Lydersen, S., Moe, V., Smith, L., & Berg-Nielsen, T. S. (2017). Elevated cortisol levels in Norwegian toddlers in childcare. Early Child Development and Care, 188(12), 1684–1695. https://doi.org/10.1080/03004430.2016.1278368

Endedijk, H. M., Cillessen, A. H. N., Cox, R. F. A., Bekkering, H., & Hunnius, S. (2015). The Role of Child Characteristics and Peer Experiences in the Development of Peer Cooperation. Social Development, 24(3), 521–540. https://doi.org/10.1111/sode.12106 

Ertas, N. & Shields, S. (2012). Child care subsidies and care arrangements of low-income parents. Children and Youth Services Review, 34, 179-185. https://doi.org/10.1016/j.childyouth.2011.09.014

Gunnar, M. R., & Donzella, B. (2002). Social regulation of the cortisol levels in early human development. Psychoneuroendocrinology, 27(1–2), 199–220. https://doi.org/10.1016/S0306-4530(01)00045-2

Gunnar, M., & Quevedo, K. (2007). The neurobiology of stress and development. Annual Review of Psychology, 58(1), 145–173. https://doi.org/10.1146/annurev.psych.58.110405.085605 

Karlsson, L., Tolvanen, M., Scheinin, N. M., Uusitupa, H. M., Korja, R., Ekholm, E., Tuulari, J. J., Pajulo, M., Huotilainen, M., Paunio, T., & Karlsson, H. (2018). Cohort profile: The FinnBrain Birth Cohort Study (FinnBrain). International Journal of Epidemiology, 47(1), 15-16j. https://doi.org/10.1093/ije/dyx173 

Koss, K. J., & Gunnar, M. R. (2018). Annual research review: Early adversity, the hypothalamic– pituitary–adrenocortical axis, and child psychopathology. Journal of Child Psychology and Psychiatry and Allied Disciplines, 59(4), 327–346. https://doi.org/10.1111/jcpp.12784 

Lapsiperheiden stressistä (2021). Oppaita aiheesta stressi ja aivot: https://sites.utu.fi/finnbrain/oppaita-aiheesta-stressi-ja-aivot/

Lehtola, S., Tuulari JJ., Karlsson, L., Parkkola, R., Karlsson, H., & Scheinin, NM. (2016). Miten varhainen stressi vaikuttaa aivojen kehitykseen? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 132(15): 1345-51. https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo13239.pdf

Moffitt, T. E., Poulton, R., & Caspi, A. (2013). Lifelong impact of early self-control. American Scientist101(5), 352–359.

Nystad, K., Drugli, M.B., Lydersen, S., Lekhal, R. & Buøen, E. S. (2021). Toddlers’ stress during transition to childcare. European Early Childhood Education Research Journal, 29 (2), 157–182. https://doi.org/10.1080/1350293X.2021.1895269

OECD, 2021. OECD Family Database – OECD. http://www.oecd.org/els/family/database.htm 

OPH, 2021. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/varhaiskasvatus

Phillips, D. A., Fox, N. A., & Gunnar, M. R. (2011). Same place, different experiences: Bringing individual differences to research in child care. Child Development Perspectives, 5(1), 44–49. https://doi.org/10.1111/j.1750-8606.2010.00155.x

Suhonen, E., Sajaniemi, N. K., Alijoki, A., & Nislin, M. A. (2016). Children’s biological givens, stress responses, language and cognitive abilities and family background after entering kindergarten in toddlerhood. Early Child Development and Care, 188(3), 345–358. https://doi.org/10.1080/03004430.2016.1218157 

Tervahartiala K, Kortesluoma S, Pelto J, Ahtola A, Karlsson H, Nolvi, S, Karlsson L. 2021. Children’s diurnal cortisol output and temperament in two different childcare settings at 2 and 3.5 years of age. Developmental Psychobiology. https://doi.org/10.1002/dev.22223

Tervahartiala, K., Nolvi, S., Kortesluoma, S., Pelto, J., Hyttinen, S., Junttila, N., Ahtola, A., Karlsson, H., Karlsson, L. 2020. Child Temperament and Total Diurnal Cortisol in Out-of-Home Center-Based Child Care and in At-Home Parental Care. Child Development 92 (1): 408–424. https://doi.org/10.1111/cdev.13435

Tervahartiala, K., Karlsson, L., Pelto, J., Kortesluoma, S., Hyttinen, S., Ahtola, A., Junttila, N., Karlsson, H. 2019. Toddlers’ diurnal cortisol levels affected by out-of-home, center-based childcare and at-home, guardian-supervised childcare: Comparison between different caregiving contexts. European Child & Adolescent Psychiatry 29: 1217–1229. https://doi.org/10.1007/s00787-019-01432-3

Vermeer, H. J., & van IJzendoorn, M. H. (2006). Children’s elevated cortisol levels at daycare: A review and meta-analysis. Early Childhood Research Quarterly, 21(3), 390–401. https://doi.org/10.1016/j.ecresq.2006.07.004

Watamura, S. E., Donzella, B., Alwin, J., & Gunnar, M. R. (2003). Morning-to-afternoon increases in cortisol concentrations for infants and toddlers at child care: Age differences and behavioral correlates. Child Development, 74(4), 1006–1020. https://doi.org/10.1111/1467-8624.00583 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s