Vieraskynässä Karoliina Seppänen
Jatka lukemista ”Seuraa johtajaa Vettä kengässä – Perinneleikit osana varhaiskasvatuksen leikkipedagogiikkaa”Seuraa johtajaa Vettä kengässä – Perinneleikit osana varhaiskasvatuksen leikkipedagogiikkaa
Tekijä: Ekseppa
Erityisopettaja ja tuntikouluttaja Espoosta
Ensi viikon vieraskynässä Karoliina Seppänen
Olen kasvatus- ja koulutusalan kouluttaja ammatillisessa aikuisoppilaitoksessa Helsingissä. Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri (varhaiskasvatus) ja erityisopettaja. Olen toiminut varhaiskasvatuksessa opettajana, varajohtajana ja erityisopettajana. Olen myös osana Tutkittua varhaiskasvatuksesta- blogin toimittajatiimiä vuodesta 2020 asti.
Seuraavan viikon blogikirjoitus käsittelee perinneleikkejä osana leikkipedagogiikkaa. Teksti perustuu kirjoitukseeni “Perinneleikit osana lasten kulttuuria” Ekirjassa “Leikin ammattilaiset- leikki ilmiönä ja varhaiskasvatuksen toimintamuotona” (Helsingin yliopisto). Kirjoituksen aihe kumpusi omasta kiinnostuksesta lastenkulttuuria ja leikin nykytilaa kohtaan. Perinneleikit ovat aihe, johon toivon palaavani vielä myöhemmin uudestaan.
LinkedIn: Karoliina Seppänen
Lapsen oikeus taiteellisen ilmaisun ja oppimisen iloon
Vieraskynässä Inkeri Ruokonen
Lapsen oikeuksien sopimuksen allekirjoittamisen 30 -vuotisjuhlavuonna 2020 Valtioneuvosto käynnisti Oikeus oppia -kehittämisohjelman varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laadun ja tasa-arvon edistämiseksi vuosille 2020-22. Olen saanut osallistua Oikeusoppia foorumin työhön sen yhtenä tutkijaedustajana. Varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa luodaan pohja kaikelle myöhemmälle oppimiselle ja sen vuoksi juuri tämän koulutusvaiheen laadun ja tasa-arvon vahvistaminen on erityisen tärkeää. Varhaiskasvatuksen toimenpideohjelmalla on useita tavoitteita lasten koulutuksellisen tasa-arvon ja hyvinvoinnin edistämiseksi sekä eriarvoistumisen kehityksen ehkäisemiseksi. Näihin kuuluvat muun muassa oppimisen tuen ja inklusiivisen varhaiskasvatuksen kehittäminen ja toimenpiteet. Kehittämisohjelman tavoitteena on kehittää varhaiskasvatuksen pedagogiikan laatua niin, että siinä toteutuu jokaisen lapsen etu ja oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen koko maassa. Varhaiskasvatuksen pedagogisen laadun toteuttamista vahvistetaan myös varhaiskasvatusalan johtamiskoulutuksella. Tässä vieraskynä kirjoituksessa tarkastelen erityisesti Ilmaisun monien muotojen -oppimisalueen tilannekuvaa Oikeus oppia -kehittämisohjelman tavoitteiden kontekstissa.
Jatka lukemista ”Lapsen oikeus taiteellisen ilmaisun ja oppimisen iloon”Ensi viikolla vieraskynässä Inkeri Ruokonen
Inkeri Ruokonen toimii Turun yliopistossa varhaiskasvatuksen pedagogiikan professorina ja Kasvatustieteiden tiedekunnan koulutusvaradekaanina. Hän on valmistunut lastentarhanopettajaksi vuonna 1979 Helsingin lastentarhanopettajaopistosta, kasvatustieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1985 ja musiikin aineenopettajaksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 1987. Opettajankouluttajan työn ohessa hän on suorittanut Sibelius-Akatemiassa musiikin lisensiaatin tutkinnon 1997 ja Helsingin yliopistossa kasvatustieteen tohtorin tutkinnon vuonna 2005.
Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Inkeri Ruokonen”Hyvää kesää!
Blogi jää kesätauolle 2.7. – 6.8.2021. Elokuussa tapaamme taas uusien kiinnostavien kirjoitusten äärellä.
Mennyt toimintakausi on ollut blogin mielenkiintoinen ja tapahtumarikas. Vuonna 2020 blogissamme oli yli 94 000 vierailijaa ja 2021 teitä on tähän mennessä ollut jo yli 54 000. Eihän tässä voi olla muuta kuin iloinen siitä, että varhaiskasvatuksen tutkimuspohjainen tieto kiinnostaa lukijoita.
Mitäs muuta vuoden aikana onkaan tapahtunut….
Jatka lukemista ”Hyvää kesää!”Lasten kirjaintuntemus ja alkava lukutaito
Kuvituskuva: Pixabay
On mielenkiintoista seurata, kun 3–4-vuotias kiinnostuu kirjaimista. Hän alkaa kysellä, mitä ne ovat, kun hän näkee niitä kauppojen nimissä tai lastenkirjoissa. Myös oman nimen kirjaimet alkavat kiinnostaa. Jo 1960-luvulla julkaistiin tuloksia, joiden mukaan kirjaintuntemus eli se, kuinka paljon lapsi tuntee kirjaimia, ennustaa parhaiten alkavaa lukutaitoa. Sittemmin useat tutkimukset ovat vahvistaneet kirjaintuntemuksen merkityksen lukutaidon ennustamisessa (esim. Torppa, Poikkeus, Laakso, Eklund & Lyytinen, 2006). Näin on havaittu sekä säännönmukaisissa kielissä kuten suomi ja italia että epäsäännönmukaisissa kielissä kuten englanti.
Miksi kirjaintuntemus on osoittautunut niin hyödylliseksi alkavan lukutaidon kannalta? Selityksiä on useita. Ensinnäkin lasten luontainen kiinnostus kirjaimiin ennen kouluikää kertoo kiinnostuksesta kirjoitettuun tekstiin ja voi näin ollen johtaa varhaiseen lukutaitoon (Bonifacci & Giuliani, 2013). Kirjainten nimet sisältävät äänneainesta ja nimestä on helppo johtaa äänne varsinkin suomen kielessä, jossa kirjain-äännevastaavuus on selkeä ja yksiselitteinen. Kirjainsymboli myös konkretisoi äänteitä – kun lapsi tuntee kirjaimia, hänellä on enemmän aikaa keskittyä äänteiden harjoitteluun ja tavujen ja sanojen kokoamiseen äänteistä. Tuore Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) raportti (Ukkola & Metsämuuronen, 2019, 47) 7770 suomalaislapsen taidoista ensimmäisen luokan alussa kertoo samaa: ”kun kirjain-äännevastaavuuden hallinta on hyvää, myös ymmärrys ja sanatason lukeminen alkaa kehittyä nopeasti.”
Lasten kirjaintuntemuksen on Suomessa havaittu olevan yhteydessä äidin koulutustasoon ja kotona tehtyihin kirjainharjoituksiin tai -leikkeihin (Torppa ym., 2006), mutta kirjaintuntemukseen vaikuttavat myös esiopetuksen kirjainharjoittelu ja yksilölliset geneettiset erot (Samuelsson ym., 2007). Duncan ja Seymour (2000) esittivät, että kun lapsi tuntee vähintään 80 prosenttia kirjaimista, sanojen ja epäsanojen lukutaito kehittyy. He kuitenkin huomauttivat, että lasten väliset yksilölliset erot voivat olla suuria.
Jatka lukemista ”Lasten kirjaintuntemus ja alkava lukutaito ”Ensi viikon vieraskynäilijänä Ritva Ketonen
Olen Ritva Ketonen ja toimin erityispedagogiikan yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa. Olen taustaltani puheterapeutti ja erityisopettaja. Kiinnostuin lukemaan ja kirjoittamaan oppimisesta työskennellessäni yliopistosairaalassa ja erityiskoulussa. Halusin tietää tarkemmin, miksi lapsilla oli suuria vaikeuksia oppia lukemaan ja mitä heidän hyväkseen voisi tehdä.
Olin onnekas ja pääsin tekemään väitöskirjaa Jyväskylän yliopiston psykologian laitokselle, missä oli meneillään pitkittäistutkimus lasten kielenkehityksestä ja lukemaan oppimisesta (JLD – Jyväskylä Longitudinal Study of Dyslexia). Myös suvussa kulkeva lukivaikeus oli mielenkiinnon kohteena. Tutkimukseen osallistuneita lapsia on sittemmin seurattu yli 20 vuotta ja lukivaikeudesta, sen arvioinnista ja tukemisesta on saatu paljon uutta tietoa. Tässä blogissa kirjoitan kirjaintuntemuksen merkityksestä varhaisen lukutaidon ennustajana. Kirjaimen ja sitä vastaavan äänteen merkitys tuli esille myös JLD:ssa ja tutkimushankkeen aikana kehitettiin Ekapeli juuri tätä taitoa harjaannuttamaan.
Kun ympäristö kuormittaa – aistisäätelyn haasteiden huomioiminen päiväkotiympäristössä
Vieraana Larissa Strodel – Paananen
Tämä blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkimukseeni, jossa selvitin vanhempien näkemyksiä siitä, minkälaisia valmiuksia päiväkodeilla on tunnistaa ja tukea aistisäätelyn haasteita. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, jonka vastaajiksi valikoituivat lumipallo-otannalla vanhemmat, joiden lapsilla on tavallista arkea vaikeuttavia aistisäätelyn haasteita. Tutkimus analysoitiin sisällönanalyysin ja narratiivien analyysin avulla. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä toimii Jean Ayresin teoria sensorisen integraation häiriöstä.Sensorisella integraatiolla tarkoitetaan aistitiedon käsittelyä, lajittelua ja jäsentelyä käyttöä varten.
Huonosti toimiva aistisäätely kuormittaa
Kun aistitiedon käsittelyssä on vaikeuksia, kyseessä on keskushermoston toimintahäiriö, jolloin aivot eivät pysty käsittelemään aisteilta saatuja viestejä. Kun aivot eivät käsittele aistitietoa oikein, voi tavallisen arjen sietäminen ja oppiminen olla vaikeaa. Vaatteet voivat ärsyttää, ruokailussa voi olla haasteita, läheisyys saattaa tuntua inhottavalta ja äänet häiritsevät keskittymistä. Tavallinen päiväkotipäivä voi olla poikkeuksellisen kuormittava. Lapsi tarvitsee ymmärrystä, tukea ja kanssasäätelyä. Aistisäätelyn vaikeuksissa kanssasäätely voi olla esimerkiksi aistitulvan vähentämistä aurinkolaseilla, kuulosuojaimilla tai valojen himmentämisellä. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän hän tarvitsee säätelyynsä apua. Joskus kuormitus näkyy vasta kotona ja eräs vastaaja kertoi lapsen olevan päiväkotipäivän jälkeen aivan loppu.
“Vaatteiden pukemisessa on hyvin tarkka miltä ne tuntuvat. Vaatteiden tulee olla tietyllä tavalla ja ne tulee pukea tutussa ja turvallisessa järjestyksessä.”
Jatka lukemista ”Kun ympäristö kuormittaa – aistisäätelyn haasteiden huomioiminen päiväkotiympäristössä”Ensi viikolla vieraskynässä Larissa Strodel-Paananen
Kuva: Nuuti Paananen
Larissa Strodel-Paananen on kasvatustieteen (varhaiskasvatus) maisteriopiskelija ja varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Larissa työskentelee tällä hetkellä erityisryhmän erityisopettajana ja varhaiskasvatusyksikön varajohtajana espoolaisessa päiväkodissa. Ensi viikon kirjoituksessa Larissa käsittelee aistisäätelyn haasteita pro gradu -tutkimuksensa pohjalta.
Larissa pitää tärkeänä aistisäätelyn haasteiden esille tuomista ja herättelee ajatusta siitä, että käyttäytymisen ja oppimisen vaikeuksien taustalta voi löytyä aistitiedon käsittelyn haasteita. Kun aistisäätely ei toimi niin kuin pitäisi, voi ihan tavallinen arki olla kuormittavaa. Silloin keskittyminen, itsesäätely ja oppiminen voi olla vaikeaa. Gradussa aihetta lähestyttiin vanhempien näkökulmasta ja selvitettiin, miten aistisäätelyn haasteita on vanhempien kokemusten mukaan tunnistettu ja tuettu päiväkotiympäristössä.
Osallisuuden toimintakulttuuri antaa tilaa lasten kerronnalle ja aloitteille
Vieraana Elina Weckström
Osallisuus on tullut yhteiskunnallisesti merkittävään roolin lapsen oikeuksien sopimuksen myötä (YK, 1989). Lasten osallisuutta on tutkittu jo parin vuosikymmenen ajan (ks. esim. Hart, 2013; Turja, 2011; Venninen & Leinonen, 2013). Osallisuus on keskeisesti läsnä myös varhaiskasvatuksen ohjaavissa asiakirjoissa kuten varhaiskasvatuslaissa (540/2018) ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (OPH, 2018). Tästä huolimatta useissa sosiaalisen median keskusteluissa lasten osallisuus koetaan varhaiskasvatuksessa hankalaksi. Myös monet tutkimukset osoittavat, että lasten osallisuus päiväkodissa ei välttämättä toteudu (Kangas, 2016; Kirby, 2020; Virkki, 2015).
Tässä blogikirjoituksessa hyödynnän esitarkastuksessa olevan väitöskirjani toista osatutkimusta (Weckström ym., 2020), jossa tarkastellaan osallisuuden toimintakulttuurin rakentamista päiväkodin henkilöstön näkökulmasta. Tarkastelen osallisuutta lasten ja henkilöstön kohtaavana ja vastavuoroisena toimintana, jossa kaikilla yhteisön jäsenillä on mahdollisuus tulla kuulluksi, tehdä aloitteita, ilmaista mielipiteensä ja vaikuttaa toimintaan (ks. esim. Clark, 2005; Karlsson, 2020; Weckström ym., 2017). Osallisuuden toimintakulttuurilla tarkoitan lasten kiinnostuksen kohteet ja aloitteet huomioivan toiminnan vakiintumista päiväkotiin (Karlsson, 2014; Kirby ym., 2003; Weckström ym., 2021).
Jatka lukemista ”Osallisuuden toimintakulttuuri antaa tilaa lasten kerronnalle ja aloitteille”
Tutkittua varhaiskasvatuksesta 