Tehostettua tai erityistä tukea tarvitseva lapsi aktiivisena toimijana ja osallistujana päiväkodin arjessa: tukea varhaiskasvattajan työhön etäkuntoutuksen pilottihankkeessa

Lasten osallistumisen ja osallisuuden mahdollistaminen erilaisissa arjen ympäristöissä on nostettu yleisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun, niin kasvatuksen, sosiaalialan kuin kuntoutuksenkin asiantuntijoiden puheenvuoroissa (mm. Sipari ym., 2017). Toimintaterapiassa lasten kuntoutuksen yleisenä ohjaavana periaatteena ovat lapsi- ja perhelähtöinen toiminta. Käytännössä tämän tarkoittaa lapsen ja perheen mukanaoloa lapsen vahvuuksien sekä arjen ongelmien määrittelyssä, kuntoutumisen tavoitteiden asettelussa sekä myös arjen ongelmaratkaisussa (Kramer et al. 2012). Tähän terapeutti-perhe-lapsi vuoropuheluun tulisi aina liittää aktiivisiksi toimijoiksi myös muut verkoston toimijat kuten varhaiskasvattajat, jotka tekevät töitä lapsen jokapäiväisessä arjessa (Brito ja Lindsay, 2016). Kun lapsella on paljon tuen tarpeita arjessaan ja oppimisessaan, hän voi saada myös kuntoutusta Kelan kustantamana. Erityisesti tällöin korostuu aikuisten monialainen yhteistyö lapsen arjen tukena. Jatka lukemista ”Tehostettua tai erityistä tukea tarvitseva lapsi aktiivisena toimijana ja osallistujana päiväkodin arjessa: tukea varhaiskasvattajan työhön etäkuntoutuksen pilottihankkeessa”

Tuen tarve – lapsen ongelma vai lapsen ja ympäristön vuorovaikutussuhde?

Vieraskynässä Noora Heiskanen

Teksti pohjautuu kirjoittajan artikkeliin Heiskanen, N., Alasuutari, M. & Vehkakoski, T. (2018). Positioning children with special educational needs in early childhood education and care documents. British Journal of Sociology of Education. Artikkeli on vapaasti luettavissa tästä. 

Tuen tarpeiden tunnistaminen ymmärretään usein neutraalina prosessina, jossa olemassa olevat tosiasiat lapsen tilanteesta ja haasteista tunnistetaan ja niihin kohdistetaan tarvittava tuki. Tuen tarpeiden tunnistamisessa on kuitenkin, enemmän tai vähemmän tiedostaen, aina kyse myös lapsen sosiaalistamisesta varhaiskasvatuksen ja laajemmin yhteiskunnan normeihin (ks. Rose 1999). Näin ollen tuen tarpeiden tunnistaminen on aina sidoksissa vallitseviin varhaiskasvatuksen ja yhteiskunnan arvioihin, kulttuuriin ja käsitykseen siitä, mikä milloinkin ymmärretään hyväksi ja tavoiteltavaksi lapselle (Miller & Rose 2008; Parding & Liljegren 2016; Pihlaja, Sarlin, & Ristkari 2015; Sandberg, Lillvist, Eriksson, Björck-Åkersson, & Granlund 2010; Vehmas 2010). Esimerkiksi lapsen itsenäisyyden ja sopeutumiskyvyn vahva korostaminen ja arvostaminen ovat vallitsevia, usein tiedostamattomista yhteiskunnallisista arvoista, joihin tuen tarpeiden tunnistaminen pohjautuu (ks. Smith, 2012).

Jatka lukemista ”Tuen tarve – lapsen ongelma vai lapsen ja ympäristön vuorovaikutussuhde?”