Varhaiskasvatus ja talous – taloudellistuminen päiväkodin johtajan arkipäivän työn jäsentäjänä

Vieraskynässä Hanna Toivonen

Viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa on nostettu esiin varhaiskasvatuksen henkilöstöpula, johon on haettu syitä muun muassa varhaiskasvatustyön kuormittavuudesta ja alhaisesta palkkauksesta. Tutkimuksen valossa näyttää siltä, että varhaiskasvatuksessa työskentelevien työn kuormittavuuden kokemukset ovat ainakin osittain yhteydessä taloudellisiin tehostamistoimenpiteisiin (Ylitapio-Mäntylä, Uusiautti & Määttä 2012; Paananen & Tammi 2017). Kuntiin kohdistuvat säästöpaineet ja varhaiskasvatuksen sisällölliset tavoitteet luovat yhdessä jännitteen: päiväkodin johtajan työ on tasapainoilua heille asetettujen taloudellisten tavoitteiden, työntekijöiden hyvinvoinnin turvaamisen ja muiden tavoitteiden välillä (Hjelt & Karila 2017). Jännite liittyy myös päiväkodin johtajan asemaan organisaation keskijohdossa, jolloin häneltä odotetaan ylemmän johdon ohjeiden noudattamista sekä päiväkodin työntekijöiden työn tukemista. Näiden eri toimijoiden tavoitteet ovat toisinaan ristiriidassa keskenään (Hjelt & Karila 2021; ks. myös Vesala 2014). On kuitenkin vielä jokseenkin epäselvää, miksi jännite talouden ja muiden varhaiskasvatuksen tavoitteiden välillä vaikuttaa lisääntyneen.

Varhaiskasvatusta on perinteisesti pidetty muiden naisvaltaisten alojen tapaan uusintavana työnä eli sen ei ole katsottu olevan taloudellisesti tuottavaa (Elomäki & Ylöstalo 2020). On kuitenkin tuotu esiin, että talous on riippuvainen tulevan työvoiman kasvatuksesta ja koulutuksesta (Fraser 2016). Varhaiskasvatuksen tilaa kuvaavissa raporteissa (ks. Esim. Karila 2016; Karila, Kosonen & Järvenkallas 2017) on esitetty esimerkiksi taloustieteilijä James Heckmanin ja kollegoiden (2007) ajatuksia varhaiskasvatuksesta inhimillisen pääoman tuottajana.  Inhimillistä pääomaa kertyy lapsen omaksuessa erilaisia tietoja ja taitoja, joiden avulla hänen on tulevaisuudessa mahdollista hankkia työelämässä tarvittavia valmiuksia. Heckman on kollegoineen tehnyt erilaisten interventiotutkimusten avulla laskelmia, joiden perusteella he ovat esittäneet, että yksi varhaiskasvatukseen sijoitettu dollari toisi yhteiskunnalle seitsemän dollarin tuoton (Heckman, Pinto & Savelyev 2013). Myös eurooppalaisissa tutkimuksissa on korostettu laadukkaan varhaiskasvatuksen merkitystä aikuisiällä menestymiselle (Melhuis & ym. 2015).

Laadukkaan varhaiskasvatuksen määrittäminen on kuitenkin osoittautunut ongelmalliseksi, sillä määrittely riippuu siitä, mitä ylipäätään ajattelemme toivotunlaisesta yhteiskunnasta.  Lisäksi monipuolinen laadunarviointi vaatii paljon resursseja ja on vaarana, että se suuntaa huomion arviointiin ja toiminnan dokumentointiin joskus läsnäolon ja vuorovaikutuksen kustannuksella. Näin ollen on ollut tyypillistä, että on keskitytty tarkastelemaan niitä seikkoja, joita on helppo mitata (Paananen, Kumpulainen & Lipponen 2015). Esimerkiksi aikuisten ja lasten välisen suhdeluvun hyödyntäminen mittaamistarkoituksessa on ollut varsin kirjavaa ja välillä ristiriitaistakin ja sitä on käytetty samanaikaisesti turvallisuuden, laadukkuuden ja tehokkuuden mittarina (Paananen 2020). Varhaiskasvatuksessa työskentelevät opettajat ja johtajat kuvaavat suhdeluvuista ja käyttöasteista tuotettavan tiedon olevan korostetussa roolissa heidän arkeensa liittyvistä asioista päätettäessä (ks. esim. Kangas, Ukkonen-Mikkola, Sirviö, Hjelt & Fonsén 2022; Hjelt & Karila 2021).  

Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään myös, että taloudellisen arvioinnin muodot näyttävät asettuvan ristiriitaan varhaiskasvatuksen ohjausvälineiden kanssa, esimerkiksi kunnan asettamat taloudelliseen tehostamiseen liittyvät tavoitteet voivat ajaa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa mainittujen sisällöllisten ja pedagogisten tavoitteiden yli (Paananen, 2017). Päiväkodin johtajat joutuvat toisinaan ohittamaan varhaiskasvatussuunnitelman toteuttaessaan säästö- ja tehostamistoimenpiteitä (Toivonen 2020). 

Kuinka taloudellistuminen varhaiskasvatuksessa tuotetaan?

Kun varhaiskasvatuksesta puhutaan edellä kuvatulla tavalla investointina tai tarkastellaan varhaiskasvatuksen taloudellista tehokkuutta, kyseessä on ilmiö, jota kutsutaan taloudellistumiseksi. Tutkimuksellisena käsitteenä taloudellistumisessa ei ole kyse niinkään siitä, mitä talous on tai onko jokin asia halpaa, kallista tai tuottavaa, vaan siitä, kuinka talous ‘tehdään’ tai ‘tuotetaan’ (Callon 1998). Mitkä ovat niitä asioita, joiden väitetään olevan talouden kannalta olennaisia ja mitä ovat niitä asioita, jotka nimetään talouden kannalta merkityksettömiksi? Taloudellistumisella viitataan muun muassa niihin kehityskulkuihin, joiden kautta instituutiot tai organisaatiot omaksuvat taloustieteessä yleisesti hyväksyttäjä tapoja hoitaa talouttaan (Çalişkan & Callon 2009). Esimerkiksi kuntien talouspoliittisissa ratkaisuissa tukeudutaan yleisesti uusliberalistisiin yksityisen sektorin talousoppeihin, jossa keskeiseksi nousee suoritteiden määrittäminen ja niiden mittaaminen sekä tuottavuusajattelun korostaminen (Herranen, 2015). Varhaiskasvatuksessa tämä näkyy esimerkiksi siten, että henkilöstön ja lasten lukumäärä pyritään pitämään mahdollisimman lähellä varhaiskasvatuslain (540/2018) sallimaa maksimimäärää: 7 yli kolmevuotiasta tai 4 alle kolmevuotiasta lasta yhtä varhaiskasvatuksen opettajaa, sosionomia tai hoitajaa kohden. Toteutumista seurataan kunnissa käyttöasteilla. Yksi käytetty tapa laskea käyttöastetta on, että käyttöasteen ollessa 100 %, lapsia on keskimäärin paikalla kuukaudessa lain sallima maksimimäärä aikuisten määrään nähden. (Paananen 2020, ks. myös Paananen & Tammi 2017).  

Taloudellistuminen varhaiskasvatuksessa tarkoittaa talouteen liittyvän termistön vakiintumista varhaiskasvatusta koskevaan puheeseen, jolloin se alkaa muokata koko varhaiskasvatusjärjestelmää ja varhaiskasvatuksessa tapahtuvaa toimintaa. Esimerkiksi tutkimuksessa, jossa on tarkasteltu valtion julkisen talouden suunnittelua ohjaavia dokumentteja, on todettu, että taloustieteeseen tukeutuva esittämisen tapa uusintaa ja muokkaa organisaatioita ja instituutioita ja vakiintuu hiljalleen vallitsevaksi tavaksi puhua taloudesta taloustieteen ‘kielellä’ (Sorsa & Eskelinen 2018). Näin vallitsevaksi yhteiskunnalliseksi kertomukseksi rakentuu julkistalouden kriisi ja kestävyysvaje, jonka ratkaiseminen kuuluu kaikille yhteiskunnan jäsenille (Eskelinen & Sorsa 2012). 

Varhaiskasvatuksen taloudellistuminen näkyy esimerkiksi siten, että yksilöt, kuten päiväkodin johtajat ja päiväkodin henkilöstön jäsenet alkavat itsekin pitää talouteen liittyviä tavoitteita ensisijaisena suhteessa muihin tavoitteisiin (Toivonen 2020). Tämä voi näkyä esimerkiksi tilanteissa, joissa halutaan olla kuuliainen työntekijä ja noudattaa varhaiskasvatushallinnon ohjeita, kuten käyttöastetavoitetta. Työskennellessäni päiväkodin johtajana koin käyttöasteen seuraamisen ja kunnan käyttöastetavoitteisiin pääsemisen palkitsevana. Esimerkiksi jos kunnan käyttöastetavoite oli 88 % ja omassa yksikössäni se oli 90 %, lukujen seuraamisesta tuli turvallinen olo, koska olin onnistunut noudattamaan minulle annettuja ohjeita. Vaikka tiesin lukujen pulmallisuuden, niin näkeminen tuotti onnistumisen tunnetta, jota on vaikea selittää. Toisaalta saatoin pyrkiä estämään taloudelliseen tehostamiseen liittyviä ei-toivottuja seurauksia etsimällä keinoa, jolla voisin välttää henkilöstön siirtämisen toiseen varhaiskasvatusyksikköön, sillä tiesin siirtämisen hankaloittavan jo suunnitellun toiminnan järjestämistä ja lisäävän työn aiheuttamaa kuormitusta. 

Varhaiskasvatuksen taloudellistumisen tutkimuksessa katse kohdistuu arjen toimintaan

Jotta taloudellistumisen rakentumista ja sen roolia päiväkodin johtajan työn jäsentäjänä voidaan ymmärtää paremmin, on syytä siirtää katse arjen toiminnan tasolle päiväkoteihin ja muihin varhaiskasvatuksen arki ympäristöihin. Arjen monimutkaisuutta voidaan selittää huomioimalla erilaisten materiaalisten tekijöiden, kuten kirjallisessa muodossa olevien asiakirjojen, numeroiden, digitaalisten laskentateknologioiden  sekä varhaiskasvatuksessa toimivien yksilöiden inhimillisten tunteiden ja odotusten yhdistyminen toiminnaksi. Näin voidaan selittää, miksi  ja miten talous nousee keskeiseksi varhaiskasvatuksen johtamisen ehdoksi ja miten arjen toiminnan ja talouden välinen jännite rakentuu. Keskeistä onkin tarkastella, kuinka taloudellistuminen ohjaa päiväkodin johtajien toimintaa ja mitä tämä tuottaa päiväkodissa tehtävän arkipäivän työn näkökulmasta. Esimerkiksi, missä määrin johtajilla on mahdollisuuksia toimia talouden tehostamisvaateita puskuroivalla tavalla ja mitkä tekijät sen sijaan ohjaavat häntä toimimaan kunnan hallinnosta asetettujen taloudellisten tavoitteiden mukaisesti. Näin voidaan arvioida esimerkiksi taloudellisen tehokkuuden tuottamia seurauksia varhaiskasvatuksen arkiympäristöissä työskentelevien näkökulmasta.

Kuvituskuvat Pexels

Lähteet

Callon, M. 1998. The Laws of the Markets. Oxford. Blackwell.

Çalışkan, K. & Callon, M. 2009. Economization, part 1: shifting attention from the economy towards processes of economization, Economy and Society, 38(3), 369-398, DOI: 10.1080/03085140903020580

Elomäki, A., & Ylöstalo, H. (2021). Feministisempää poliittisen talouden tutkimusta. Poliittinen Talous, 8(1). https://doi.org/10.51810/pt.101636

Fonsén, Elina & Keski-Rauska, Marja-Liisa 2018. Varhaiskasvatuksen yhteinen johtajuus vastakohtaisten diskurssien valossa. Työelämän tutkimus 16 (3), 185–200. https://journal.fi/tyoelamantutkimus/article/view/85232/44213

Fraser, N. 2016. Contradictions of Capital and Care. New Left review 100.100 (2016): 99–117. Print.

Heckman, J. & Masterov, D. 2007. The Productivity Argument for Investing inYoung Children. Applied Economic Perspectives and Policy, 29(3), 446–493.

Heckman, J., Pinto, R. & Savelev, P. 2013. Understanding the Mechanism Trough Which an Influential Early Childhood Program Boosted Adult Outcomes. American Economic Review, 103(6), 2052–2086.

Herranen, O. 2015. Uusi julkisjohtaminen ja valtion tuottavuusohjelman kova ydin. Hallinnon tutkimus, 34(1).

Hjelt, H., & Karila, K. (2017). Varhaiskasvatustyön paikantuminen työntekijöiden puheessa. Työelämän tutkimus, 15(3), 234–249.

Hjelt, H. & Karila, K. 2021. Varhaiskasvatustyön johtamisen paradoksit. Journal of Early Childhood Education Research Volume 10, Issue 2,2021. 97–119.

Kangas, J., Ukkonen-Mikkola, T., Sirvio, K., Hjelt, H., & Fonsén, E. (2022). ”Kun aika ja resurssit eivät riitä tekemään työtä niin hyvin kuin osaisi ja haluaisi sitä tehdä”: Varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä työn haasteista ja mahdollisuuksista. Kasvatus & Aika, 16(2), 72–89. https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.33350/ka.10908

Karila, K. 2016. Vaikuttava varhaiskasvatus. Tilannekatsaus toukokuu 2016. Opetushallituksen raportit ja selvitykset 2016:16. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/vaikuttava_varhaiskasvatus.pdf.

Karila, K., Kosonen, T., & Järvenkallas, S. 2017. Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta vuosille 2017–2030: Suuntaviivat varhaiskasvatukseen osallistumisasteen nostamiseen sekä päiväkotien henkilöstön osaamisen, henkilöstörakenteen ja koulutuksen kehittämiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:30. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/80221

Melhuish, E., Ereky-Stevens, K., Petrogiannis, K., Ariescu, A., Penderi, E., Rentzou, K., Tawell, A., Slot, P., Broekhuizen, M. & Leseman, P. 2015. A review of research on the effects of early childhood Education and Care (ECEC) upon child development. CARE project; Curriculum Quality Analysis and Impact Review of European Early Childhood Education and Care (ECEC). 

Paananen, M. Kumpulainen, K.  & Lipponen, L. 2015. Quality drift within a narrative of investment in early childhood education, European Early Childhood Education Research Journal, 23:5, 690–705, DOI: 10.1080/1350293X.2015.1104043

Paananen, M. 2017. Imaginaries of early childhood education: Societal roles of early childhood education in an era of accountability. Helsinki. Yliopistopaino. 

Paananen, M. 2020. Fluctuating child–staff ratio: governing by numbers in finnish early childhood education, International Studies in Sociology of Education, 29:1–2, 158–176. DOI: 10.1080/09620214.2019.1692688

Paananen, M., & Tammi, T. 2017. Työn kuormittavuuden kokemusten, työn tehostamisen ja sairauspoissaolojen moniulotteiset yhteydet lastentarhanopettajan työssä. Journal of early childhood education research, 6(1), 43–60.

Siippainen, A., Sarkkinen, T., Vlasov, J., Marjanen, J., Fonsén, E., Heikkinen, S., Hjelt, H., Lahtinen, J., Lohi, N. & Mäkelä, M. 2021. ”Yhdessä yritetään tehdä parasta mahdollista varhaiskasvatusta ja laatua jokaisen lapsen päivään”: Varhaiskasvatuksen moninaiset johtamisrakenteet ja johtaminen. Julkaisut / Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Nro 23:2021. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Helsinki.

Sorsa, V. P., & Eskelinen, T. 2012. Institutionaalisten faktojen tuotanto talouspuheessa. Politiikka, 54(3). 

Sorsa, V. P., & Eskelinen, T. 2018. Taloustieteellinen asiantuntemus teknotaloudellisessa kapitalismissa. Politiikka, 60(1), 79–88.

Toivonen, H. 2020. Varhaiskasvatusta ohjaavat sommitelmat. Hallinnan analyyttinen tapaustutkimus Tampereen kaupungin varhaiskasvatuksen johtamisesta. Pro gradu –tutkielma. Tampereen yliopisto. Kasvatuksen ja kulttuurin tiedekunta.

Ylitapio-Mäntylä, O., Uusiautti, S., & Määttä, K. (2012). Critical viewpoint to early childhood education teachers’ well-being at work. Journal of Human Sciences, 9(1), 458-483.

Varhaiskasvatuslaki 540/2018

Vesala, P. 2014. Caught in the middle? Narrative identity construction of middle management in strategic change. (Acta Universitatis Tamperensis; No. 2000). http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9646-2

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s