Ensi viikolla vieraskynässä aiheena on englannin kielen asema varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kielikattauksessa.
Laura Lahti, FT, työskentelee Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa kielididaktiikan yliopistonlehtorina pääasiassa vieraiden kielten ja ruotsin aineenopettajakoulutukseen liittyvissä tehtävissä. Aiemmin hän on toiminut myös saksan, ranskan ja englannin aineenopettajana eri koulutusasteilla. Hänen tutkimuksensa keskittyykin vieraiden kielten opetuksen ja oppimisen sekä kielitietoisuuden ja monikielisyyden teemoihin. Tällä hetkellä hän on kiinnostunut erityisesti varhaisen kieltenopetuksen ja kielikasvatuksen käytänteistä ja mahdollisuuksista.
Varhaiskasvatuksella on keskeinen rooli lasten kokonaisvaltaisen kehityksen, hyvinvoinnin ja oppimisen tukemisessa. Viime vuosina huomio on kohdistunut päiväkodin johtajiin, joiden rooli on ratkaiseva varhaiskasvatuksen laadun varmistamisessa. Päiväkodin johtajien hyvinvointi on olennaista sekä heidän oman ammatillisen jaksamisensa, että lasten hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta. Tiedetään, että päiväkodin johtajan omalla työhyvinvoinnilla on yhteys siihen, miten henkilöstö jaksaa työssään (Skakon ym., 2010) ja tämä on edelleen yhteydessä lasten oppimiseen ja hyvinvointiin (Jorde Bloom & Abel, 2015). Ei siis ole yhdentekevää, miten päiväkodin johtaja itse jaksaa ja voi työssään. Monet työhyvinvointi tutkimukset ovat keskittyneet varhaiskasvatuksen henkilöstön hyvinvointiin ja siihen, miten päiväkodin johtaja voi johtaa työhyvinvointia. Vähemmälle huomiolla on jäänyt päiväkodin johtajien oma työhyvinvointi sekä tutkimus siitä, minkälaisista tekijöistä se rakentuu ja mitkä tekijät ovat siihen yhteydessä.
Linda Nurhonen on koulutukseltaan varhaiskasvatuksen opettaja ja kasvatustieteiden maisteri. Tällä hetkellä hän työskentelee Tampereen yliopistossa yliopisto-opettajana, opettaen pääasiassa tulevia varhaiskasvatuksen opettajia. Opetustyön ohella Linda tekee väitöskirjaa, jossa hän tarkastelee päiväkodin johtajien työhyvinvointia.
Vieraskynässä Saha, Nurhonen, Harkoma, Luosa & Salminen
Myötätunnon merkitys hyvinvoinnin ja yhteenkuuluvuuden perustana korostuu entisestään yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa eriarvoisuus kasvaa, keskusteluilmapiiri kärjistyy ja ihmisten keskinäinen luottamus horjuu. Tarvitsemme syvempää ymmärrystä siitä, mikä liittää ihmisiä yhteen ja luo kestäviä, hyvinvointia vahvistavia yhteisöjä. Tämä tarkoittaa toisen huomioimista, mielipahan ja ilon tunnistamista ja sensitiivistä kohtaamista. Myötätuntoinen toiminta rakentuu vähitellen oppimisen myötä, ja siksi varhaisvuodet ovat sen kannalta merkityksellisiä. Varhaiskasvatus tarjoaa päivittäin mahdollisuuksia tällaisiin myötätuntoisiin, yhteyttä rakentaviin tekoihin ja kohtaamisiin, jotka luovat pohjaa lasten ja henkilöstön hyvinvoinnille sekä kestäville ja inklusiivisille päiväkotiyhteisöille.
Mari Saha työskentelee varhaiskasvatuksen apulaisprofessorina sekä REAL-tutkimuskeskuksen varajohtajana Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa. Hän toimii vastuullisena tutkijana HyMy-hankkeessa, joka keskittyy työhyvinvointiin ja myötätuntokulttuuriin varhaiskasvatuksessa. Marin tutkimusintressit liittyvät opetus- ja kasvatushenkilöstön työhyvinvointiin, työhyvinvoinnin johtamiseen, myötätuntokulttuuriin sekä vaativan monialaisen tuen ja varhaiserityiskasvatuksen kysymyksiin.
Linda Nurhonen, KM, Tampereen yliopisto
Linda Nurhonen on koulutukseltaan varhaiskasvatuksen opettaja sekä kasvatustieteiden maisteri. Linda työskentelee yliopisto-opettajana Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa sekä osana HyMy -tutkimushankketta. Linda on myös väitöskirjatutkija ja hänen tutkimuksensa keskittyy erityisesti päiväkodin johtajien työhyvinvointiin.
Sivi Harkoma, KM, Tampereen yliopisto
Sivi Harkoma on koulutukseltaan varhaiskasvatuksen maisteri ja hän tutkii väitöskirjassaan varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lasten välistä vuorovaikutusta. Sivillä on kokemusta myös varhaiskasvatuksen kansallisesta arvioinnista. Hän työskentelee apurahatutkijana HyMy-tutkimushankkeessa, jonka tavoitteena on selvittää, miten varhaiskasvatuksen henkilöstön työhyvinvointi ja työyhteisön ilmapiiri heijastuvat vuorovaikutuksen laatuun henkilöstön ja lasten välillä.
Mari Luosa, KM, Tampereen yliopisto
Mari Luosa on koulutukseltaan varhaiskasvatuksen opettaja, kasvatustieteiden maisteri ja erityisopettaja. Tällä hetkellä Mari työskentelee tutkijana HyMy-tutkimushankkeessa. Hänen oma väitöskirjansa paneutuu varhaiskasvatuksen konsultaation kehittämiseen. Maria kiinnostaa myönteisen vuorovaikutuksen edistäminen ja tätä kautta hyvinvoinnin lisääminen.
Jenni Salminen, KT, dosentti, Jyväskylän yliopisto
Jenni Salminen työskentelee Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksella yliopistonlehtorina ja hän on osa Tampereen yliopiston johtamaa Henkilöstön hyvinvointi ja myötätunto varhaiskasvatuksessa (HyMy) -hankkeen tutkimusryhmää. Jennin tutkimuksen keskiössä on varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lasten välinen vuorovaikutus. Häntä kiinnostaa erityisesti se, millä tavalla vuorovaikutuksen piirteet ja laatu ovat yhteydessä lasten oppimiseen, kehitykseen ja hyvinvointiin sekä miten henkilöstön ominaisuudet ja kokemukset muokkaavat ryhmässä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Lisäksi hän on tutkinut myös kotiympäristön tekijöiden yhteyttä lasten kehitykseen ja oppimiseen.
Luovuuden merkitys on kiistaton: ilman luovuutta olisimme vielä kivikaudella. Ihmiset ovat aikojen alusta saakka luoneet kulttuuria eli tuottaneet sekä aineellisia että aineettomia artefakteja, joista osa on edelleen käytössä – vain hiukan kehittyneemmässä muodossa. Kivikaudella työkalut valmistettiin puusta, luusta tai kivestä, nykyään tekoäly on työkalu, jonka käyttöönotto on ajankohtainen asia myös varhaiskasvatuksessa.
Päiväkotiryhmä on lähtenyt metsään leikkimään ja lapset kiipeilevät suurilla kivillä. ”Hei, tulkaa katsomaan! Täällä on hämähäkki!” kajahtaa innostunut huudahdus. Yksi ryhmän lapsista on huomannut kivellä olevan ötökän. Koko ryhmä pyrähtää paikalle ihastelemaan löytöä. Jotkut lapsista jäävät hieman etäämmälle ja toiset heistä taas haluavat tutkia hämähäkkiä ihan läheltä. ”Sillä on hyvä suojaväri, kun sitä ei meinaa erottaa kiven pinnasta”, toteaa ryhmän opettaja. ”Sillä on kahdeksan jalkaa!” tietää eräs lapsista. Koko porukalla jutellaan yhdessä siitä, että hämähäkkiä ei saa koskea kepillä, jotta sen jalat eivät menisi vahingossa poikki. ”Mitähän se syö?”, pohtii yksi lapsista ääneen. ”Hyttysiä!” vastaa toinen. Hämähäkin touhuja ihastellaan vielä hetki ja sitten lapset jo rientävät muihin touhuihin metsän siimekseen.
Ulla Rutanen on varhaiskasvatuksen opettaja, joka uskoo vahvasti siihen, että metsä kasvattaa. Hän työskentelee Sasin päiväkodissa Hämeenkyrössä, missä metsäpedagogiikka on oleellinen osa päiväkodin toimintakulttuuria. Sasissa Ulla vie lapsiryhmänsä metsään säällä kuin säällä: sateessa lotrataan lätäköissä, pakkasella tutkitaan jääkiteitä ja kesäisin metsä muuttuu tutkimuslaboratorioksi, jossa etsitään ötököitä ja seurataan lintujen elämää.
Huoltajien osallisuus on tärkeä osa lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia varhaiskasvatuksessa. Mitä osallisuus todella tarkoittaa, ja miltä se näyttäytyy huoltajien omasta näkökulmasta? Näihin kysymyksiin pureuduin väitöstutkimuksessani (2025), jossa tarkastelin huoltajien osallisuutta suomalaisessa varhaiskasvatuksessa vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden näkökulmasta.
Tutkittua varhaiskasvatuksesta 