Vieraskynässä Saha, Nurhonen, Harkoma, Luosa & Salminen
Myötätunnon merkitys hyvinvoinnin ja yhteenkuuluvuuden perustana korostuu entisestään yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa eriarvoisuus kasvaa, keskusteluilmapiiri kärjistyy ja ihmisten keskinäinen luottamus horjuu. Tarvitsemme syvempää ymmärrystä siitä, mikä liittää ihmisiä yhteen ja luo kestäviä, hyvinvointia vahvistavia yhteisöjä. Tämä tarkoittaa toisen huomioimista, mielipahan ja ilon tunnistamista ja sensitiivistä kohtaamista. Myötätuntoinen toiminta rakentuu vähitellen oppimisen myötä, ja siksi varhaisvuodet ovat sen kannalta merkityksellisiä. Varhaiskasvatus tarjoaa päivittäin mahdollisuuksia tällaisiin myötätuntoisiin, yhteyttä rakentaviin tekoihin ja kohtaamisiin, jotka luovat pohjaa lasten ja henkilöstön hyvinvoinnille sekä kestäville ja inklusiivisille päiväkotiyhteisöille.
Mari Saha työskentelee varhaiskasvatuksen apulaisprofessorina sekä REAL-tutkimuskeskuksen varajohtajana Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa. Hän toimii vastuullisena tutkijana HyMy-hankkeessa, joka keskittyy työhyvinvointiin ja myötätuntokulttuuriin varhaiskasvatuksessa. Marin tutkimusintressit liittyvät opetus- ja kasvatushenkilöstön työhyvinvointiin, työhyvinvoinnin johtamiseen, myötätuntokulttuuriin sekä vaativan monialaisen tuen ja varhaiserityiskasvatuksen kysymyksiin.
Linda Nurhonen, KM, Tampereen yliopisto
Linda Nurhonen on koulutukseltaan varhaiskasvatuksen opettaja sekä kasvatustieteiden maisteri. Linda työskentelee yliopisto-opettajana Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa sekä osana HyMy -tutkimushankketta. Linda on myös väitöskirjatutkija ja hänen tutkimuksensa keskittyy erityisesti päiväkodin johtajien työhyvinvointiin.
Sivi Harkoma, KM, Tampereen yliopisto
Sivi Harkoma on koulutukseltaan varhaiskasvatuksen maisteri ja hän tutkii väitöskirjassaan varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lasten välistä vuorovaikutusta. Sivillä on kokemusta myös varhaiskasvatuksen kansallisesta arvioinnista. Hän työskentelee apurahatutkijana HyMy-tutkimushankkeessa, jonka tavoitteena on selvittää, miten varhaiskasvatuksen henkilöstön työhyvinvointi ja työyhteisön ilmapiiri heijastuvat vuorovaikutuksen laatuun henkilöstön ja lasten välillä.
Mari Luosa, KM, Tampereen yliopisto
Mari Luosa on koulutukseltaan varhaiskasvatuksen opettaja, kasvatustieteiden maisteri ja erityisopettaja. Tällä hetkellä Mari työskentelee tutkijana HyMy-tutkimushankkeessa. Hänen oma väitöskirjansa paneutuu varhaiskasvatuksen konsultaation kehittämiseen. Maria kiinnostaa myönteisen vuorovaikutuksen edistäminen ja tätä kautta hyvinvoinnin lisääminen.
Jenni Salminen, KT, dosentti, Jyväskylän yliopisto
Jenni Salminen työskentelee Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksella yliopistonlehtorina ja hän on osa Tampereen yliopiston johtamaa Henkilöstön hyvinvointi ja myötätunto varhaiskasvatuksessa (HyMy) -hankkeen tutkimusryhmää. Jennin tutkimuksen keskiössä on varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lasten välinen vuorovaikutus. Häntä kiinnostaa erityisesti se, millä tavalla vuorovaikutuksen piirteet ja laatu ovat yhteydessä lasten oppimiseen, kehitykseen ja hyvinvointiin sekä miten henkilöstön ominaisuudet ja kokemukset muokkaavat ryhmässä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Lisäksi hän on tutkinut myös kotiympäristön tekijöiden yhteyttä lasten kehitykseen ja oppimiseen.
Luovuuden merkitys on kiistaton: ilman luovuutta olisimme vielä kivikaudella. Ihmiset ovat aikojen alusta saakka luoneet kulttuuria eli tuottaneet sekä aineellisia että aineettomia artefakteja, joista osa on edelleen käytössä – vain hiukan kehittyneemmässä muodossa. Kivikaudella työkalut valmistettiin puusta, luusta tai kivestä, nykyään tekoäly on työkalu, jonka käyttöönotto on ajankohtainen asia myös varhaiskasvatuksessa.
Päiväkotiryhmä on lähtenyt metsään leikkimään ja lapset kiipeilevät suurilla kivillä. ”Hei, tulkaa katsomaan! Täällä on hämähäkki!” kajahtaa innostunut huudahdus. Yksi ryhmän lapsista on huomannut kivellä olevan ötökän. Koko ryhmä pyrähtää paikalle ihastelemaan löytöä. Jotkut lapsista jäävät hieman etäämmälle ja toiset heistä taas haluavat tutkia hämähäkkiä ihan läheltä. ”Sillä on hyvä suojaväri, kun sitä ei meinaa erottaa kiven pinnasta”, toteaa ryhmän opettaja. ”Sillä on kahdeksan jalkaa!” tietää eräs lapsista. Koko porukalla jutellaan yhdessä siitä, että hämähäkkiä ei saa koskea kepillä, jotta sen jalat eivät menisi vahingossa poikki. ”Mitähän se syö?”, pohtii yksi lapsista ääneen. ”Hyttysiä!” vastaa toinen. Hämähäkin touhuja ihastellaan vielä hetki ja sitten lapset jo rientävät muihin touhuihin metsän siimekseen.
Ulla Rutanen on varhaiskasvatuksen opettaja, joka uskoo vahvasti siihen, että metsä kasvattaa. Hän työskentelee Sasin päiväkodissa Hämeenkyrössä, missä metsäpedagogiikka on oleellinen osa päiväkodin toimintakulttuuria. Sasissa Ulla vie lapsiryhmänsä metsään säällä kuin säällä: sateessa lotrataan lätäköissä, pakkasella tutkitaan jääkiteitä ja kesäisin metsä muuttuu tutkimuslaboratorioksi, jossa etsitään ötököitä ja seurataan lintujen elämää.
Huoltajien osallisuus on tärkeä osa lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia varhaiskasvatuksessa. Mitä osallisuus todella tarkoittaa, ja miltä se näyttäytyy huoltajien omasta näkökulmasta? Näihin kysymyksiin pureuduin väitöstutkimuksessani (2025), jossa tarkastelin huoltajien osallisuutta suomalaisessa varhaiskasvatuksessa vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden näkökulmasta.
Karoliina on työskennellyt varhaiskasvatuksessa yli 20 vuotta opettajana, päiväkodin johtajana ja varhaiskasvatus johtajana. Hän on kouluttautunut kasvatuskumppanuus kouluttajaksi ja suorittanut lisäopintoja perheopinnoista Jyväskylän yliopistossa. Karoliinan väitöskirja tutkimus Helsingin yliopistoon 2025 tutkii huoltajien kokemuksia osallisuudesta ja osallisuuden toteutumista suomalaisessa varhaiskasvatuksessa.
Vieraskynässä Susanna Isotalo, Tuulikki Ukkonen-Mikkola ja Niina Rutanen
Mitä muuta katse kertoo?
Sanaton vuorovaikutus on tärkeä osa vuorovaikutusta ja sen tulkintaa, mutta mietitkö koskaan työssäsi varhaiskasvatuksessa mihin kiinnität katseellasi huomiota ja mikä siihen vaikuttaa? Sanonta ”Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.” on varmasti tuttu monelle. Visuaalisen informaation tulkitsemiseen käytämme katsettamme, samoin kuin kaiken ympärillämme tapahtuvan havainnointiin. Havainnot eivät kuitenkaan tuota katsojalleen ydininformaatiota, ellemme osaa suunnata omaa katsettamme ammatillisesti tärkeisiin vihjeisiin. Varhaiskasvatuksessa nämä vihjeet liittyvät toiminnan sisällön, kasvattajien oman toiminnan sekä lapsen oppimisen ja kehityksen havainnointiin.
Kirjoittajat toteuttavat Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksen Herkin Silmin – Kasvattajan katse pedagogisen vuorovaikutuksen tukena alle 3-vuotiaiden lasten ryhmissä -tutkimushanketta.
