Vieraskynässä Jolanda Havisalmi
Aloitin työni varhaiskasvatuksessa keikkailemalla opintojeni ohessa eri päiväkodeissa. Huomasin pian, että varhaiskasvatuksen laadussa on paljon paikkakohtaista vaihtelua yksiköiden ja ryhmien välillä. Tunnelman pystyi aistimaan heti, kun astui sisään uuteen päiväkotiin. Toisinaan oven takana oli lämmin, kiireetön vastaanotto ja uteliaita lapsia tutustumassa uuteen aikuiseen. Joskus taas oven takaa paljastui kireä ja kiireinen ilmapiiri jolloin jo ryhmään saapuessa tuntui kuin olisi astunut selviytymistaisteluun.
Varhaiskasvatuksen resurssien ja työn vaatimusten kohtaaminen
Miksi me kiirehdimme päiväkodin arjessa? Voimmeko itse vähentää kiirettä arjessa tarkemmalla suunnittelulla ja keskittymällä omiin asenteisiin ja käsillä olevaan hetkeen? Vai onko kiire väistämätön seuraus liian vähäisistä resursseista? Tutkimusten mukaan varhaiskasvatuksessa kuormittavat jatkuvat muutokset, henkilöstöpula ja työntekijöiden runsas vaihtuvuus sekä palkkauksen ja työolosuhteiden haasteet (Karila & Kupila, 2010; Paananen & Tammi, 2017; Kangas ym., 2022; Sirvio ym., 2023). Pätevää henkilöstöä ja tätä myöten varhaiskasvatuksen osaamista on kentällä entistä vähemmän (Karila ym., 2023). Samanaikaisesti hallinnolliset ja pedagogiset vaatimukset ovat lisääntyneet (Fonsén & Ukkonen-Mikkola; 2019; Kangas ym., 2022; Paananen & Tammi, 2017; Perho & Korhonen, 2012).
Varhaiskasvatukseen kohdistuvat tehokkuus- ja säästötoimet ovat myös yksi kuormitustekijä päiväkotien arjessa (ks. Paananen & Tammi, 2017). Tehokkuusvaatimukset yhdessä niukkojen resurssien kanssa johtavat eettiseen ristiriitaan, jossa opettajat eivät pysty tekemään työtään niin hyvin kuin tahtoisivat (Hanhikoski & Sevón, 2024). Toivosen (2022) mukaan varhaiskasvatuksen taloudellistuminen muovaa varhaiskasvatuksen arjen toimintaa luoden jännitettä taloudellisten tavoitteiden sekä henkilöstön ja lasten hyvinvoinnin välille. Varhaiskasvatuksen ohjauksen eri muodot ovat keskenään ristiriidassa, eikä taloudella johtamista kyseenalaisteta (Toivonen ym., 2023). Työn vaatimusten lisääntyessä myös resurssit tulisi kasvaa niiden mukana.
Varhaiskasvatuksen laatua pyritään mittaamaan numeroilla ja suhdeluvuilla unohtaen lasten ja henkilöstön inhimilliset tunteet ja arjen toimivuus käytännössä. Varhaiskasvatuksen arjessa on paljon tilanteita, joissa suhdeluvut jää toteutumatta, vaikka tilastot eivät sitä näyttäisikään. Opettajien sak-työajalle, viikottaisille palavereille ja kaupungin määrittämille kehittämishankkeille täytyisi löytää toimivat rakenteet ja toimintamallit arjessa niin, että lapsiryhmässä olisi näidenkin aikana tarvittava määrä henkilöstöä. Rakenteellisten tekijöiden lisäksi tulisi kiinnittää huomiota erilaisiin laadullisiin tekijöihin, kuten opetuksen ja vuorovaikutuksen laatuun.
Kaoottisuuteen kytkeytyvät tekijät
Tutkimme Reunamo Educationin mallin avulla kaoottisuuden vaikutuksia varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissä sekä henkilöstön ja lasten vuorovaikutussuhteissa. Oppimisympäristöllä tarkoitettiin pedagogisen toiminnan, vuorovaikutussuhteiden ja johtamisen muodostamaa kokonaisuutta. Kvantitatiivisen tutkimuksen aineistona käytettiin varhaiskasvatuksen henkilöstön tekemiä oppimisympäristön arvioita (n = 2652) ja koulutettujen observoijien tekemiä lapsihavaintoja (n = 201851). Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä oppimisympäristön tekijät yhdistyvät varhaiskasvatuksen kaaokseen. Tutkimuksessa kaoottisuudella tarkoitettiin tilannetta, jossa henkilöstö kokee työnsä ja ryhmän toiminnan hajanaiseksi, epätietoiseksi ja kaoottiseksi.
Tutkimuksemme mukaan puutteelliset resurssit ja rakenteet kytkeytyvät sosiaalisen oppimisympäristön kireyteen (Havisalmi & Reunamo, 2023). Kaoottisissa oppimisympäristöissä henkilöstön ja lasten toiminnassa painottuivat dominoivat ja negatiiviset vuorovaikutustavat. Vuorovaikutuksessa toimittiin useammin omaehtoisesti sivuuttaen toisen näkemykset ja aloitteet. Negatiivisuus ilmeni lapsen kokemuksen väheksymisenä esimerkiksi syyllistämällä tai uhkailemalla.
Tutkimukset osoittavat, että henkilöstön ja lasten hyvinvointi kytkeytyvät toisiinsa (ks. Penttinen ym., 2020). Henkilöstön kuormittuneisuus ja stressi lisäävät epäsensitiivisyyttä vuorovaikutustilanteissa, jolloin lämpimät kohtaamiset lasten ja aikuisten välillä vähenevät (Jeon ym., 2016; Paananen & Tammi, 2017; Penttinen ym., 2020). Syntyy negatiivinen kierre, jossa lapset kaipaisivat enemmän sosioemotionaalista tukea, mutta tarve ei tule kohdatuksi kiireen keskellä.
Lopuksi
Vaikka resurssien puute kytkeytyy vahvasti varhaiskasvatuksen kuormittavuuteen, voimme itse varhaiskasvatuksen ammattilaisina osaltamme vaikuttaa ryhmän toimintakulttuuriin ja pedagogisiin käytäntöihin. Positiivisen oppimisympäristön rakentaminen vaatii tietoisia tekoja, sensitiivistä vuorovaikutusta ja pedagogista osaamista (ks. Karila, 2016). Henkilöstön hyvinvointi ja sosioemotionaalinen osaaminen sekä vahvuuskeskeisyys ovat yhteydessä positiivisesti sosiaaliseen ilmapiiriin lisäten yhteistyötä, yhteenkuuluvuutta, iloa ja turvaa (Haslip & Donaldson, 2021; Zarra-Nezhad, 2023).
Harvassa työpaikassa päivä alkaa kymmenien halien ja hymyjen kera. Päiväkodissa lasten kanssa pääsee jakamaan paljon mieltä lämmittävää aitoa iloa ja onnistumisen kokemuksia. Toimivassa arjessa ei ole kiire minnekään, nauru raikaa ja leikin lumo valloittaa. Kaikilla löytyy aikaa olla läsnä hetkessä ja kohdata toisensa. On mittaamattoman arvokas kokemus kuulua porukkaan, jossa kasvetaan, opitaan ja erehdytään yhdessä touhuten.
Lähteet
Fonsén, E.,& Ukkonen-Mikkola, T. (2019). Early childhood education teachers ́ professional development towards pedagogical leadership. Educational Research, 61(2), 181–196. https://doi.org/10.1080/00131881.2019.1600377
Hanhikoski & Sevón. (2024). Early childhood education and care teachers’ narratives of their professional identity. Journal of Early Childhood Education Research, 13(2), 55–77. https://doi.org/10.58955/jecer.129076
Haslip, M.,& Donaldson, L. (2021). How early childhood educators resolve workplace challenges using character strengths and model character for children in the process. Early Childhood Education Journal, 49(2), 337–348. https://doi.org/10.1007/s10643-020-01072-2
Havisalmi & Reunamo. (2023). Mistä varhaiskasvatuksen kaaoksessa on kysymys? Journal of Early Childhood Education Research, 12(2), 51–70. https://doi.org/10.58955/jecer.v12i2.120383
Jeon, L., Hur, E.,& Buettner, C. (2016). Child-care chaos and teachers’ responsiveness: The indirect associations through teachers’ emotion regulation and coping. Journal of School Psychology, 59, 83–96. https://doi.org/10.1016/j.jsp.2016.09.006
Karila, K., Rantala, K., Rusi, M., Davidsson, S., Helakari, P., Holsti, E., Keloneva, R., Kytölaakso, K., Malkamäki, L., Valkonen, S., Frisk, T., Mustonen, K., Sarkkinen, T. & Huhtanen, M. (2023). Varhaiskasvatuksen koulutus suomessa 2023. Arviointi koulutuksen tilasta ja kehittämistarpeista. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. https://www.karvi.fi/sites/default/files/sites/default/files/documents/KARVI_0724.pdf
Karila, K. (2016). Vaikuttava varhaiskasvatus: tilannekatsaus toukokuu 2016.Opetushallitus. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/vaikuttava_varhaiskasvatus.pdf
Karila, K.,& Kupila, P. (2010). Varhaiskasvatuksen työidentiteettien muotoutuminen eri ammattilaissukupolvien ja ammattiryhmien kohtaamisissa. Tampereen yliopisto, Opettajankoulutuslaitos. http://www.tsr.fi/c/document_library/get_file?folderId=13109&name=DLFE-4301.pdf
Kangas, J., Ukkonen-Mikkola, T., Sirvio, K., Hjelt, H.,& Fonsén, E. (2022). Kun aika ja resurssit eivät riitä tekemään työtä niin hyvin kuin osaisi ja haluaisi sitä tehdä. Kasvatus & Aika, 16(2), 72–89. https://doi.org/10.33350/ka.109089
Lämsä, T. (2021). Kokopäiväpedagogiikka ja sen kehittäminen varhaiskasvatuksessa. Kasvatus & Aika, 15(2), 79–86. https://doi.org/10.33350/ka.102527
Paananen, M.,& Tammi, T. (2017). Työn kuormittavuuden kokemusten, työn tehostamisen ja sairauspoissaolojen moniulotteiset yhteydet lastentarhaopettajan työssä. Journal of Early Childhood Education Research, 6(1), 43–60.
Penttinen, V., Pakarinen, E., von Suchodoletz, A.,& Lerkkanen, M-K. (2020). Relations between kindergarten teachers ́ occupational well-being and the quality of teacher-child interactions. Early Education and Development, 31(7), 994–1010. https://doi.org/10.1080/10409289.2020.1785265
Perho, H.,& Korhonen, M. (2012). Ammatillinen suuntautuminen, persoonallisuuspiirteet sekä työn laatu työuupumuksen, työn imun ja valintatyytyväisyyden tekijöinä: lastentarhaopettajien 30 vuoden seuranta. Publications of the University of Eastern Finland. https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/11986/urn_isbn_978-952-61-1013-4.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Sirvio, K., Ukkonen-Mikkola, T., Kangas, J., Hjelt, H., & Fonsén, E. (2023). Äänestin jaloillani. Ammatin vaihtaneiden varhaiskasvatuksen opettajien näkökulmia työn ja toimintakulttuuriin muutokseen. Työelämän tutkimus, 21(1), 84-108. https://doi.org/10.37455/tt.111478
Toivonen. (2022). Varhaiskasvatus ja talous. Taloudellistuminen päiväkodin johtajan arkipäivän työn jäsentäjänä. Tutkittua varhaiskasvatuksesta. https://tutkittuavarhaiskasvatuksesta.com/2022/12/02/varhaiskasvatus-ja-talous-taloudellistuminen-paivakodin-johtajan-arkipaivan-tyon-jasentajana/
Toivonen, H., Paananen, M. & Paakkari, A. (2023). Siellä on ylimääräistä resurssia, jota mä voin tarvittaessa siirtää. Talous ja päiväkodin johtajien työ. Journal of Early Childhood Education Research, 12(3), 1–22. https://doi.org/10.58955/jecer.127459
Zarra-Nezhad, Moazami-Goodarzib, Muotka & Sajaniemi. (2023). Teachers’ stress as a moderator of the impact of a professional development intervention on preschool children’s social-emotional learning. Journal of Early Childhood Education Research, 12(3), 64–87. https://journal.fi/jecer/article/view/126751/86075
Tutkittua varhaiskasvatuksesta 