Aamuin illoin varhaiskasvatuksessa – voiko vuorohoito palvella pienten lasten hyvinvointia?

Vieraskynässä Eija Salonen

Päiväkodin kello näyttää iltakymmentä, kun äiti saapuu hakemaan Mattia vuorohoidosta. Kotiinlähdön hetkellä lastenhoitaja kumartuu Matin puoleen ja kertoo ystävällisesti: ”Aamulla täällä onkin Kaisa-ope sinua vastassa.” Ulko-oven sulkeuduttua hoitajan ilme vakavoituu. ”Vaihtuvat vuorot ovat lapsille rankkoja”, hän huokaa. ”Joskus he ovat niin väsyneitä, että uni meinaa tulla kesken lounaan.”

Varhaiskasvatuksen vuorohoidosta puhutaan usein huolen täyttämin äänenpainoin. Vaativien varhaiskasvatusaikojen ja vaihtuvien ihmissuhteiden pelätään vaarantavan etenkin pienimpien lasten hyvinvoinnin. Tutkimukset (Peltoperä, 2021; Salonen, 2020; Siippainen, 2018) antavat kuitenkin vuorohoidosta monipuolisemman kuvan. Vaikka niissäkin tuodaan esille haasteita, vuorohoidossa nähdään myös hyviä puolia ja lasten hyvinvointia palvelevia käytäntöjä. 

Vuorohoito osana suomalaista varhaiskasvatusta

Vuorohoito on suomalainen julkinen varhaiskasvatuspalvelu, jota tarjotaan aamuvarhaisella, illalla, yöllä ja viikonloppuna työskentelevien vanhempien lapsille. Tavallisimmin sitä järjestetään päiväkodeissa, jotka toimivat joko laajennetuin aukioloajoin tai ympäri vuorokauden. Vuorohoidon voidaan katsoa olevan olennainen osa julkista varhaiskasvatustamme: vuonna 2016 siihen osallistui jo noin 15 000 lasta (Säkkinen & Kuoppala, 2017).

Vuorohoito vastaa 24/7-yhteiskunnan luomiin tarpeisiin mahdollistamalla pienten lasten vanhempien työskentelyn edellä kuvattuina ajankohtina. Vuorohoidolta edellytetään kuitenkin muutakin kuin turvallista lastenhoitoa: muiden varhaiskasvatuspalvelujen tavoin sitä koskevat Varhaiskasvatuslaissa (2018/540) ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, 2018) määritellyt tavoitteet. Niissä varhaiskasvatus kuvataan kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaksi kokonaisuudeksi, jonka tehtävänä on tukea monipuolisesti lapsen kehitystä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Väsymystä, kuormaa ja vaihtuvia ihmissuhteita

Voiko 24/7-yhteiskunnan tarpeisiin vastaava varhaiskasvatuksen vuorohoito sitten palvella paitsi taloutta ja työelämää, myös pienten lasten hyvinvointia? Vuorohoitoa koskevan huolipuheen perusteella näin ei aina ole, ja myös tutkimukset (Peltoperä, 2021; Rönkä ym., 2017; Salonen, 2020) nostavat esille vuorohoitoon liittyviä haasteita. 

Tarkasteltaessa vuorohoidon pulmakohtia huomio kääntyy usein lapsia kuormittaviin varhaiskasvatusaikoihin. Lasten kannalta hankalilta näyttävät esimerkiksi pitkät päivät ja myöhäiset illat vuorohoidossa, samoin saapumiset ja kotiinlähdöt uniajan kynnyksellä tai uniajalla. Kuormitusta ja väsymystä voivat aiheuttaa myös vaihtuvat vuorot, joiden väliin ei jää aikaa riittävän pitkille yöunille. Näissä tilanteissa lapselle luonteva vuorokausirytmi sekä riittävä lepo ja uni eivät välttämättä toteudu, mikä vaikuttaa kielteisellä tavalla lapsen mielialaan ja arjen sujumiseen. (Salonen ym., 2018.)

Haastavien varhaiskasvatusaikojen ohella huolta herättää vaihteleva sosiaalinen ympäristö, joka johtuu vuorohoidossa kohtaavien lasten ja aikuisten yksilöllisistä varhaiskasvatus- ja työajoista (Salonen, 2020). Tämän ympäristön on havaittu toisinaan vaikeuttavan lasten vuorovaikutusta niin kavereiden kuin aikuisten kanssa ja heikentävän siten heidän viihtymistään päiväkodissa (De Schipper ym., 2003; Salonen ym., 2016; Salonen ym., 2020). Kokoonpanoltaan vaihtelevassa, erirytmisistä lapsista koostuvassa ryhmässä myös pedagogisen toiminnan suunnittelu ja toteuttaminen on vaikeaa (Peltoperä, 2021; Rönkä ym., 2019).

Toimivia käytäntöjä ja lapsille sopivia ratkaisuja

Haasteiden rinnalla on tärkeää huomata vuorohoidon moninaisuus ja ne hyvät mahdollisuudet, joita tämä varhaiskasvatuksen muoto pitää sisällään. Vuorohoitoa toteutetaan monin erilaisin käytännöin ja resurssein, ja päiväkotikohtaiset erot voivat olla suuria (Malinen ym., 2016). Myös vuorohoitoon osallistuvat lapset eroavat toisistaan niin varhaiskasvatusajoiltaan kuin persoonallisuudeltaan. 

Vaikka vuorohoito voi toisinaan olla kuormittavaa, näin ei välttämättä ole: parhaimmillaan lapsen varhaiskasvatusajat sopivat hänelle erinomaisesti ja mahdollistavat sekä säännöllisen vuorokausirytmin että riittävän levon ja unen (Salonen ym., 2018). Sosiaalinen ympäristö puolestaan saattaa tarjota paitsi vaihtelua, myös lapsia ilahduttavia mahdollisuuksia esimerkiksi silloin, kun eri-ikäiset lapset kohtaavat vuorohoidon illassa (Salonen ym., 2018; Salonen ym., 2020). 

Vuorohoidon vahvuutena pidetään myös ilta-ajalle tyypillistä pientä ryhmäkokoa, joka mahdollistaa tilojen ja materiaalien joustavan käytön ja lasten yksilöllisen huomioimisen (Salonen, 2020). On tärkeää tiedostaa, ettei tämä ihanne aina toteudu: esimerkiksi ympärivuorokautisten päiväkotien iltaryhmiin voi saapua yötä vasten monia uusia lapsia, jolloin ryhmäkoko ei välttämättä pienene. Tutkimuksissa (Salonen ym., 2018; Salonen ym., 2020; Siippainen, 2018) pääsevät tästä huolimatta esille myös ilta-ajalle ominaiset, lasten hyvinvointia palvelevat kiireettömän vuorovaikutustilanteet.

Katsottaessa lasten arjen kokonaisuutta hieman laajemmin voidaan vuorohoito nähdä niin ikään heidän hyvinvointinsa kannalta suotuisana palveluna. Varhaiskasvatuksen saatavuus aamuvarhain, iltaisin, öisin ja viikonloppuisin helpottaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista ja tukee vanhempien myönteisten kokemusten välityksellä myös lasten hyvinvointia (Murtorinne-Lahtinen ym., 2016; Tammelin ym., 2019). Vuorohoito lisää myös lasten välistä tasa-arvoa mahdollistamalla heidän osallistumisensa varhaiskasvatukseen vanhempien työajoista riippumatta (Peltoperä, 2021). 

Vastaus otsikon kysymykseen onkin myönteinen: varhaiskasvatuksen vuorohoito voi parhaimmillaan palvella pientenkin lasten hyvinvointia. Tarkasteltaessa lasten oppimista, kehitystä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia kaikkein tärkeimmältä ei lopulta näytä varhaiskasvatuksessa vietettyjen tuntien määrä ja ajoitus (Anme ym., 2012; Salonen, 2020). Sen sijaan on tärkeää, että arki perheessä ja varhaiskasvatuksessa muodostaa lapsen ikään ja yksilölliseen kehitysvaiheeseen nähden tasapainoisen kokonaisuuden, jossa lapsi voi tulla kuuluksi ja huomioiduksi hänelle merkityksellisissä, turvallisissa ja virikkeiltään rikkaissa vuorovaikutussuhteissa (Degotardi & Pearson, 2014). Vaikka tavoite on vaativa, se on mahdollista saavuttaa vuorohoidossa siinä missä muissakin varhaiskasvatuspalveluissa.  

Kuvituskuvat Pixabay

Lähteet

Anme, T., Tanaka, E., Shinohara, R., Sugisawa, Y., Watanabe, T., Tomisaki, E. & Segal, U. A. (2012). Does Night Care Affect Development? A Five-year Follow-up. Education, 2(5), 143–147. doi:10.5923/j.edu.20120205.06  

Degotardi, S. & Pearson, E. (2014). The relationship worlds of infants and toddlers: Multiple perspectives from early year’s theory and practice. Maidenhead: Open University Press. 

De Schipper, J. C., Tavecchio, L., Van IJzendoorn, M. & Linting, M. (2003). The relation of flexible child care to quality of center day care and children’s socio-emotional functioning: A survey and observational study. Infant Behavior & Development, 26(3), 300–325. doi:10.1016/S0163-6383(03)00033-X

Malinen, K., Dahlblom, T. & Teppo, U. (2016). Suomalainen vuorohoito. Teoksessa U. Teppo & K. Malinen (toim.), Osaamista vuorohoitoon (s. 12–24). Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu.

Murtorinne-Lahtinen, M., Moilanen, S., Tammelin, M., Rönkä, A. & Laakso, M.-L. (2016). Mothers’ non-standard working schedules and family life: Enhancing regularity and togetherness. International Journal of Sociology and Social Policy, 36(1/2), 119–135. doi:10.1108/IJSSP-02-2015-0022

Opetushallitus (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Haettu osoitteesta https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf 

Peltoperä, K. (2021). Vanhempien ja päiväkodin työntekijöiden rakentamat merkitykset varhaiskasvatuksen vuorohoidolle. JYU Dissertations 419. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/77515 

Rönkä, A., Malinen, K., Metsäpelto, R.-L., Laakso, M.-L., Sevón, E. & Verhoef-van Dorp, M. (2017). Parental working time patterns and children’s socioemotional wellbeing: Comparing working parents in Finland, the United Kingdom, and the Netherlands. Children and Youth Services Review, 76, 133–141. doi:10.1016/j.childyouth.2017.02.036

Rönkä, A., Turja, L., Malinen, K., Tammelin, M. & Kekkonen, M. (2019). Flexibly scheduled early childhood education and care: Experiences of Finnish parents and educators. Early Years, 39(4), 376–391. doi:10.1080/09575146.2017.1387519 

Salonen, E. (2020). Pienet lapset varhaiskasvatuksen vuorohoidossa: Epätyypillisten varhaiskasvatusaikojen merkitys kuulumisen neuvottelulle ja rakentumiselle. JYU Dissertations 254. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/71224/978-951-39-8240-9_vaitos05092020.pdf?sequence=4&isAllowed=y

Salonen, E., Laakso, M.-L. & Sevón, E. (2016). Young children in day and night care: Negotiating and constructing belonging during daily arrivals. Early Child Development and Care, 186(12), 2022–2033. https://doi.org/10.1080/03004430.2016.1146717

Salonen, E., Sevón, E. & Laakso, M.-L. (2018). Flexibly scheduled early childhood education and care: Finnish mothers’ and educators’ perceptions on young children’s experiences and child-responsive practices. International Journal of Early Childhood, 50(2), 193–209. https://doi.org/10.1007/s13158-018-0221-0

Salonen, E., Sevón, E. & Laakso, M.-L. (2020). Evening early childhood education and care: Re-formulating the institutional culture. Journal of Early Childhood Research. Advance online publication. https://doi.org/10.1177/1476718X20947120Salonen, E. (2020). Pienet lapset varhaiskasvatuksen vuorohoidossa. Epätyypillisten varhaiskasvatusaikojen merkitys kuulumisen neuvottelulle ja rakentumiselle. JYU Dissertations 254. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/71224

Siippainen, A. (2018). Sukupolvisuhteet, hallinta ja subjektifikaatio. Etnografinen tutkimus lasten ja aikuisten suhteista vuorohoitopäiväkodissa. JYU Dissertations 4. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/59190

Säkkinen, S. & Kuoppala, T. (2017). Varhaiskasvatus 2016 – Kuntakyselyn osaraportti. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Haettu osoitteesta http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135184/TR30_17_vaka_kuntakysely_u.pdf?sequence=5&isAllowed=y

Tammelin, M., Mykkänen, J., Sevón, E., Murtorinne-Lahtinen, M. & Rönkä, A. (2019). Family time negotiations in the context of non-standard work schedules. Families, Relationships and Societies, 8(1), 105–20. doi:10.1332/204674317X15034163282768

Varhaiskasvatuslaki 540/2018. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2018/20180540

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s