Vieraskynässä Suvianna Hakalehto
YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan oikeuksien toteutumisesta huolehtiminen varhaislapsuudessa on tehokas keino ehkäistä keskilapsuuden ja nuoruuden aikana ilmeneviä henkilökohtaisia, sosiaalisia ja koulutukseen liittyviä vaikeuksia. Varhaiskasvatuksella on tässä tärkeä rooli. Lapsen oikeuksien komitea on kehottanut valtioita huolehtimaan systemaattisesta ja laadukkaasta varhaiskasvatuksesta, jotta lapsen oikeus kehitykseen toteutuisi mahdollisimman täysimääräisenä. (YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 7: lapsen oikeuksien täytäntöönpano varhaislapsuudessa)
Varhaiskasvatuksessa on kyse julkisen tehtävän hoitamisesta, joten se poikkeaa juridisesti esimerkiksi kotikasvatuksesta (Hakalehto 2018, s. 243-262). Kaikessa varhaiskasvatuksen toiminnassa ja päätöksenteossa on noudatettava tarkoin voimassa olevaa lainsäädäntöä (Suomen perustuslaki, 2 §). On välttämätöntä, että varhaiskasvatuksen henkilökunnalla on ajantasaiset valmiudet varhaiskasvatusikäisen lapsen oikeudellisesta asemasta. Tähän liittyy muun muassa ymmärrys siitä, miten varhaiskasvatuksessa voidaan aktiivisesti edistää oikeuksien toteutumista. Tämän lisäksi on oltava selvillä siitä, millainen käytös ja toiminta on oikeuksien lainvastaista rajoittamista.
Alaikäisen oikeudellisen aseman lähtökohtiin kuuluu hänen huoltajiensa oikeus ja velvollisuus huolehtia lapsensa kasvatuksesta ja hoidosta (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 361/1983; Hakalehto – Toivonen 2021). Silloinkin kun lapsi osallistuu varhaiskasvatukseen, heillä säilyy päätösvalta lastaan koskevissa asioissa. Varhaiskasvatus järjestetäänkin yhteistyössä lapsen huoltajien kanssa ja tavoitteena on tukea vanhempia kasvatustyössään, jossa on kyse muun ohella lapselle kuuluvien oikeuksien toteuttamisesta.
Varhaiskasvatuslain 4 § velvoittaa huomioimaan kaikessa toiminnassa ensisijaisesti lapsen edun. Lapsen edulla tarkoitetaan alaikäisille lainsäädännössä turvattuja oikeuksia (Tolonen – Koulu – Hakalehto 2019). Varhaiskasvatuksen päätöksenteossa ja arjessa (esim. lasten ulkoilussa, ruokailussa, toimintatuokioissa, lepohetkissä ja pukeutumistilanteissa) on varmistuttava siitä, että kaikki lapsen oikeudet toteutuvat ja ettei niitä loukata. Lapsen edun ensisijaisuuden toteutuminen varhaiskasvatuksessa edellyttää huolehtimista muun muassa lapsen hyvinvoinnista, turvallisuudesta, osallisuudesta, tasapainoisesta päivärytmistä sekä riittävästä levosta ja leikistä. Lisäksi on varmistuttava siitä, että lapsen oikeus muun muassa uskonnonvapauteen, kieleen ja kulttuuriin, yksityisyyteen ja koskemattomuuteen samoin kuin suojaan kaikelta huonolta kohtelulta toteutuvat kaikissa tilanteissa. (Hakalehto 2018, s. 277-278, 293.)
Lapsen oikeuksien toteutumista arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa kyseessä olevan lapsen henkilökohtaiset ominaisuudet (esim. ikä, kehitystaso, sukupuoli, alkuperä, uskonto, vähemmistöryhmään kuuluminen, vammaisuus), oikeus terveyteen sekä oikeus huolenpitoon ja suojeluun. Erityistä huomiota on kiinnitettävä haavoittuviin lapsiryhmiin kuuluvien lasten oikeuksien toteutumiseen, sillä heidän oikeuksiensa toteutumiseen liittyy usein erityisiä haasteita. (YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 14: lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon. 3 artikla, 1 kohta)
Varhaiskasvatuksessa on velvollisuus selvittää aktiivisesti lasten näkemyksiä. Lapsia tulee kannustaa ilmaisemaan itseään ja kertomaan mielipiteistään luontevana osana varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatuksen henkilökunnan tulee luoda ilmapiiri, jossa lapset voivat turvallisesti kertoa heille tärkeistä asioista. Lapsen edun toteutuminen varhaiskasvatuksessa edellyttää, että ammattilaiset ovat selvillä lasten näkemyksistä kaikissa lapsia itseään koskevissa varhaiskasvatuksen arjen asioissa. Näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla jokapäiväisen hoidon, opetuksen, kasvatuksen ja toiminnan suunnittelun yhteydessä. Keskeistä on tarkastella varhaiskasvatusta lasten näkökulmasta ja kiinnittää erityistä huomiota lasten mielenkiinnon kohteisiin. (Hakalehto 2018, s. 285-286.)
Varhaiskasvatukseen osallistuvan lapsen oikeudellisen aseman hahmottaminen on varhaiskasvatuksessa toimiville välttämätöntä mutta haastavaa, sillä varhaiskasvatuslaista löytyy vain murto-osa varhaiskasvatuksen ammattilaista arjen toiminnassa sitovista juridisista velvoitteista ja niistä oikeuksista, jotka lapselle on turvattu hänen ollessaan varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuslain lisäksi on tunnettava muun muassa hallintolain, lapsenhuoltolain, perustuslain ja lapsen oikeuksien sopimuksen toiminnalle asettamat velvoitteet. On myös huomattava, etteivät juridisesti sitovien velvoitteiden ja toisaalta ohjeistuksen erot selviä varhaiskasvatuslakia lukemalla. Esimerkiksi osa varhaiskasvatuslain 3 §:n asettamista tavoitteista sisältyy muuhun lainsäädäntöön oikeudellisina velvoitteina, jolloin kyse ei ole ainoastaan tavoitteista. Tämä koskee esimerkiksi yhdenvertaisuutta, uskonnonvapautta ja lasten osallisuutta, jotka on kaikki turvattu perus- ja ihmisoikeuksina. (Hakalehto 2018, s. 270.)
Haasteita aiheuttaa myös se, ettei varhaiskasvatuslaki sisällä säännöksiä henkilökunnan oikeudesta rajoittaa lapsen oikeuksia varhaiskasvatuksessa. Julkista tehtävää hoitava ei saa puuttua lapselle kuuluviin perusoikeuksiin, ellei lakiin sisälly tähän oikeuttavaa säännöstä. Toistaiseksi puuttuu esimerkiksi sääntely siitä, millaisia toimia lapsiin on lainmukaista kohdistaa, kun he käyttäytyvät haastavasti tai aiheuttavat vahinkoa muille tai itselleen. Varhaiskasvatuslaki ei myöskään anna mahdollisuutta ryhtyä esimerkiksi kurinpitotoimiin tai voimankäyttöön. Käyttää voidaan tavanomaisia, yleisesti hyväksyttyjä kasvatuskeinoja, jotka eivät puutu perusoikeuksiin. Epäselvä oikeustila heikentää sekä varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten että varhaiskasvatuksessa työskentelevien oikeusturvaa. (Hakalehto 2018, s. 282-283; Hakalehto 2019.)
YK.n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota siihen, että riski lapsen oikeuksien loukkauksille on suurin varhaislapsuudessa jolloin lapsi on haavoittuvin ja puolustuskyvyttömin. (YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 7: lapsen oikeuksien täytäntöönpano varhaislapsuudessa) Tästä seuraa, että varhaiskasvatuksessa on kartoitettava ja otettava huomioon ne riskit, joita toiminnassa voi aiheutua lapsen kehitykselle ja oikeuksien toteutumiselle. Tähän liittyen keskeinen osa varhaiskasvatukseen osallistuvan lapsen oikeusturvaa on varhaiskasvatuksessa työskentelevän velvollisuus ilmoittaa havaitsemistaan epäkohdista tai ilmeisen epäkohdan uhasta varhaiskasvatuksen toteuttamisessa. Sama koskee ilmoituksen vastaanottaneen henkilön velvollisuutta ilmoittaa asiasta varhaiskasvatuksen johtavalle viranhaltijalle. Ilmoitusvelvollisuuden kynnys on matala, kun kyse on pienten lasten oikeuksien toteutumisesta tai niiden toteutumatta jäämisestä. Se että pienet lapset ovat täysin riippuvaisia siitä, että aikuiset huolehtivat heidän oikeuksiensa toteutumisesta, korostaa lapsista huolehtivan varhaiskasvatuksen henkilöstön velvollisuuksia suhteessa lapseen (Hakalehto 2018).
Kuvituskuvat Pexels
Lähteet
Hakalehto, Suvianna: Lapsioikeuden perusteet. Alma Talent 2018.
Hakalehto, Suvianna: Constitutional protection of children’s rights in Finland. In Bendiksen, Lena – Haugli, Trude – Nylund, Anna – Sigurdsen, Randi (eds.): Children’s Constitutional Rights in Nordic Countries. Brill 2019, s. 58-82.
Hakalehto, Suvianna – Toivonen, Virve: Johdatus lapsen oikeuksiin perheessä. Teoksessa Hakalehto, Suvianna – Toivonen Virve (toim.): Lapsen oikeudet perheessä. Helsingin Kamari 2021.
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983).
Suomen perustuslaki (731/1999).
Tolonen, Hannele – Koulu, Sanna – Hakalehto, Suvianna: The best interests of the child in the light of Finnish legislation and doctrine: What has changed and what remains the same. In Bendiksen, Lena – Haugli, Trude – Nylund, Anna – Sigurdsen, Randi (eds.): Children’s Constitutional Rights in Nordic Countries. Brill 2019, s. 133-158.
Varhaiskasvatuslaki (540/2018).
YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 7 (2005): lapsen oikeuksien täytäntöönpano varhaislapsuudessa.
YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 14 (2013): lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon (3 artikla, 1 kohta).
Tutkittua varhaiskasvatuksesta 