Vieraskynässä Anna Siippainen (Tampereen yliopisto), Julia Kuusiholma-Linnamäki (Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi) ja Katja Repo (Tampereen yliopisto)

Suomessa tuetaan julkisin varoin sekä pienten lasten kotihoitoa että varhaiskasvatusta. Vastakkainasettelu kotihoidon ja varhaiskasvatuksen välillä leimahtelee aika ajoin niin julkisessa keskustelussa kuin poliittisessa päätöksenteossa. Kättä on väännetty muun muassa kotihoidon ja varhaiskasvatuksen paremmuudesta ja ylipäänsä siitä, missä pienten lasten ja heidän huoltajiensa pitäisi aikansa viettää. Keskustelut ilmentävät erilaisia tulkintoja hyvästä lapsuudesta sekä vanhemmuuden odotuksista ja ideaaleista. Näiden keskustelujen lisäksi huoltajien valintoihin vaikuttaa myös se, minkälaiset ratkaisut ovat ylipäänsä mahdollisia. Keskusteluissa ei aina tunnisteta sitä, että huoltajien lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen ratkaisuihin vaikuttavat useat tekijät, kuten työ, elämäntilanne, oma hyvinvointi tai vaikkapa asuinpaikka (ks. esim. Alasuutari ym. 2022). Perheiden valittavana olevat vaihtoehdot ovat Inarissa, Lempäälässä ja Helsingissä erilaiset, ja varhaiskasvatukseen osallistumisessa on paikallista vaihtelua.

Varhaiskasvatukseen osallistumisen nostamiseksi on ollut vankka poliittinen tahtotila niin Suomessa kuin Euroopan Unionissa. Kansallisesti osallistumista on pyritty edistämään monin keinoin, kuten alentamalla varhaiskasvatuksen asiakasmaksuja. Yksi hallituksen toimenpide osallistumisen edistämiseksi oli viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilu vuosina 2018–2021. Opetus- ja kulttuuriministeriö nimesi kokeilun tavoitteeksi muun muassa viisivuotiaiden varhaiskasvatukseen osallistumisen lisäämisen sekä pedagogiikan kehittämisen. Karvi arvioi kokeilun tavoitteiden toteutumista (Kuusiholma-Linnamäki ym. 2021a; Kuusiholma-Linnamäki 2021b; Siippainen ym. 2019; Siippainen ym. 2020). Tässä tekstissä tarkastelemme maksuttomuuskokeilun vaikutusta varhaiskasvatukseen osallistumiseen. Lisäksi tarkastelemme, kuinka vallitseva ilmapiiri ja huoltajien näkemykset näkyvät perheiden tekemissä valinnoissa.

Viisivuotiaiden maksuttomuuskokeilu osallistumista edistämässä

Viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilussa mukana olleet kunnat tarjosivat viisivuotiaille lapsille 20 viikkotuntia maksutonta varhaiskasvatusta. Nyt meneillään olevasta kaksivuotisen esiopetuksen kokeilusta (Laki kaksivuotisen esiopetuksen kokeilusta 1046/2020) poiketen viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuskokeiluun osallistuminen oli perheille vapaaehtoista, ja kunnat hakivat itse mukaan kokeiluun (ks. Tietolaatikko 1).

 Tietolaatikko 1. Tietoa viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilusta

Maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilu kesti kolme vuotta. Kokeiluun osallistui sen eri vaiheissa, vuosina 2018–2021, Manner-Suomesta kaikkiaan 33 kuntaa. Näistä kunnista 13 osallistui kokeiluun alusta loppuun asti. Loput 20 kuntaa osallistuivat kokeiluun yhdessä tai kahdessa vaiheessa. Kokeilun vaikutusta (Kuusiholma-Linnamäki & Siippainen 2021b) viisivuotiaiden varhaiskasvatukseen osallistumiseen tarkasteltiin pitkittäisasetelmalla vuosina 2017–2020 siten, että mittauspisteenä käytettiin jokaisen vuoden viimeistä päivää[1]. Viisivuotiaiden osallistuminen varhaiskasvatukseen oli korkeinta koko kokeilun ajan niissä kokeilukunnissa, jotka olivat mukana kokeilussa kaikki kolme vuotta (Kuvio 1.). Näissä kunnissa vuoden 2020 lopussa varhaiskasvatukseen osallistui lähes 96 prosenttia viisivuotiaista. Kyseisissä kunnissa viisivuotiaiden varhaiskasvatukseen osallistuminen lisääntyi noin 14 prosenttiyksikköä vuosien 2017–2020 aikana. Kunnissa, jotka olivat kokeilussa mukana yhdessä tai kahdessa vaiheessa, viisivuotiaiden varhaiskasvatukseen osallistuminen lisääntyi lähes 6 prosenttiyksikköä. Vertailukunnissa varhaiskasvatukseen osallistuminen lisääntyi puolestaan 9 ja muissa Manner-Suomen kunnissa noin 6 prosenttiyksikköä.[2]

Kuvio 1. Viisivuotiaiden lasten osallistumisaste varhaiskasvatukseen vuosina 2017–2020 

¹Viisivuotiaiden ikäkohortti vaihtui jokaisena vuonna. Vuonna 2017 viisivuotiaita olivat vuonna 2012 syntyneet ja vuonna 2020 viisivuotiaita olivat vuonna 2015 syntyneet lapset

Arvioinnin pohjalta voidaan todeta, että maksuttomuuskokeilu edisti viisivuotiaiden varhaiskasvatukseen osallistumista. Perheille kohdistuvat varhaiskasvatuksen asiakasmaksut ovat kuitenkin vain yksi tekijä silloin, kun perheet tekevät lastenhoitoon ja varhaiskasvatukseen liittyviä ratkaisujaan. Varhaiskasvatuksen osallistumisen esteitä tutkineet Michel Vandenbroeckin ja Arianna Lazzarin (2014) mukaan perheiden lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen ratkaisuihin vaikuttavat lukuisat eritasoiset tekijät. Ratkaisut lapsen osallistumisesta varhaiskasvatukseen liittyvät muun muassa varhaiskasvatuksen ja lastenhoidon tukien järjestelmään, työelämän rakenteisiin, taloudelliseen tilanteeseen ja kulttuurisiin malleihin hyvästä vanhemmuudesta ja lapsuudesta (ks. myös Karila ym. 2020). Nämä kaikki tekijät ovat läsnä, kun perheet pohtivat ratkaisujaan keittiön pöydän ääressä. Karvin arvioinnissa viisivuotiaan varhaiskasvatukseen osallistumista tarkasteltiin useista eri näkökulmista (kuvio 2).

Kuvio 2. Viisivuotiaiden varhaiskasvatukseen osallistumiseen yhteydessä olevia tekijöitä

Kansallisella tasolla tarkasteltiin joitakin lakeja ja asetuksia, joilla säädellään varhaiskasvatuksen järjestämistä tai vaikkapa asiakasmaksuja. Arvioinnissa kiinnostuksen kohteina olivat erityisesti lapsen subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaus, lapsiryhmän koko sekä varhaiskasvatuksen asiakasmaksut, joiden suhteen kunnat tekivät tarkasteluajankohtana erilaisia ratkaisuja. Arvioinnissa havaittiin, että niissä kokeilu- ja vertailukunnissa, joissa lainsäädäntöön tehdyt heikennykset eli subjektiivisen oikeuden rajaus ja ryhmäkoon kasvattaminen yli kolmevuotiaiden ryhmissä oli otettu käyttöön, oli viisivuotiaiden varhaiskasvatukseen osallistuminen vähäisempää.

Kunnallisella tasolla arvioinnissa tarkasteltiin, oliko kunta osallistunut maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeiluun ja maksettiinko kunnassa kotihoidon tuen kuntalisää. Arvioinnissa havaittiin, että niissä kunnissa, joissa tuettiin lasten hoitamista kotona kunnallisella kotihoidon lisätuella, lapset olivat useammin kotihoidossa.

Myös asenneilmasto vaatii tarkastelua

Voi ajatella, että niin varhaiskasvatuksen maksuttomuus kuin subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajauskin välittävät tietynlaista viestiä siitä, miten huoltajien oletetaan lastensa hoito järjestävän. Varhaiskasvatuksen ja lastenhoidon palvelu- ja etuusjärjestelmät muodostavat toisinaan monimutkaisen kokonaisuuden, ja lastenhoidon kannustimet voivat olla myös osin ristiriitaisia. Lastenhoidon tukien ja varhaiskasvatuksen perheille välittämää toisinaan ristiriitaista viestiä kuvastaa osuvasti erään huoltajan vastaus:

Emme saaneet kotihoidontuen kuntalisää, koska 5-vuotias oli päivähoidossa, vaikkakin vain 20 h/vko. Tämä on mielestäni todella ristiriitaista ja epäoikeudenmukaista. Toisaalta kunta haluaa saada 5-vuotiaat varhaiskasvatuksen piiriin tarjoamalla maksuttoman varhaiskasvatuksen, mutta toisaalta hoito maksaa kuitenkin perheelle n. xxx e/kk menetetyn kuntalisän muodossa.

Sama kunta saattaa sekä tarjota maksutonta varhaiskasvatusta että tukea lasten kotihoitoa niin, että maksuttomaan varhaiskasvatukseen osallistuminen ei ole taloudellisesti joillekin perheille kannattavaa. Arvioinnissa oltiinkin kiinnostuneita myös vanhempien suhtautumisesta varhaiskasvatukseen. Huoltajien näkemys siitä, edistääkö varhaiskasvatus lapsen kasvua ja oppimista, oli keskeinen viisivuotiaiden varhaiskasvatukseen osallistumista selittävä tekijä. Perheissä, joissa huoltajat ajattelivat varhaiskasvatuksen edistävän lapsen kasvua, osallistuivat lähes kaikki viisivuotiaat varhaiskasvatukseen. Mikäli huoltaja taas suhtautui varhaiskasvatuksen hyödyllisyyteen kriittisesti, viisivuotiaista vain hieman yli puolet osallistui varhaiskasvatukseen.

Yksilöt tavoittelevat arkeensa merkityksellisyyden kokemuksia, ja siksi esimerkiksi perheiden tekemät lastenhoidon ratkaisut halutaan pystyä oikeuttamaan tai tehdyt ratkaisut vähintään pystyä perustelemaan itselle. Merkityksellisyyden kokemuksia tavoitellaan yhtäältä erilaisten suhteiden mahdollistamina ja toisaalta niiden rajaamina. (ks. Mattila 2019.) Voidaankin nähdä, että kansalliset ja paikalliset ratkaisut siis ainakin jossain määrin ohjaavat perheiden tekemiä valintoja. Näin ollen muutokset rakenteissa vaikuttavat pitkällä aikavälillä ajattelumalleihin siitä, mitä pidämme oikeutettuna ja normatiivisena.

Varhaiskasvatuksen rakennemuutokset heijastuvat arkeen uusina ajattelutapoina

Varhaiskasvatuksen osittainen maksuttomuus siis kannusti perheitä valitsemaan viisivuotiaan lapsensa hoitoratkaisuksi varhaiskasvatuksen. Kuntien osallistuminen kokeiluun voi jo itsessään toimia viestinä perheille siitä, että kaikki lapset perheiden tilanteista riippumatta ovat tervetulleita varhaiskasvatukseen. Rakenteelliset tekijät ja arkiset käytännöt ovatkin aina suhteessa toisiinsa ja näin ollen myös vaikuttavat toinen toisiinsa (Ervasti ym. 2008; Mattila 2019; Salmi 2004). Esimerkiksi tässä tapauksessa varhaiskasvatuksen maksuttomuus muutti joidenkin perheiden arjen rakenteellisia ehtoja – mahdollisuuksia viedä viisivuotias varhaiskasvatukseen, vaikka kotona olisi huoltaja esimerkiksi työttömyyden tai nuoremman sisaruksen hoitovapaan vuoksi. Kokeilu rohkaisi huoltajia valitsemaan viisivuotiaan lapsen hoitoratkaisuksi varhaiskasvatuksen vaikkapa tilanteessa, jossa huoltaja oli pienemmän sisaruksen kanssa vauvalomalla. Rakenteellisten ehtojen – tässä tapauksessa siis asiakasmaksujen pienentymisen – lisäksi kunnan osallistuminen maksuttomuuskokeiluun muutti joidenkin huoltajien käsitystä siitä, mikä on sosiaalisesti suotava hoidon järjestely. Toisin sanoen, kokeilu osoitti, että arjen rakenteissa tapahtuvat muutokset heijastuvat arkeen uusina ajattelutapoina, asenteina ja toimintana. Uudet tavat toimia asettuvat osaksi kulttuurisia ja institutionaalisia jatkumoja, joissa tapahtuvat muutokset ovat hitaita ja vähittäisiä.

Suomessa on haluttu ylläpitää lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen järjestelmää, jossa jokainen perhe saa valita itse perheelleen parhaiten sopivan ratkaisun – oli se sitten kotihoitoa tai kodin ulkopuolista varhaiskasvatusta. Kuntien palvelujärjestelmät ovat erilaisia (Alasuutari ym. 2022), mutta myös perheiden tarpeet ja toiveet vaihtelevat. Vaihtelevaa tarvetta on valinnanvapaus palvellut. Kuitenkin myös yhden perheen sisällä yksittäisten lasten tarpeet ja toiveet voivat olla erilaisia. Tätä vaihtelua suomalainen lastenhoidon tukien ja varhaiskasvatuksen järjestelmä ei parhaalla mahdollisella tavalla tunnista. Siinä missä yhdelle perheen lapsista toivottaisiin varhaiskasvatuspaikkaa, voi toisen kohdalla huoltajan toive olla lapsen hoitaminen kotona. Perheiden valinnanvapaus ei aina toteudu, osin rakenteellisten, osin asenteellisten esteiden vuoksi. Ei siis ole lainkaan merkityksetöntä, millaisia konkreettisia vaihtoehtoja perheille tarjotaan ja kuinka varhaiskasvatuksen tai kotihoidon merkityksestä tai vaikkapa hyvästä vanhemmuudesta puhutaan. 

Emme varmaan pääse tilanteeseen, jossa Suomen jokaisessa kunnassa, jokaisen pikkulapsiperheen vanhemman ja yksittäisen lapsen lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen järjestelyt toteutuisivat aina juuri perheen toivomalla tavalla. Silti ja ehkä juuri tämän vuoksi perheiden ratkaisuja estävistä rakenteista ja ideologioista on hyvä olla vähintäänkin tietoinen. Estävien tekijöiden tiedostaminen voi osaltaan auttaa näkemään lasten kotihoidon ja varhaiskasvatuksen välistä eroa vähemmän jännitteisenä – ei vastakkaisina, vaan usein toisiaan täydentävinä.

[1] Varhaiskasvatuksen osallistumisasteissa tapahtuneita muutoksia tarkasteltiin jakaen kunnat seuraaviin ryhmiin: (1) kokeilun kaikissa vaiheissa mukana olleet kunnat (n = 13); (2) kokeilun yhdessä tai kahdessa vaiheessa mukana olleet kunnat (n = 20); (3) vertailukunnat kokeilukunnille (n = 33), joiden valinnoissa pyrittiin samankaltaisuuteen kuntiin liittyvien maantieteellisten, sosioekonomisten ja demografisten tekijöiden osalta; (4) muut Manner-Suomen kunnat (n = 211–227).

[2] Osallistumisaste vuoden 2020 lopussa oli 91 % niissä kunnissa, jotka olivat mukana kokeilun yhdessä tai kahdessa vaiheessa, vertailukunnissa 88 % ja muissa Manner-Suomen kunnissa 84 %.

Lähteet

Alasuutari, M., Lammi-Taskula, J., Repo, K., Karila, K., Närvi, J. & Eerola, P. (2022) Lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen ratkaisujen tarkastelun lähtökohtia. Helsinki: Gaudeamus, 7–28.

Ervasti,H., Fridberg, T., Hjerm, M. & Ringdal, K. (toim.) (2008) Nordic social attitudes in a European perspective, Cheltenham: Edvard Elgar.

Karila, K., Siippainen, A., Repo, K. & Paananen, M. & Fjällström, S. (2020) Paikallisuus, vanhemmat ja varhaiskasvatusmahdollisuudet – Tarinoita kunnan ja pienten lasten vanhempien kohtaamisista. Focus Localis, 24–39.

Kuusiholma-Linnamäki J., Siippainen, A., Metsämuuronen, J., Lepola, L., Alasuutari, M., Koivisto, P., Nygård, M., Saarikallio-Torp, M. (2021a) Viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuskokeilun loppuraportti: Varhaiskasvatukseen osallistuminen ja kuntien vaihtelevat palvelujärjestelmät. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi.

Kuusiholma-Linnamäki, J. & Siippainen, A. (2021b) Yhteenveto viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuskokeilun arvioinnista vuosina 2018–2021. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi.

Laki kaksivuotisen esiopetuksen kokeilusta 1046/2020.

Mattila, A. (2019) Ansiotöitä vai lapsenhoitoa? Valinnanvapaus ja reunaehdot pienten lasten äitien valinnoissa. Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 123. Valtiotieteellinen tiedekunta: Helsingin yliopisto.

Salmi, M. (2004) Arkielämä kokoaan yhteen työn ja perheen. Teoksessa Minna Salmi & Johanna Lammi-Taskula (toim.) Puhelin, mummo vai joustava työaika? Työn ja perheen yhdistämisen arkea. Helsinki: Stakes, 11–28.

Siippainen, A., Repo, L., Metsämuuronen, J., Kivistö, A., Saarikallio-Torp, M., Koivisto, P. & Alasuutari, M. (2019) Viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuskokeilun arviointi. Raportti kokeilun ensimmäisestä vaiheesta Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi 16/2019. 

Siippainen, M., Paananen, M., Metsämuuronen, J., Repo, L., Sarkkinen, T., Alasuutari, M., Koivisto, P. & Saarikallio-Torp, M. (2020) Viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuskokeilunarvioinnin väliraportti: Varhaiskasvatukseen osallistuminen, kokeilun kustannukset ja järjestäminen Kansallinen koulutuksen arviointikeskus 14/2020.Vandenbroeck, M. & Lazzari, A. (2014) Accessibility of Early Childhood Education and Care: A state of Affairs. European Early Childhood Education Research Journal, 22(3), 327–335. https://doi.org/10.1080/1350293X.2014.912895Varhaiskasvatuslaki