Riittävästi henkilökuntaa varhaiskasvatuksen jokaiseen hetkeen

Kansalaisaloite suhdelukujen tarkemmasta määrittelystä julkaistiin 3.4.2019 kansalaisaloite.fi sivustolla. Aloitteen tavoitteena on kirjata lakiin tarkempi määrittely suhdelukujen poikkeamisesta ja määritellä poikkeamisen kesto. Lisäksi aloitteella vaaditaan ryhmäkokojen tarkastelua ryhmäkohtaisesti ja puolipäiväläisyyden poistamista.

Mitkä ne suhdeluvut sitten ovat?

Yksinkertaisuudessaan suhdeluvut ovat varhaiskasvatuksen ryhmäkoko. Suhdeluvut otettiin käyttöön 1990 -luvun laman aikana, jolloin siirryttiin kiinteistä kolmen työntekijän ryhmistä määrittelemään ryhmäkokoa suhdelukuina. Suhdeluvut kertovat montako lasta saa olla yhden työntekijän vastuulla ryhmässä. Työntekijöiden määrää ryhmässä ei määritelty, joten ryhmässä saattoi olla kaksi, kolme tai neljä työntekijää ja heitä vastaava lapsimäärä. Siirtyminen ryhmäkoosta suhdelukuihin naamioitiin “joustavuuden” ja “lapsen tarpeiden mukaan” tehtyjen ryhmien pohjalle, vaikka todellisuudessa tavoiteltiin rahallisia säästöjä.

Edistysaskel ryhmäkoossa tapahtui vuonna 2015, kun silloiseen päivähoitolakiin määriteltiin montako työntekijää sai olla yhdessä ryhmässä. Tämä ryhmäkokomaksimi takasi sen, että yhdessä ryhmässä saa olla enintään 3 työntekijää. Palasimme takaisin osittain takaisin ryhmäkoko aikaan, mutta suhdelukujen kanssa. Vieläkään laki ei vaatinut suhdelukuja tarkasteltavan ryhmittäin, vaikka ryhmän maksimikoko määriteltiin.

Kaiken pohjalla on halu tehdä laadukasta varhaiskasvatusta

Alkusysäyksen kansalaisaloite sai alkunsa Tutkittua varhaiskasvatuksesta -blogissa toukokuussa 2018 julkaistusta suhdelukuselvityksestä. Selvityksessä nousi esille, että suhdeluvut eivät pitäneet paikkaansa päivän eri tilanteissa ja erityisesti suhdeluvut ylittyivät iltapäivisin. Sijaisia ei hankittu poissaolevan työntekijän tilalle, työntekijäpulaa ei ennakoitu tai sijainen pyrittiin hankkimaan viime tingassa esimerkiksi aamuisin toiminnan jo alettua. Tämä johti siihen, että suunniteltua toimintaa ei voitu toteuttaa tai sitä jouduttiin muuttamaan. Kaikissa päiväkodeissa näin ei kuitenkaan tapahtunut ja päiväkotien väliset erot olivat suuria kunnista riippumatta. Sijaisia hankittiin etukäteen suunnitellusti ja työvuorot suunniteltiin lasten hoitoaikojen mukaan.

Laadukas varhaiskasvatus parhaimmillaan tasoittaa lasten välisiä eroja, vähentää eriarvoisuutta ja syrjäytymistä. Nyt näyttäisi siltä, että varhaiskasvatus ryhmäkoon ja suhdelukujen valossa lisäisi eriarvoisuutta. Jokaisella lapselle on oikeus varhaiskasvatukseen, mutta ei oikeutta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Osa lapsista ei koko toimintavuonna retkeile lähiympäristössään, kun taas toisessa päiväkodissa lapset retkeilevät viikoittain. Laadukas varhaiskasvatus, jonka ytimessä on suunniteltu toiminta, kuten musiikki, liikunta, leikki ja kädentaidot, ei tavoita kaikkia lapsia.

Näiden huomioiden pohjalta syntyi KANSALAISALOITE VARHAISKASVATUKSEN SUHDELUKUJEN TARKEMMASTA MÄÄRITTELYSTÄ. Aloitetta lähtivät ajamaan Suvi Kettumäki ja Sari Lapiolahti yhdessä laajan yhteistyökumppaniverkoston kanssa.

Uusi eduskunta, uusi hallitus – miten käy varhaiskasvatuksen?

Kun kansalaisaloite julkaistiin 3.4.2019 oli vajaa kaksi viikkoa eduskuntavaaleihin ja yhtenä tarkoituksena oli nostaa laadukas varhaiskasvatus keskusteluun vaalien alla. Samalla oli tarkoitus seurata vaalien lopputulosta ja vaikuttaa tulevaan hallitusohjelmaan. Vaalien jälkeen todettiin, että Suomeen oli tulossa varhaiskasvatusmyönteinen hallitus ja eduskunta. Hallitusohjelmaan kirjattiin subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palautus täysmääräisenä kaikille lapsille sekä ryhmäkoon pienennys yli 3 kolmivuotiaiden osalta. Nämä ovat erittäin iloisia uutisia varhaiskasvatuksen puolesta.

Kun samaan aikaan Vihreiden puolue lähti tukemaan kansalaisaloitetta puoluekokouksessaan ja uusi opetusministeri Li Anderson ilmaisi huolensa ylisuurista ryhmistä ja ryhmäkoon säännönmukaisista ylityksistä (Yle. 6.7.2019.), aloitteen merkittävyys kasvoi.

Kansalaisaloitteen neljä muutosta

Kansalaisaloitteen tarkoituksena on taata laadukas varhaiskasvatus jokaiselle lapselle kunnasta tai päiväkodista riippumatta. Varhaiskasvatusta säädellään varhaiskasvatuslailla ja valtioneuvoston asetuksella varhaiskasvatuksesta. Aloitteen muutokset kohdistuvat varhaiskasvatuslain 36 pykälään ja valtioneuvoston asetuksen varhaiskasvatuksesta 1. pykälään.

Kansalaisaloitteen neljä muutosta:

Ryhmäkokoa ei saa ylittää suunnitellusti ja työntekijöiden ennalta tiedettyjen poissaolojen vuoksi.
Ryhmäkoon ylitys ei saa kestää pidempään kuin yhden päivän ajan.
Suhdelukuja tulee tarkastella ryhmäkohtaisesti.
Puolipäiväläisyyden poistaminen.

Aloitteen vaatimilla muutoksilla selkeytettäisiin ryhmäkokoa määrittelemällä ylitykseen selkeät raamit ja kesto. Lisäksi taattaisiin riittävä määrä henkilökuntaan jokaiseen varhaiskasvatusryhmään määrittelemällä ryhmäkoon tarkastelu koskemaan yhtä ryhmää. Tasa-arvoa lisäämään aloite vaatii puolipäiväläisyyden poistamisen ja jokaiselle lapselle yhtäläisen määrän varhaiskasvatusta paikallaolon pituudesta riippumatta.

Kritiikkiä

Aloite on kerännyt julkaisunsa jälkeen kritiikkiä. Monet olivat tyrmistyneitä siitä, ettei aloite vaatinut ryhmäkoon pienentämistä 1:8 -> 1:7 yli kolmivuotiaiden osalta. Osa jätti jopa allekirjoittamatta, koska koki aloitteen vaativan ryhmäkoon suurentamista. Ja näin asia ei missään tapauksessa ole. Aloitetta tehdessä on hyvä pitää mielessä vaadittujen muutosten määrä ja aihealueen rajaaminen. Tärkeää on pohtia mihin asioihin haluaa puuttua ja mitkä ovat ne kohdat mihin voi kansalaisaloitteella puuttua. Varhaiskasvatuksessa kun on niin paljon epäkohtia, jotka kaipaavat korjaamista aina palkkauksesta varhaiserityiskasvatuksen määrittelyyn. Rajaamisen yhteydessä ryhmäkoon pienennys jäi pois, koska se ansaitsee oman erillisen aloitteensa ja näin ollen suhdelukujen määrittelystä tuli tämän aloitteen päätavoite. Ryhmäkoon pienennys saikin arvoisensa huomion, kun nykyinen hallitus otti hallitusohjelmaansa ryhmäkoon palautuksen takaisin 1:7 ja tämä muutos on astumassa voimaan 1.8.2020 (Verkkouutiset. 16.7.2019).

Toisena syynä aloitteen keskittymiseen pelkästään suhdelukujen tilapäiseen määrittelyyn tuli huomiosta, että suhdelukuja tulkitaan ympäri Suomea hyvinkin leväperäisesti. Kunnissa, jotka eivät olleet ottaneet käyttöön 1:8 suhdelukua yli kolmivuotiaiden osalta, tapahtui ryhmäkoon ylitystä. Kiteytettynä; vaikka ryhmäkoko on ollut joissain kaupungeissa pieni, nämä ongelmat pysyvät.

Kritiikkiä aloite keräsi myös tarpeettomuudestaan: “Siellä ne poikkeamat ja niiden määrittely on kerrottu hallituksen esityksessä 2018, että kuntien tehtävänä on lukea ne ja noudattaa niitä.” Tämä argumentti sisälsi jo syyn siihen miksi ne tulisi kirjata lakiin. Kunnat selkeästi eivät ole osanneet lukea hallituksen esitystä ja siinä olevia perusteluita lain tulkintaan. Tähän epäkohtaan on puuttunut Aluehallintovirasto, AVI, Jyväskylän ja Tampereen osalta. Jos tulkinnat ja käytännön sovellukset ovat Suomen suurimmissa kaupungeissakin retuperällä – voimme vain miettiä mitä se on muualla Suomessa.

Katse tulevaisuuteen – Mitä me voimme kaikki tehdä?

Jokaisella meillä varhaiskasvatuksen työntekijällä on vastuullaan laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttaminen ja siksi meidän tulee joka päivä taistella riittävien resurssien eteen. Varhaiskasvatuksen järjestäjien tulee noudattaa lakia. Johtajien tulee pitää huolta, että jokaisessa ryhmässä on riittävästi henkilökuntaa. Henkilökunnan tulee vaatia sijaisia ja raportoida suhdeluku ylityksestä.

“Kyllä me pärjätään” – aika on ohi ja nyt tartutaan toimeen.

Tutkittua varhaiskasvatuksesta -blogi kannustaa kaikki allekirjoittamaan aloite. Näin saamme vahvan viestin eduskunnalle ja hallitukselle, että me olemme yhtenäinen joukko laadukkaan varhaiskasvatuksen puolesta. Emme halua enää pärjätä, venyä, joustaa – vaan tehdä hyvää ja laadukasta varhaiskasvatusta. Siis tarjota lapsille sitä parasta mitä osaamme ja mitä me voisimme tehdä, jos aloitteen vaatimat kohdat korjataan.