Kuva: Joel Grandell
Eeva-Leena Onnismaa on varhaiskasvatuksen yliopistonlehtori Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Hän on tutkimuksessaan keskittynyt varhaiskasvatusjärjestelmän rakentumiseen ja varhaiskasvatuksen opettajan ammattiin. Opettajankoulutuksesta työelämään siirtymisen induktiovaihe on tällä hetkellä erityisenä kiinnostuksen kohteena. Jatka lukemista ”Ensi viikolla vuorossa Eeva-Leena Onnismaa”
Kun kuulin, että meitä oli pyydetty kirjoittamaan kansainväliseen vertailevaan tutkimukseen (Blossfeld ym. 2017) kappale suomalaisen päivähoidosta, pidin sitä heti hyvänä ajatuksena. Olin jo pitkään pitänyt Suomessa aiheesta vellovaa keskustelua kummallisena. Lähes kaikilla tuntui olevan asiasta näkemyksiä. Varsinkin silloin, jos päivähoidon väitettiin olevan lapsille haitaksi, näkemyksen väitettiin oikopäätä perustuvan tieteelliselle näytölle. Jatka lukemista ”Miten päivähoito voi hyödyttää lapsia pitkällä aikavälillä?”
Jani Erola on sosiologian professori Turun yliopistossa ja tutkimuksen lippulaivahanke INVESTin johtaja. Hän on erikoistunut sosiaalisen aseman periytymisen tutkimiseen ja tarkastellut erityisesti oppimisen ja koulutuksen eri vaiheiden ja osa-alueiden merkitystä siinä. Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Jani Erola”
“Kunpa voisi aina vain tutkia. Vähän syödä ja sitten taas tutkia.”
Tämä 5-vuotiaan lapsen toive on poimittu laajasta MOI – Monilukutaitoa opitaan ilolla -kehittämisohjelmaan liittyvästä aineistosta, jossa tarkastellaan 3 – 8 -vuotiaiden varhaista tieteellistä lukutaitoa. Tässä blogikirjoituksessa avataan varhaisen tieteellisen lukutaidon merkitystä lapsille ja uusimpaan tutkimukseen perustuen pohditaan leikin merkitystä osana lasten tutkivaa toimintaa. Jatka lukemista ”Leikitään luonnontieteillä! Varhainen tieteellinen lukutaito ja lasten leikki merkitysten annon ytimessä”
Jenni Vartiainen tekee työkseen tieteestä leikkiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hän toimii varhaisen tiedekasvatuksen ja tieteellisen lukutaidon tutkijana Helsingin yliopistolla. Hän on erityisen kiinnostunut leikillisistä tavoista lähestyä tieteen ilmiöitä 3 – 8 -vuotiaiden parissa. Lapsen luontainen uteliaisuus ympäristön ilmiöitä kohtaan on kiehtova tilaisuus edistää varhaista tieteellistä ajattelua ja tieteellistä lukutaitoa viemällä se lapselle kulttuurisesti luontaiseen muotoon leikin tai leikillisten lähestymistapojen kautta. Tutkimuksen lisäksi Jenni on käsikirjoittanut Pikku Kakkosen lasten tiedesarjaa Tiedonjyvä, jossa hän myös näyttelee sekä on julkaissut kasvattajille tiedekasvatusta käsittelevän kirjan Mistä syntyy tuulen voima – Tiedekasvatusta ihmetellen ja leikkien. Hän on myös yksi perustaja Kide Sciencen yrityksessä, joka edistää leikillistä tiedekerhotoimintaa maailmanlaajuisesti.
Katsaus ensi viikkoon..
Blogikirjoituksessa tarkastellaan tiedekasvatusta leikillisyyden kontekstissa ja avataan erilaisia muotoja, joissa leikki voi näyttäytyä tieteen teemojen ympärillä. Kirjoitus pohjautuu Jennin uusimpiin aihetta käsitteleviin tutkimusartikkeleihin, jotka on toteutettu prof. Kristiina Kumpulaisen johtamassa MOI – Monilukutaitoa opitaan ilolla -kehittämisohjelmassa. Lisäksi aihetta reflektoidaan kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden kautta.
Väitöstutkimukseni (Paananen 2017a) aikana huomioni kiinnittyi lapsiin, joiden aloitteet jäivät päiväkodin arjessa osin näkymättömiin: lapsiin, joita ei kuulla, joiden piirustuksia ei ihailla, ja joiden kasvun kansiot ovat enimmäkseen tyhjiä. He eivät olleet välttämättä erityisen ujoja eikä heitä myöskään tarkoituksella jätetty huomion ulkopuolelle. Tutkimukseen osallistuneiden päiväkotien henkilökunta teki yleisesti ottaen paljon töitä sen eteen, että lasten näkökulma tulisi huomioiduksi. Miksi kuitenkin osa lapsista tulee ulossuljetuksi? Jatka lukemista ”Lapset, joiden ääriviivat katoavat?”
Maiju Paananen työskentelee tutkijatohtorina Tampereen yliopistossa. Hän tutkii varhaiskasvatuksen ohjaukseen ja politiikkaa: miten kansainväliset trendit muuntuvat, kun ne siirtyvät paikalliselle tasolle – esimerkiksi kuntaan, ja millaisia käytäntöjä ne tuottavat varhaiskasvatuksen arkipäivään ja lapsen elämään. Aiheeseen liittyvässä väitöskirjassaan hän tarkasteli erityisesti tulosvastuullisuuden ja tilivelvollisuuden ajatusten rantautumista suomalaiseen varhaiskasvatukseen. Uudet tulosvastuullisuutta ja tilivelvollisuutta korostavat ohjauksen välineet ovat keskittyneet pääosin määrällisten datojen ja tilastojen hyödyntämiseen. Jatka lukemista ”Vieraskynässä ensi viikolla Maiju Paananen”
Tässä kirjoituksessa tuon esiin oman väitöstutkimukseni keskeisiä teemoja, jotka koen tärkeänä osana varhaiskasvatuksessa tapahtuvaa aikuisen ja lapsiryhmän välistä vuorovaikutusta. Tutkimusaiheenani on varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstön pedagoginen sensitiivisyys ja sen kehittäminen PedaSens-intervention avulla. PedaSens-interventiotutkimus on osa Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen ja varhaiserityiskasvatuksen tutkimusryhmän tutkimusta, ja sitä on kehitetty suomalaisissa päiväkodeissa useiden vuosien ajan. Pilottitutkimus julkaistiin vuonna 2016, minkä jälkeen tutkimus on laajentunut useaan eri kaupunkiin Suomessa. Tutkimusta tehdään edelleen aktiivisesti ja tulokset julkaistaan lähitulevaisuudessa kansainvälisten tutkimusartikkelien muodossa. Jatka lukemista ”Ryhmäsensitiivisyys varhaiskasvatuksen keskiöön”
Ensi viikon kirjoitukseni muodostuu pedagogisen ryhmäsensitiivisyyden teoriaan ja käytäntöön kytkeytyvistä teemoista, joita käsittelen väitöstutkimuksessani osana Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen ja varhaiserityiskasvatuksen tutkimusryhmän tutkimusta. Varhaiskasvatuksen henkilöstön vuorovaikutuksen laadulla on tutkitusti keskeinen merkitys lapsen itsesäätelytaitojen kehitykselle ja sitä kautta myös myöhemmälle kehitykselle ja koulumenestykselle. Siksi koen, että lapsiryhmissä tapahtuva vuorovaikutus tulisi nostaa entistäkin keskeisempään asemaan osana pedagogisesti laadukasta varhaiskasvatusta.
Olen 31-vuotias tohtoriopiskelija Helsingin yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta, jossa toimin myös osa-aikaisena yliopisto-opettajana. Lisäksi olen Suomen Theraplay-yhdistys ry:n hallituksen jäsen. Tutkimustyön lisäksi sydäntäni lähellä ovat luonnossa liikkuminen, ratsastus, matkailu sekä kulttuuri taiteen, musiikin ja elokuvien muodoissa.
Tutkittua varhaiskasvatuksesta 