Vieraskynässä Jouni Veijalainen

Intro

Varhaiskasvatuksen työntekijöiden stressistä ja kuormittuneisuudesta on keskusteltu niin pitkään kuin muistan. Alueellisesti ja yksikkökohtaisesti työstressin vaihtelu on suurta, ja onneksi alalla on paljon työntekijöitä, jotka voivat toteuttaa työtään ilman liiallisen kuormittumisen uhkaa. Huoleni kohdistuu niihin, joilla stressi ja kuormittuneisuus on jokapäiväistä arkea. Haluni kirjoittaa varhaiskasvatuksen työntekijöiden stressistä ja kuormittuneisuudesta perustuu ihmisyyttä vaalivaan velvollisuuteen. Meillä on periaatteellinen velvollisuus pyrkiä puuttumaan sekä ennaltaehkäisemään sellaisiin epäkohtiin, jotka aiheuttavat monialaista kipuilua sekä aikuisissa että lapsissa. Onneksi varhaiskasvatustyö voi olla erittäin antoisaa ja merkitystä tuottavaa työtä.  On etuoikeutettua ja merkityksellistä kohdata kehittymisen, oivaltamisen, rakastamisen, vilpittömyyden, yrityksen ja erehdyksen epätäydellisen täydellisiä hetkiä yhdessä lasten kanssa. Nämä elämän arvokkaat ja merkitykselliset hetket kannattelevat ja antavat työntekijöille paljon, mutta valitettavasti ne eivät riitä sellaisenaan pelastamaan kaikkia kuormittuneisuudelta ja stressiltä. Stressiä ja kuormittuneisuutta tuottavia epäkohtia ei tulisi taltuttaa vain nostamalla esille varhaiskasvatustyön merkitystä ja ainutlaatuisuutta huokuvia sisältöjä. Tarvitsemme työn imua sekä pitovoimaa kannattelevia rakenteita puuttumalla stressin ja kuormittuneisuuden epäkohtiin, eikä vaientamalla niitä sillä mitä työ voi antaa.

Kasvatustieteen tohtori Jouni Veijalainen kouluttaa ja luennoi kasvatuksesta, lasten että aikuisten kehityksestä ja oppimisesta, sekä työhyvinvoinnin monimuotoisista ulottuvuuksista. Vuonna 2020 julkaistun lasten itsesäätelyä käsittelevän väitöskirjan lisäksi, Jouni on inspiroitunut tutkimaan myös aikuisten itsesäätelyä työelämässä ja sen ulkopuolella.

Kuvassa vasemmalta oikealle Maija Björk ja Jenni Ahde.

Jenni Ahde (YTM) ja Maija Björk (FM) toimivat järjestösuunnittelijoina Interpedialla ja vastaavat ulkoministeriön tukemasta globaalikasvatushankkeesta Varhaiskasvatuksesta maailmankansalaiseksi: Agenda 2030 ja lapsen oikeudet tutuksi päiväkodissa ja esikoulussa. (https://interpedia.fi/kehitysyhteistyo/kouluille-ja-kasvattajille/globaalikasvatuksen-materiaalipankki/varhaiskasvatukseen/) Hanke edistää kestävän kehityksen tietoja ja taitoja suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Hankkeessa on tuotettu päiväkoti-ikäisille Makedan päivä -oppimispeli ja esiopetukseen suunnattu tehtävärata, joissa käsitellään kestävän kehityksen tavoitteita ja lapsen oikeuksia ikäryhmälle sopivalla tavalla. Materiaalit ovat ilmaiseksi ladattavissa Interpedian verkkosivuilta. Lisäksi hankkeessa on koulutettu varhaiskasvatuksen opiskelijoita globaalikasvatuksen mahdollisuuksista, kehityskysymyksistä ja eettisestä viestinnästä. Interpedia on lapsen oikeuksia ja suojelua kansainvälisesti edistävä asiantuntijajärjestö. 

Blogikirjoituksessa käsitellään globaalikasvatuksen tärkeyttä varhaiskasvatuksessa.  Näkökulmana on, että aktiivisen ja tiedostavan maailmankansalaisuuden perusta voidaan luoda jo varhaiskasvatusiässä kehittämällä lasten tietoja ja taitoja yhdenvertaisuudesta, kestävästä kehityksestä ja ihmisoikeuksista. Kirjoituksessa pohditaan myös, miten varhaiskasvatusympäristössä elävät mielikuvat ja käytetty kieli vaikuttavat siihen, miten lapset ymmärtävät maailmaa ja muita ihmisiä ja kulttuureita.

Vieraskynässä Hanna Toivonen

Viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa on nostettu esiin varhaiskasvatuksen henkilöstöpula, johon on haettu syitä muun muassa varhaiskasvatustyön kuormittavuudesta ja alhaisesta palkkauksesta. Tutkimuksen valossa näyttää siltä, että varhaiskasvatuksessa työskentelevien työn kuormittavuuden kokemukset ovat ainakin osittain yhteydessä taloudellisiin tehostamistoimenpiteisiin (Ylitapio-Mäntylä, Uusiautti & Määttä 2012; Paananen & Tammi 2017). Kuntiin kohdistuvat säästöpaineet ja varhaiskasvatuksen sisällölliset tavoitteet luovat yhdessä jännitteen: päiväkodin johtajan työ on tasapainoilua heille asetettujen taloudellisten tavoitteiden, työntekijöiden hyvinvoinnin turvaamisen ja muiden tavoitteiden välillä (Hjelt & Karila 2017). Jännite liittyy myös päiväkodin johtajan asemaan organisaation keskijohdossa, jolloin häneltä odotetaan ylemmän johdon ohjeiden noudattamista sekä päiväkodin työntekijöiden työn tukemista. Näiden eri toimijoiden tavoitteet ovat toisinaan ristiriidassa keskenään (Hjelt & Karila 2021; ks. myös Vesala 2014). On kuitenkin vielä jokseenkin epäselvää, miksi jännite talouden ja muiden varhaiskasvatuksen tavoitteiden välillä vaikuttaa lisääntyneen.

Leif Rosqvist, Marjo Tuohi ja Jarmo Kinos

Tässä lyhyessä artikkelissa tarkastelemme varhaisen demokratiakasvatuksen käsitteistöä yhtenä mahdollisena helpotuksena osallisuuden käsitteen käyttöön (Horgan ym. 2017; Sevón ym. 2021). Tulkintakehystä on kehitetty tutkittaessa lapsilähtöisen pedagogiikan ilmenemismuotoja sekä lasten ja aikuisten yhteistä päätöksentekoa varhaiskasvatuksen ammattilaisten kanssa yhteistyössä. Näihin sisältyy kaksi tapaustutkimusta, toinen koulun esiopetukseen (Rosqvist & Kinos 2019), toinen päiväkotiin (Rosqvist & Tuohi, painossa), sekä laajempi kysely lapsilähtöisen pedagogiikan harjoittajien joukolle neljästä maasta (Rosqvist ym. 2019). Lapsen aloitteellisuudelle perustuvalla lapsilähtöisyydellä on perinteisesti ollut innokkaasti koeteltu kytkös omanlaiseensa pedagogiseen arvomaailmaan, joka toisille on tuonut ammatillista itsevarmuutta. Käsitteellinen puutteellisuus on kuitenkin hankaloittanut hyväksi havaittujen ratkaisujen kommunikoimista sekä pedagogista kehittelyä ongelmien esiintyessä, tuottaen myös käsitteellistä inflaatiota, hokeman tasolle jäämistä (Kinos 2002). Pitkään jatkuneet kokeilut ovat kuitenkin paljastaneet lasten päätöksenteon kompastuskiviä sekä muutamia muita käytännöllisiä ongelmia. Varhaisen demokratiakasvatuksen käsitteistöä kehittäessämme olemme yrittäneet välttää luomasta uutta harmaata yläotsikkoa, joten tässä esitettyjä havaintoja voi niin halutessaan mainiosti käsitellä osallisuutena.

Leif Rosqvist, Marjo Tuohi

Mikaela Svanbäck-Laaksonen

Gång på gång betonas vikten av att vara fysiskt aktiv oberoende om du är ung eller gammal. Inom småbarnspedagogiken finns det stora möjligheter att påverka barns lärande av grundläggande motoriska färdigheter och öka den fysiska aktiviteten hos barn både på kort och på lång sikt. Studier visar att redan i den tidiga barndomen formas en fysiskt aktiv livsstil och den utgör också grunden för utvecklingen av grundläggande motoriska färdigheter (Gallahue m.fl., 2012; Robinson m.fl., 2015; Telama m.fl., 2014; Sääkslahti m.fl., 2013). Daghemsmiljöer ger olika möjligheter för barn till lek, rörelse och lärande och miljöns utformning har i tidigare forskning diskuterats vara av betydelse för vad som är möjligt för barn att ägna sig åt.