Lasten kirjaintuntemus ja alkava lukutaito 

 Kuvituskuva: Pixabay

Vieraana Ritva Ketonen

On mielenkiintoista seurata, kun 3–4-vuotias kiinnostuu kirjaimista. Hän alkaa kysellä, mitä ne ovat, kun hän näkee niitä kauppojen nimissä tai lastenkirjoissa. Myös oman nimen kirjaimet alkavat kiinnostaa. Jo 1960-luvulla julkaistiin tuloksia, joiden mukaan kirjaintuntemus eli se, kuinka paljon lapsi tuntee kirjaimia, ennustaa parhaiten alkavaa lukutaitoa. Sittemmin useat tutkimukset ovat vahvistaneet kirjaintuntemuksen merkityksen lukutaidon ennustamisessa (esim. Torppa, Poikkeus, Laakso, Eklund & Lyytinen, 2006). Näin on havaittu sekä säännönmukaisissa kielissä kuten suomi ja italia että epäsäännönmukaisissa kielissä kuten englanti. 

Miksi kirjaintuntemus on osoittautunut niin hyödylliseksi alkavan lukutaidon kannalta? Selityksiä on useita. Ensinnäkin lasten luontainen kiinnostus kirjaimiin ennen kouluikää kertoo kiinnostuksesta kirjoitettuun tekstiin ja voi näin ollen johtaa varhaiseen lukutaitoon (Bonifacci & Giuliani, 2013). Kirjainten nimet sisältävät äänneainesta ja nimestä on helppo johtaa äänne varsinkin suomen kielessä, jossa kirjain-äännevastaavuus on selkeä ja yksiselitteinen. Kirjainsymboli myös konkretisoi äänteitä – kun lapsi tuntee kirjaimia, hänellä on enemmän aikaa keskittyä äänteiden harjoitteluun ja tavujen ja sanojen kokoamiseen äänteistä. Tuore Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) raportti (Ukkola & Metsämuuronen, 2019, 47) 7770 suomalaislapsen taidoista ensimmäisen luokan alussa kertoo samaa: ”kun kirjain-äännevastaavuuden hallinta on hyvää, myös ymmärrys ja sanatason lukeminen alkaa kehittyä nopeasti.”

Lasten kirjaintuntemuksen on Suomessa havaittu olevan yhteydessä äidin koulutustasoon ja kotona tehtyihin kirjainharjoituksiin tai -leikkeihin (Torppa ym., 2006), mutta kirjaintuntemukseen vaikuttavat myös esiopetuksen kirjainharjoittelu ja yksilölliset geneettiset erot (Samuelsson ym., 2007). Duncan ja Seymour (2000) esittivät, että kun lapsi tuntee vähintään 80 prosenttia kirjaimista, sanojen ja epäsanojen lukutaito kehittyy. He kuitenkin huomauttivat, että lasten väliset yksilölliset erot voivat olla suuria. 

Kirjaintuntemuksen ja fonologisen tietoisuuden vaikutusta toisiinsa on myös tutkittu. Fonologinen tietoisuus (äänteiden ja tavujen hahmottaminen sanoista) on toinen vahva alkavan lukutaidon ennustaja. Tunnetussa tutkimuksessa kirjaintuntemus vaikutti fonologisen tietoisuuden kehittymiseen (Wagner, Torgesen & Rashotte, 1994). Tämän näkökannan mukaan lapsen on tiedettävä jonkin verran kirjaimia, jotta fonologinen tietoisuus lähtee kehittymään.Toisaalta taas on esitetty, että fonologiset taidot voivat kehittyä osittain ilman kirjaintuntemuksen vaikutusta ja hyvä fonologinen tietoisuus ennen lukutaidon oppimista voi helpottaa kirjain-äännevastaavuuden oivaltamista (Näslund & Schneider, 1996). Kolmas ja todennäköisimmältä vaikuttava vaihtoehto on, että kirjaintuntemus ja fonologinen tietoisuus kehittyvät vastavuoroisesti (Torppa ym., 2007). Pulmat sekä kirjaintuntemuksessa että fonologiassa ennen kouluikää voivat ennakoida lukemisvaikeuksia, varsinkin jos lapsen suvussa on lukivaikeutta (Ketonen, 2010).

Kuvituskuva:Pixabay

Lasten kirjaintuntemus kehittyy jo kolmivuotiaasta eteenpäin ja vaihtelee vielä varsin paljon koulun alkaessa. Tämä on näkyvissä mm. Alkuportaat-pitkittäisseurannassa, jossa etenkin riskiryhmän lasten kirjaintuntemuksen hajonta oli varsin suuri. 1. luokan alussa lasten (N = 1 827) kirjaintuntemus jakautui seuraavasti: 1. varhaiset lukijat (25,2 %) nimesivät keskimäärin 27,2 kirjainta (SD = 2,4), 2. lapset, joilla lukutaito oli sanatasolla (66,0 %) nimesivät keskimäärin 23,7 kirjainta (SD = 4,7) ja 3. lukivaikeuden riskiryhmän lapset (8,9 %) nimesivät keskimäärin 13,2 kirjainta (SD = 5,9). Riskiryhmässä olivat ne lapset, joilla kirjaintuntemus ja fonologinen tietoisuus olivat heikoimman 15 persentiilin joukossa. Ryhmien väliset erot teknisessä lukutaidossa säilyivät tilastollisesti merkitsevinä 1. luokan syksystä toisen luokan kevääseen. (Lerkkanen, Poikkeus, Ahonen, Siekkinen, Niemi & Nurmi, 2010.) 

Kuinka lasten kirjaintuntemusta voi tukea?

Useimmat lapset ovat luontaisesti kiinnostuneita kirjaimista ja heidän kirjaintuntemuksensa kasvaa, kun he näkevät kirjaimia ympäristössään ja leikkivät kirjaimilla. Tiedetään, että kirjainten ja niitä vastaavien äänteiden yhteys kehittyy jo varhain, kun lapset katselevat kuvasanakirjoja aikuisten kanssa, aikuinen nimeää kuvia ja samalla myös sanojen alkukirjaimia ja -äänteitä. Yhteiset lukutuokiot ja tietoinen asioiden kielellistäminen kehittävät lasten kielenkehitystä ja samalla tukevat lukemaanoppimista. Myös lukevan aikuisen malli ohjaa lasta kiinnostumaan kirjoitetusta kielestä. Etenkin lukevan isän mallin on havaittu innostavan poikia lukemaan (Duursma, 2014). Viimeaikaiset tulokset kuitenkin huolestuttavasti kertovat, että aikuisten lukuinnostus (nuorten ohella) on vähentynyt ja 27 % vanhemmista ei pidä lukemisesta (Leino, Nissinen, Puhakka & Rautopuro, 2017).  

Valmiita materiaaleja erilaisiin kirjainharjoituksiin ja -leikkeihin on hyvin saatavilla.  Suositussa verkkopohjaisessa Ekapeli-oppimispelissä on myös erityisesti esiopetusikäisille suunnattu versio Ekapeli Eskari, joka opettaa lapsille kirjaimia ja niitä vastaavia äänteitä. Peliä suositellaan käytettäväksi esiopetusiässä erityisesti silloin, kun lapsella on vaikeuksia oppia kirjaimia ja mieleenpalauttaa niiden nimiä. Jos lapsella on suurempia kielellisiä vaikeuksia, peliä voi pelata jo aiemmin esimerkiksi puheterapeutin suosituksesta. Tärkeää on, että lapsi pelaa peliä säännöllisesti pieniä tuokioita (10-15min) kerrallaan. 

Kuvituskuva: Pixabay

Jos kirjainten nimet eivät jää lapsen mieleen, on syytä pohtia, mistä tämä johtuu. Voi olla, että ne eivät vain kiinnosta häntä vielä tai taustalla voi olla nimeämisen pulmaa, jolloin hän tuntee kirjaimen, mutta ei tietyllä hetkellä saa palautettua mieleen sen nimeä. Tämä vaihtoehto on otettava huomioon erityisesti silloin, jos lapsen suvussa on lukivaikeutta ja/tai lapsen kielenkehitys on viivästynyt. Tällöin on hyvä harjoitella kirjaimia ja äänteitä säännöllisesti esimerkiksi Ekapelin avulla ja seurata, kehittyykö kirjaintuntemus. LUKIVA-arviointimenetelmän (Puolakanaho, Poikkeus, Ahonen & Aro, 2011) avulla voi kartoittaa 3.5–5.5-vuotiaiden lasten lukemisvalmiuksia. Yhtenä tehtävänä on kirjainten nimeäminen.

Kirjaintuntemus ennustaa hyvin varhaista lukutaitoa, mutta sen ennustavuus heikkenee siinä vaiheessa, kun koulussa on opittu kaikki kirjaimet ja niitä vastaavat äänteet. Suomessa näin yleensä tapahtuu ensimmäisen luokan jouluun mennessä (Lerkkanen ym., 2004).  

LÄHTEET

Bonifacci, P., & Giuliano, P. (2013). Letter knowledge, phonological awareness 

and vocabulary in Italian preschool children: relationships and developmental 

trajectories. Journal of Applied Psycholinguistics, XIII, 2, 2013, 31-42. 

Duncan, L. G., & Seymour, P. H. (2000). Socio-economic differences in 

foundation-level literacy. British Journal of Psychology, 91(2), 145-166.

Duursma, E. (2014). The Effects of Fathers’ and Mothers’ Reading to Their Children on Language Outcomes of Children Participating in Early Head Start in the United States. Fathering: A Journal of Theory, Research, and Practice about Men as Fathers. Vol 12, No 3, 283-302.

Ketonen, R. (2010). Dysleksiariski oppimisen haasteena. Fonologisen tietoisuuden in- terventio ja lukemaan oppiminen. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä 

Studies in Education, Psychology and Social Research, 404.

Leino, K., Nissinen, K., Puhakka, E. & Rautopuro, J. (2017). Lukutaito luodaan yhdessä. Kansainvälinen lasten lukutaitotutkimus (PIRLS 2016). Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos.

Lerkkanen, M-K., Rasku-Puttonen, H., Aunola, K. & Nurmi, J-E. (2004). Predicting reading performance during the first and the second year of primary school. British Educational Research Journal, 30, 67–92. 

Lerkkanen, M-K., Poikkeus, A-M., Ahonen, T., Siekkinen, M., Niemi, P. & Nurmi, J-E. (2010). Luku- ja kirjoitustaidon kehitys sekä motivaatio esi- ja alkuopetusvuosina. Kasvatus, 41, 116–128. 

Ukkola, A., & Metsämuuronen, J. (2019). Alkumittaus – matematiikan ja äidinkielen ja kirjallisuuden osaaminen ensimmäisen luokan alussa. Julkaisut 17:2019. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Saatavissa osoitteessa:  https://karvi.fi/app/uploads/2019/07/KARVI_1719.pdf

Näslund, J. C., & Schneider, W. (1996). Kindergarten letter knowledge, phonological skills, and memory processes: Relative effects on early literacy. Journal of Experimental Child Psychology, 62(1), 30-59. 

Puolakanaho, A., Poikkeus, A-M., Ahonen, T. & Aro, M. (2011). LUKIVA – Luki- valmiuksien arviointimenetelmä 4–5-vuotiaille. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti. 

Samuelsson, S., Olson, R., Wadsworth, S., Corley, R., DeFries, J. C., Willcutt, E., Hulslander, J., & Byrne, B. (2007). Genetic and environmental influences on prereading skills and early reading and spelling development in the United States, Australia, and Scandinavia. Reading and Writing, 20(1-2), 51- 75. 

Torppa. M., Poikkeus, A-M., Laakso, M-L., Eklund, K. & Lyytinen, H. (2006). Predicting delayed letter name knowledge and its relation to grade 1 read- ing achievement in children with and without familial risk for dyslexia. Developmental Psychology, 42, 1128–1142. 

Torppa, M., Tolvanen, A., Poikkeus, A-M., Lerkkanen, M-K., Leskinen, E. & Lyytinen, H. (2007). Reading development subtypes and their early characteristics. Annals of Dyslexia, 57, 3–32. 

Wagner, R. K., Torgesen, J. K., & Rashotte, C. A. (1994). Development of reading-related phonological processing abilities: New evidence of bidirectional causality from a latent variable longitudinal study. Developmental psychology, 30(1), 73–87.