Vieraskynässä Ilkka Ratinen
Olen neljän lapsen isä. Olen kasvatuksessa pyrkinyt vaalimaan luontosuhdetta viettämällä lasteni kanssa aikaa luonnossa. En voi sanoa onnistuneeni. Lasten kasvattaminen on ylivoimaisesti vaikein tehtävä, joka minulle on annettu. Joskus jopa hävettää, kun kasvatusalan asiantuntijana puhun kestävyys- ja luontokasvatuksesta kestävän elämäntavan perustana. Tunnetta helpottaa kuitenkin se tosiasia, että en ole sen kanssa yksin.
Työssäni opettajakouluttajana olen pyytänyt opiskelijoita muistelemaan ja kuvittamaan lapsuudenaikaista mielipaikkaa. Lähes poikkeuksetta kuulen ja näen elämänmyönteisiä kertomuksia luonnosta. Tarinoita leikkipaikoista, metsäretkistä ja luonnosta löytyneistä salaisista piilopaikoista. Oikeastaan olen kuullut tarinoita paikoista, jotka kuvastavat kertojansa luontosuhdetta. Hyvin usein näissä lapsuuteen liittyvissä tarinoissa luontosuhde kuvautuu mutkattomasti, joissa luonnossa ollaan ja siihen sulaudutaan. Ollaan osa luontoa. Mutta nuoruuden kynnyksellä tapahtuu jotain, mikä heijastuu aikuisuuteen saakka. Kun astumme aikuisuuteen, alamme erkaantua luonnosta (ks. Soinnunmaa ym. 2021). Asetamme itsemme luonnon ulkopuolelle ja tarkkailemme sitä yläpuolelta. Sitran (2021) teettämä kysely osoittaa, että suomalaisten luontosuhde ilmenee monin tavoin. Luontosuhde voi ilmentyä patikointina metsässä, luonto- ja tietokirjojen lukemisena, luontokuvien esittämisenä somessa, henkisinä arvoina ja luonnon antimien keräämisenä. Nykyään ymmärrämme, että luonto on enemmän kuin lapsuudessa koettu luontoretki. Ehkä tässä luontosuhteen moninaisessa tulkinnassa piilee kuitenkin ongelman ydin, joka johtaa siihen, että luontosuhteemme lopulta näivettyy ja menetämme aidon yhteyden luontoon. Samalla osittain tiedostamatta kavennamme hyvinvointiamme, emmekä näe luonnon tarjoamia merkityksiä.
Nyt pyydän sinua siirtymään muistoihisi lapsuudessasi tehtyihin metsäretkiin. Mitä kaikkea ne saivat aikaan!
Oleskelusi luonnossa ja siellä puuhastelu edistivät hyvinvointiasi ja terveyttäsi (Doimo ym., 2020). Se auttoi alentamaan mahdollista stressiäsi sekä unohtamaan arjen, ehkä koulunkäyntiisi ja kaverisuhteisiin liittyneet huolet (Lawton ym., 2017). Et ehkä edes tiedostanut, mutta metsässä verenpaineesi laski ja sykkeeksi tasaantui (McEwan ym., 2021). Metsässä viettämäsi aika tuotti sinulle mielihyvää, ja se edisti eudaimonistista hyvinvointiasi eli tunnetta, että elämälläsi on merkitystä ja että olet osa jotakin itseään isompaa, luontoa (Zelenski & Nisbet, 2014). Pysähdyit metsäretkellä ihastelemaan luonnon esittämiä ihmeitä ja luonnon kauneutta. Mutta et ehkä vielä lapsena tiedostanut, että luonnon kauneuden kokemuksesi vaikuttivat myöhäisemmässä elämänvaiheessa myös ympäristömyönteisten asenteisiisi ja käyttäytymiseesi (Capaldi ym., 2017; Ratinen, 2021). Lapsuutesi metsäretkillä on ollut myönteistä vaikutusta hyvinvointiisi ja ne ovat voineet epäsuorasti kannustaa sinua toimimaan ympäristömyönteisesti.
Ehkä edelleen aikuisena menet luontoon rauhoittumaan uuvuttavan työviikon päätteeksi. Haluat myös työssäsi viedä lapsia luontoon. Näin tehden teet tavattoman arvokasta työtä, jonka hyödyt ovat vaikeammin mitattavissa. Ehkä huudat ääneti, että työtäsi ei arvosteta. Näin se rahassa mitattuna varmasti onkin. Mutta tutkimukset osoittavat kiistatta, että olet edistänyt mittaamattoman paljon lasten hyvinvointia. Tunteet ovat hyvinvoinnin tulkki. Lasten nauravat silmät, onnistumisen kokemukset ja itkut. Itkukin viestittävät hyvinvoinnista. Itku voi olla seurausta aikuisen aiheuttamista rajoista. Rajoista, joilla turvataan lapsen hyvinvointi.
Lapsuudessani yksi näkymätön raja oli tehty lappilaiseen vanhaan sekametsään. Siellä oli aivan oma tuoksunsa. Vanhojen haapojen lehdet kahisivat tuulessa. Metsässä oli kirjosieppoja ja tiaisia. Ja todella isoja muurahaiskekoja. Joskus ylitimme rajan ja saimme siitä nuhteita ja yritimme oppia virheistämme. On suorastaan käsittämätöntä, kuinka hyvin muistan nuo lapsuusajat. Se, mitä koin ja näin luonnossa, on johdattanut aika pitkälle sitä, millaiseksi elämäni muodostui. Lapsuudessani juurtunut luontosuhde on kantanut näihin päiviin saakka.
Tulevaisuudessa suomalaistenkin hyvinvointiin vaikuttaa se luonnontieteellinen tosiasia, että olemme rakentaneet hyvinvointimme velaksi. Maapallo sairastaa. Sillä on kuume ja sen toimintoja tukevia järjestelmiä uhataan enemmän kuin koskaan ihmisen historiassa (ks. O’Neill ym. 2018). Yksi merkittävä toivon siemen kytkeytyy luontokasvatukseen. Viemällä lapsia luontoon lisäämme monella tavalla heidän hyvinvointiaan, vastustuskykyä (ks. myös Roslund 2021) ja edistämme heidän kestävää tulevaisuutta. Luontokasvatus on parasta tulevaisuuskasvatusta. Lähdetkö mukaan retkelle?
Kuvituskuvat Pixabay
Lähteet
Capaldi, C. A., Passmore, H. A., Ishii, R., Chistopolskaya, K. A., Vowinckel, J., Nikolaev, E. L., & Semikin, G. I. (2017). Engaging with natural beauty may be related to well-being because it connects people to nature: Evidence from three cultures. Ecopsychology. 9(4),199–211.
Doimo, I., Masiero, M., & Gatto, P. (2020). Forest and wellbeing: Bridging medical and forest research for effective forest-based initiatives. Forests, 11(8), 791.
Lawton, E., Brymer, E., Clough, P., & Denovan, A. (2017). The relationship between the physical activity environment, nature relatedness, anxiety, and the psychological well-being benefits of regular exercisers. Frontiers in psychology, 8, 1058.
McEwan, K., Giles, D., Clarke, F. J., Kotera, Y., Evans, G., Terebenina, O., … & Weil, D. (2021). A Pragmatic Controlled Trial of Forest Bathing Compared with Compassionate Mind Training in the UK: Impacts on Self-Reported Wellbeing and Heart Rate Variability. Sustainability, 13(3), 1380.
O’Neill, D. W., Fanning, A. L., Lamb, W. F., & Steinberger, J. K. (2018). A good life for all within planetary boundaries. Nature sustainability, 1(2), 88-95.
Ratinen, I. (2021). Lasten ympäristöherkkyyttä tukeva luontokasvatus kestävän elämäntavan perustana. Teoksessa R. Haverinen, K. Mattila, A. Neuvonen, R. Saramäki, & O. Sillanaukee (Toim.), Ihminen osana elonkirjoa: luontosuhteet, luontokäsitykset ja sivistys kestävyyskriisin aikakaudella (Sivut 93-102). (Sitra muistio). Sitra https://www.sitra.fi/julkaisut/ihminen-osana-elonkirjoa/
Sitra, (2021). Suomalaisten luontosuhteet. https://www.sitra.fi/app/uploads/2021/12/suomalaisten_luontosuhteet_tutkimusraportti_v2.pdf (luettu 9.5.2022)
Soinnunmaa, P. T., Willamo, R., Helenius, L., Holmström, A. C., Kaikko, A. K. M., & Nuotiomäki, A. (2021). Voiko luonnosta tulla pois? Mikä on se luonto, johon olemme suhteessa? Teoksessa R. Haverinen, K. Mattila, A. Neuvonen, R. Saramäki, & O. Sillanaukee (Toim.), Ihminen osana elonkirjoa : Luontosuhteet, luontokäsitykset ja sivistys kestävyyskriisin aikakaudella (pp. 65-79). (Sitra muistio). Sitra. https://media.sitra.fi/2021/12/02161503/sitra-ihminen-osana-elonkirjoa.pdf
Zelenski, J. M., & Nisbet, E. K. (2014). Happiness and feeling connected: The distinct role of nature relatedness. Environment & Behavior, 46, 3
Tutkittua varhaiskasvatuksesta 