Jaakko H. Moilanen on koulutukseltaan taiteen maisteri, kasvatustieteen maisteri, ja varhaiskasvatuksen opettaja. Hän työskentelee Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa yliopisto-opettajana varhaiskasvatuksen koulutuksessa, erityisesti kuvataidekasvatuksen, taiteen pedagogiikan, lasten kulttuurin, opiskelijoiden työssäoppimisjaksojen sekä opinnäytetöiden parissa.
Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraana Jaakko H. Moilanen”
Varhaiskasvatusiässä oleva lapsi oppii uutta koko ajan: jokainen pienen lapsen kanssa tekemisissä oleva tunnistaa pohjattoman tutkimisen halun. Viidessä minuutissa aikuisen huomion herpaantuessa lelulaatikko on tyhjennetty lattialle, vessapaperirulla on heitetty pönttöön ja permanenttitussia on testattu vaatteisiin, seiniin, kaveriin ja lopuksi samaan pönttöön paperin kanssa. Kaikki tämä tapahtuu kiinnostuksesta ja luontaisesta halusta ymmärtää maailmaa ja oppia uutta. Pieni lapsi ei opi pelkästään tietoa tai spesifejä taitoja, vaan ottaa itseään ja maailmaa haltuun kokonaisvaltaisesti oppien samalla tärkeitä perustaitoja, kuten oman toiminnan ja tunteiden säätelyä (Kokkonen, 2017).
Marika, Susanna, Kristiina ja Hanna työskentelevät oppimisen tutkimuksen parissa Oulun yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa Oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikössä (LET). https://www.oulu.fi/koulutusteknologia/
LET yksikön tutkimuksen ja opetuksen tärkeimpänä sisältönä ovat oppimistutkimus ja teknologian hyödyntäminen oppimisen tukena. Tutkimusyksikön henkilökunnan asiantuntemus kohdistuu oppimisen sosiaalisiin, kognitiivisiin ja motivationaalisiin prosesseihin. LET on erityisesti tunnettu oppimisen tutkimuksestaan ja kehittämistään teoriasidonaisista käytännön ratkaisuista paremman oppimisen tukemiseksi.
Vieraskynässä Suvi Kettumäki
Lasten oikeuksien sopimus (myöh. LOS), joka astui voimaan Suomessa vuonna 1991, määrittelee lapsen oikeudet. YK:n lapsen oikeuksien komitea valvoo LOS:n toimeenpanoa sopimusvaltioissa. Komitea julkaisee toimeenpanon tueksi yleiskommentteja, joissa tarkemmin määritellään lapsen oikeuksien sopimuksen tulkinnasta. Lapsen oikeudet kuuluvat kaikille alle 18 vuotiaille lapsille. Tässä tekstissä käsittelen lapsen oikeuksien ja lapsen etua varhaiskasvatusikäisten lasten näkökulmasta.
Lasten oikeuksien sopimuksen tarkoituksena on taata ilmainen koulutus, terveydenhuolto, tasa-arvo ja turva kaikille lapsille. Sopimuksen neljä yleistä periaatetta ovat syrjimättömyys, lapsen edun ensisijaisuus, oikeus elämään ja kehittymiseen sekä lapsen näkemysten kunnioittaminen. Pohja-ajatuksen lasten oikeuksissa on ajatus lapsesta ainutlaatuisena yksilönä. Samalla tunnistetaan lapsen erilaisuus aikuisesta ja ymmärretään lapsen haavoittuvuus ja suojelun tarve. (Hakalehto 2018.)
Lapsen edun tarkoituksena on turvata lapsen kokonaisvaltainen kehitys ja hänen oikeuksiensa täysivaltainen nauttiminen. Lapsen etu muodostuu kaikista LOS:n oikeuksista. Aikuisen arvio lapsen edusta ei voi ohittaa lapsen oikeuksien toteutumista eikä lapsen etua voi tulkita lapselle epäedullisesti. (CRC, General comment 14.) Aikuisen halu ei siis saa ohjata lapsen edun tulkintaa. Jatka lukemista ”Lapsen etua vai aikuisen halua”
Kun tein kansalaisaloitetta varhaiskasvatuksen suhdelukujen tarkemmasta määrittelystä, törmäsin käsitteeseen lapsen etu. Keskusteluissa lapsen hoitoon liittyviä ratkaisuja perusteltiin lapsen etuna – niin kotihoito kuin varhaiskasvatus olivat lapsen edun mukaisia. Puhuttiin lapsen parhaasta olla kotona ja toisessa keskustelussa toisaalla lapsen paras oli olla varhaiskasvatuksen parissa. Jäin pohtimaan mikä tämä lapsen etu on ja miten sillä voidaan perustella kaikenlaisia ratkaisuja koskien lapsen hoitoa. Ensi viikon teksti on kirjallisuuskatsaus lapsen edusta, sen taustoista ja mitä sillä on tekemistä varhaiskasvatuksen kanssa.
Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Suvi Kettumäki”
VIERASKYNÄSSÄ ANNA-LEENA LASTIKKA
”Ovat kannustaneet, että osaan. Olen pitkään asunut Suomessa ja mun suomen kielen osaaminen on vähän heikko. Ovat ohjanneet opiskelemaan suomen kieltä, ja ovat antaneet esimerkiksi tietoa, missä suomen kielen ryhmiä alkaa. Ja sillä tavalla ajattelen, että minä itse haluan tulla ammattilaiseksi.” (INCLUD-ED-hanke, Somaliasta muuttanut äiti, 2 lasta päiväkodissa)
Tämä lainaus on eräältä Suomeen muualta muuttaneelta äidiltä, jonka Suomessa syntyneet kaksi lasta käy päiväkotia itähelsinkiläisessä päiväkodissa. Tämän päiväkodin lapsista 58 %:lla toinen huoltajista on syntynyt muualla kuin Suomessa. Vaikka Suomessa asuu kansainvälisesti verrattuna vähän ulkomailla syntyneitä ihmisiä, kasvu on ollut yksi OECD-maiden nopeimmista (OECD 2018). Tutkimusten mukaan Suomessa varhaiskasvatuksessa ei kuitenkaan ole huomioitu tarpeeksi kielellisiä ja kulttuurisia vähemmistöjä (mm. Arvola ym. 2017; Kuusisto 2017; Lastikka & Lipponen 2016; Paavola 2017). On löydetty normaaliutta korostava puhetapa, joka leimaa ja syrjii maahanmuuttajataustaisia (Kurki 2019; Pihl ym. 2018). Lisäksi eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten ja perheiden kokemuksia suomalaisesta varhaiskasvatuksesta ei ole tutkittu riittävästi (Arvola ym. 2017; Lastikka 2019; Niemelä 2015). Tulokset kertovat selvästi tarpeen tunnistaa ja kehittää inkluusiota ja osallisuutta tukevia elementtejä ja käytäntöjä, joissa otetaan huomioon eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten ja perheiden kokemukset ja näkemykset.
Jatka lukemista ”Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten ja perheiden vahvuudet, osaaminen ja aktiivinen osallisuus suomalaisessa varhaiskasvatuksessa”
Vaikka Suomessa kielellinen ja kulttuurinen monimuotoisuus on kansainvälisten standardien mukaan määrältään vähäistä, se on kasvanut nopeimmin OECD-maissa. Tutkimukset ovat tuoneet esille, että eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten ja perheiden osaamista ja vahvuuksia ei välttämättä osata tuoda esille, ja he kokevat marginaalisuutta ja toiseutta.
Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraana Anna-Leena Lastikka”
EDIT: Arvonta suoritettu. Onneksi olkoon Kati A.
Arvomme joka kevät Varhaiskasvatuksen opettajan kalentereita. Tänä vuonna arvomme kaikkien kommentoijien kesken yhden kalenterin 18.5.2020 klo 20 mennessä.
Tehtävänäsi on esittää kysymys blogin tekijätiimille kommenttikentässä ja olet mukana kalenteriarvonnassa.
Muista liittää nimesi ja sähköpostiosoitteesi kommenttiin, jotta saamme yhteyden sinuun arpaonnen osuessa kohdallesi.
Esimerkkejä kysymyksistä voisi olla: -Mistä blogi on saanut alkunsa? – Oletteko opiskelukavereita? – Liittyykö blogi jotenkin opiskeluunne? – Mitä työryhmä tekee oikeasti työkseen? Vastaamme kootusti yleisimpiin kysymyksiin arvonnan päätyttyä.
Lisätietoja kalenterista löydät PS-kustannuksen sivuilta.
Tässä blogitekstissä tarkastelen sitä, kuinka joustava esi- ja alkuopetus voi parhaimmillaan luoda olosuhteet ammattilaisten asiantuntijuuden rakentumiselle. Yhteistyökäytänteet ovat avainasemassa rakennettaessa pedagogista jatkumoa. On kuitenkin tärkeää tunnistaa esiopetuksen ja koulun yhteistyön haasteita ja pohtia miten niitä voidaan oppia ylittämään. Teksti pohjautuu osin viime syksyn väitöstilaisuuteni lectioon, eli avauspuheenvuoroon.
Vuosittain noin 63 000 perhettä valmistautuu Suomessa koulunaloitukseen (Tilastokeskus, 2017). Lasten koulunaloitus on jokavuotinen yhteiskunnallisesti suuri tapahtuma, joka näkyy mediassa eri tavoin. Huomio kiinnittyy tähän yhteen viralliseen koulunaloituksen hetkeen, mikä kertoo siitä, että perheiden arjessa sitä pidetään isona muutoksena. Siirtymä esiopetuksesta kouluun on kuitenkin pitkä prosessi, joka alkaa parhaassa tapauksessa ennen ensimmäistä koulupäivää ja jatkuu, kunnes oppilas ja perhe ovat kiinnittyneitä kouluun (Karila, Lipponen & Pyhältö, 2013; Peters, 2014). Uusimmat tutkimukset lähestyvät siirtymää useammin ympäristön näkökulmasta kuin kehityksellisen valmiuden tai kouluvalmiuden kautta (Dockett & Einarsdottir, 2017; OECD, 2017). Lasten kouluvalmiuden sijaan tarkastellaan, onko ympäristö valmis ottamaan erilaisia oppijoita vastaan (Dockett & Einarsdottir, 2017; Boyle, Petriwskyj & Grieshaber, 2018; Linnilä, 2006).
Laura Rantavuori, KT, luokanopettajana toimiva lehtori Tampereen yliopiston normaalikoulussa.
Laura toimii Tampereen yliopiston normaalikoulussa alkuopetuksen lehtorina. Työssään hän kouluttaa tulevia luokanopettajia opetusharjoittelun ohjaajana ja toimii ekaluokkalaisten luokanopettajana. Tutkimusalueen intohimona ovat esiopetuksesta kouluun siirtymään liittyvä tutkimus ja institutionaalisella rajavyöhykkeellä toteutettava moniammatillinen yhteistyö. Lisäksi Laura toimii varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen opettajien täydennyskouluttajana joustavan esi- ja alkuopetuksen teemoista.
Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Laura Rantavuori”
