Ensi viikolla vieraskynässä Mikaela Svanbäck-Laaksonen

Mikaela Svanbäck-Laaksonen

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Mikaela Svanbäck-Laaksonen”

Lasten siirtymät varhaiskasvatuspolulla

Vieraskynässä Niina Rutanen, Jasemin Can, Kaisa Harju, Yaiza Lucas Revilla ja Raija Raittila. Jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteiden laitos    

Varhaiskasvatuksen aloituksen ajankohdasta, varhaiskasvatuspaikan ryhmärakenteesta ja perheiden muuttuvista tilanteista riippuen lapset voivat kohdata hyvin vaihtelevan määrän siirtymiä varhaiskasvatuksen aikana. Nämä erilaiset siirtymät ovat keskiössä Lasten sosio-spatiaaliset suhteet ja eletyt kokemukset varhaiskasvatuksen siirtymissä (Trace in ECEC)- hankkeessamme, johon tämä blogiteksti perustuu. Hanketta rahoittaa Suomen Akatemia (2019-2023) ja se toteutetaan Jyväskylän yliopistolla. 

Jatka lukemista ”Lasten siirtymät varhaiskasvatuspolulla”

Ensi viikolla vieraskynässä Niina Rutanen, Jasemin Can, Kaisa Harju, Yaiza Lucas Revilla ja Raija Raittila

Kuvassa vasemmalta oikealle: Mari Vuorisalo, Niina Rutanen, Raija Raittila, Kaisa Harju, Yaiza Lucas Revilla ja Jasemin Can. 

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Niina Rutanen, Jasemin Can, Kaisa Harju, Yaiza Lucas Revilla ja Raija Raittila”

Varhaiskasvatuksen liikuntaopinnoilla on merkitystä opettajaopiskelijoiden koettuun pätevyyteen liikuntakasvattajina

Vieraskynässä Anne Soini

Varhaiskasvatuksen rooli liikuntakasvatuksessa

Varhaiskasvatuksessa lapsella on oikeus liikuntakasvatukseen, joka on suunniteltua, tavoitteellista sekä monipuolista (Opetushallitus [OPH], 2022; Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2016; Varhaiskasvatuslaki 540/2018). Varhaiskasvatuksen liikuntakasvatuksen edellytetään olevan lapsilähtöistä, säännöllistä ja innostaa lapsia liikkumaan monipuolisesti kaikkina vuodenaikoina sekä kokemaan liikunnan iloa (OPH, 2022). Lapsella fyysistä aktiivisuutta esiintyy usein leikissä. Fyysisesti aktiivinen leikki on yksi tärkeimmistä työtavoista varhaiskasvatuksessa ja tukee myös lapsen varhaisen fyysisesti aktiivisen elämäntavan syntymisessä. Lapsen monipuoliselle ja omaehtoiselle liikkumiselle erilaisissa ympäristöissä tulisi antaa riittävästi aikaa ja tilaa (OPH, 2022). Pedagoginen oppimisympäristö luodaan usein yhdessä lapsen kanssa, jolloin lasta voidaan luontevasti kannustaa leikkiin, liikkumiseen ja tutkimiseen (Repo ym., 2019).

Jatka lukemista ”Varhaiskasvatuksen liikuntaopinnoilla on merkitystä opettajaopiskelijoiden koettuun pätevyyteen liikuntakasvattajina”

Ensi viikolla vieraskynässä Anne Soini

Anne Soini

Anne Soini toimii Jyväskylän yliopistossa Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa tutkijatohtorina. Vuonna 2015 valmistuneessa väitöstutkimuksessaan hän keskittyi kolmevuotiaiden lasten fyysiseen aktiivisuuteen varhaiskasvatuksessa ja kotona. Myös Soinin tämänhetkinen tutkimuksellinen kiinnostuksensa nojautuu pienten lasten ja heidän perheiden liikkumiseen ja hyvinvointiin sekä varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen liikuntakasvatuksen kehittämiseen.

Soini Anne, TtT, LitM, Tutkijatohtori
Lapset, perheet ja sosiaalinen kestävyys (SOSUS)
https://www.jyu.fi/edupsy/fi/tutkimus/hankkeet-projects/sosus
Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta
Jyväskylän yliopisto
anne.j.soini (at) jyu.fi
https://orcid.org/0000-0001-9168-9437

Aamuin illoin varhaiskasvatuksessa – voiko vuorohoito palvella pienten lasten hyvinvointia?

Vieraskynässä Eija Salonen

Päiväkodin kello näyttää iltakymmentä, kun äiti saapuu hakemaan Mattia vuorohoidosta. Kotiinlähdön hetkellä lastenhoitaja kumartuu Matin puoleen ja kertoo ystävällisesti: ”Aamulla täällä onkin Kaisa-ope sinua vastassa.” Ulko-oven sulkeuduttua hoitajan ilme vakavoituu. ”Vaihtuvat vuorot ovat lapsille rankkoja”, hän huokaa. ”Joskus he ovat niin väsyneitä, että uni meinaa tulla kesken lounaan.”

Varhaiskasvatuksen vuorohoidosta puhutaan usein huolen täyttämin äänenpainoin. Vaativien varhaiskasvatusaikojen ja vaihtuvien ihmissuhteiden pelätään vaarantavan etenkin pienimpien lasten hyvinvoinnin. Tutkimukset (Peltoperä, 2021; Salonen, 2020; Siippainen, 2018) antavat kuitenkin vuorohoidosta monipuolisemman kuvan. Vaikka niissäkin tuodaan esille haasteita, vuorohoidossa nähdään myös hyviä puolia ja lasten hyvinvointia palvelevia käytäntöjä. 

Jatka lukemista Aamuin illoin varhaiskasvatuksessa – voiko vuorohoito palvella pienten lasten hyvinvointia?

Ensi viikolla vieraskynässä Eija Salonen

Eija Salonen

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Eija Salonen”

Lapsen itsesäätelytaitojen tukeminen Muksuoppi-intervention avulla

Vieraskynässä Merja Hautakangas

Tutkin väitöstutkimuksessani lapsen itsesäätelytaitojen kehittymistä varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa toteutetussa Muksuoppi-interventiossa. Muksuoppi on psykiatri Ben Furmanin kehittämä ohjelma. Muksuopissa tavoitteena on saavuttaa yhdessä lapsen kanssa asetettu taitotavoite, lapsen osallisuutta vahvistaen ja lapsen lähiaikuisten tukemana. Ohjelman mukaan lapsella ei ole ongelmia, vaan taitoja, joita hän ei ole vielä oppinut. (Furman, 2003.) Muksuoppi liittyy positiiviseen psykologiaan ratkaisukeskeisyydellään ja hyvinvointiin liittyvällä näkökulmallaan (Hautakangas, 2022).  Tarkastelin tutkimuksessani lapsen itsesäätelytaitojen kehittymistä lapsen, hänen huoltajansa ja varhaiskasvatuksen ammattilaisen näkökulmista. Tässä artikkelissa kuvaan väitöstutkimukseni päätuloksia

Jatka lukemista ”Lapsen itsesäätelytaitojen tukeminen Muksuoppi-intervention avulla”

Ensi viikolla vieraskynässä Merja Hautakangas

Merja Hautakangas, KT, yliopistonopettaja Koulutusjohtamisen instituutti (KJI), JYU

Merjalla on pitkä kokemus päiväkodinjohtajana työstä. Vuodesta 2020 alkaen hän on toiminut yliopistonopettajana KJI:ssa vastaten inkluusion, varhaiskasvatuksen ja positiivisen johtamisen opinnoista kasvatus- ja koulutusalan johtamille ja rehtoreille. Hän tutkii inkluusion, vahvuuksien ja arvostavan johtamisen teemoja sekä koulutusjohtamista ilmiönä. Merja arvostaa arjen pieniä mikrohetkiä ja innostuu myönteisyyttä vahvistavista ilmiöistä.

Varhaiskasvatuksen pedagogiikka – Kohti teoreettisia määritelmiä

Vieraskynässä Jonna Kangas, Tuulikki Ukkonen-Mikkola ja Samuli Ranta

Varhaiskasvatuksen pedagogiikka on noussut huomion kohteeksi viimeaikaisessa suomalaisessa, jännitteisessäkin, varhaiskasvatuksen keskustelussa. Lisääntynyt tutkimukseen perustuva tieto lapsuudesta, lapsesta, oppimisesta ja kasvatuksesta on lisännyt ymmärrystä pedagogiikan merkityksestä erityisesti varhaiskasvatuksessa. Tämä tulkintakehikko on tunnistettavissa myös uudistuneissa varhaiskasvatusta ohjaavissa asiakirjoissa, jotka korostavat aikaisempaa enemmän pedagogiikan merkitystä ja kokonaisvaltaisuutta. (Alila & Ukkonen-Mikkola, 2018). Tulkinnat tavoitteista ja toteuttamisesta ja tätä kautta vaatimukset työlle sekä varhaiskasvatuksen laadulle varhaiskasvatuksen pedagogiikan käsitteestä ja merkityksestä vaihtelevat kuitenkin sen mukaan, onko puhujana varhaiskasvatuksen hallinto, henkilöstö, koulutukset, tutkijat, lapsi vai vanhemmat. Kenties mitään toista käsitettä ei käytetä yhtä laajalti niin tieteellisissä teksteissä, yhteiskunnallisissa asiakirjoissa (ml. opetussuunnitelmat) kuin arjen kasvatuspuheessa ilman tarkkaa tieteellistä määrittelyä. Tässä blogi-tekstissä tarkastelemme varhaiskasvatuksen pedagogiikan teoreettista määrittelyä tutkimuskirjallisuuteen perustuen.

Jatka lukemista Varhaiskasvatuksen pedagogiikka – Kohti teoreettisia määritelmiä