Vieraskynässä Raisa Harju-Autti ja Laura Lahti
Kielellisen ja kulttuurisen moninaisuuden lisääntyminen yhteiskunnassa näkyy varhaiskasvatuksessa erityisesti pääkaupunkiseudulla mutta yhä enenevässä määrin myös muualla Suomessa (Tilastokeskus, 2022). Tämä edellyttää varhaiskasvatuksessa työskenteleviltä ammattilaisilta uudenlaista kieli- ja kulttuuritietoista työskentelyotetta.
Jatka lukemista ”Kieli- ja kulttuuritietoisuutta varhaiskasvatukseen monin eri keinoin”
Raisa Harju-Autti (kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto)
Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Raisa Harju-Autti ja Laura Lahti”
Vieraskynässä Viola Soininen
Opettajien työhyvinvoinnin heikentyminen on herättänyt huolta viime vuosina. Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n vuoden 2021 työolobarometriin vastanneista varhaiskasvatuksen opettajista 47 % koki työstressiä erittäin usein tai melko usein (Golnick & Ilves, 2022). Lisäksi OAJ tiedotti syksyllä 2021, että 63 % varhaiskasvatuksen opettajista on harkinnut alanvaihtoa. Yleisimpiä syitä alanvaihdon harkinnalle olivat matala palkkataso, työmäärän lisääntyminen ja työn kuormittavuus.
Jatka lukemista ”Esiopettajien työhyvinvointi heijastuu ryhmän vuorovaikutukseen”
Viola Soininen
Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Viola Soininen”
Vieraskynässä Elmiina Tahkola
Useissa tutkimuksissa ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa tunteita kuvataan kokonaisvaltaisena osana varhaiskasvatuksen toimintaa, vuorovaikutusta ja käytänteitä (Opetushallitus [OPH], 2022; Warren, 2021). Varhaiskasvatuksessa lapsella tulisi olla mahdollisuus kokea yhteyttä toisiin, käsitellä tunteitaan ja tulla ymmärretyksi hänelle luontevilla ilmaisutavoilla, kuten kehollisesti (OPH, 2022). Tässä blogitekstissä tarkastelen tunteita suhteiden ja ruumiillisuuden kautta, peilaten niitä erityisesti pedagogisiin käytäntöihin ja siirtymiin.
Jatka lukemista ”Tunteet, suhteet ja ruumiillisuus varhaiskasvatuksen pedagogisissa käytännöissä ja siirtymissä”
Elmiina Tahkola
Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Elmiina Tahkola”
Vieraskynässä Jouni Veijalainen
Varhaiskasvatuksen työntekijöiden stressistä ja kuormittuneisuudesta on keskusteltu niin pitkään kuin muistan. Alueellisesti ja yksikkökohtaisesti työstressin vaihtelu on suurta, ja onneksi alalla on paljon työntekijöitä, jotka voivat toteuttaa työtään ilman liiallisen kuormittumisen uhkaa. Huoleni kohdistuu niihin, joilla stressi ja kuormittuneisuus on jokapäiväistä arkea. Haluni kirjoittaa varhaiskasvatuksen työntekijöiden stressistä ja kuormittuneisuudesta perustuu ihmisyyttä vaalivaan velvollisuuteen. Meillä on periaatteellinen velvollisuus pyrkiä puuttumaan sekä ennaltaehkäisemään sellaisiin epäkohtiin, jotka aiheuttavat monialaista kipuilua sekä aikuisissa että lapsissa. Onneksi varhaiskasvatustyö voi olla erittäin antoisaa ja merkitystä tuottavaa työtä. On etuoikeutettua ja merkityksellistä kohdata kehittymisen, oivaltamisen, rakastamisen, vilpittömyyden, yrityksen ja erehdyksen epätäydellisen täydellisiä hetkiä yhdessä lasten kanssa. Nämä elämän arvokkaat ja merkitykselliset hetket kannattelevat ja antavat työntekijöille paljon, mutta valitettavasti ne eivät riitä sellaisenaan pelastamaan kaikkia kuormittuneisuudelta ja stressiltä. Stressiä ja kuormittuneisuutta tuottavia epäkohtia ei tulisi taltuttaa vain nostamalla esille varhaiskasvatustyön merkitystä ja ainutlaatuisuutta huokuvia sisältöjä. Tarvitsemme työn imua sekä pitovoimaa kannattelevia rakenteita puuttumalla stressin ja kuormittuneisuuden epäkohtiin, eikä vaientamalla niitä sillä mitä työ voi antaa.
Jatka lukemista ”Hyvinvoiva varhaiskasvatuksen työntekijä on kaikkien etu”
Kasvatustieteen tohtori Jouni Veijalainen kouluttaa ja luennoi kasvatuksesta, lasten että aikuisten kehityksestä ja oppimisesta, sekä työhyvinvoinnin monimuotoisista ulottuvuuksista. Vuonna 2020 julkaistun lasten itsesäätelyä käsittelevän väitöskirjan lisäksi, Jouni on inspiroitunut tutkimaan myös aikuisten itsesäätelyä työelämässä ja sen ulkopuolella.
Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Jouni Veijalainen”
Vieraskynässä Karoliina Seppänen
Jatka lukemista ”Seuraa johtajaa Vettä kengässä – Perinneleikit osana varhaiskasvatuksen leikkipedagogiikkaa”
Olen kasvatus- ja koulutusalan kouluttaja ammatillisessa aikuisoppilaitoksessa Helsingissä. Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri (varhaiskasvatus) ja erityisopettaja. Olen toiminut varhaiskasvatuksessa opettajana, varajohtajana ja erityisopettajana. Olen myös osana Tutkittua varhaiskasvatuksesta- blogin toimittajatiimiä vuodesta 2020 asti.
Seuraavan viikon blogikirjoitus käsittelee perinneleikkejä osana leikkipedagogiikkaa. Teksti perustuu kirjoitukseeni “Perinneleikit osana lasten kulttuuria” Ekirjassa “Leikin ammattilaiset- leikki ilmiönä ja varhaiskasvatuksen toimintamuotona” (Helsingin yliopisto). Kirjoituksen aihe kumpusi omasta kiinnostuksesta lastenkulttuuria ja leikin nykytilaa kohtaan. Perinneleikit ovat aihe, johon toivon palaavani vielä myöhemmin uudestaan.
LinkedIn: Karoliina Seppänen
Tutkittua varhaiskasvatuksesta 