Tyypillisesti kevät varhaiskasvatuksessa on seuraavan toimintakauden, ryhmärakenteiden ja lasten ryhmien välisten siirtymien suunnittelun kulta-aikaa. Tämä teksti tarkasteleekin lasten varhaiskasvatusarkea ja vuosia rytmittäviä päiväkotien sisäisiä siirtymiä, joita tapahtuu lasten siirtyessä ryhmästä toiseen. Koska tavoitteenani on tarjota tutkittuja näkökulmia ajankohtaiseen ryhmien välisten siirtymien suunnitteluun, jätän tarkastelun ulkopuolelle varhaiskasvatuksen päivittäistä arkea rytmittävät siirtymät toiminnasta toiseen sekä päiväkodin vaihtamisen.
Kaisa Harju työskentelee tällä hetkellä väitöskirjatutkijana Jyväskylän yliopiston Lapset, perheet ja sosiaalinen kestävyys (SOSUS) -profilointialueella. Hänen väitöskirjansa on osa Trace in ECEC-hanketta, jossa on seurattu yksityiskohtaisesti viiden lapsen siirtymiä heidän varhaiskasvatusvuosiensa aikana. Harjun väitöskirja keskittyy ensimmäisenä suomalaisena laajempana tutkimuksena lasten varhaiskasvatusvuosien aikaisiin siirtymiin, joista lasten varhaiset koulutuspolut rakentuvat. Tavallisimpia esimerkkejä tällaisista siirtymistä ovat siirtyminen uuteen ryhmään tai päiväkotiin. Erityisenä kiinnostuksen kohteena väitöskirjassa on siirtymien rakentumisen tarkastelu, jota lähestytään sekä lapsen että instituution suunnasta.
Tässä kirjoituksessa tarkastelemme vanhempien ja varhaiskasvatuksen välistä yhteistyötä vanhempien näkökulmasta. Yhteistyö lapsen kahden kasvuympäristön, kodin ja varhaiskasvatuksen välillä on oleellista lasten ja heidän hyvinvointinsa näkökulmasta, sillä vanhemmilla on vain osittainen ymmärrys varhaiskasvatusympäristöstä ja varhaiskasvatuksen henkilöstöllä puolestaan lasten kotiympäristöstä (Andenaes, 2012; ks. myös Peltoperä ym., 2022; Sevón ym., 2017; Westerling & Juhl, 2021). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, 2022; Varhaiskasvatuslaki, 540/2018) ammattilaisia rohkaistaan aktiivisesti aloittamaan varhaiskasvatusta koskevia keskusteluita vanhempien kanssa, ja samaan aikaan huomioimaan perheiden moninaisuus, lasten yksilölliset tarpeet samoin kuin huoltajuuteen ja vanhemmuuteen liittyvät kysymykset. Vaikka yhteistyö vanhempien ja ammattilaisten välillä on määritelty varhaiskasvatusta ohjaavissa asiakirjoissa, sen toteuttamiseen on harvoin selkeitä käytäntöjä (Devlieghere ym., 2022).
Ensi viikolla julkaistava kirjoituksemme tarkastelee vanhempien ja varhaiskasvatuksen välistä yhteistyötä vanhempien näkökulmasta. Tutkimus on osa TUIKKU- Tunnetaitoja ja osallisuutta varhaiskasvatukseen – hanketta, jota rahoittaa OKM.
Eija Sevón työskentelee apulaisprofessorina kasvatustieteiden laitoksella Jyväskylän yliopistossa. Hänen kiinnostus kohdistuu sosiaalisen kestävyyden kysymyksiin varhaislapsuudessa, kuten lasten kuulumiseen, osallisuuteen ja sosioemotionaaliseen hyvinvointiin, sekä perheiden moninaisuuden ja hyvinvoinnin teemoihin. Hän tutkii lasten vertaissuhteita ja suhteita aikuisiin niin perheissä kuin varhaiskasvatuksessa, yhteistyötä ja yhteishuolenpitoa vanhempien ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten välillä sekä varhaiskasvatuksen henkilöstön tunteita ja työhyvinvointia
Merja Koivula (KT, dosentti)
Työskentelen Jyväskylän yliopistossa, kasvatustieteiden laitoksella varhaiskasvatuksen yliopistonlehtorina. Tutkimuksellinen mielenkiintoni kohdistuu lasten ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten sosioemotionaaliseen oppimiseen, jotka ovat keskeisiä teemoja TUIKKU- tunnetaitoja ja osallisuutta varhaiskasvatukseen –hankkeessa. Lisäksi muun muassa lasten yhteisöllisyys ja vertaissuhteet lapsiryhmässä, varhaiskasvatuksen ammattilaisten pedagoginen osaaminen ja leikki kuuluvat tutkimusintresseihini.
Molemmat kirjoittajat ovat vastuututkijoina TUIKKU – Tunnetaitoja ja osallisuutta varhaiskasvatukseen –hankkeessa, jonka aineistoon kirjoitus pohjautuu.
Aloitin työni varhaiskasvatuksessa keikkailemalla opintojeni ohessa eri päiväkodeissa. Huomasin pian, että varhaiskasvatuksen laadussa on paljon paikkakohtaista vaihtelua yksiköiden ja ryhmien välillä. Tunnelman pystyi aistimaan heti, kun astui sisään uuteen päiväkotiin. Toisinaan oven takana oli lämmin, kiireetön vastaanotto ja uteliaita lapsia tutustumassa uuteen aikuiseen. Joskus taas oven takaa paljastui kireä ja kiireinen ilmapiiri jolloin jo ryhmään saapuessa tuntui kuin olisi astunut selviytymistaisteluun.
Jolanda Havisalmi on opiskellut varhaiskasvatuksen maisteriksi Helsingin yliopistossa. Tällä hetkellä hän toimii päiväkodin johtajana ja varhaiskasvatuksen opettajana. Havisalmi on tutkinut varhaiskasvatuksen kaaosta oppimisympäristön näkökulmasta tavoitteenaan löytää välineitä varhaiskasvatuksen laadun vahvistamiseen. Häntä kiinnostaa varhaiskasvatuksen kehittäminen etenkin vuorovaikutuksen, oppimisympäristöjen ja toimintakulttuurin näkökulmista.
Vieraskynässä Katri Luomaniemi ja Sanni Kankaanpää
Suomalaiseen varhaiskasvatukseen osallistuvien monikielisten lasten määrä kasvaa koko ajan. Lasten moninainen kielitausta vaikuttaakin yhä enemmän pedagogisten käytäntöjen suunnitteluun päiväkodin arjessa. Monikielisten lasten kielellisten taitojen tukemiseen varhaiskasvatuksessa on olemassa monia mahtavia materiaaleja, kuten esimerkiksi Kielipeda- (2020) ja Kielivertailu-työvälineet (2022) sekä Osaamista kieli- ja kulttuuritietoiseen kasvatukseen opas (2017). Monikielisten lasten varhaisten matemaattisten taitojen tukemiseen tarkoitetuista materiaaleista on kuitenkin päiväkodeissa huutava pula.
Katri Luomaniemi työskentelee väitöskirjatutkijana Turun yliopiston Opettajankoulutuslaitoksella. Häntä kiinnostaa lasten matemaattisten taitojen kehittyminen ja tukeminen jo ennen koulun alkua. Väitöskirjan aiheena on monikielisten lasten varhaisten matemaattisten taitojen tukeminen.
Sanni Kankaanpää työskentelee projektitutkijana Turun yliopiston Opettajankoulutuslaitoksella. Sanni on ollut mukana muun muassa Joustavaan Matematiikkaan -projektissa luomassa verkossa toteutettavia täydennyskoulutusmateriaaleja opettajille varhaiskasvatuksesta lukioon. Sannin tutkimuksellinen kiinnostuksen kohde on pienten lasten matemaattisten taitojen tukeminen matemaattisten tarinoiden avulla.
Sanni ja Katri ovat molemmat toimineet aiemmin varhaiskasvatuksen opettajina. Tällä hetkellä he työskentelevät yhdessä MOE-hankkeessa, jossa luodaan Matikkakeidas-verkkomateriaalia alakoulun matematiikan oppimisen ja opettamisen tueksi.
Tällä hetkellä aikuisilla on monta lasten oppimiseen liittyvää huolta: mediassa tuodaan esiin, että lapset liikkuvat liian vähän ja että, matematiikan oppimistulokset jatkavat laskuaan. Itselleni tutkijana heräsi kysymys siitä, kuinka paljon nämä asiat ovat yhteydessä toisiinsa. Esimerkiksi liikuntatieteellinen tutkimus raportoi, että liikkuminen ja matematiikan osaaminen korreloivat kouluikäisillä lapsilla (Jaakkola et al., 2021). Koska korrelaatio ei kuitenkaan kerro kausaliteetista, syy ja seuraus suhteesta, onko liikkumisen ja matemaattisten taitojen kehityksen välillä todellinen kausaaliyhteys? Tätä lähdimme tutkimaan yhdessä oman tutkimusryhmäni kanssa loppuvuodesta 2019. Halusimme selvittää, millaisesta kehityksellisestä ilmiöstä on kyse silloin, kun akateemisten taitojen oppiminen on alussa. Tässä vieraskynässä kerron lyhyesti Toimi ja Opi-tutkimuksemme taustoista ja uusimmista pitkittäisaineiston ja interventio-tutkimuksemme tuloksista.
Tutkittua varhaiskasvatuksesta 