Vieraskynässä Karoliina Purola
Huoltajien osallisuus on tärkeä osa lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia varhaiskasvatuksessa. Mitä osallisuus todella tarkoittaa, ja miltä se näyttäytyy huoltajien omasta näkökulmasta? Näihin kysymyksiin pureuduin väitöstutkimuksessani (2025), jossa tarkastelin huoltajien osallisuutta suomalaisessa varhaiskasvatuksessa vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden näkökulmasta.
Huoltajien osallisuus koskettaa kaikkia varhaiskasvatuksen kentällä toimivia. Huoltajat kohdataan lapsen aloituskeskustelussa, päivittäin lapsen tulo- ja hakutilanteissa, lapsen varhaiskasvatuskeskusteluissa sekä päiväkodin juhlissa ja tapahtumissa. Varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on usein myös omakohtaisia kokemuksia osallisuudesta oman lapsensa varhaiskasvatustaipaleelta. Kohtaamiset ovat osa arkea, mutta huoltajien kokemuksia osallisuudesta on silti tutkittu verrattain vähän suomalaisessa varhaiskasvatuksessa.
Kansainväliset tutkimukset nostavat huoltajien osallisuuden tärkeäksi, koska huoltajien avulla muun muassa tuettiin lasten akateemisten taitojen kehittymistä (mm. Epstein, 2010; Sylva ym., 2008). Nämä tulokset eivät kuitenkaan mielestäni sovellu suomalaiseen varhaiskasvatuksen kontekstiin, sillä meillä huoltajia ei kannusteta yhtä vahvasti opettamaan lapsilleen akateemisia taitoja. Ero saattaa selittyä pohjoismaisella varhaiskasvatusmallilla, jossa korostetaan pienen lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia varhaiskasvatuksen ydintehtävänä. Tätä lähestymistapaa kutsutaan Educare-malliksi. Varhaiskasvatussuunnitelmamme korostavat leikin kautta oppimista ja lapsen osallisuutta. Huoltajien osallisuuden ytimessä on lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäminen. Kuitenkaan huoltajat eivät aina tiedä, miten voisivat osallistua varhaiskasvatukseen (Purola, 2011).
Henkilöstö tarvitsee erityisiä taitoja kohdata moninaistuvat perheet (Lastikka, 2019; Mahmood, 2013). Yliopistot vastaavat varhaiskasvatuksen opettajien koulutuksesta huoltajien kohtaamiseen, mutta yliopistojen opetussuunnitelmissa huoltajien osallisuuden teemat on huomioitu vähäisissä määrin tällä hetkellä. Varhaiskasvatussuunnitelman mukaisesti juuri opettajat kuitekin vastaavat huoltajien kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Huolena on opettajien saama vähäinen koulutus huoltajien kohtaamiseen. (Purola, Harju-Luukkainen & Kangas, 2022) Hyvää osaamista päiväkoteihin voivat tuoda varhaiskasvatuksen sosionomit, sillä heidän koulutuksensa painottuu sosiaalipedagogiikkaan.
Varhaiskasvatuslaki (540/2018) tuli voimaan vuonna 2018 ja sen myötä varhaiskasvatussuunnitelman perusteet muuttivat käytettyjä käsitteitä, kuten vanhemmat muuttuivat huoltajiksi ja kasvatuskumppanuus väistyi huoltajien osallisuuden tieltä. Nämä käsitteiden muutokset vaikuttavat myös näkemykseen huoltajien ja henkilöstön välisestä yhteistyöstä, joten niiden tutkiminen on tärkeää. Varhaiskasvatuslaki (540/2018) tuo hyvin esille huoltajien osallisuuden tärkeyden ja huoltajien tukemisen heidän kasvatustyössään. Varhaiskasvatuslaki (540/2018 3§, 10 mom.) määrittelee varhaiskasvatuksen tehtäväksi ”toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä tukea lapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä.”
Huoltajien osallisuutta jäsentävät teoriat
Huoltajien osallisuutta voidaan ymmärtää laajemman osallisuuden käsitteen kautta. Osallisuuden käsitteen määrittely on haasteellisesti tavoitettavissa, mutta esimerkiksi Arnstein (1969) määritteli kansalaisen osallisuuden yhteisössä jaettuna valtana, joka mahdollistaa kansalaisen osallistumisen tulevaisuuteen (p. 216). Shier (2001) esitteli viisiportaisen mallin lasten osallisuudesta viitaten Hartin (1992) ja Arnsteinin (1969) teorioihin osallisuudesta. Osallisuuden kokemus voi olla tietoista vaikuttamista tai hiljaista hyväksyntää toisten toimintaan ja osallisuudella voi olla useita tasoja (vrt. Shier, 2001). Vastavuoroinen keskustelu ja yhteisöllisyyden tunne ovat keskeinen osa osallisuutta ja voivat lisätä osallisuuden tunnetta (Purola & Kuusisto, 2021).
Osallisuus voidaan nähdä eteneväksi ja kehittyväksi prosessiksi. Usein käytetyt teoriat ja luokittelut huoltajien osallisuudesta (Epstein, 2010; Formosinho & Passos, 2019; Hornby, 2000; Janssen & Vandenbroeck, 2018) keskittyivät pääsääntöisesti huoltajan ja opettajan välisen yhteistyön luokitteluun. Huoltajien osallisuuden monipuolisen luokittelun lisäksi näissä teorioissa tunnistetaan huoltajien keskinäisen tuen merkitys lapsen koulumenestyksen parantamiseksi. Yhteisön laajempaa merkitystä huoltajien osallisuuden kokemukselle huoltajille ja lapsille ei juurikaan ole tunnistettu näissä teorioissa. Huoltajien omat kokemukset osallisuudesta (Purola & Kuusisto, 2021) vastaavat hyvin sosiaalisen pääoman jaottelua. Onyx ja Bullen (2000) sosiaalisen pääoman indeksejä ovat mm. 1) osallistuminen paikalliseen yhteisöön; 2) sosiaalinen toimijuus (suunnittelu ja aloitteellinen toiminta) 3) luottamuksen ja turvallisuuden tunne 4) epävirallinen naapuruston yhteys 5) perhe ja ystävä yhteydet 6) monimuotoisuuden suvaitseminen 7) tunne olevansa yhteisön arvostama.
Tulokset huoltajien osallisuuden kokemuksista
Huoltajat kokivat osallisuuden tunnetta, kun saivat ystäviä päiväkodin toisista huoltajista, he kokivat luottamusta huolimatta erilaisista koulutustaustoistaan, sosiaalisesta, kulttuurisesta ja taloudellisesta taustastaan huolimatta. “Tutustuin toisiin huoltajiin, kun hain lasta synttäreiltä kavereiden kotoa jossa oli järjestetty hakukahvit vanhemmille ja kun järjestimme päiväkodin juhlia yhdessä.” (Huoltaja 11) Huoltajat kokivat olevansa arvostettuja varhaiskasvatuksen yhteisössä, kun keskinäinen yhteys ja vastavuoroinen keskustelu lasten, henkilöstön ja huoltajien kesken tapahtui päiväkodin virallisissa ja epävirallisissa tapahtumissa. Yhteisön merkitys osallisuuden kokemuksessa oli keskeistä. (Purola & Kuusisto, 2021)
Henkilöstöllä on merkittävä rooli huoltajien osallisuuden toteutumisessa. Tutkimuksen (Venninen & Purola, 2013) mukaan henkilöstön näkemykset huoltajien vaikuttamisen mahdollisuuksista varhaiskasvatuksessa vaihtelivat merkittävästi. Tutkimus tunnisti kolme erilaista näkökulmaa: ammatillisen, asiakas- ja kumppanuusnäkökulman. Ammatillisessa näkökulmassa korostui henkilöstön rooli, asiakasnäkökulmassa huoltajan rooli, ja kaikkein tasa-arvoisin suhtautuminen huoltajiin ilmenee kumppanuusnäkökulmassa. Tässä näkökulmassa huoltajat ja henkilöstö etsivät yhdessä ratkaisuja lapsen kasvatukseen ja hyvinvointiin keskustellen. “Vanhemapainillassa pyysimme huoltajia kirjoittamaan lapuille tärkeimmät huolenaiheensa ja toiveensa meille, luimme vastaukset yhdessä ja keskustelimme heidän kanssaan, esimerkiksi, sovimme kuinka vietämme lasten syntymäpäiviä ryhmässä.” Tärkeä tulos tutkimuksesta on, että huoltajat voivat vaikuttaa moniin päiväkodin asioihin. Näitä ovat muun muassa ilmapiiri, palaute, yhteiset projektit, jaettu tieto, perheaktiviteetit sekä kahvihetket. (Venninen & Purola, 2013).
Henkilöstön näkökulmat ja näkemykset huoltajien asemasta voivat joko jättää huoltajat ulkopuolelle tai mahdollistaa heidän osallisuutensa varhaiskasvatuksen arkeen (Venninen & Purola, 2013). Huoltajien osallisuuden toteutuminen vaatii henkilöstöltä tiedostamista erilaisista roolivaihtoehdoista sekä suhtautumisesta huoltajiin. Lisäksi tarvitaan yhteistä vuorovaikutteista keskustelua huoltajien osallisuuden tunteen luomiseksi.
Osallisuuden kokemus ei kuitenkaan vaadi aina läsnä olemista fyysisesti varhaiskasvatuksen tiloissa vaan sitä voi kokea myös kotona esimerkiksi digitaalisen portfolion kautta käytyjen keskustelujen avulla. Digitaalinen portfolio mahdollistaa lapsen tuotoksien ja videoiden katselun lapsen päivästä varhaiskasvatuksessa huoltajille sopivana ajankohtana. Digitaalisen portfolion avulla myös huoltajat pystyvät lisäämään lapsen tuottamaa materiaalia sinne. Tämä on mahdollisuus, joka on huoltajille harvoin käytettävissä, kun kasvunkansio on fyysisessä muodossa (Purola & Smeds, 2018).
Tutkimuksemme (Purola, Kuusisto & Reunamo, 2025) mukaan digitaalinen portfolio lisää mahdollisuuksia keskustella lapselle tärkeistä asioista lapsen kanssa, perheen kesken sekä perheen ja henkilöstön välillä. Huoltajat saivat valokuvien ja videoiden avulla tietoa lapsen toiminnasta varhaiskasvatuspäivän aikana. Portfolion katsominen lisäsi keskusteluja lapsen arjesta myös huoltajien ja perheen lähipiirin kesken. Nämä keskustelut lisäsivät tutkimuksemme mukaan huoltajien kokemusta osallisuudesta enemmän kuin itse huoltajien tekemä portfolion täyttäminen. Henkilöstön panostus portfolion täyttämiseen korreloi myös huoltajien innostukseen täyttää portfoliota. Tiedostamme, että kaikilla huoltajilla ei ole mahdollisuutta käyttää digitaalista portfoliota ja tällöin henkilöstön rooli korostuu. Henkilöstö voi näyttää lapsen kuvia ja videoita perheelle sopivina hetkinä ja näin mahdollistaa keskustelut lapsen päivästä huoltajien kanssa.
Väitöskirjani (Purola, 2025) tulokset viittaavat siihen, että osallistuminen varhaiskasvatuksen tapahtumiin eivät yksin automaattisesti vahvista huoltajien osallisuuden tunnetta. Huoltajien tunne osallisuudesta liittyy oleellisesti vuorovaikutuksen laatuun. Varhaiskasvatuksen henkilöstön on tärkeää panostaa vastavuoroiseen kommunikointiin varhaiskasvatuksen henkilöstön, lasten, toisten huoltajien ja jopa laajennetun lähipiirin kanssa. Yhdessä tekeminen ja keskusteluiden käyminen tulevat vahvasti esille, kun huoltajat kertovat osallisuuden kokemuksistaan varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen keskeinen tulos oli, että osallisuuden kokemus syntyi yhteisen toiminnan ja yhteisöllisyyden kautta huoltajien kesken sekä huoltajien, lasten ja henkilöstön välillä. Tätä ilmensi henkilöstön aktiivinen rooli, sekä heidän toimivat rakenteet ja käytänteet tukea yhteisön muodostumista.
“Huoltajien tunne osallisuudesta liittyy oleellisesti vuorovaikutuksen laatuun.”
Huoltajien osallistumisella ja osallisuudella mallinnamme lapsille osallisuutta sekä vahvistamme huoltajien ja lasten yhteisiä verkostoja, jotka tukevat lapsen ja yhteisön hyvinvointia. Vahva yhteisö varhaiskasvatuksen yhteydessä edistää perheiden välistä sosiaalista kestävää kehitystä ja rakentaa ylisukupolvista sosiaalista pääomaa. Sosiaalinen yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin lisääntyessä, ne heijastuvat koko yhteiskuntaan sosiaalisen hyvinvoinnin ja yhteenkuuluvuuden kasvuna. Tulokset tuovat näkyville suomalaisen varhaiskasvatusjärjestelmän arvopohjan, jossa korostetaan lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia akateemisten taitojen sijaan Eudcare mallin mukaisesti. (Purola, 2025)
Huoltajien osallisuuden tukeminen arjen työssä päiväkodeissa
Varhaiskasvatuksen tulisi luoda monimuotoisia rakenteita, joissa huoltajat ja lapset voivat tavata toisiaan ja käydä vuorovaikutteisia keskusteluja itselleen tärkeistä asioista yhdessä varhaiskasvatuksen henkilöstön kanssa esim. pihaseikkailut tai aamukahvit päiväkodissa. Perheiden erilaiset elämäntilanteet, olosuhteet ja mahdollisuudet osallistua tulisi ottaa huomioon rakenteita luotaessa. On tärkeää, että rakenteet mahdollistavat vuorovaikutteisia ja vastavuoroisia keskusteluja, joissa huoltajat voivat jakaa kokemuksiaan toisten huoltajien, varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lasten lähipiirin kanssa. Huoltajien osallistaminen edellyttää, että heille tarjotaan riittävästi tietoa lapsen päivästä varhaiskasvatuksessa. Tiedon välittyy parhaiten avoimen ja kunnioittavan vuorovaikutuksen sekä lapsen monipuolisen digiportfolion avulla.
Vanhempainyhdistys tai -toimikunta voisi olla yksi hyvä ja vahva keino tuoda huoltajat yhteen, saada uusia ystäviä ja vertaistukea lasten kasvatukseen. Tutkimuksen mukaan huoltajat tulevat paremmin tapahtumiin, kun kutsun esittäjänä on toinen huoltaja tai oma lapsi (Curry & Holter, 2019). Vanhempainyhdistys voisi myös tarjota hyvän kontaktin varhaiskasvatuksen henkilöstöön. Näin voisimme tukea sosiaalista yhteisöllisyyttä ja luoda sosiaalista pääomaa perheiden kesken. Tarvitsemme lisää tutkimusta siitä, millaiset rakenteet vahvistavat heikommassa asemassa olevien perheiden osallisuutta, esimerkiksi silloin kun perheillä on erilainen elämäntilanne, taloudellisia tai sosioemotionaalisia haasteita tai yhteinen kieli puuttuu.
Varhaiskasvatuksen henkilöstön tehtävänä Suomessa on tukea huoltajia heidän kasvatustyössään (Varhaiskasvatuslaki 540/2018 3§, 10 mom.). Tätä tutkimusta tehdessäni jäin miettimään sanallistetaanko ja selitetäänkö tätä huoltajille varhaiskasvatuksen arjessa riittävästi. Varhaiskasvatuslain sisältöjä tulisi tuoda huoltajille esille säännöllisesti ja käydä keskusteluja varhaiskasvatuksen roolista perheen tukijana. Varhaiskasvatuksen sosionomien lisääntyminen päiväkodeissa voi myös tuoda lisää osaamista tähän asiaan. Työnantajien tulee huolehtia henkilöstön riittävästä kouluttamisesta huoltajien kohtaamiseen, mikäli ammatilliset perusopinnot eivät riittävää koulutusta opettajille tarjoa.
Lopuksi
Huoltajien osallisuuden kokemusten tutkiminen sosiaalisen pääoman teorian avulla toi esille uusia näkökulmia huoltajien osallisuuteen varhaiskasvatuksessa. Tulokset korostavat yhteisön merkitystä: huoltajat kokevat osallisuutta erityisesti silloin, kun he kokevat yhteisöllisyyttä ja voivat jakaa kokemuksiaan muiden huoltajien ja henkilöstön kanssa. Huoltajien kokemusten perusteella osallisuuden toteutumisessa tärkeä elementti on avoin ja luottamuksellinen yhteisö, jossa huoltajat kokevat osallisuutta. Onnistuakseen yhteisön edellytysten luomisessa tarvitsemme ohjaavat asiakirjat, riittävästi henkilöstön koulutusta huoltajien osallisuudesta sekä toimivat rakenteet huoltajien osallisuudelle varhaiskasvatuksessa.
Kuvituskuvat Pexels
Lähteet
Arnstein, S. R. (1969). A ladder of citizen participation. Journal of the American Institute of Planners, 35 (4), 216–224. https://doi.org/10.1080/01944366908977225
Curry, K. A., & Holter, A. (2019). The influence of parent social networks on parent perceptions and motivation for involvement. Urban Education, 54(4), 535–563. https://doi.org/10.1177/0042085915623334
Epstein, J. L. (2010). School, Family, and Community Partnerships: Preparing Educators and Improving Schools. Westview Press. eBook ISBN 9780813391861.
Formosinho, J., & Passos, F. (2019). The development of a rights-based approach to participation: from peripheral involvement to central participation of children, parents and professionals. European Early Childhood Education Research Journal, 27(3), 305–317. https://doi.org/10.1080/1350293X.2019.1600801
Hart, R. A. (1992). Children’s participation, from tokenism to citizenship. UNICEF: Florence.
Hornby, G. (2000). Improving parental involvement. London: Cassell.
Janssen, J., & Vandenbroeck, M. (2018). (De)constructing parental involvement in early childhood curricular frameworks. European Early Childhood Education Research Journal, 26(6), 813–832. https://doi.org/10.1080/1350293X.2018.1533703
Lastikka, A-L. (2019). Culturally and linguistically diverse children’s and families’ experiences of participation and inclusion in Finnish early childhood education and care. [Licentiate study, Helsinki University], Helsinki University http://hdl.handle.net/10138/306437
Mahmood, S. (2013). First-year preschool and kindergarten teachers: challenges of working with parents. School Community Journal, 23 (2), 55–85.
Onyx, J., & Bullen, P. (2000). Measuring social capital in five communities. The Journal of Applied Behavioral Science, 36(1), 23–42. https://doi.org/10.1177/ 0021886300361002
Purola, K. (2011). Päiväkodin vanhempien, kasvattajien ja johtajan sekä VKK Metron toimijoiden näkemyksiä vanhempien osallisuudesta päivähoidon toiminnassa. [Masters thesis, Helsinki University] Pro-gradu tutkielma. Helsingin yliopisto.
Purola, K. (2025) Parental Participation in Early Childhood Education and Care: Experience of Interaction and an Enhancement of Social Connectedness. Dissertationes Universitatis Helsingiensis, 52/2025
Purola, K., Harju-Luukkainen, H., & Kangas, J. (2022). Parental perspective in the Finnish early childhood education context. In S. Garvis, S. Phillipson, H. Harju-Luukkainen, & A.R. Sadownik (Eds.), Parental Engagement and Early Childhood Education Around the World, (p. 90–98). Evolving Families. Routledge.
Purola, K., & Kuusisto, A. (2021). Parental participation and connectedness through family social capital theory in the early childhood education community. Cogent Education, https://doi.org/10.1080/2331186X.2021.1923361 IV 8(1).
Purola, K., Kuusisto, A., & Reunamo, J. (2025). Digital portfolios as a means to enhance parental participation in early childhood education and care. In S. Phillipson, W. Goff, & S. Garvis. (Eds.), Handbook on Families and Education: Theory, Research and Practice. Edward Elgar Publishing Ltd.
Purola, K., & Smeds, K. (2018). Huoltajien kokemukset ja osallisuus digitaalisten portfolioiden kehittämisessä ja kokeilemisessa. [Parents’ experiences and participation in development and experiment of digital portfolio.] In K. Smeds (Ed.), Diggaa mun digimatkaa – Digga min digiresa – digitaaliset portfoliot varhaiskasvatuksen pedagogisen toimintakulttuurin kehittämisessä. 42-46. Raportti. Retrieved from: https://indd.adobe.com/view/9ce1fc00-a197-48e0-851f-c0d88ee6b402
Shier, H. (2001). Pathways to participation: openings, opportunities and obligations. A new model for enhancing children’s participation in decisionmaking, in line with Article 12.1 of the United Nations Convention on the Rights of the Child. Children & Society, 15, 107–117. https://doi.org/10.1002/chi.617
Varhaiskasvatuslaki 540/2018. Varhaiskasvatuslaki | 540/2018 | Lainsäädäntö | Finlex
Venninen, T., & Purola, K. (2013). Educators’ view on parents’ participation on three different identified levels. Journal of Early Childhood Education Research, 2(1), 48-62. https://journal.fi/jecer/article/view/114029
Tutkittua varhaiskasvatuksesta 