Vieraina Arja Sääkslahti ja Nina Korhonen

Ajankäyttömme kertoo meistä ja arvoistamme paljon. Ne tiedot ja taidot, joihin käytämme aikaa myös kehittyvät. Lapsella on synnynnäinen tarve olla fyysisesti aktiivinen. Fyysisesti aktiivinen lapsuus edistää tutkitusti kokonaisvaltaista terveyttä ja hyvinvointia sekä myönteistä elämänkulkua.  Ei siis ole yhdentekevää, mihin me aikuiset sallimme lasten käyttävän aikaansa. 

Suomessa päiväkotilapset ovat päiväkotipäivän aikana 70–80 % ajasta sisällä ja ulkona tyypillisesti vain kaksi tuntia (Soini 2015). Sisällä toiminta perustuu enimmäkseen paikallaan oloon ja istumiseen eli lapsella on vain vähän mahdollisuuksia liikkua (Reunamo & Kyhälä 2016). Tyypillisin lasten fyysisen aktiivisuuden muoto on leikkiminen (Gray ym. 2015). Ulkona leikkiessään lapset ovat fyysisesti aktiivisempia kuin sisällä: sisällä 86 % ja ulkona 46 % lasten ajasta kuluu rauhallisissa paikoillaan tehtävissä toiminnoissa (Soini 2015). Vain noin puolet lapsista ulkoilee päiväkotipäivän jälkeen vanhempiensa kanssa (Niemistö ym. 2019; Tuloskortti 2018). Vaikka lapset ovat keskimääräisesti fyysisesti aktiivisempia ulkona kuin sisällä, osa lapsista leikkii ulkonakin suurimman osan ajasta paikoillaan (Soini 2015). Fyysisesti aktiivisten leikkien määrä ja laatu heijastelevat kunkin lapsen yksilöllistä persoonallisuutta, mutta on myös yhä enemmän näyttöä siitä, että nykyinen ympäristö ei enää tue parhaalla mahdollisella tavalla lapsille ominaista toiminnallista tapaa olla ja elää (Niemistö ym. 2019).  

Jatka lukemista ”Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä – lasten tarvitsemaa fyysistä aktiivisuutta” →