Varhaiskasvatus olemassaoloon liittyvää hyvinvointia tukemassa

Vieraskynässä Arniika Kuusisto, Katri Pardon, Saila Poulter, Lassi Lavanti, Lari Launonen, Katja Castillo, Roosa Segersvärd & Liam Gearon

Pandemian jälkimainingeissa maailmalla kuohuu. Sotauutiset sekä ilmastokriisi lajikatoineen työntyvät myös pienten lasten elinpiiriin vähintäänkin sivukorvalla tavoitettujen uutisten ja ympäristön huolipuheen kautta. Samaan aikaan yhteiskunta eriytyy sekä arvojen että hyvinvoinnin kasautumisen osalta. Lapsiköyhyys ja monenlaiset arjen haasteet koskettavat monien lasten ja perheiden elämää. 

Kun tutkitaan yksilön tai yhteisön kykyä ”toimia muuttuvissa olosuhteissa ja kohdata häiriöitä ja kriisejä” sekä ”palautua ja toipua kriiseistä ja kehittyä jopa entistä vahvemmiksi kriisin jälkeen”, tarkastelun kohteena on resilienssi (Sitra, 2025). Kohdattaessa olemassaoloa uhkaaviksi koettuja, ahdistavia uutisia tai tilanteita tarkastellaan erityisesti resilienssin olemassaoloon liittyvää ulottuvuutta, eksistentiaalista resilienssiä. Eksistentiaalinen resilienssi voidaan nähdä yksilötasolla tarkasteltuna ja varhaiskasvatusikään kohdentuen lapsen kykynä kohdata olemassaoloa ja perusturvaa uhkaaviksi koettuja haasteita, pelkoja ja ahdistuksia sekä säilyttää toimintakykynsä näihin liittyvissä tilanteissa. 

Yksilön  eksistentiaalisen resilienssin ytimessä on merkityksellisyyden kokemus olemassaolokysymysten äärellä. Siten eksistentiaalinen resilienssi muodostuu itselle merkityksellisestä tavasta jäsentää paikkaansa ja olemassaoloaan maailmassa, ja ymmärtää  asemoitumistaan suhteessa toisiin ihmisiin ja koko universumiin. Tähän liittyvät elämän katsomukselliset kysymykset, joiden käsittely voi merkittävällä tavalla tukea yksilön koherenssin ja merkityksellisyyden kokemusta. Olennaista on tunnistaa myös lapsen ympärille kietoutuvat yhteisölliset ja rakenteelliset seikat, kuten varhaiskasvatusyhteisön, perheen, kulttuuritraditioiden ja luonnon merkitys eksistentiaalisen resilienssin rakentumisessa. Eksistentiaalinen resilienssi tarjoaa siis käsitteellisen sillan, jonka avulla voidaan keskustella niin yksilön elämää kuin yhteiskunnan rakenteita koskevista olemassaolon ydinkysymyksistä.

Tarkasteltaessa resilienssiresursseja suhteessa kestävään hyvinvointiin, Allardtin (1976) hyvinvointiteoria sekä Helnen ja Hirvilammen (2021) sen pohjalta tekemän mallinnuksen ulottuvuudet (Having, Doing, Loving, Being) ovat hyödyllisiä. Ydinajatuksena on, että  hyvinvointi ei rajoitu ainoastaan aineellisiin ja aineettomiin tarpeisiin, kuten terveyteen ja koulutukseen  (Having), vaan koostuu myös mahdollisuuksista toimia ja toteuttaa itseään (Doing), merkityksellisistä ihmissuhteista ja yhteisöllisyydestä (Loving) sekä syvemmästä olemisen ja elämän merkityksellisyyden kokemuksesta (Being), joka on yhteydessä sekä yksilön että ympäristön kestävään hyvinvointiin. Nuorten voimavaroja ja haasteiden kohtaamiseen käytettävissä olevia resursseja tutkittaessa on todettu, että relationaalinen, eli haasteiden, tarpeiden ja resurssien vastaavuutta yksilön elämässä tarkasteleva lähestymistapa voi auttaa ympärillä olevia aikuisia vahvistamaan nuoren resilienssiä ja toimijuutta oman hyvinvointinsa ylläpitämisessä (Benjamin ym. 2022). Samalla tavalla varhaiskasvatuksen viitekehyksessä lapsen kokemuksia sosiaaliseen yhteisöön ja sen myötä laajempaan yhteiskuntaan ja ”maailmaan” kuulumisesta on tärkeää tukea.

Miten tutkia pienten lasten eksistentiaalista resilienssiä?

Suomen Akatemian rahoittama tutkimushankkeemme Lapsi ajassa – eksistentiaalinen resilienssi varhaislapsuudessa (2023-2027) lähestyy lasten eksistentiaalisen resilienssin tematiikkaa useammasta erilaisesta näkökulmasta. Tarkastelemme muun muassa lasten arvoja ja sosiaalisten suhteiden merkityksellisyyttä (Pardon ym, tulossa), maahanmuuttajataustaisten perheiden kiinnittymistä suomalaiseen varhaiskasvatusyhteisöön (Lavanti ym, tulossa) sekä syvästi kehitysvammaisten lasten elämän merkityksellisyyttä (Segersvärd ym, tulossa) eksistentiaalisen resilienssin näkökulmasta. Lisäksi määrittelemme merkityksellisyyskasvatuksen käsitettä ja siihen liittyviä kasvatustavoitteita (Launonen ym, tulossa) suomalaisen yhteiskunnallisen kasvatuksen viitekehyksessä,  eksistentiaalisen resilienssin käsitteen moniuloitteisia epistemologisia lähtökohtia (Kuusisto ym, tulossa) ja teoreettista määrittelyä (Castillo ym, tulossa), sekä lasten merkityksellisyyden kokemuksia uskonnollisiin ja eksistentiaalisiin kysymyksiin peilaten (Poulter ym, tulossa).

Eksistentiaalisen resilienssin tematiikka kytkeytyy Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2022, 47) oppimisen alueissa esimerkiksi katsomuskasvatukseen, jonka yhtenä tavoitteena on tukea lasten kulttuuristen ja katsomuksellisten identiteettien kehittymistä. Lisäksi perusteissa todetaan, että lasten ihmettelylle annetaan varhaiskasvatuksessa tilaa, ja että lasten kanssa pohditaan heitä askarruttavia elämänkysymyksiä. Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen osalta linjauksissa tuodaan esiin myös, että katsomuskasvatuksen osalta tehdään yhteistyötä huoltajien kanssa perheiden taustoja, katsomuksia ja arvoja “kuullen ja kunnioittaen.” (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022, 47.)

Tutkimushankkeen aineistonkeruu aloitettiin 2023 ja se jatkuu kolmen vuoden ajan. Tutkimusaineisto rakentuu monimenetelmäisellä otteella kahdessa osassa. Ensinnäkin varhaiskasvatusikäisten lasten tablettitietokoneilla rakentamasta, omaelämäkerrallisesta audiovisuaalisesta aineistosta: heidän tuottamistaan kuvista, videoista, äänitteistä ja piirustuksista, joissa he tuovat esiin itselleen tärkeitä ja merkityksellisiä asioita omasta elämästään, niin päiväkodin kuin kodin ja muun arkiympäristön viitekehyksessä viikon ajan oman valintansa mukaisesti tallennettuna. Toiseksi, lapset saavat aineistonrakennusviikon jälkeen kertoa oman elämänsä tärkeistä ja merkityksellisistä asioista tutkijalle, joka tekee lisäkysymyksiä elämänhistoriatutkimuksen menetelmiä soveltavalla haastatteluotteella. Aineistonkeruu jatkuu vuoden välein yhteensä kolmella otannalla, jolloin tutkimusryhmän on mahdollista päästä seuraamaan lasten resilienssiresurssien ja maailmankuvan rakentumisen kehittymistä pidemmällä ajanjaksolla.

Alustavat tutkimustulokset haastavat katsomaan lapsuutta laajasti

Tutkimusaineisto on rikas läpileikkaus 2020-luvun puolivälin varhaislapsuuteen. Tähän mennessä kerätty ja analysoitu aineisto havainnollistaa vahvasti varhaiskasvatusikäisten lasten sosiaalisten suhteiden merkityksellisyyden eksistentiaalisen resilienssin rakentumiselle (Pardon ym, tulossa). Samoin varhaiskasvatuksen henkilöstön merkitys erityisesti maahanmuuttajataustaisten perheiden jäsenyyden tukemiselle piirtyy vahvasti esiin Lavantin väitöskirjatutkimusta varten tehdyissä vanhempien haastatteluissa (Lavanti ym, tulossa). Merkityksellisyyskasvatuksen tärkeys ja lasten merkityksellisyyden tunteen tukemisen kytkeytyminen suomalaisen yhteiskunnallien kasvatuksen tavoitteisiin on myös selkeästi nähtävissä aiemman tutkimuskirjallisuuden ja linjausten tarkastelun valossa (Launonen ym, tulossa). Tutkimus tuo myös esiin katsomuksellisten kysymysten läsnäolon elämän merkityksellisyyden ja koherenssin kokemisessa, ja haastaa pohtimaan, miten lasten olemassaolokysymysten käsittelyä voisi sekulaarissa ja moniarvoisessa ajassa mielekkäästi tukea. 

Globaali maailmanjärjestys on muuttumassa, ja niin on myös eksistentiaalinen viitekehys, jossa yhteiskuntamme nuorimmat jäsenet elävät ja pyrkivät kukoistamaan vanhempien, opettajien ja muiden aikuisten ohjauksessa. Kukoistamisen käsite ja muut kehitystä kuvaavat käsitteet ja mallit, jotka usein perustuvat psykologisiin ja sosiopsykologisiin tarkastelutapoihin, voidaan ymmärtää – ja usein ymmärretäänkin – abstraktioina, irrallisina todellisia ihmisiä ympäröivästä sosiopoliittisesta maailmasta. Varsinkin kaikkein nuorimpia lapsia tällaiset mallinnukset saattavat toisinaan edelleen tarkastella passiivisina kasvatuksen kohteina. Tässä tutkimushankkeessa on pyritty pureutumaan pintaa syvemmälle varhaislapsuuteen kytkeytyviin olemassaolon kysymyksiin, etsien myötätuntoisia ja tietoisia tapoja ymmärtää lasten eksistentiaalisen resilienssin todellisia maailmoja – yhteiskunnassa, jossa lapsuudet tässä ajassa paikantuvat henkilökohtaisten, kulttuuristen ja yhteiskunnallisten mullistusten maisemiin.

Varhaislapsuuden eksistentiaalista resilienssiä koskeva tutkimus epäonnistuisi eettisen sitoutumisen velvollisuuksissaan, jos se ei huomioisi globaaleja geopoliittisisia muutoksia. Tämän ajan lapsuudet toteutuvat jatkuvasti muuttuvassa geopoliittisessa maisemassa, joka osin radikaalistikin muuttaa aiempia oletusarvoja, taloudellisia sidoksia ja kulttuurisia arvoja kansainvälisessä viitekehyksessä. Ruotsin hallitus julkaisi loppuvuodesta 2024 päivitetyn painoksen kaikille ruotsalaisperheille suunnatusta siviilivalmiusasiakirjasta “Jos tulee kriisi tai syttyy sota” (MSB 2024). Muutamaa kuukautta myöhemmin myös Euroopan komissio ohjeisti eurooppalaisia samansuuntaisella ohjeistuksella tarpeesta varautua pahimpaan. Varautumisen tarpeen ja uhkapuheen voimistumisen kontekstissa lasten eksistentiaalisen resilienssin tutkimus on korostetun ajankohtainen. 

Eksistentialistisen filosofian ajattelijat ovat Kierkegaardista Sartreen ja Camukseen tarkastelleet kysymyksiä ihmisen olemassaolosta. Lapsilta keräämämme aineisto sekä herättää näitä pohdintoja henkiin että osittain myös hyödyllisesti korostaa aiempien filosofisten käsitejärjestelmien rajoituksia tarkasteltaessa ihmisenä ja erityisesti lapsena olemista tässä ajassa. 

Kuvituskuvat Pixabay

Kirjallisuutta

Allardt, E. (1976). Dimensions of welfare in a comparative Scandinavian study. Acta sociologica, 19(3), 227-239. http://www.jstor.org/stable/4194131

Benjamin, S., Koirikivi, P., & Kuusisto, A. (2022). Nuorten elämänkulun haasteita ja vastoinkäymisiä: Näkökulmia resilienssiin kestävän hyvinvoinnin teorian valossa. Nuorisotutkimus, 40(3), 59-76.

Helne, T. & Hirvilammi, T. (2021) Puristuksissa? Nuoret ja kestävän hyvinvoinnin ehdot. KELAn tutkimus.

MSB [Myndigheten för samhällsskydd och beredskap] (2024). Jos tulee kriisi tai syttyy sota. https://www.msb.se/en/about-msb/information-in-other-languages/finnish/about-the-brochure/

Segersvärd, R., Launonen, L., Kangas, J., Gearon, L., & Kuusisto, A. (tulossa). Developing existential resilience in the lives of young children. Teoksessa M. Ubani (toim.), Religion, learning, literacy. Theories and concepts for 21st century public education. Palgrave.

Sitra (2025) Resilienssi. Tulevaisuussanasto. https://www.sitra.fi/tulevaisuussanasto/resilienssi/