Marjo Mäntyjärvi on varhaiskasvatuksen asiantuntija, jolla on kokemusta sekä varhaiskasvatuksen hallinnosta, johtamisesta käytännön varhaiskasvatustyöstä päiväkodeissa, että erilaisista tutkimus-, kehittämis- ja arviointihankkeista. Marjo tekee väitöstutkimusta yksityisen varhaiskasvatuksen johtamisesta ja toimii ylitarkastajana varhaiskasvatuksessa. Marjon erityisosaamisalueita ovat: johtajuus, valvonta, varhaiskasvatus, laadun arviointi, pedagoginen johtajuus, vasutyöskentely, tiimivalmennus ja työhyvinvointi.

Jatka lukemista ”Vieraskynässä Sanna Parrila ja Marjo Mäntyjärvi” →

Vieraskynässä Saara Loukola ja Maria Saloranta

Antirasismia ja rasismia varhaiskasvatuksessa käsittelevien tutkimustemme ja pitämiemme henkilöstön täydennyskoulutusten kautta olemme saaneet kuulla perusteluita, miksi juuri tietyssä päiväkodissa ei tarvita antirasistista pedagogiikkaa. Sekä lapsiryhmän ja alueen monikulttuurisuus kuin myös oletettu samankaltaisuus voidaan nähdä perusteluna sille, että antirasismille ei ole tarvetta. Toisaalta, kuten eräs haastateltavistamme, varhaiskasvatuksen opettaja Elli, toteaa: ”meillä on tuhannen taalan paikka varhaiskasvatuksessa tehdä kaikkea antirasistista työtä.” Kuten myös terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL, 2025) on antirasismin käsitteen määritellyt, ymmärrämme sen tietoisena toimintana kaikkia rasismin muotoja vastaan. Tässä blogipostauksessa avaamme ajatusta siitä, missä päiväkodeissa tarvitaan antirasismia, kenen kanssa, ja miltä se voi näyttää.

Jatka lukemista ”Varhaiskasvatus: tuhannen taalan paikka antirasistiselle työlle?” →

Kuvassa Maria Saloranta (vas.) ja Saara Loukola (oik.)

Saara Loukola (KK, VO, FM) on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa antirasismia ja rasismia käsittelevässä RILSE-projektissa. Hän on taustaltaan varhaiskasvatuksen opettaja, ja työskennellyt Suomen lisäksi opettajana Turkissa, Thaimaassa ja Israelissa. Loukola on työskennellyt koulutussuunnittelijana antirasismin, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvojen teemojen parissa, ja pitää yhä täydennyskoulutuksia aiheista erityisesti varhaiskasvatuksen opettajille.

Maria Saloranta (Ped. Kand [VO], FM) on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa ALLBINK (Kaikki lapset mukana!) tutkimusprojektissa. Hän on taustaltaan varhaiskasvatuksen opettaja ja suorittanut maisterin tutkinnon viestinnästä Göteborgin yliopistosta. Saloranta on työskennellyt varhaiskasvatuksen opettajana ja varajohtajana päiväkodeissa ja johtanut varhaiskasvatukseen liittyvää kehitysprojektia Marthaförbundetissä.

Vieraskynässä Anu Palojärvi

Nykyään kielten osaamista tarvitaan koko ajan enemmän. Siksi on hyödyksi, että lapset saavat jo varhain mahdollisuuksia oppia kielten omaksumiseen ja käyttöön liittyviä taitoja. Varhaiskasvatussuunnitelman ja esiopetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, 2022, s. 33; Opetushallitus, 2014, s. 40) nostetaankin esiin, että varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa voidaan luoda pohjaa elinikäiselle kielten opiskelulle tarjoamalla lapsille tilaisuuksia omaksua ja käyttää kieliä toiminnallisesti ja leikinomaisesti. Näin lapset saavat mahdollisuuden oppia uutta kieltä heille luontevalla tavalla. Tämä voi antaa myönteisiä kokemuksia kielenoppimisesta sekä motivoida heitä myös tulevaisuudessa opettelemaan kieliä.  Aiemmissa tutkimuksissa (esim. Alstad & Tkachenko, 2018; Hansell & Björklund 2022; Kirsch, 2021; Kirsch & Aleksić, 2021) on havaittu, että varhaiskasvatuksessa voidaan tarjota mahdollisuuksia lapsille uuden kielen oppimiseen muun muassa opettajajohtoisten aktiviteettien, arjen tilanteiden ja rutiinien sekä leikin kautta. Varhaiskasvatus ja esiopetus näyttävätkin tarjoavan runsaasti erilaisia mahdollisuuksia uuden kielen oppimiseen, jos vain niitä halutaan ja osataan hyödyntää. 

Jatka lukemista ”Kielten oppimisen mahdollisuuksia ja iloa esiopetukseen ja varhaiskasvatukseen” →

Anu Palojärvi

Jatka lukemista ”Vieraskynässä Anu Palojärvi” →

Vieraskynässä Reija Ahola ja Kirsi-Marja Heikkinen

Työhyvinvointia on tutkittu laajasti 2000-luvulla, keskittyen kuitenkin pitkälti yksilöllisiin näkökulmiin, kuten työkyvyn, stressin ja työtyytyväisyyden kaltaisiin työhyvinvoinnin ilmiön erillisiin ulottuvuuksiin. Yksilöön keskittyvää lähestymistapaa voidaan kritisoida siitä, että se sivuuttaa työhyvinvoinnin yhteisöllisen ulottuvuuden sekä perustehtävään – opetukseen ja kasvatukseen – liittyvät hyvinvoinnin näkökulmat (Onnismaa, 2010). Kokonaisvaltaisempi lähestymistapa, jossa hyvinvointi nähdään kokemuksena merkityksellisyydestä, osallisuudesta ja itsensä toteuttamisesta, on vasta vähitellen yleistymässä (Martela, 2025). Tässä tekstissä tarkastelemme työhyvinvointia tästä ihmisen perustarpeisiin kiinnittyvästä eudaimonisesta näkökulmasta, jolloin hyvinvointi rakentuu myös johtamisen laadun ja työyhteisön sosiaalisten suhteiden kautta (Laine ym., 2016; Ryan & Deci, 2001; 2017). Kiinnitämme erityistä huomiota siihen, miten työn merkityksellisyyden kokemus ja osallisuus voivat vahvistaa hyvinvointia varhaiskasvatuksen johtamisen kontekstissa.

Jatka lukemista ”Hyvinvoinnin ja osallisuuden johtaminen varhaiskasvatuksessa – Yhteisöllisyys työn voimavarana” →

Reija Ahola (KK, KM) tekee väitöskirjatutkimustaan apurahatutkijana Helsingin yliopistossa. Aholan väitöstutkimus kohdistuu varhaiskasvatuksen työhyvinvointiin, hyvinvoinnin johtamiseen, alan veto- ja pitovoimaan sekä alueellisen eriytymisen ehkäisemiseen näiden keinoin. Tutkimustyön ohella hän opettaa varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoita sekä tekee koulutuksia erityisesti johtajuusteemoilla. Taustana hänellä on pitkä työkokemus varhaiskasvatuksen opettajana ja päiväkodin johtajana.

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Reija Ahola ja Kirsi-Marja Heikkinen” →

Vieraskynässä Arniika Kuusisto, Katri Pardon, Saila Poulter, Lassi Lavanti, Lari Launonen, Katja Castillo, Roosa Segersvärd & Liam Gearon

Pandemian jälkimainingeissa maailmalla kuohuu. Sotauutiset sekä ilmastokriisi lajikatoineen työntyvät myös pienten lasten elinpiiriin vähintäänkin sivukorvalla tavoitettujen uutisten ja ympäristön huolipuheen kautta. Samaan aikaan yhteiskunta eriytyy sekä arvojen että hyvinvoinnin kasautumisen osalta. Lapsiköyhyys ja monenlaiset arjen haasteet koskettavat monien lasten ja perheiden elämää. 

Jatka lukemista ”Varhaiskasvatus olemassaoloon liittyvää hyvinvointia tukemassa” →

”Lapsi ajassa: eksistentiaalinen resilienssi varhaislapsuudessa” -tutkimushankkeen tutkijoita, oik. ylh. Liam Gearon, Saila Poulter, Jonna Kangas, Katja Castillo, Arniika Kuusisto. oik. ah. Katri Pardon, Lassi Lavanti, Lari Launonen. Kuvasta puuttuu Roosa Segersvärd.

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Kuusisto, Pardon, Poulter, Lavanti, Launonen, Castillo, Segersvärd ja Gearon” →

Vieraskynässä Hannele Roponen

Kulttuuri syö strategian aamupalaksi totesi Peter Drucker. Organisaatiolla olisi kuinka hyvä strategia, se ei toteudu käytännössä, jos kulttuuri ei tue sitä (Deal & Petersen, 2009). Organisaatiokulttuuriteoriat nousivat 1980-luvulla eräänlaisena vastalauseena vallitseville rakenteisiin ja rationaalisuuteen keskittyville paradigmoille (Seeck, 2021). Alettiin uskoa, että organisaation toiminnan syvä ymmärtäminen vaatii, että ymmärrämme myös sen kulttuuria ja eräänlaisia sisäisiä merkitysjärjestelmiä (Hatch 2018; Lumby, 2012). Kulttuuriteoriat näin ollen korostivat yhteisöllisyyttä ja jaettuja arvoja pelkän rationaalisuuden ja tehokkuuden sijaan (Lahtero 2011).

Jatka lukemista ”Varhaiskasvatuksen johtamiskulttuuri nyt ja tulevaisuudessa” →