Globaalikasvatuksen mahdollisuudet — Aktiivisen maailmankansalaisuuden perustaa rakennetaan jo varhaiskasvatuksessa

Vieraskynässä Jenni Ahde ja Maija Björk

Varhaiskasvatussuunnitelman mukaan varhaiskasvatus perustuu elämän, kestävän elämäntavan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sekä ihmisarvon loukkaamattomuuteen (Varhaiskasvatussuunnitelman   perusteet 2022). Varhaislapsuudessa lapset kehittyvät nopeasti, heidän persoonallisuutensa muodostuu vauhdilla ja moraalikäsitys rakentuu. Kun lapsille luodaan erilaisia kokemuksia ja mahdollisuuksia oppia, heidän maailmankuvansa laajenee ja kehittyy. (Güzin Topcu & Demircioğlu, 2018.) Globaalikasvatuksen avulla voidaan luoda aktiivisen ja tiedostavan maailmankansalaisuuden perusta jo varhaiskasvatusiässä kehittämällä lasten tietoja ja taitoja yhdenvertaisuudesta, kestävästä kehityksestä ja ihmisoikeuksista. 

Globaalikasvatus auttaa lapsia oivaltamaan, että he voivat itse vaikuttaa kestävän kehityksen toteutumiseen omassa ympäristössään ja rakentaa tasa-arvoisempaa maailmaa. Tämä blogikirjoitus pohjaa ajatukseen, että näillä oivalluksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia lasten ajattelumaailmaan, mikä vahvistaa heidän mahdollisuuksiaan toimia yhtäläisten ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen edistäjinä.

Mitä globaalikasvatus on? 

”Globaalikasvatus on toimintaa, joka avaa ihmisten silmät ja mielen maailman todellisuudelle ja herättää heidät toimimaan kaikille kuuluvien ihmisoikeuksien sekä oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman maailman puolesta” (The Maastricht Global Education Declaration, 2002). Globaalikasvatuksen osa-alueita ovat esimerkiksi, ihmisoikeus-, tasa-arvo-, rauhan-, ympäristö-, kulttuuri- ja mediakasvatus. 

Globaalikasvatus liittyy keskeisesti vuonna 2015 julkaistuihin YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin, jotka YK:n jäsenmaiden tulisi yhdessä saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Alatavoitteen 4.7. mukaan kaikkien oppijoiden tulisi saada kestävän kehityksen edistämiseen tarvittavat tiedot ja taidot. Myös suomalaisen varhaiskasvatussuunnitelman mukaan varhaiskasvatuksen järjestämisessä on otettava huomioon lainsäädännölliset velvoitteet ja kansainväliset sopimukset, kuten Agenda 2030 ja sen alatavoite 4.7., joihin Suomi on sitoutunut (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022). 

Osaksi kulttuurista normistoa varhaiskasvatusiässä

Sosiaalipsykologia näkee ihmisen läpikotaisin sosiaalisena olentona ja sosiaalinen konteksti, jossa elämme ja kasvamme, vaikuttaa meihin merkittävästi. Yksilön ja yhteiskunnan välistä suhdetta pidetään myös dialektisena, jolla tarkoitetaan sitä, että ihmiset rakentavat jatkuvasti sosiaalista maailmaa, joka myös osaltaan vaikuttaa yksilöön (Burr, 2004).  Lapsi sosiaalistuu osaksi kulttuuria 3–7-vuotiaana, kun hän kohtaa lähiympäristönsä julkituodut sekä julkituomattomat säännöt, normit sekä laajemmat asenteet ja käyttäytymistavat. (Dunderfelt, 2011). Sosialisaation aikana lapsi oppii, kuinka muiden kanssa toimitaan ja miten muita tulee kohdella (Juusola, 2021). Myös varhaiskasvatus voidaan nähdä tärkeänä sosialisaatioagenttina (Helkama, Myllyniemi & Liebkind, 2004).

Sosialisaation prosessissa lapsi oppii myös jäsentämään maailmaa erilaisten kategorisointien avulla, jotka helpottavat maailmassa toimimista. Lapsi oppii näin myös stereotypioista ja representaatioista sekä siitä, millaisia merkityksiä erilaiset asiat ja ilmiöt maailmassa saavat. Lapset saavat vaikutteita perheeltään, vertaisryhmistä, kasvattajilta sekä mediasta. Lisäksi lapset oppivat niitä arkielämässä, kun he tarkastelevat eri ryhmien välisiä eroja. Nämä opitut stereotypiat ohjaavat käyttäytymistämme sekä puheitamme (Bar-Tal, 1996). Stereotypiat ovat yksinkertaistettuja ja yleistäviä kuvauksia erilaisista ryhmistä, eivätkä ne ota huomioon ryhmän jäsenten yksilöllisyyttä. Ne sisältävät uskomuksia ryhmään kuuluvien ihmisten ominaisuuksista, kuten luonteesta, käyttäytymisestä ja aikomuksista. (Bar-Tal, 1996; Helkama ym., 2004.)

Sosiaalisten representaatioiden voidaan sanoa olevan sosiaalisesti jaettuja arkiteorioita meille tärkeistä ilmiöistä ja ne edustavat yhteisesti hyväksyttyä todellisuutta. Sosiaaliset representaatiot ovat arvojen, ajatusten ja käytäntöjen järjestelmiä, jotka mahdollistavat ihmisten orientoitumisen materialistisessa ja sosiaalisessa maailmassa sekä tuon maailman hallinnan. Ne mahdollistavat myös yhteisön jäsenten välisen vuorovaikutuksen. Sosiaaliset representaatiot luodaan vuorovaikutuksessa yhdessä muiden kanssa ja ne ovat jatkuvasti muuttuvia, koska sosiaalinen maailmamme on jatkuvasti muuttuva. (Pirttilä-Backman & Helkama, 2005.)

On tärkeää, että varhaiskasvatusympäristö tarjoaa samaistumiskohteita eri kulttuuritaustoista oleville ihmisille ja tekee näkyväksi erilaisia kulttuureita, jolloin niiden ymmärtäminen helpottuu lapsen oman arkisen kokemuksen kautta.

Stereotypiat ja representaatiot näkyvät myös varhaiskasvatusympäristössä. Lasten maailmankuvaa rakentaa se, miten erilaisista ryhmistä, ihmisistä ja ilmiöistä puhutaan ja millaista kieltä niistä käytetään. Merkitystä on myös sillä, miten erilaiset ihmiset ja ryhmät representoituvat varhaiskasvatusympäristössä, esimerkiksi kuvakirjoissa ja leluissa. On tärkeää, että varhaiskasvatusympäristö tarjoaa samaistumiskohteita eri kulttuuritaustoista oleville ihmisille ja tekee näkyväksi erilaisia kulttuureita, jolloin niiden ymmärtäminen helpottuu lapsen oman arkisen kokemuksen kautta. Jo 3–7-vuotiaat tunnistavat ihmisten värillä erilaisuuksia, kuten ihon värin sekä niihin liitettäviä leimoja ja kehittävät emotionaalisia reaktioita näihin leimoihin. Tästä syystä nämä ikävuodet ovat merkittävässä roolissa siinä, että lapselle kehittyy positiivinen asenne erilaisuutta kohtaan. (Wilson, 2014.)

Leluilla, kuvilla sekä käytetyllä kielellä on merkitystä myös identiteetin rakentumiselle, sillä stereotypiat vaikuttavat myös merkittävästi sosiaalisen identiteettimme rakentumiseen. Se, mihin ryhmiin itsemme paikannamme, vaikuttaa siihen, miten itsemme näemme, mutta myös siihen, miten näemme muut samaan ryhmään kuuluvat ihmiset (Bar-Tal, 1997). Lapsen etninen identiteetti alkaa rakentua 3–5-vuotiaana ja tänä aikana sisäistetyt stereotypiat muokkaavat merkittävästi lapsen etnistä identiteettiä (Wilson, 2014). Jos puhumme negatiiviseen sävyyn esimerkiksi kehittyvissä maissa olevista ruskeista ihmisistä, on sillä vaikutusta myös siihen, miten esimerkiksi maahanmuuttajalapset näkevät itsensä omien ryhmäjäsenyyksiensä kautta Suomessa. Varhaiskasvatuksessa käytetyt representaatiot voivat parhaassa tapauksessa edistää myönteistä maailmankuvaa, identiteettiä ja edistää sosiaalista kestävyyttä yhdenvertaisuuden kautta. 

Lapsi osana globaalia maailmaa

Kun lapsi on ensin sosiaalistunut osaksi omaa kulttuuriaan, pystyy hän sen jälkeen oppimaan myös muista kulttuureista sekä ymmärtämään oman lähiympäristönsä yhteyttä ympäröivään maailmaan. Lapset alkavat ymmärtää hyvän ja pahan sekä oikean ja väärän väliset erot 3–6-vuotiaana. Tässä ikävaiheessa lapsi myös kykenee aikuisen tuella miettimään omien ja toisten tekojen seurauksia.  (Güzin Topcu & Demircioğlu, 2018; Juusola, 2021; Oxfam, 2015). Tästä syystä on tärkeää, että jo varhaiskasvatusikäisille opetetaan vastuuntuntoa sekä kannustetaan toimimaan oman lähiympäristönsä hyväksi. Lapset oppivat parhaiten vastuuntuntoa oman kokemuksensa ja ikätasoisten tehtävien kautta sen sijaan, että heille vain kerrottaisiin asiasta.  Kun lapset oppivat vastuunottoa omasta ympäristöstään, laajenee se pikkuhiljaa myös ympäröivään maailmaan ja ihmisiin. 

Empatia on yksi maailmankansalaisen tärkeimmistä ominaisuuksista. Empatian kehitykselle keskeistä on mallioppiminen; jos lapsi saa itse kokea empatiaa ja näkee, kun sitä kohdistetaan hänen ympärillään oleviin ihmisiin, hän oppii jäljittelemään tätä toimintaa (Juusola, 2021). Empatiataitojen kehittyessä lapsi pystyy asettumaan toisten ihmisten asemaan esimerkiksi tarinoiden avulla ja oppimaan muiden maiden lasten realiteeteista. Kun ymmärrys maailmasta ja erilaisista todellisuuksista lisääntyy, kasvaa myös lapsen halu toimia yhdenvertaisemman maailman hyväksi. (Güzin Topcu & Demircioğlu, 2018; Juusola, 2021; Oxfam, 2015.) Tämän vuoksi on tärkeää sisällyttää globaalikasvatusta varhaiskasvatukseen ja tutustuttaa lapsia erilaisille kulttuureille ja näkökulmille jo pienestä pitäen. 

Miten käsitellä globaalikasvatuksen aiheita varhaiskasvatuksessa?

Tutkimukset vahvistavat, että globaalikasvatus ja sosiaalisen vastuun vahvistaminen varhaiskasvatuksessa ovat avainasemassa siinä, että lapsi toimii nuorena aikuisena ja myöhemminkin aktiivisesti yhdenvertaisen maailman puolesta (Güzin Topcu & Demircioğlu, 2018; Twigg, D., Pendergast & Twigg, J., 2015). Maailmankansalaisuuteen kasvamisessa keskeistä on mahdollisuuksien näkeminen ja myönteinen suhtautuminen tulevaisuuteen. Tässä työssä kasvattajilla ja opettajilla on keskeinen rooli. (Kivistö, 2008.) Globaalikasvatuksen teemojen edistäminen varhaiskasvatuksessa on kasvattajien arvovalinta ja ohjaa merkittävästi sitä, millaista tietoa globaalista maailmasta ja kestävästä kehityksestä lapset saavat. Lapset oppivat mallin kautta ja tästä syystä on merkittävää, millaisina roolimalleina kasvattajat itse toimivat esimerkiksi yhdenvertaisuudesta ja ympäristön kunnioituksesta. 

Globaalikasvatus perustuu yhdenmukaisuuden ajatukseen ja sen avulla voimme purkaa stereotypioita, vääristyneitä representaatioita sekä eriarvoistavia asenteita eri ihmisryhmiä kohtaan. Kasvattajien on tämän vuoksi tärkeää olla tietoisia omista ennakkoluuloistaan, asenteistaan sekä stereotypioistaan, jotta he voivat toimia sosiaalisen kestävyyden, kuten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäjinä ja roolimalleina varhaiskasvatuksessa.  

Monet globaalikasvatuksen teemat voivat olla aikuisillekin hankalia ja niiden käsittely lasten kanssa voi tuntua haasteelliselta. Vaikeiden aiheiden käsittelyä ei kuitenkaan tulisi vältellä, vaan niistä pitäisi keskustella ikätasolle sopivalla tavalla ja kertomalla totuus, kuitenkin välttäen turhia yksityiskohtia, jotka saattaisivat hämmentää tai pelottaa lasta. Jotta voimme tarjota lapsille turvallisen tilan pohtia vaikeitakin asioita, on tärkeää, että me aikuiset olemme tunnistaneet ja hyväksyneet omat tunteemme ja ajatuksemme suhteessa käsiteltävään asiaan. (Juusola, 2021.) Aihetta käsitellessä lasten kanssa on tärkeää keskittyä ongelmien ratkaisujen löytämiseen yhdessä ja tukea lasten myönteistä suhtautumista tulevaisuuteen. Ratkaisujen pohtiminen yhdessä ja lasten mielipiteiden kuunteleminen vahvistavat lasten osallisuutta. (Güzin Topcu & Demircioğlu, 2018.) Erilaiset pelit ja leikit toimivat hyvinä globaalikasvatuksen menetelminä lapsille, koska leikki tarjoaa turvallisen tavan opetella sosiaalisia taitoja ja ymmärtää maailmaa (Dunderfelt, 2011; Helkama ym., 2004).

Kun varhaiskasvatuksessa olevat lapset oppivat globaalikasvatuksen avulla kestävän kehityksen tietoja ja taitoja, heistä kasvaa tiedostavia ja aktiivisia maailmankansalaisia, jotka toimivat yhdenvertaisen maailman ja kestävän tulevaisuuden puolesta.

Kuvituskuvat Pexels

Lähteet

Bar-Tal, D. (1996). Development of social categories and stereotypes in early childhood:  The case of “the Arab” concept formation, stereotypes and attitudes by Jewish children in Israel.  International Journal of Intercultural Relations, 20, 341–370.

Bar-Tal, D. (1997). Formation and change of ethnic and national stereotypes: an integrative model. International Journal of Intercultural Relations, 21, 491–523.

Burr, V. (2004): Sosiaalipsykologisia ihmiskäsityksiä. Tampere:  Vastapaino.  

Dunderfelt T. (2011): Elämänkaaren psykologia. Helsinki: WSOYpro Oy. 

Güzin Topcu, Z. & Demircioğlu, H. (2018): Integration of Global Citizen Education to Early Childhood Education. ResearchGate.

Helkama, K., Myllyniemi, R., Liebkind K. (2004): Johdatus sosiaalipsykologiaan. Helsinki: Edita Prima Oy.   

Juusola, A. (2021): Jutellaanko? Miten käsitellä lapsen kanssa vaikeita asioita. Helsinki: Kirjapaja.

Kivistö, J. (2008): Ihmisiksi eläminen on globaaliin vastuuseen kasvamista. Teoksessa Globaaliin vastuuseen kasvaminen. Näkökulmia maailman hahmottamisen pedagogiikkaan. Jari Kivistö (toim.) Helsinki: Lönnberg Print & Promo.

Oxfam (2015): Education for Global Citizenship. A Guide for schools. UK. 

Pirttilä-Backman, A-M., & Helkama, K., (2005): Serge Moscovici, Sosiaaliset representaatiot. Teoksessa Sosiaalipsykologian suunnannäyttäjiä. Hänninen, Vilma, Partanen Jukka & Ylijoki Oili Helena (toim.) Jyväskylä:  Gummerus kirjapaino. 

The Maastricht Global Education Declaration (2002).  https://rm.coe.int/168070e540. Luettu 25.11.2022

Twigg, D., Pendergast, D. & Twigg, J. (2015): Growing Global Citizens: Young Children’s Lived Experiences with the Development of Their Own Social World. International Research in Early Childhood Education, v6, n1, p79-91.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Opetushallitus. 

Wilson, J. (2014): Race Representations in Children’s Picture Books and Its Impact on the development of Racial Identity and Attitudes. Western Washington University. 

Avaimia kieli-, kulttuuri- ja katsomustietoiseen varhaiskasvatukseen

Vieraskynässä Outi Arvola ja Anna-Leena Lastikka

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2022) keskiössä ovat lasten ja perheiden oikeudet, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, syrjinnän ehkäisy, sekä moninaisuuden, osallisuuden ja yhteisöllisyyden varmistaminen. Tämän kirjoituksemme lähtökohtana ovat meidän molempien tutkimukset (Arvola 2021, Lastikka 2019), joissa on selvitetty sekä eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten että perheiden osallisuutta tukevia tekijöitä varhaiskasvatuksessa. Tarkasteluteema on erittäin ajankohtainen ajassa, jossa muuttoliikkeet moninaistuvat (Martikainen & Pitkänen 2020) ja jossa on meneillään suurin pakolaiskriisi sitten toisen maailmansodan (Sisäministeriö 2022). Elämme globaalissa maailmassa ja samalla suomalaisessa yhteiskunnassa, joka moninaistuu vauhdilla. 

Jatka lukemista ”Avaimia kieli-, kulttuuri- ja katsomustietoiseen varhaiskasvatukseen”